Melkein suklaalakko

tiistai 1. tammikuuta 2013

En ajattelut aloittavani julkista laihista, mutta ryhtiliike on nyt enemmän kuin paikoillaan. Olisi kiva palata töihin niin, että ihmiset kykenevät tunnistamaan minut samaksi naiseksi, joka katosi äitiyslomille silloin vuonna 2009. Siinäpä siis tavoitteeni. Käytännössä noin viisi kiloa, mutta olisin tyytyväinen kolmeenkin, noin aluksi.

Ja miten tähän tavoitteeseen päästään? Lisään liikuntaa. Mikä tahansa määrä on parempi kuin nykyinen, sillä lenkki-intoni hiipui lumien tuloon. No onhan siellä nyt kamalan liukastakin (jne, jne...). Meillä on kyllä vaihtoehtona makkarin nurkassa seisova kuntopyöräkin, ja sen avulla olen ennenkin karistanut kiloja ihan todistetusti. Käännän siis katseeni ehkä kuntopyörän ja Sinkkuelämää - dvd-boksin suuntaan.

Lisäksi pitänee tehdä muutoksia ruokavalion suhteen. Ensimmäisenä karsintalistalla on suklaa, piparit, keksit ja muut sokeri-rasva-herkut. Olen kuitenkin harvassa asiassa täyden ehdottomuuden kannalla. Siispä sallin itselleni yhden suklaapalan päivässä, ja sitä varten ostin alennuksesta tämän Fazerin suklaajoulukalenterin. Tässä siis tammikuun sokeriannokseni, varsin paljon vähemmän kuin joulukuussa. Nerokasta, eikö?


Ja sitten viimeisenä, pitää lopettaa leivän puputtaminen. Sitä sitten korvaamaan munakkaita, rahkoja, salaatteja, tonnikalaa, porkkanoita ja mitähän kaikkea tässä keksiikään...

Kyllä, hyvä tästä tulee!

6 kommenttia:

  1. Kyllä, hyvä tulee! Samoilla linjoilla olen: en ehdoton minkään suhteen mutta terveellisesti kannattaa syödä. Siitä tulee hyvä olo. Jouluna repsahtelin ja aloitan jälleen julkisen laihikseni alusta. Ei kaikki pudotetut kilot takaisin tulleet, mutta tuntuu selkeällä näin. :)
    Kirottu tekstinsyöttö ...
    Anyway sulla on vähemmän pudotettavaa painoa, mutta terveellinen ruoka tuo energisemmän olon. :)
    Pitäisiköhän oikeesti raahata mummin kuntopyörä meille. Hmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle sopii hyvin yksinäinen puurtaminen, kuten kuntopyöräily ja lenkkeily, ne ei ole sidottu mihinkään aikatauluihin. Pyllylihaksia tuo pyöräily koettelee, mutta ehkä ne kehittyy siinä samalla, heh... :) Eli onhan se aika tylsää puuhaa, mutta vaatiikin television vierelleen.

      Mutta liikuntaa vielä tärkeämpi olisi päästä jatkuvasta herkuttelusta...! Siitä todella tulee parempi olo, kun vähentää sokeria.

      Tsemppiä meille molemmille!

      Poista
  2. Mä aloitin myös keventämisen, tänään. Karpaten menty enemmän tai vähemmän jo joulukuusta 2009. Sain painoakin pois, hirveät määrät ja sitten niitä hiipi takaisin raskausaikana kun ruokavalio ei ihan onnistunut ongelmien vuoksi. En karppaa vain laihtumisen vuoksi vaan oireilen mm. viljasta ja sokeri ei käy minulle yhtään. Tavoite olisi päästä kiloihin ennen plussaa, jos tässä kirisi niin että keväällä olisi jo tavoitteessa ja siitä sitten alaspäin hissukseen vielä.

    Tsemppiä! Minäkin sitä tarvitsen, go Minä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Nyt on menty kuusi päivää vähän kevyemmin, fiilis on jo parempi, mutta vaa'alla en ole käynyt... Ihailtavan kauan olet jaksanut karpata! Meillä mies harrastaa osin samaa ja tänään menussa karppipitsa - aika hyvää! :)

      Poista
    2. Karppipitsaa, ah. Ensi viikolla ehkä sitten vähäisen sellaistakin, nyt menty aika pienillä hiilareilla että ketoosi on ja pysyy. Viime viikon miinussaldo oli kiva ja yllätyskin - tästä on hyvä jatkaa!

      Tsemppiä edelleen sinullekin jatkoon! :)

      Poista
    3. No tsemppiä tarvitaan, just tänään repsahdin herkuttelemaan Tobleronella kun äitini sellaisen eteeni kantoi... Ei pystynyt vastustamaan kiusausta!

      Poista