Maxomorran kevätpipoja

Mikä kiireinen viikko. Joka päivä jotain uutta ja ihanaa! ;)

Maxomorran trikoopipot kuuluvat meidän suosikkeihin, ja meillä onkin niitä, öhhhh, viisi. ;) Kevään uutuuskuoseissa oli paljon mieleisiä:

On meillä ollut Maxomorran paitojakin, mutta näissä pipoissa miellyttää se, ettei kuoseihin ole sotkettu minkään muun väristä kanttinauhaa. Jotenkin nuo paidat ovat silmääni melkeinpä liian värikkäitä kanttinauhoineen päivineen. Pipoissa taas kirjavuus/värikkyys ei muutenkaan niin häiritse, ja näitä on helppo yhdistää väriläiskinä yksiväriseen haalariin tai takkiin.

Mitoituksesta sen verran, että niukkoja ovat. Meillä molemmille käy 52/54, isompi poika siis reilut kolmevuotias ja pienempi reilut puolitoistavuotias. Sopivat nuo isompaankin päähän, mutta tuo 48/50 olisi meidän pojille tiukka.

Hain pojille tänään pipot näissä kuoseissa, oranssia ja punaista vaihtelun vuoksi. :)

Minun me&i -analyysini

Eilen oli Mini Rodini -päivä, olkoon tänään siis me&i -päivä. En kuitenkaan ajatellut esitellä äsken julkaistuja uutuuksia, vaan mietiskellä me&i:ta ihan muuten vaan. Kuluttajan käyttäytyminen kiinnostaa. Me&i -ilmiötä (koska sellainenhan se on, muoti-ilmiö) olen mielessäni pohtinut ja ihmetellyt paljonkin. Voisin siitä kirjoittaa vaikka gradunkin tarvittaessa. ;) Kevätmalliston julkaisupäivä on aina tapaus me&i-fanien keskuudessa, joten mikäs sen parempi päivä kirjoitella ylös näitä pohdintoja.

Mihin ryhmään sinä kuulut?

• Kylmät
  Eivät ole kiinnostuneita ostamaan me&i-vaatteita. Tämän joukon mielestä ne ovat joko liian kalliita, lällyjä, rumia, retroja, värikkäitä, juntteja tai noloja. Käyvät naureskelemassa FB:n Sydänpyllyille tai sitten koko juttu vaan menee heiltä ohi.
• Aloittelijat
  Ovat käyneet yksillä tai kaksilla kutsuilla ja vähintään kohteliaisuudesta tilanneet pari vaatetta. Pitävät merkkiä edelleen liian kalliina, vähän outona ja vieläkin himpun turhan värikkäänä, mutta ostaisivat sitä enemmänkin sopivan hinnan tullessa vastaan. Tilaavat viimeistään kauden lopun alesta tai tekevät ensimmäiset kirpparilöytönsä tältä merkiltä.
• Ihastuneet
  Käyvät säännöllisesti syys- ja kevätmallistojen kutsuilla, tietävät jo minä päivinä uudet mallistot julkaistaan, milloin alet alkavat ja huokailevat useimpien me&i -vaatteiden perään. Kaapeista löytyy jo melko paljon me&i -vaatteita ja lisää ostetaan, niin lapsille kuin itsellekin. Tähän ryhmään kuuluvat tietävät myös vaatteiden jälleenmyyntiarvon. He eivät enää naureskele Sydänpyllyille vaan kuuluvat niihin ja kaupittelevat itselleen tarpeettomat vaatteet pois, jotta pääsevät taas ostamaan uusia. Me&i ei ole enää tämän porukan mielestä kallis.
• Keräilijät
  Ovat hurahtaneet me&i -keräilyyn. Keräilevät siis ennen kaikkea haalareita, peittoja ja tyynynpäällisiä. Maksavat harvinaisuuksista varsin suolaisia hintoja, joista eivät uskalla mainita kotona tai kavereille.
• Rakastuneet
  Me&i on jo kuin uskonto. Nämä mutsit pukevat lapsensa ainoastaan me&i-vaatteisiin, roikkuvat tauotta Sydänpyllyissä, mullettavat siellä kaikkea mahdollista kaikissa kokoluokissa ja väreissä, kieriskelevät me&i -vaatekasoissaan, tietävät kaiken vaatteiden mitoituksesta, kuoseista ja merkin historiasta ja haluavat ostaa uusista mallistoista kaiken mahdollisen. Kreisejä.
• Trokaajat
  Ostavat kasoittain me&i -vaatteita -70% alesta ja yrittävät myydä jonkun ajan päästä täyteen hintaan. Törkeää ja mautonta!
• Kyllästyneet
  Ovat entisiä aloittelijoita, ihastuneita, keräilijöitä tai rakastuneita. Me&i -elinkaari alkaa vedellä heidän kohdallaan viimeisiään. On pettymyksiä laatuun tai asiakaspalveluun. On kuosiähkyä ja väriähkyä. He haluavat jotain muuta, eikä taas niitä samoja vanhoja tylsiä juttuja. Pankkitilikin meni tyhjäksi. Tähän porukkaan kuuluvat kokevat, että me&i meni jo pois muodista. "Retro on out." Myyvät pois kaiken me&i -kaman ja eroavat Sydänpyllyistä. Siirtävät kiinnostuksensa jonkin muun vaatemerkin pariin.

Ihan eka me&i -vaatteemme oli tämä body. Vuosi on 2010.

Mihin ryhmään minä kuulun? Oikeastaan tästä merkistähän se lastenvaatekiinnostukseni alkoi. Olen kolmen vuoden aikana edennyt aloittelijoista ihastuneisiin ja todennäköisesti lipumassa kohti kyllästyneitä. Käyn kutsuilla moikkaamassa kavereita, mutta en ihastu enää moneenkaan vaatteeseen. Kaipaisin me&i:lta kunnon uudistumista ja raikkautta. Ymmärrän että totaali make-over olisi me&i:lle riski, sillä tuttu tyyli on purrut jo monen vuoden ajan. Mutta tuo vanhojen kuosien herättely on jo kuitenkin hieman ideaköyhää ja tylsää. Pahoittelut kritiikistäni. :)

Oli meilläkin yhdet sydänpylleröt.

Jatketaanpas vielä... Mikä on me&i:n salaisuus? Mikä kumminkin tekee siitä supersuositun? Vaatteet ovat toki useimmiten laadukkaita, kivan värisiä ja lapset itse tykkäävät niistä. Joo-o. Mutta todellinen salaisuus on yhteisöllisyys. Sanokaa mun sanoneen. Yhteisöllisyys alkaa kutsuilta, joilla naiset päätyvät yhdessä shoppailuhurmioon ja tulevat ostaneeksi vähän enemmän kuin olivat aikoneetkaan. Yhteisöllisyys jatkuu Sydänpyllyissä, jossa pääsee jatkamaan ostokokemustaan ihanuuksia vertailemalla, vaihtamalla, ostamalla ja myymällä. On mukavaa ajanvietettä kuulua ryhmään, jakaa yhdessä joku asia, nostattaa omia me&i-osakkeitaan, keräillä ja kaverustua siinä sivussa.

P.S. Oho, tulipas tästä postauksesta romaani. Huomenna taas kutsuille. Oletko sinä menossa?

Picot

Päivän pakollinen Mini Rodini -postaus: 

No niin siinä sitten kuulkaas kävi aamulla, että Oii:n ostoskoriin päätyi parikin keltaista Picoa. Pakko oli ottaa nimittäin kaksi kokoa sovitukseen, 92/98 ja 104/110, kun ei ole aiempaa kokemusta Picon mitoituksesta. Jos oikein hauskasti käy, niin pienempi on sopiva pikkuveljelle ja isompi isoveljelle. Todellisuudessa varmaan pikkuveljelle olisi ollut hyvä 86/92 ja isoveljelle 98/104, jos sellaisia olisi ollut tarjolla, eli Mini Rodinin kaksoiskokoasteikko lienee hieman huono meidän kannalta tällä hetkellä. Katsotaan ja sovitellaan...

Oii:n hinta takille oli noin 70€, eli itse asiassa jonkin verran vähemmän kuin olin ajatellut. Kyseisessä nettikaupassa ei muuten ole enää kokoja jäljellä kuin isointa ja pienintä, joten menekki on ollut aika sukkela. Lilla Companyssakin oli vielä vartti sitten kaikkia kokoja, mutta nyt ei enää montaakaan! :)

Muuta erityisen sykähdyttävää en uudesta kevätmallistosta löytänyt, joten ehkä tämä Pico-panostukseni on oikeutettu? ;)

kuva: Oii Design

Kriisejä

Kuva täältä

 
Minusta blogin pitäminen on ollut yllättävän ihana, koukuttava ja hauska harrastus! Mutta on se myös toisinaan vähän haastavaa ja joskus huomaan vellovani yhdessä jos toisessa aiheeseen liittyvässä kriisissä. Muutamia kriisityyppejä teillekin mainitakseni:

• Lasten päikkäriaika meni taas bloggaamiseen -kriisi
• Blogini on enimmäkseen kevyttä höttöä, vaikka minussa on muutakin -kriisi
• Joku ei tajunnut sarkasmia eli outoa huumoriani -kriisi
• Ketään ei kuitenkaan kiinnosta juttuni -kriisi
• Jotakuta juttuni saattavat kiinnostavat liikaakin -kriisi
• Kirjoitin viime viikolla jotain hölmöä ja tekisi mieli poistaa koko juttu -kriisi
• Some on raadollinen maailma, vaikka itse olisikin ihan hyväntahtoinen -kriisi
• Netissä on helppo tulla väärinymmärretyksi -kriisi
• Puolituttu stalkkaa blogiani -kriisi
• Kuvani ovat suttuisia, epätarkkoja ja pimeitä -kriisi
• Tekstini vilisee kirotusvireitä -kriisi
• Lasteni ja itseni kuvia on täällä -kriisi
• En saa unta kun kehittelen postausta, onko vähän hullua -kriisi
• Kukaan ei kommentoinut mitään -kriisi (kommentoikaa joku nyt edes säälistä jotain, kyllä sillä on merkitystä...) ;)
• Käytän liikaa hymiöitä -kriisi

Oliko tuttuja kriisejä muille bloggaajille?

Joo, ja siis en ole menossa mihinkään! :)

P.S. Viitsiikö tätäkään nyt julkaista -kriisi pukkaa kohta päälle, mutta menköön nyt...

Keltainen takki

Tänä keväänä minulle näyttää muodostuvan lähes, öhöm, pakkomielle hankkia esikoiselle keltainen kevättakki. Mutta millainen? Siis siistimmän menon tai kuivien kelien takki, sadetakki vai vedenpitävä ulkoilutakki? Täydellistä yksilöä ei ole vielä ehkä tullut vastaan. Tässä nyt nähkääs yritetään mennä keltainen edellä ja sovittaa muut kriteerit väriin. ;)

1. Tämä Minymon takki olisi mukavan edullinen (39,90), ja kuitenkin vedenpitävä. Väri näyttää tässä kuvassa melko räikeälle, mutta toisaalta ei se välttämättä ole pahakaan. Sopisi hyvin H&M keltaisiin tennareihinkin. Onnenmurusissa ei ollut jostain syystä meidän kokoa (98) ollenkaan. Ko. kauppaan olisi muuten alekoodikin H6L12D0F, jolla saa -10% kaikista tuotteista tänään sunnuntaina. 98cm luulen olevan esikoisellemme oikea koko, sillä meillä on ennenkin ollut Minymon takkeja ja ne ovat olleet reiluja. En ole vielä nähnyt takkia muissa nettikaupoissa...

Minymo
kuva: onnenmuruset.fi

 

2. Törmäsin tällaiseen tosi kauniiseen sadetakkiin merkkiä Jojo Maman Bebe. Valitettavasti varsinaista sadetakkia ei taideta kuitenkaan tarvita... Hintaakin löytyi, 55€.

Jojo Maman Bebe sadetakki
kuva: bellabambina.fi

3. Mini Rodinin keltainen Pico olisi täydellinen, jos se olisi vielä vedenpitäväkin. Muuten aika tyyris. Näistä kuitenkin suosikkini!

Mini Rodini Pico
kuva: minirodini.com

4. Bodenin keltainen anorakki on melko edullinen, hintaa oli 24£. Tuotekuvauksessa sanottiin takin olevan "shower resistant", joten lienee vettähylkivä. Hmmm... Ei hullumpaa. Tarkempi tuotekuva löytyy Bodenin sivuilta ja takkia oli myös muissa väreissä.

Boden anorakki
kuva: boden.co.uk

5. Molon keltainen softshell on herkullinen, mutta meiltä löytyy jo jemmasta viime kevään denim-softshell.

Molo Kids Softshell
kuva: babyshop.com

Unohdinkohan jonkun? Oliko Reimalla yksiväristä keltaista takkia...?


P.S. Toive Mololle: voisitteko tehdä tätä takkia keltaisena? Kiitos! :)

Molo talvi 104 vs. Molo kevät 104

Tänään hain Smartpostista Herra Vilpertin uuden välikausihaalarin, kiitos Lilla Company nopeasta toimituksesta! Puku on hyvän tuntuinen, ainakin minua tuo notkea materiaali miellyttää ja erityisesti tykkäsin kauluksen sisäpuolelle lisätystä raidallisesta resorista sekä etupuolen heijastinnauhaan kiinnitetyistä pienistä tähtiyksityiskohdista. :)

Mitoitus oli pieni yllätys, sillä enhän toki ehtinyt innostuksissani mitoituksia tutkailla etukäteen, vaan haalari oli pakko klikata ostoskoriin nopeammin kuin ehtii sanoa Molo. :) Otin noin 96cm (?) pituiselle ja pääasiassa 98cm sisävaatteita käyttävälle pojalle koon 104, joka on sama koko mikä meillä on tämän talven (Molo Kids) talvihaalarissakin. Meillähän tuo 104 talvihaalari on edelleen suht reilu joten ajattelin etten vielä ottaisi välikauteenkaan kokoa 110.  

Muttamutta, välikausihaalari onkin talvihaalariin verrattuna jonkin verran pienempää mitoitusta. No kahtokaa ny itte:

P.S. Eikö olekin hieno kollaasi, meidän zoomillinen
objektiivi on hajonnut (poikien toimesta) joten en saanut
sellaista kuvaa, johon koko komeus olisi mahtunut
yhdellä kertaa...

Laitoin siis talvihaalarin ja välikausihaalarin hartioista kohdakkain, ja kyllä on hihat ja lahkeet lyhyemmät välikausimallissa. Tokihan talvihaalarissa vie tilaa ja senttejä kaikki toppaukset ja vuoraukset. Tämä mitoitusasia ei liene uusi sellaisille, jotka ovat ennenkin ostaneet Molon välikautta, mutta täällä päin asia nyt kuitenkin ylitti uutiskynnyksen. :)

Mutta nou pänik, uskon että haalari on meidän pojalle sopiva keväällä, kun tuo talvihaalari on tosiaan ollut aikas reilu. Syksystä en sitten tiedä, mutta olkoon se sen ajan murhe... ;) Eikä tätä ole vielä edes pojalle sovitettu, joten voi olla että tämä näyttää päällä ihan yhtä reilulta kuin talvihaalarikin.

Näissä välikausiaiheissa kun nyt ollaan, niin kävinpä tänään KappAhlissa hypistelemässä uusia mustia välikausihousuja. En sitten osannut päättää koon 98 ja 104 välillä, joten kauppaan jäivät toistaiseksi... Olivat ne ehkä myös vähän turhan leveän oloiset tuolle hoikalle pojalle, tosin vyötäröllä oli hyvä kiristyssysteemi. Toisaalta myös Molon Haven -housut houkuttavat, eikä niilläkään ole hintaa paljoakaan noita Kappiksen housuja enempää.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Keräilyn syvin olemus

Näitä minäkin keräilin!
(kuva täältä)

Törmäsin muutaman vuoden vanhaan Hesarin juttuun keräilystä. Sen mukaan keräilijät ovat ihmisistä onnellisimpia, sillä "löytämisen ilo on vilpitöntä hyvän mielen toimintaa. Keräilijän vastakohta on alakuloinen ihminen, jonka mielestä elämässä ei ole enää mitään mielenkiintoista." Hmm. Kiehtovaa.

Vaikka keräily ei olisikaan pakonomaista (TJEU: se Nelosen tv-sarja himohamstraajista), se voi silti olla aika addiktoivaa. Täällä sanotaan keräilemiseen liittyvistä addiktioista näin: "Sosiologiassa addiktiot on liitetty nykyiseen elämäntapaan. Kun suku, perinne ja 'suuret kertomukset' eivät entiseen tapaan määritä ihmisen identiteettiä, etsitään elämälle uusia kiinnittymispisteitä. Silloin astuvat kuvaan addiktiot niin hyvässä kuin pahassa."

Ensin ajattelin, etten ole kovinkaan kummoinen keräilijä. Enemmänkin minua on ahdistanut, jos ympärillä on paljon tavaraa. Enkä nyt varsinkaan ole milloinkaan mitenkään addiktoitunut, eijei. Kaapista ei löydy Muumimukeja (paitsi kaksi lahjaksi saatua) eikä kirjahyllystä postimerkkikansioita. Mutta hetken pohdittuani totesin, että onhan sitä tullut kaikenlaista keräiltyä vuosien varrella. Tässä pientä listaa suurin piirtein kronologisessa järjestyksessä:

• Kiiltokuvat ja tarrat (no tietenkin)
• My Little Pony- ja Barbietarrat
• Kinder-lelut (erityisesti ne kilpikonnat, siis vuonna noin -90)
• Kynät ja kumit
• Kirjepaperit
• CD-levyt
• Postimerkkejä yritin myös keräillä noin 10-vuotiaana
• Heppa-aiheiset kirjat, kortit, lehdet ja ihan mitkä vaan
• (tässä välissä eli ala-asteen jälkeen keräilyvietti hiipui)
• Kissanmalliset viinipullot eri väreissä (olisikohan mulla ollut niitä jopa noin neljä erilaista...)
• Puolityhjät kosteusvoide-, aurinkorasva-, hiuslakka- ja muotovaahtopullot (nämähän jotenkin aina ihan itsestään kerääntyvät kylppärin kaappiin) 
• KoKo-astiat (ei kovinkaan tavoitteellisesti, kaapissa on sekamelska eri värisiä astiota, eikä mikään mätsää)
• Aino Aalto-lasit (ei kovinkaan tavoitteellisesti, kaapissa on kokonaiset viisi kappaletta, yksi meni rikki jossain vaiheessa)
• (taas havaittavissa hiipumisen aikakausi)
• Kauniit, ihanat, käytännölliset lastenvaatteet (tattadaa, no nyt ollaan nykyhetkessä!)

Mielestäni lastenvaatekiinnotukseni siis muistuttaa joltain syvimmältä olemukseltaan hieman keräilyä, tosin tässä tapauksessa kertynyttä tavaraa käytetään varsin ahkerasti ja siitä hankkiudutaan livakasti eroon käyttöajan päädyttyä. Täällä sanottiin myös näin: "Keräily on yksityistä, mutta voi myös yhdistää, luoda heimon tai sosiaalisen maailman sisäpiireineen." Juu, kyllä. Esimerkiksi blogithan ovat sosiaalinen maailma, jossa näistä keräilyn kohteista keskustellaan ja niihin liittyviä kokemuksia vaihdetaan. Jopa hehkutetaan. Eikös vaan? :)

Kirppikset ovat ehdottomasti osa lastenvaatekeräilyä, kyllä kummasti ilahduttaa ja piristää kun tekee niiltä kivoja löytöjä. Vieläkin muutes harmittaa kun jätin syksyllä kirppikseltä ostamatta hyväkuntoiset Molon Rainbow -toppahanskat. Ihan älytöntä. Olisi ne käyneet ihan hyvin meidän kokoelmiin.

Tulevaisuudessa ajattelin ihan oikeasti alkaa keräillä jotain järkevää astiastoa. Ollaanhan tässä jo päälle kolmekymmentä, hyvänen aika sentään. ;) Marimekon Siirtolapuutarha on nyt ensimmäisenä haavelistalla.

Mitä te keräilette? :)

Molon Polly mustana ja Lindexin uutuudet

... Joo! Tämä se on! Meidän kolmeveen välikausihaalari. Mololta tuli siis sittenkin mustaa vk-haalaria, ja näissä on kuulemma se fleecevuorikin. Facebookissa törmäsin tällaiseen tietoon Lilla Companyn Jennin kertomana. :)

Lilla Companyyn lähteepi siis kohta tilaus...

Kuva: Lilla Company

Vielä pitäisi Po.pilta saada se keltainen pipo ja miettiä isommalle pojalle vk-takki, niin alkaisi ne kuuluisat vk-palikat olla kasassa. ;)

Tänään tilasin myös Lindexiltä pari paitaa ja peruscollareita:

Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille! :)

Kaunarisalmiakit

Kyllä nuo salmiakit täytyy olla todella in, kun Liamilla ja Hopellakin on sellaiset. Vai onko ne sittenkin jo out?  ;) No, oli miten oli, niin ne eivät nyt jätä minua rauhaan, kun tulevat silmille Kaunareistakin. Erityisesti tämä Annon matto ei jätä minua rauhaan (kiitti vaan Ripu):

Kuva täältä

Olen kyllä ennenkin moneen kertaan todennut, että meillä ei voi olla olohuoneessa valkoista mattoa. Se ei nimittäin kovin kauan sellaisena pysy. Eihän tämä toki olekaan kokonaan valkoinen, mutta aika monta salmiakinpuolikasta on... Joo-o. Mietintämyssyssä on ja pysyy, ainakin vielä...

Vielä yksi Pehmyt-postaus

Koska näitä mahtavia huopikkaita näyttää eksyneen aika moneen (ainakin bloggaaja)kotiin ensi talvea varten, ajattelin että saattaisitte kiinnostua pienestä plussat&miinukset -tyyppisestä postauksesta?

Kyseessä on siis tietysti Reima Pehmyt -talvikengät ja tässä tämän talven kokemuksia näin puolesta välistä talvea (kenkien käyttäjinä Herra Vilpertti kolmevee ja Herra Tuumailija puolitoistavee):

Plussat:

• Lämpimät. Me ollaan käytetty näitä aina, kun mittari on ylittänyt -5 pakkasasteen rajan. Villasukkaa on laitettu väliin. Kolmeveen jalat ovat oikein lämpimät, vähän vähemmän liikkuvaisen puolitoistaveen jalat ovat kohtuullisen lämpimät.
• Helppo saada jalkaan. 
• Mukavat. Ei ole ainakaan kuulunut valituksia.
• Pitävä pohja.
• Ihkut. Todella nätit ja tyylikkäät kengät mielestäni!

Miinukset:

• Huopakankaaseen ainakin meidän taloudessa tuppaa tarttumaan koirankarvaa sun muuta nöyhtää.
• Nuo syötävän suloiset tähtiheijastimet jäävät piiloon haalarin lahkeen alle, mutta minkäs sille sitten mahtaa...
• Haalarin lahjetta on vähän vaikea kuroa melko leveän varren ympärille, mutta tämähän on enemmänkin Molo Polariksen ongelma, ei Reima Pehmyen.
• Pohja on jäykähkö, mikä saattaa jotakuta häiritä, mutta meitä se ei ole haitannut.

Eli - me tykätään! Toivottavasti tämä malli jatkaa Reimalla ensi talvenakin. :)

Aika kiusallista...

... yrittää pysyä herkkulakossa, kun koti pursuaa kaikenlaisia kätköjä:

On pottaherkkuja. Kyllä, tähän on nyt menty, jotta kolmevee vihdoin motivoituisi tähänkin hommaan... Kivasti nuo herkut myös eksyvät puolisalaa äidin suuhun. No toisaalta nuo suklaarakeet ovat ihan pikkuriikkisiä, eli aika vaarattomia...

 

On keittiön kaapin ylähyllyn piparikätkö. Minkä takia mies ostaa itselleen ja pojilleen tällaisia kätköjä, kun vallan hyvin tietää että vaimo yrittää l-a-i-h-d-u-t-t-a-a. Kysymysmerkkihuutomerkki. Tämä onkin jo pottaherkkuja astetta vaarallisempi kätkö. Ei kuule ole este eikä mikään, että pitää ensin kiivetä keittiön tasolle, jotta yltää tähän rasiaan.

Ja sitten viimeisenä joulusuklaata. Nuo konvehdit ovat onneksi sen verran äklöjä, että niitä on eksynyt sokerinhimoiseen kitaani vain noin yhdesti päivässä. Vielä on melkein puolet rasiasta jäljellä. Noin niinkun virallisesti tämä kaappi on muuten koiramme herkkukaappi. Biscrock-koirankeksejä, Denta-Stixejä, puruluita... Noh, eihän sitä koskaan tiedä mihin tässä voi sortua jos oikein epätoivo yllättää! ;)

New Blog Love

Kiitos Katille Ei ihan vielä -blogista, ihana tunnustus!

Tässä tunnustuksen ohjeet: 

-Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle

-Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

-Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin

Kuulostaa helpolta, mutta mulla olis yksi probleema. Annetaanko tunnustus sellaisiin blogeihin, jotka ovat uusia ja ihania, vai sellaisiin blogeihin jotka ovat minulle uusia ja ihania? =) No, oli miten oli, tässä blogit joihin haluan tunnustuksen lähettää. Varmasti olette tämän jo muualtakin saaneet, mutta haittaakse?? ;)

Hupulaiset

Antakee armoo

Tuumat ja tuokiot

Tuulen puolella

Mikonpoika 

NiklaStar

Oho, siinä oli jo kuusi. :)

Sekaisin raidoista

Tämäpä ei olekaan mikään haaveilupostaus, vaan tämä on totisinta totta! Kuinka monta raitavaatetta voi yksi nainen omistaa leimautumatta raitahörhelöksi? Onko tämä enää normaalia? (toim.huom. ei ole) Call 911!

Lastenkin vaatekaapissa raidat valtaavat tilaa. Kevättä ajatellen ainakin nuo Riikan esittelemät ebben raidat vaikuttavat oikein lupaavilta. Omaan vaatekaappiin on suunniteltu raitakieltoa vähäksi aikaa...Vaikka kaapista kyllä puuttuu niitä kesäisiä raitavaatteita... Tai vaikkapa tällainen Elloksen kuvastosta silmään pistänyt raitalaukku:

ellos.fi

Muita raitafaneja?

Lapset nukkuvat, kupissa teetä ja aikomuksena katsoa Iholla-sarjasta pari ekaa jaksoa... Ei hullumpaa!

22 kysymystä, 22 vastausta

Kiitos haasteesta Titti ja Siilis! :)

Säännöt: Kerro 11 asiaa itsestäsi. Vastaa haastajan 11 kysymykseen. Keksi 11 uutta kysymystä. Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.

Luistan säännöistä sen verran, että jätän muut bloggaajat haastamatta, sillä tämäkin haaste on kiertänyt jo niin monta blogia. :) Itse asiassa luistan vielä siinäkin, että jätän nuo 11 asiaa kertomatta, sillä niitä olen jo jossakin aiemmassa haasteessa kertonut, enkä ehkä keksi enempää kerrottavaa. ;) Tähän haasteeseen tulee siis nyt tällainen tynkätoteutus (anteeksi), mutta toisaalta onhan tuossa iso lista kysymyksiä joihin vastata, kun haaste tuli kahdelta taholta. :) Here we go...

Siiliksen kysymykset:

1. Millainen on lempivaatteesi?

 Mukava ja laadukas. Tällä hetkellä suosikkejani ovat monet trikoiset raitamekkoni legginseihin yhdistettynä.

2. Käytkö kirppiksillä, jos niin mikä on viimeisin löytösi?

Käyn mielelläni! Viimeisin löytö oli ihanat sateenkaarihousut pojalle.

3. Lempi vuodenaikasi, miksi?

Kesä. Mielestäni tämä ei kaipaa selityksiä. :) Olen ehdottomasti kesäihminen.

4. Suurin saavutuksesi?

Pakko kai sanoa kliseisesti, että lapset!

5. Onko sinulla lemmikkieläimiä? Mitä?

Koira ja villakoirat, mies ja kaksi lasta. :)

6. Pidätkö villasukista? 

Talvisin kyllä. Äitini pitää niitä kesäisinkin jaloissaan...

7.Millainen päiväpeitto sängyssäsi on?

 Tummanruskea Ikean peitto. Ehkä kerran kahdessa kuukaudessa se on oikeasti käytössä, muuten kaapissa säilytyksessä... Meillä mitään sänkyjä pedata, hih!

8. Mikä on lempikukkasi?

Tulppaani.

9. Lempivärisi vaatteissasi?

Musta, kyllä se vaan on ikisuosikki mutta ei mikään huono sellainen!

10. Kuka tai ketkä (max 3) on lempinäyttelijäsi?

Tosi paha kysymys! Jos olisin saanut vastata tähän 16 vuotta sitten, niin Leonardo DiCaprio.

11. Paras arkireseptisi? Linkki reseptiin jos on.

Lasage. Tsekkaa pirkka.fi. :) 

Tittin kysymykset:

1. Minkä merkkisellä autolla ajat ja miksi juuri sen merkkisellä? Jos et aja niin millä liikut?

Opel Meriva. Aika näppärän kokoinen mutta malliltaan perheelle sopiva (kakkos)auto.

2. Minkä pituinen olet?

162cm

3. Mikä on bravuurisi keittiössä?

Suolaiset piirakat onnistuvat yleensä aina.

4. Juhlitko synttäreitäsi viimeksi?

Ei tullut juhlittua, mutta kolmekymppiset sentään vietin... :)

5. Mitä odotat vuodelta 2013 omassa elämässäsi?

Hektistä menoa, vähän eri kuvioin kuin aiemmin... Toivottavasti tulee hyvä vuosi!

6. Unelma ammattisi? Kerro vähän taustoja tms.

Tein tästä ihan oman postauksenkin viime viikolla, hih!

7. Mansikka vai vadelma? Miksi?

Mansikka taitaa olla näistä se ensi-ihastus. :)

8. Rakkain/tärkein harrastuksesi?

Oma aika kaikissa muodoissaan tässä elämäntilanteessa... Mainitaan ykkösenä tämä bloggaus.

9. Montako lasta haluat/et halua? Perustele jotain.

Kaksi oli agendalla, kaksi saatiin. Aika hyvin! Minusta on kiva, kun pojilla on (tappelu)seuraa toisistaan.

10. Minkä pizzan tilaisit nyt?

Jauhelihapizza on aina varma valinta. Koko perheen suosikki!

11. Asia/luonteenpiirre josta et pidä itsessäsi?

Vatvominen. On se toisaalta hauskaakin aihepiiristä riippuen... 

Sekaisin keltaisesta

Jatketaan tällä sekoilulinjalla... Voisin ihan hyvin hurahtaa denimin lisäksi myös keltaiseen! Poikien vaatetuksessa, en sentään omassani. Musta, harmaa ja raita jatkakoon omissa vaatteissani, mutta keltaista saattaa päätyä poikien päälle... No eikö olekin pirteitä? :)

Mini Rodini, Boden, Molo Kids
- siinä takkeja joista valita noin niinkun ensihätään! :)

H&M:n ärtsy keltainen meillä onkin jo testissä!

Nokian pirtsakat saappaat, Molon sadetakki,
Po.P fleece ja pipo - kivasti käy yhteen!

Kuvat: hm.com, minityyli.fi, babyshop.com, boden.co.uk, lillacompany.blogspot.com, nokianjalkineet.fi

Haaveammatteja

Kuva täältä

Tässä tulee pieni lista ammateista, joita tuli muinoin kirjoiteltua kavereiden ystäväkirjoihin (tykkään listoista, oletteko ehkä huomanneet..?):

• Ratsastuksenopettaja
  Tämä oli varmaan jokaisen heppatytön haaveammatti. Minulla ei olisi tähän todennäköisesti mitään taipumuksia, joten ihan kiva että päädyin muihin hommiin.
• Kirjailija
  Runotyttökirjoista innostuneena kehittelin joskus omia tarinoita ja haaveilin kirjailijan urasta. Eipä taida löytyä pätevyyttä näihinkään hommiin... Ei ne edes julkaisseet sitä mun yhtä novellia SinäMinässä...
• Lastentarhanopettaja
  Yläasteella vietin pari TET-jaksoa läheisessä päiväkodissa. (Ehkä siinä samassa, johon lapseni keväällä menevät, jos hyvin käy!) Sen jälkeen olin aivan varma, että tulevaisuuteni olisi lastenhoidon parissa. No en lähtenyt tällekään tielle. Ihan hyvä, ottaen huomioon viilipyttymäisen kuoreni alla räiskyvät kipinät... Toisin sanoen, pinna ei varmaan riittäisi. Lastentarhanopettaja varmasti hyötyy lehmänhermoista. Vai onko se eri juttu, kun hoitaa vieraita lapsia? En tiedä.
• Sihteeri
  Lukiossa mietin, hakeako sihteeriopistoon. On muuten aika haastavaa miettiä 18-vuotiaana tulevaisuuden suuntia, kun päätösten perustana on pelkkiä hataria mielikuvia ja epämääräisiä käsityksiä. Luulen, että olisin varmaan ihan OK sihteeri, mutta ei se taitaisi olla minun juttuni sittenkään.
• Toimittaja
  Tämä alkaa olla jo vähän sinne päin. Kirjoittamisesta tykkään. Fiktiota en osaa kirjoittaa yhtään, faktaa ehkä jonkin verran paremmin. Mulla oli oma heppalehti ala-asteella. :) Haastatteluissa en varmaan osaisi esittää tarpeeksi teräviä kysymyksiä. 
• Lastenvaatekauppias
  Tämä on uusin. Jos voisikin muuttaa harrastuksensa työksi ja vielä saada siitä leipänsä? Olisipa ideaali tilanne. Harva uskaltaa!

Nykyiseen ammattiini olen ajautunut aika huomaamatta. Olen edelleen samalla työnantajalla, jossa aloitin kesätyöt kaksitoista vuotta (!!) sitten. Hommat ovat muuttuneet vuosien varrella, nykyinen tehtäväni vastaa sitä mitä luin hirmu järkevästi valitussa opinahjossa pääaineena (markkinointi).

Mitä teidän haaveammattinne olivat? Päädyittekö haaveilemallenne alalle?

Iloisia asioita!

Sain Leopardikuningattarelta haasteen listata kymmenen minua tällä hetkellä ilahduttavaa asiaa. Kiitos haasteesta! Juuri tänään, tällä hetkellä, on ollut vähän heikompi päivä, kiukkua ilmassa, huonoäitifiilikset ja kyllähän te tiedätte... Mutta varmasti keksin kymmenen minua ilahduttavaa asiaa, yritetään ainakin! ;)

1. Sanat
Äitiyteni 2,5 ensimmäisen vuoden ajan minun ja lasteni välinen verbaalinen kommunikaatio meni suunnilleen niin, että minä puhuin lapsille ja lapset huusivat takaisin. Nyt, kun hekin käyttävät sanoja, on paljon mukavampaa! Viime kesästä lähtien sanoja on tullut huimasti molemmilta lapsilta ja opimme kokoa ajan toisiltamme niitä lisää. Ihan hyvin voi sanoa "kakka", kun tarkoittaa "takka", eikö? Ja laskeminen onnistuu hyvin näinkin: "Ys, kas, kol, nee.... kymmenen!!!"

2. Teot
Se, että tehdään, mennään ja koetaan yhdessä, yleensä ilahduttaa. Olipa sitten kyseessä leikkipuisto, Cittari, uimahalli, mummola, HopLop tai mikä vaan kiva paikka.

3. Pinkit kynnet
Sain tänään aikaiseksi lakata kynnet pitkästä aikaa, vieläpä pinkiksi. :) Oikeastaan tähän voisi lisätä minkä tahansa muunkin itsensä huoltamiseen liittyvän asian, kuten säärikarvojen ajelun, hiusten pesun tai uuden huulikiillon ostamisen, ilahduttaa aina!

4. Lapset
Kaikki muutkin haasteeseen vastanneet äidit ovat kirjoittaneet, että lapset. No tietenkin, lapset ilahduttavat minua nyt ja joka ikinen päivä. Kaikista tempauksistaan huolimatta. :)

5. Edistysaskeleita
Enpä olisi voinut kuvitella meneväni vuosi sitten Seppälään sovittamaan bikineitä esikoinen mukanani. Ihan varmasti tuo olisi karannut sovituskopista kriittisellä hetkellä ja sitten loppu olisikin ollut historiaa... Mutta eilen tämä toteutui, ja vieläpä ilman mitään ongelmia. Edistysaskeleita siis tapahtuu lasten kanssa koko ajan, ihan huomaamatta... Voi tehdä uusia juttuja, kertoa uudenlaisista asioista, keskustella ja oppia yhdessä ja kaikki sujuukin ihan ilahduttavan hyvin. P.S. Ne bikinit oli huonot.

6. Uusi kampaaja
Kävin tänään kampaajalla, ja taisin nyt löytää uuden vakkarikampaajan parin vuoden seilaamisen jälkeen. Kyllä se on kuulkaa hyvä olla oma vakkarikampaaja. :)

7. Tiimityö
Meillä on miehen kanssa aika hyvä tiimi. Molemmat tietävät sanomattakin, miten toimitaan rutiinien suhteen ja se helpottaa arkea kummasti. Homma toimii!

8. Uudet haasteet
Se keväällä koittava the työhönpaluu lähestyy, ja se toisinaan ilahduttaa, toisinaan karmistuttaa. Ilahdutuspuolella ovat ehdottomasti työn tarjoamat uudet haasteet ja mahdolliset onnistumisen tunteet muullakin kuin äitiyden saralla.

9. Blogit
Erittäin ilahduttavaa ja kiusallisen koukuttavaa puuhaa!

10. Po.pin denim-haalari
Hihhiii, pakko oli laittaa tämä tähän. ;D


Sain pari päivää sitten toisenkin haasteen, ja toteutan sen sitten seuraavaksi, en ole unohtanut! :)


P.S. Pitäisköhän tuo Herra Tuumailijakin viedä jo parturiin noine käkkäröineen...

Sekaisin denimistä

Kuvat minityyli.fi ja Reima

Tällaisia farkkuihanuuksia on esitelty viime päivinä! Molo Kids, Reima ja Po.P ovat näemmä yhtä sekaisin denimistä, kuin minäkin (vai menikö se toisinpäin?). Kylläkyllä. Must have. Ainakin tuo Po.Pin denim, varsinkin jos sitä kerran on tulossa haalareihinkin. M-m-m-illoin näitä pääsee shoppaamaan?

Viis siitä, että meillä oli jo tänä talvena Molon denim-haalari. Ihan sama, että meillä on jo kevääksi Molon denim-softshell. Tahtoo lisää! Kolahtaako teihin?

Ja löytyipä se kevään keltainen pipokin Po.Pilta:

Hittejä ja huteja

Aleostokset netistä on kuulkaa riskaabelia puuhaa. Ensinnäkin liian helppoa (riski konkurssista) ja toisaalta kamalan vaikeaa (riski epäsopivasta tuotteesta). Tässä on nyt molemmat riskit realisoituneet, tehdäänpä pieni katsaus asiaan!

Molo Kids Polaris Rainbow (-30%) ensi talveksi herra Tuumailijalle, koossa 98cm. Takuuvarma hitti, ei epäilystäkään! Uskallan jopa väittää että kokokaan ei tule menemään metsään.

Ticketin aletakit (-50%). Herra Vilpertillä on 104cm sininen takki ja se on tässä vaiheessa melkoisen jätti! Minusta vastaa 110cm kokoa. Katsotaan, tuleeko tästä hitti vai huti, ensi talveksi tämä oli siis ajateltu. Herra Tuumailijan ruskea tähtitakki on kokoa 86cm, eikä puolestaan ollenkaan liian iso. Vastaa täysin kokoaan, ja menee kyllä varmaan nyt lopputalven, kuten oli ajateltu. Hitti! (Siis mikä logiikka tässä Ticketin mitoituksessa on, kun se vaihtelee mallista toiseen?)

Äidin crocseja ollaan säädetty. Ensin tilasin nuo hintavammat AllCast Luxe Duck Boot -saappaat (-30%), mutta muiden bloggaajien kehoituksista ("Ota reilumpi koko, otaota, usko nyt!") huolimatta tilasin liian pienet. Voihan huti sentään. Ja tiettykään nettikaupassa ei enää ollut sitä isompaa kokoa jäljellä. Palautinpa sitten ne, ja otin tilalle nuo edullisemmat AllCast Leather Duck Bootit. Näissä olikin alennusta jo -50%, joten hintaa jäi 52€. On muuten vieläkin kokoja jäljellä, jos kiinnostaa tämmöiset popot. Nämä tulivat tänään ja ovat ehdottomasti hittikamaa. Kunhan vaan muistaa ottaa sen isomman koon, kylläkyllä. Normisti kenkäni on 36, mutta näistä piti ottaa 37,5. 36,5 oli liian pieni villasukan kanssa. Saattaapa myös olla että jalkani on madaltunut/levähtänyt/suurentunut raskauksien myötä, enkä vaan tajua myöntää asiaa itselleni.

Meneekö teidän nettialeostokset aina ihan putkeen?

Työpäiväharjoitus

Kuva mtv3.fi

Harjoittelin tänään töissäkäyntiä yhden 2h kestävän infotilaisuuden ajan. Näin se meni:

• Nukkumaan klo 1. Yritin kyllä aikaisemmin, mutta eihän siitä mitään tullut. Tutkin netistä Molo Kidsin kevätmallistoa.
• Herätys klo 6. Mies ystävällisesti tökkii olkapäähän ja kysyy, että eikö kandeis nyt nousta. Joo, kandee varmaan.
• Lenkki koiran kanssa, takaisin sisällä klo 6.35. Ihan hiljaista!
• Aamutoimet, aamupala. Auton starttaus klo 7.12. Hyvin menee.
• Autojonon pää saavutettu moottoritiellä klo 7.20 noin 30 kilometriä ennen määränpäätä. Muistelisin, että neljä vuotta sitten tuo jono alkoi vasta 20km kohdalla... Tosi hienoo.
• Note to self: tsekkaa että pyyhkijänsulat on kunnossa hyvissä ajoin ennen lähtöä. Vaikka auto ei olisikaan oma, vaan siskosi. Rapakeli nostattaa verenpainetta vähän turhan paljon tilanteessa, jossa pyyhkimien käyttö sumentaa näkökenttää entisestään.
• Perillä klo 7.53 eli just sopivasti. Ei tosin juuri lohduta, että varsinainen työpaikka sijaitsee vielä 25min. lisäajon päässä, tämä infotilaisuus nyt sattui olemaan tässä toisessa pisteessä.
• Tuttujen naamojen bongailua. "Joo-o, huhtikuussa palaan sitten. Kivakivajeejee. "
• Otan erehdyksessä kupillisen kahvia vaikka piti ottaa teetä, mutta en viitsinyt ruveta enempää säätämään. Kahvia naamaan vaan. Puolikkaaseen kuppiin kykenin. Seurauksena nousuhumalaa muistuttava olotila. No nyt mä tiedän miksi te juotte kahvia!!!
• Istumista auditoriossa 2h. Pylly puutuu! Itse asia kuulostaa ihan mielenkiintoiselta. Auditorion ulkopuolelta alkaa kuulua outoja ääniä, muistuttaa jotenkin eläintarhaa. Kuulostaa tosi kotoisalta. Auditoriosta poistuessani huomaan, että joku vinkuva työkone siinä vahaa lattiaa tms.
• Kotimatka samoilla pyyhkijänsulilla. Poikkean Ikeaan ostamaan olohuoneeseen pöytälampun yhden poikien rikkoman tilalle. Ei tässä kande mitään tuplakuplia hommata.
• Kurvaus Ärrän (H&M paketti oli saapunut) ja paikallisen kirppiksen (ei löytöjä) kautta kotiin. Lapset mummolassa isänsä kanssa. 

Ei hullumpi työpäivä. Huhhuh. Pitäiskö mennä päiväunille?

Välikausi-inventaario, osa 2

Välikausipasmani juuri hieman sekoittuivat uusista Molo Kidsin haalareista ja takeista (www.minityyli.fi, kiitos vinkistä Zirk), mutta yritän koota ajatukseni. :)

Herra Tuumailija reilut puolitoistaveelle on kevääksi ja syksyksikin vaikka mitä veljen vanhaa jemmaa:

Ticketin vk-puku 92cm. Tämä pidetään.

Land&Lake vk-haalari 92cm myydään.
Reimatecin vk-haalari 92cm pidetään. Saattaa
tosin olla vielä vähän turhan reilu...

Ticketin sadeasu 86cm pidetään.
KappAhlin vk-haalari 86cm ehkä pidetään
varahaalarina.

KappAhlin vk-housut 86cm ja 92cm pidetään.
(Jalkarenksut täytyy vaihtaa.)
Name It raidallinen takki 92cm ehkä myydään.
Lindexin softshell-takki 98cm pidetään.

Kenkiäkin on veljen vanhoja:

Ciraf mokkakengät, Viking goret.
Tulossa H&M:n tennarit.

Ostoslistalla:

• Ei mitään. Ei niin mitään!!! :)

Välikausi-inventaario, osa 1

Koska en yleensä jätä mitään viime tippaan, niin nyt onkin hyvä alkaa suunnitella pikkupoikien kevätvarustusta. Muistelisin, että viime keväänä luovuttiin talvihaalareista vasta huhtikuun lopulla, mutta eihän siihen ole enää kuin muutama kuukausi... ;)

Herra Vilpertti kolmeveelle löytyi kaapista seuraavat takit:

Molo Kids softshell-takki 104cm,
ostettu alesta syksyllä

Po.P välikausitakki 98cm, ostettu käytettynä ja
meilläkin jo käytetty, en tiedä mahtuuko vielä

Kenkiäkin löytyy parit:

Vikingin goret syksyltä.
Converset todennäköisesti liian isot vielä.

Tulossa H&M:ltä...

 Ostoslistalla:

• Mustat välikausihousut tai jopa kahdet. Toiset esim. KappAhlista, toiset Molo tai Ticket? Suosituksenne?
• Haalari? Tarvitseeko kolmevee vielä vk-haalarin? Olisiko se hyvä päiväkodissa?
• Jos Po.Pin takki ei enää mahdu, niin joku isompaa kokoa oleva vedenpitävä takki, varsinkin jos ei tule haalareita.
• Keltainen pipo, must-hankinta kenkien kaveriksi

Oho, vielä on siis paljonkin mietittävää ja hankittavaa... Joko te olette kääntäneet katseenne kevääseen? :)

P.S. Tervetuloa uusille lukijoille, kiva kun olette löytäneet tänne!

Herra Pinko

 
Moicca!

Olen tässä blogissa vähän vähemmän esillä ollut henkilö, mutta ajattelin että lienee aika korjata tilanne. Seikkailen täällä nimellä Herra Pinko (koska pingon niin kovaa, ja olen kova pingottamaan asioista kuten muista koirista ja isäntäväkeni menemisistä ja tulemisista).

Olen nyt neljävuotias. Olen nätti kuin sika pienenä, tai oikeastaan nätimpi. Esmes kuvani koristi Ajaston koirakalenteria vuonna 2010. Emäntäni oli haaveillut lapsesta asti cockerspanielista, ja nyt sillä vihdoin on sellainen, vähänkö sen täytyy olla onnellinen! Olin pentueestani se lihavin ja dominoivin. Minunlaisiani ei kuulemma suositella ensimmäiseksi koiraksi. Mutta en olekaan mikään ensimmäinen koira, koska isäntäni lapsuudenkodissa oli koiria. Nih.

Minulla on ihan törkeästi energiaa. Kesäisin mökillä saatan juosta pallon perässä vaikka kymmenen tuntia putkeen, uida, hyppiä laiturilta veteen, ja siltikään minua ei juuri väsytä. Rakastan tennispalloja. Joulupukki toi minulle vinkuvia tennispalloja, joten voitte kuvitella kuinka ekstaasissa minä ja isäntäperheemme olemmekaan!

Toisia koiria en oikein kykene sietämään. Sellaisen lähestyessä katson tehtäväkseni räyhätä minkä kerkeän. Hyökkäys on nähdäkseni paras puolustus (oikeasti minulla on vaan p**kat housussa). Enpä ole ketään vielä purrut, vaikka sitä yhtä Patea tekisi mieli vähän haukkaista... Minut pystyy kyllä helposti harhauttamaan herkulla tai tennispallolla, jos osaa ennakoida tilanteen. On minulla kyllä pari koiratyttöystävää, joita rakastan yli kaiken, mutta joiden kanssa pääsen vähän liian harvoin leikkimään.

Oletteko koskaan kuulleet nirsosta koirasta? No, meikä on sellainen. Kylmä makkara - nou thänks. Voisko sen edes grillata, tai no mielummin antakaa mulle sisäfileetä.

Nuorempana olin kova poika karkailemaan. Rusakoiden perässä olen juossut joskus tovin jos toisenkin, samoin kissojen. Kerran näin parven lintuja, hyökkäsin niiden perään niin että fleksi meni poikki (minkäs sitä lintukoira vieteilleen mahtaa) ja katosin isännältäni pariksi tunniksi. Emäntäni oli juuri edellisenä päivänä synnyttänyt Herra Tuumailijan, makasi sairaalassa Tuumailijan ollessa teho-osastolla ja kysyipä vaan, että pitikö sen koirankin vielä karata. No, olin jäänyt siitä pirun fleksinriekaleesta aitaan kiinni, mutta onneksi joku kiltti pappa auttoi minut kotiin (tiesin kyllä missä kotini on, ja vedin pappaparan sinne perässäni suorinta tietä).

Lapsia yritän parhaani mukaan sietää. Vieraat lapset ovat kovin pelottavia, koska eihän niistä tiedä milloin ne nappaa viiksistä tai korvasta kiinni, joten sellaiset otukset kierrän mieluiten kaukaa. Nämä veljeni Vilpertti ja Tuumailija eivät minusta paljoakaan välitä, joten saan yleensä loikoilla rauhassa omassa nurkassani, ja ainakin päkät vetelen sohvalla. Pitäähän sitä koirallakin nyt joku arvo olla.

Olen älyttömän kiintynyt laumaani. Kuulemma keväästä eteenpäin minun pitäisi viettää täällä taas päiväsajat ihan itsekseni. Ei pysty. Aion vonkua ja vinkua minkä kerkeän. Ehkä ajan myötä totun elämänmuutokseen. Tai sitten menen koirien päiväkotiin??

Onko siellä muita koiramielisiä? :)

P.S. En ole syntynyt sunnuntaina, olen keskiviikkolapsia.