Murphyn laki

"Jos joku voi mennä pieleen, se menee pieleen". Vai miten se nyt meni. *)

Murphyn laki on tullut mieleen viime aikoina ainakin seuraavissa tilanteissa:

• Yleensä kun saan tainnutettua lapset päiväunille ja aseteltua itseni terassille, aurinko menee pilveen. No niinpä. Näitä lomalaisen ongelmia. ;)
• Eilen löysin kirppikseltä käyttämättömät Marimekon pyyhkeet, mietin hetken liian pitkään, ja tottahan sieltä hyökkäsi joku rouva ja kaapaisi pyyhkeet nokkani edestä. Eipä harmittanut. Lohdukkeeksi ostin samasta pöydästä Iittalan Kastehelmi-tuikkukippoja. Ei varsinaisesti auttanut.

• Tänään pakkasin lapset autoon ja matkasimme pääkaupunkiin mielessäni perusteellinen puistoiluiltapäivä. Perille päästyämme taivas repesi oikein huolella. Päädyimme ajelemaan ratikalla kolmoskierroksen oikein pitkän kaavan mukaan, niin että toinen lapsista ehti jo nukahtaakin, ja venymään siskoni luokse Töölöön (siellä pitää aina olla hiljaa ja pomppimatta ettei alakerran mummo hermostu).

• Niin. Ja kun olen saanut tehtyä ostopäätöksen tuosta kauniista takista, niin onkohan sekin jo mennyt? Toistaiseksi tilanne ei vielä näytä huolestuttavalta. Muita juttuja ei taida tästä Rodinin ykköserästä olla pakko saada. Ja tätäkin pitää vielä miettiä...

*) Googlen mukaan Murphyn laki kuuluu oikeasti näin: "Jos jonkin asian voi tehdä monella tavalla ja näistä tavoista yksi johtaa onnettomuuteen, ennen pitkää joku tekee asian sillä tavalla." Monimutkaista.

H&M toppahaalari talveksi?

Eilistä postausta kirjoittaessani olin ilmeisesti jossain kaihoisan seesteisen haikeissa tunnelmissa. Tämän aamupäivän mantrani on sen sijaan ollut "Älä, ei, ei saa, tule jo, älä kiusaa, älä huuda, et saa, ei käy, mitä nyt taas, pysähdyyyyyyy.....!".

Muistetaanpa sitten taas seuraavalla kerralla, että jätetään se keskustan läpi menevä pyörälenkki tekemättä silloin, kun mistään ei muutenkaan tunnu tulevan mitään. Yritin kyllä tietoisesti ajatella positiivisen kautta ja vähentää kireyttä äänessäni, mutta no... Tiedättehän te että näitä päiviä nyt vain tulee.

Aamupäivän saldona on siis yksi sekasortoinen pyörälenkki, lapsen käsi nokkosenpistoissa, saman lapsen paidan sisälle mennyt ja sinne useasti pistänyt ötökkä, tippuminen selälleen keinusta, veljen päälle loiskutetut jääkylmät vedet, maahan pudonnut pulla ja sitä rataa.

Nyt päiväuniaikaan katson ansaitsevani rauhallisen hetken postilaatikosta löytyneen H&M:n kuvaston selaamiseen. Silmään pisti ensimmäisenä denim-värinen toppahaalari. Entäs jos kokeilisikin moista talveksi? Sellainen kakkoshaalari, päiväkotihaalari?

Muilta osin H&M:n kuvasto ei väräyttänyt ostohermoja. Tiikerinystäville löytyi kyllä paljon ostettavaa, ja nuo collegehousut näyttivät kivoilta (kuitenkin malliltaan todennäköisesti liian leveiltä meidän lapsille...)!

Lapsuuden kesä

Viikko vielä. Pitäisikö arkeen alkaa valmistautua jotenkin? Muuttaa vuorokausirytmiä enemmän päiväkodin suuntaan? Palauttaa lapset käytös- ja ruokatapojen piiriin? Pohtia tarvitaanko syksyksi jotain uusia hankintoja? Kelata jo työsähköposteja läpi? Nimikoida päiväkotivaatteita? Tehdä listaa elokuun hoito- ja vapaapäivistä?

Vai käyttääkö quick and dirty -menetelmää, jossa arkeen romahdetaan lomatunnelmien korkeimmista aalloista?

Tänään oli oikeastaan aika täydellinen kesäpäivä. Lomapäivä. Siihen mahtui kesäretki luontopolulle, pikapyrähdys leikkipuistossa, järvipulahdus ja äkkilähtö rannalta ukkosen tieltä (mikä seikkailu!). Päiväuniaikaan makoilin terassilla ja ihan rehellisesti otin aurinkoa. Vatsani ei olekaan (sattuneesta syystä) juuri päässyt kohtaamaan auringonsäteitä viimeisen viiden vuoden aikana, vaan rusketus on jäänyt kasvoihin, sääriin ja käsivarsiin. Tänä kesänä on löytynyt aikaa ihan vaan olemiseenkin. Lapset ovat jo siinä iässä, että heidän touhujaan voi jo hetken seurata vähän etäämmältä.

Miehen mentyä jo takaisin töihin olen myös käynyt esikoisen kanssa kamppailua, kuka täällä onkaan ainoa pomo. Siis yrittänyt tehdä selväksi, että äiti on nyt pomo, ei suinkaan neljävuotias. Sydämeni kuitenkin suli, silmät kostuivat ja uhmakohtaukset unohtuivat, kun poika yhtäkkiä keksi kysyä: "Äiti kuolenko minä kun minusta tulee vanha?"

Siitä päästäänkin aasinsiltana kyselyikään, joka on molemmilla lapsilla päällä yhtä aikaa. Lähes jokaiseen vanhemman suustaan päästämään lauseeseen on vastauksena stereona lausuttu "miksi?". Olen analysoinut, että tuo "miksi?" ei välttämättä tähtää faktiseen syy-seuraussuhteiden selvittelyyn. Lapsi vain tahtoo, että aikuinen on läsnä ja keskustelee hänen kanssaan, "miksi?" -kysymys pakottaa jatkamaan keskustelua loputtomiin. Rasittavaakin, mutta ehdottoman tärkeää.

Me jatketaan siis vielä hetki lomailua. En kaipaa vielä kirpeän viileitä iltoja. Nämä ovat niitä lapsuuden kesiä, lasteni lapsuuden kesiä.

Molon toppakuvia AW 14/15

Mittarissa +30 ja toppaspekulaatio kuumimmillaan? ;)

No tässä vähän viilennystä:

Kuvat löytyivät täältä: http://www.houseofkids.dk/maerker/molo/

Tytöt siis saavat ihanan pastelliraitatoppansa! Veikkaan, että tuosta tulee hitti (eikä tarvitse edes ennustajavelho olla moista povatessa!).

Saapa nähdä, millainen mallisto on kokonaisuudessaan!

Maisemaloma Pohjois-Italiassa

Kuinka ottaa kaikki irti lomasta ilman lapsia? No lomailla juuri niin kuin rakasti lomailla aikana ennen lapsia - autoillen, maisemia katsellen. Täydellisiä värejä metsästäen, kameran kanssa kulkien. "Mennään vielä tuonne, hei käännytäänkö tästä, pysähdytäänkö tähän?"

Toki yli 800 kilometriä kolmessa päivässä on jo vähän liioittelua, mutta ilman takapenkin mekastajia se oli silkkaa luksusta! Sitä paitsi olemme vähän maisemanarkkeja. Pohjois-Italia on kauneimpia paikkoja, joita tiedän, ja tämä oli jo kolmas reissumme näihin maisemiin. Monipuolisempaa kohdetta on vaikea keksiä.

Lomamme tekniset tiedot:

• Matkustajat: mies ja vaimo
• Loman tukikohta oli pieni Castron kylä Lado d'Iseon pohjoisrannalla
• Lennot olimme buukanneet Ryanairilla Tampereelta Bergamoon, ja alla kulki piskuinen Ford Fiesta.
• Loman budjetti ei ollut suuri. 
• Kaksi kokonaista päivää ajelimme upeissa maisemissa Comolla, Gardalla, Sveitsin Alpeilla, Dolomiiteillä ja kaikkialta niiden välistä. 
• Puheluita kotiin vain yksi kappale. Kaikki oli loistavasti.

Loma kuvina:

1. Castron kylän pikkuisella rannalla

2. Tästä suunta vuorille

3. Sveitsissä Lago Biancolla. Korkeutta tässä 2300m, asteita +7. Tästä meni ohi myös upean tunnelmallinen alppijuna.

4. Tiet olivat paikoin hurjan kapeita

 5. Tapasimme myös Vera-lehmän.

6. Vuorilta tuleva vesi oli kylmää ja uskomattoman kirkasta.

7. Lago d'Idro.

8. Tämä ei sentään ollut mieheni rakkaudenosoitus, hihih... ;) Niin siis olisihan se voinut olla!

9. Lago di Tennoon (Garda-järven pohjoispuolella) jäi talviturkki. Täällä kävimme jo kolmannen kerran ikinä, tähän täydellisen turkoosiin veteen jää koukkuun.

10. Toki herkuttelimme myös. Ja proseccoa pelkääjän paikalla istuvalle! ;)

11. Hotellimme edustalla asusteli myös symppis joutsenperhe.

12. Italiassa ei saa käydä ilman että syö ainakin kerran ihanaa gelatoa!

Vähän haikeana jätin saapasmaan. Kolme yötä erossa lapsista oli kuitenkin maksimi. Kiitos isovanhemmat!

Retroretki

Muistan, kun 90-luvulla kaikkea 70-lukulaista kutsuttiin retroksi. Niinpä siis nyt 2010-luvulla kaikkea 90-lukulaista voi varmaankin myös kutsua retroksi. Kuten vaikkapa Silja Europaa. Kyllä kai nyt kesään yksi risteily mahtuu?

Kävimme siis ihmettelemässä tämän laivan perinpohjaisen retroa tunnelmaa tällä viikolla. Mies muisteli, että Silja Europalla oli 90-luvulla McDonald's. No ei varmana ollut. Oli siellä, kuulemma 1993-1996. Oli kerrankin oikeassa, pirhana.

Päällimmäiset tunnelmat kännykuvin:

Buffassa oli todella hyvät ruuat. Tämä ei siis ollut vitsi eikä sarkasmia. Nam nam! Äidille lasillinen (kaksi) valkoviiniä vaimentamaan jälkikasvun rauhattomuuden ja suomalaisen häröpalloilun *) aiheuttamaa stressiä. Lapsikin söi itsensä pöydän alle?

Meidän perheen menojuomat: kokista, maitoa, mehua ja Fantaa. Näillä jaksettiin yhteentoista saakka kevyesti! Äiti valvoi vielä 1.30 huonoa tyynyä sadatellen.

Tallinnassakin olisi ehtinyt kiepahtaa neljän tunnin ajan. Itse söimme aamiaista niin kauan, ettemme jaksaneet enää lähteä kaupungille. Sen sijaan pulahdimme laivan saunaosastolle. Lapset uskalsivat laskea vesiliukumäestä ensimmäistä kertaa ikinä. Äiti ihmetteli kylpyläosaston viemärinhajua (!) ja komensi lapsia ettei vettä saa juoda.

Laiva lähtee satamasta. Aina vaikuttava hetki. Huomatkaa uusi SavamKviin -paita! Sitä ei saa ottaa pois päältä.

Leikkihuonekin tuli tutuksi. Vanhempien silmään nuhjuinen laiva oli lapsille suuri seikkailu ja hauska kokemus! Juuri sitä haimme. Mutta kohta taas pakkaillaan. Vanhempien oma loma starttaa!


*) Hei onko se nyt niin vaikeaa valita minkä salaatinlehden nappaa lautaselleen. Ja ottaisko nyt omenamehua vai appelsiinimehua. Reippaasti eteenpäin niiden viinakärryjen kanssa! Tehokkuutta tehokkuutta! ;)

Elloksen uutuuksia kotiin

Kesän etenemisessä kohti elokuuta ei ole oikeastaan muita hyviä puolia kuin syysmallistot! Ekana ehti Ellos. He tarjoavat tyylikopioita huokeammalla hinnalla esikuviinsa verrattuna, ja mikäli tämä ei häiritse, niin mallistosta voi löytää muutaman aika kivan jutun! Meille voisi tulla tuo tyynynpäällinen ja tuikkukipot. Tunnen vaaleanpunaisen kauden olevan tuloillaan... ;) Onneksi tekstiilien avulla voi toteuttaa vaihtelunhaluaan pienellä rahalla.

Meillä taitaa olla pientä lomaväsymystä ilmassa. Päivärytmit ovat heittäneet vähän häränpyllyä, mikä tarkoittaa sitä, ettei päiväunia nukuta joka päivä (tai jos nukutaan, niin iltaunista on turha haaveilla ennen yhtätoista).

Neljävuotias pärjääkin jo aika hyvin ilman päiväunia, mutta kolmevuotiaan kanssa voin kertoa olevan jokusia haasteita... Myönnettäköön, että ehkä suurimmat haasteet ovat kuitenkin mukavuudenhaluisilla vanhemmilla, jotka ovat tottuneet pieneen hengähdystaukoon keskellä päivää. Tänään kävikin ekan kerran mielessä sitten loman aloituksen, että no, onhan siellä töissäkin oikeastaan aika mukavaa... ;) Silti, ihanaa että meillä on vielä puolet lomasta jäljellä ja kivoja juttuja tiedossa!

Lomalook

Miespuolinen työkaverini kommentoi taannoin, että "kun tuo sun tyyli on tuollainen aika merellinen". En muista varsinaista asiayhteyttä enää, mutta muutoin kommentti jäi hyvin mieleeni. Sillä voisiko tuo työkaverini enempää oikeassa ollakaan?

Olen nyt raita- ja ankkurikuosiostokiellossa.

Mutta on yhteen tyyliin jumiutumisessa yksi hyvä puoli: kaikki sopii kaikkeen!

Koska on loma, perheen miehet ovat katsomassa lentokoneita ja minulla on hieman tylsää, päätin koota kollaasin kesävaatteistani (sen jälkeen kun olin hinkannut likapinttymät kaikista teekupeistani ;) ).

Kesävaatteet ovat yleensä tuottaneet hieman stressiä. Yleensä kun niitä tarvitaan, niitä ei enää kaupoissa juurikaan ole. Tämä johtaa hätäisiin hankintoihin, ja kaikkihan tietävät mikä on hätäisten hankintojen kohtalo. Vuosien varrella olen oppinut ennakoimaan, ja tekemään kesäiset vaatehankinnat siinä toukokuun paikkeilla. Katsokaas, yksi murhe elämässä vähemmän. ;) Tällöin tosin ei pääse juurikaan hyödyntämään alennusmyyntejä (olenkin aika huono tekemään itselleni alelöytöjä).

Asioin nähtävästi edelleen enimmäkseen ketjuliikkeissä. Nettikaupoista postimies kantaa eniten Booztin ja Zalandon paketteja. Merkeistä suosin Vilaa, Lindexin Holly&Whyte -mallistoa, Vagabondia, Zaraa, KappAhlia, Vero Modaa, Mangoa, hieman myös H&M:ää ja niin edelleen. Joukkoon ovat eksyneet myös Hilfigerin raitamekko ja Michael Korsin laukku.

Käytetyimmät vaatteet näistä ovat sini-valkoraidalliset collegeshortsit (Vila), seitsemän euroa maksanut sininen pussukkalaukku (Zara) ja konjakinväriset nahkasandaalit (Vagabond).

Väreissä jyräävät tummansininen, valkoinen, harmaa, raidat. Niin, ja sanoinko jo tummansininen. Ja raidat. Mustasta väristä olen kesävaatteiden kohdalla nähtävästi päässyt lähes kokonaan eroon! Aika hyvä niin.

Ojdå, nyt siellä paistaa aurinko. Ulooooos....!

Säiden armoilla

Hesarin kuukausiliitteessä oli pitkä juttu kesäsäästä - luin sen ahmien, sillä olen vähän sääfriikki ja tilastofriikki. Jutussa sanottiin, että ihmekös tuo että Suomi menee sekaisin kesäsäistä, sillä suomalainen ihminen saa elää enintäänkin vain muutaman kuukauden vuodessa näissä lajilleen ihanteellisissa olosuhteissa. Ah, tässä ollaan kyllä niin asian ytimessä, ja selittäähän tuo asian jos toisenkin suomalaisista. ;)

Minulle kesäsäät saavat aikaan tietynlaisen suorituspaineen. Ounou, aurinko paistaa, nyt ulos, mihin mennään, mitä tehdään? Nyt sitä rusketusta mulle (myönnän! vanhanaikaista!), uimarantaa, mökkiä, leikkipuistoa, pyörälenkkiä, jätskikiskaa ja niin edelleen. Kyllä se viimeistään kello kymmenen on oltava kasassa jonkinlainen suunnitelma päivän aktiviteeteista.

Lapsi vänkää, että haluaa jäädä sisälle leikkimään junaradalla - no ei muuten käy, junarata rakennetaan siis mökin terassille. Koska ihan kohta on taas syksy. Sitten ei enää kävellä paljain jaloin, lähdetä ulos ilman takkia, nautita auringosta ja kesän tuoksusta.

Instagram ja blogit ovat onneksi täynnä ideoita paikoista, jonne mennä lasten kanssa. Jossain siellä taisi vilahtaa myös Oittaan Angry Birds -puisto. No eikun sinne.

Paikalla olikin puoli Espoota ja Kuopion serkutkin:

Meteli ja meininki oli siis melkoinen, joten kyllä arempia hirvitti. Ehkä parin vuoden päästä sitten uudestaan, tai jonain hiljaisempana hetkenä (keskellä yötä?). Mikäli ei tykkää kiipeillä lasten kanssa Lappsetin merirosvolaivoissa (minä en tykkää, mies onneksi tykkää, thank God for that), niin tämä puisto on tuollaisille 3-4-vuotiaille vielä aavistuksen verran liian hankala.

Ensi viikollakaan ei jäädä sisälle kotiin lepäilemään, e-ei. Tiedossa on ainakin pieni Tallinnan visiitti. Ja JOS sataa, menemme ehkä uimahalliin (pojille on luvattu) tai Lohjalle Tytyrin kaivosmuseoon +8 asteen lähestulkoon arktisiin olosuhteisiin.

Mitkä on sinun parhaat lomapuuhavinkkisi?

Vilvoitusta

Jokainen hakee vilvoitusta kuumuuteen kuka milläkin tavalla.

Possut kaivautuvat mutaan. Ankat ja hanhet uiskentelevat lammikossa. Lapset polskivat järvessä.

Tämän äidin kuume on sitä laatua, että siihen auttaa parhaiten etuovi.com, oikotie.fi ja jokakoti.fi. Niitä selailen illat pitkät yömyöhään asti. Jokainen sähköpostiin ilmestyvä "hakukriteereistäsi vastaava uusi kohde" herättää toivon kipinän ja saa pikaisesti selaamaan että olisiko tämä the one.

Olen ehkä aina ollut kuumeiluun ja projekteiluun taipuvaista tyyppiä. Heppakuume, koirakuume, hääkuume, vauvakuume, asuntokuume, sisustuskuume, you name it. Kun niin päätän, asioita alkaa yleensä tapahtua.

En nähtävästi kykene nyt tuottamaan tämän jäsennellympää ajatusvirtaa saati sitten kuvamateriaalia. Aivoni ovat hellemössöä. Ja olen niiiiiin lomalla!

Salaman aika

Olen kiitollisuudenvelassa Salama McQueenille. Sillä Salaman ansiosta meidän perheessämme maistuu pasta aivan eri tavalla kuin ennen.

Latviasta en ostanut mitään muita tuliaisia kuin kaksi (kullanarvoista) pakettia Salama-pastaa. Käytetään näitä säästeliäästi (saakohan näitä Suomestakin jostain...?).

Lomareissullamme kuopus rakastui riipaisevasti myös tähän majoituksemme pihalta löytyneeseen Salama-potkiautoon. Niin paljon, että kun ko. auto olikin eräänä aamuna sen Molo-asuisen latvialaisen/venäläisen pojan käytössä, oli mielipaha aivan hirveä.

Jostain tuo "Savamkviin" on nyt uinut nuoremman poikani suureen suosioon. Päiväkodista, veikkaan. Elokuvaa emme ole edes koskaan katsoneet. Vielä. Tämä Cars-ihastus on perheessämme uutta, sillä isompi veljeksistä ei ole osoittanut erityisen syviä ihastuksen tunteita näitä silmät ja suut omaavia autoja kohtaan.

Bongasin Lindexiltä paidan, jota en ehkä uskalla ostaa:

... Koska sitten ei loppukesän aikana muita paitoja enää suostuttaisi käyttämään. Mutta onhan se silti ehkä ilahdutettava poikaa. :)

Mainiot ruudut

Mainio ilmoitteli alkuviikosta Facebook-sivuillaan mainioista aleistaan. No tottahan se netti toimii Jurmalassakin! Niinpä päätin hankkia pojalle ruudullisen topin, jota olen himoinnut heti ensi silmäyksestä lähtien. Onneksi hihatonta lookia suosivat kelitkin saapuivat samalla, kun paketti kolahti postiluukkuun!

Mainio on logokin:

Myös trikoohousut tai leggarit samasta kuosista ovat mahtavan suloiset, mutta epäilen että meillä olisi niille melko vähän käyttöä. Isommalle tyypille ne olisivat ehkä vähän vauvamaiset, ja pienempi tyyppi ei kelpuuta päälleen mitään erikoista (eli äidin mielestä hienoa).

Nuo pojan päällä olevat Lindexin reisitaskushortsit ovat muuten käytössä neljättä kesää. Hyvin palvelee vielä koko 86 neljävuotiasta lasta. ;)

Myös meikämaijan vaatekaapista löytyy samantyyppistä ruutua Mangosta hankitun mekon muodossa. Tämä on ollut ahkerassa käytössä ihan töissäkin leggareiden ja neuletakin kaverina (no niinpä, kylmä kesäkuu).