Pipinä

Tänään se tapahtui. Ihmeellistä oikeastaan, että vasta nyt, ensimmäistä kertaa sitten päivähoidon aloittamisen. Pieni mies kipeänä, ei voi mennä hoitoon. Kuume nousi eilen illalla nopeasti 39 asteeseen. Tänään kaveri oli silti jo kovin reippaana miehenalkuna. Ihan hyvin voi vetäistä muutamat vatsalihastreenit tuolla vatsapyörällä tai tehdä pari jooga-asentoa. Itse saattaisin maata vain sängyn pohjalla.

Vähän jännittää, milloin tauti tarttuu muuhun perheeseen...

Olin etukäteen ajatellut, että nämä lasten sairastamiset hoidetaan sitten miehen kanssa puoliksi. Ehkä vielä niin, että minähän en automaattisesti ole se, joka ensin jää kotiin.

Kummasti vaan olin heti vapaaehtoisena heiluttamassa kättä, että minulle sopii jäädä kotiin tänään. Ei ollut tärkeitä palavereita ja muutaman työasian pystyi hoitamaan puheluilla ja sähköposteilla. Ehkä petailin tällä sitä, että varmasti pääsen ensi viikolla Tallinnaan työpaikan tykypäivälle, mielenkiintoiseen koulutuspäivään sekä odotettuun tapaamiseen tärkeiden blogituttujen kanssa... :)

P.S. Onko hei ihan OK yhdistää Mini Rodinin pandat ja me&i:n pandat vai riiteleekö nuo brändit nyt vallan keskenään?? ;)

Mistä lastenvaatehullun tunnistaa...?

• Se tunkee lapsilleen pipot päähän vaikka on vielä ihan kesä (ks. kuvat ylhäällä).
• Se tietää, minä päivänä the Rodini lanseeraa uuden mallistonsa, ja toisen ja kolmannen dropin. (Se tietää myös mitä drop tarkoittaa tässä yhteydessä ja tarvitsisi itsekin vähän droppia välillä.)
• Se odottaa välikautta, jotta saa pukea lapsilleen taas ne ihanat haalarit. Sitten se odottaa talvea. Yleensäkin aina sitä seuraavaa kautta.
• Se pälyilee muka vaivihkaa muiden lasten varusteita.
• Se tunnistaa yleisillä paikoilla ja tapahtumissa kaikkien lasten päällä olevat merkit ja ynnäilee samalla prosenttilaskuja merkkien välisestä suosituimmuudesta.
• Sen lapset samistelevat keskenään ainakin semisti (ks. kuvat ylhäällä).
• Se osaa luetella suoralta kädeltä kymmenen lastenvaatenettiputiikkia.
• Se tietää missä niistä on ilmaiset postikulut ja parhaat alennusprosentit.
• Se sortuu, lankeaa, kotiuttaa eikä voinut vastustaa.
• Sen omat vaatteet ovat yleensä tasoa H&M.

Kuulostiko yhtään tutulta?

Kyläilykulttuuri

Marjapiirakka in the making...

Kyläily on yksi niistä asioista, jotka ovat kohdallani lisääntyneet lapsiperheytymisen myötä. Joskus aiemmin kavereita oli tapana treffata kaupungilla (jaa-a, milloinkohan viimeksi?), mutta tässä elämässä huomattavasti kätevämpää on sopia treffit jonkun kotiin, ainakin lapsiperheiden kesken.

Oma taiteenlajinsa tämäkin! Empiirisiä havaintojani lapsiperheiden (erityisesti kotiäitien) välisestä kyläilykulttuurista:

• Kuinka kylään kutsutaan: Tämä onkin se vaikein. "Tulisitteko vaikka joskus meille leikkimään...?" tuntuu olevan yllättävän vaikea sanoa puisto- tai kerhoilututulle. Vaikka näkisikin jo muutenkin joka viikko ja tulisi hyvin juttuun. Uskallan epäillä, että vastapuoli ilahtuu kutsusta melko poikkeuksetta!
• Siivous: Siivouksen aste riippuu aivan siitä, ketä on tulossa kylään. Jos kyseessä on joku tuttu tai ehkä oman lapsuudenperheen jäsen, niin ei se ole niin justiinsa. Enemmän tulee panostettua ja puunattua, jos kylään tulee joku pahaa-aavistamaton ensikertalainen. Minimivaatimus itselläni: vessojen pesu. Kun muistaisi vielä vaihtaa ne käsipyyhkeet puhtaisiin joka kerta...
• Tarjoilut: Kyllähän se melkein kuuluu asiaan. Jos kutsuu kaverit kylään vaikkapa toiselta paikkakunnalta siten, että kyläily venyy lounasajan yli, on ihan kohteliasta tarjota lounasta. Jos ei muuta sovita. Lounaan taso sen sijaan voi aivan hyvin olla luokkaa nakkikeitto, karjalanpiirakat tai kaupan pinaattiletut. Myös nyyttäriperiaate on toimiva.
• Viemiset: Jos menet kyläilemään perheeseen, jossa on pieni vauva, vaadi saada tuoda tarjoilut tullessasi. Muutoinkin on aika hyväksi havaittu käytäntö viedä mukanaan vaikka pullapitko tai keksipaketti, eli se jälkiruoka.
• Kellonaika: Useimpien lapsiperheiden rytmi menee niin, että klo 10 ollaan valmiita vastaanottamaan vieraita. Päiväuniaika sen sijaan on ainakin meillä melko pyhää, silloin vanhemmatkin lepäävät. Viikonloppuisin koko perheen voimin tehtävät kyläilyt puolestaan tapahtuvat meidän perheessä päiväunien jälkeen, noin klo 16 eteenpäin.
• Vierailun pituus: Pari-kolme tuntia on yleensä sopivin vierailuaika, eikä kukaan yleensä ehdi väsähtää liikaa.
• Leikit: Pikkuisäntää tai -emäntää on hyvä etukäteen psyykata, että kylässä oleva lapsi saa leikkiä kaikilla leluilla myös. Siinä 2+ -iässä tämä voi olla vähän hankalaa, ja tappeluksi menee, mutta no... sellaista se on. :) Parhaassa tapauksessa lapset tulevat niin hyvin juttuun että he voivat leikkiä keskenään lastenhuoneessa ja äidit voivat kahvitella ja jutella. Tapahtui muuten meillä ensimmäistä kertaa ikinä juuri viime viikolla!
• Sohvalla pomppiminen: Sallittua, mikäli se on kyläilyn kohteena olevassa perheessä sallittua. Jos ei ole, niin sitten ei pompita. Koskee siis lapsia ja äitejä, hihih... ;)
• Lelujen siivous: Riittää kun vierailija vähän olevinaan siivoaa lastensa kanssa, ainakin heittelee muutaman lelun omalle paikalleen. Emännällä on kumminkin omat paikat tavaroille... Tai sitten ei.

Ski Resort it is!

Hei tehän tiedätte sen helpotuksen tunteen, joka valtaa, kun talvihaalariasiat ovat kunnossa? Huuuuuh....

Kiitos Sarin MrsAgatha -blogissaan jakaman alennuskoodin brittiläiseen vixvax.com -nettiputiikkiin, meille on nyt matkalla tämä talvihaalari:

Asusteiksi ajattelin, että kelpaavat aivan hyvin nuo viime talviset Reiman hattu ja Molon hanskat.

Haalarin hinta postikuluineen oli -25% alennuksen jälkeen 131,77 €. Melkein jo edullinen! (Jos nyt voi puhua edullisesta maksettuaan haalarista roimasti yli sata euroa.)

Niin sitä vain huomaa lämpiävänsä näille uusille kotkotuksille... ;) Lopullinen sysäys kohti päätöstä tapahtui kai silloin, kun näin nämä Lilla Companyn sovituskuvat. Haalari on näissä todella paljon kivemman näköinen kuin tuotekuvissa. Otin reilun metrin mittaiselle pikkumiehelle koon 110.

Myös lapsi itse sanoi haalarin kuvan nähdessään, että se on "ihan hieno". Ja hei, onhan nuo asusteet nyt ainakin siniset...

Talvitakkiasiat ovat vielä vähän auki. Viime vuonna meillä oli KappAhlin  sininen parkatakki ja olin siihen oikein tyytyväinen, se menee nyt pikkuveljen käyttöön. Isoveljelle voisi mahdollisesti hankkia tämän mustan takin (jos pääsen yli siitä, että tuo k-kirjain vähän häiritsee). Asusteet Molon:

Kuvat: Babyshop, KappAhl, Reima

Blingon syksy 2013

Blingon syksyn uutuudet löytyvät täältä: http://www.blingo.fi/

Kylmää, kiinnostavaa, kolahtavaa vai kuumaa? Vaiko ihan neutraalia vaan?

Minä en äkkiseltään löytänyt mitään juttuja, mitä olisi ehdottomasti pakko hankkia. Yksi tosi hyvännäköinen housumalli tuolla näytti kyllä ainakin olevan, tuollainen baggymallinen tummanharmaa. Aika samanlaista tyyliä ja kuoseja, kuin Blingolta aiemminkin. Itselleni huolisin tuon tummansinisen sydänhuivin! :)

Keltaisen Picon uudet kaverit

Ilmoittaudun edelleen keltaisen Picon kannattajajoukkoihin, minusta takki tuo piristävää väriä syksyyn! Ja kaksihan meiltä takkeja löytyykin. Hei, vielä kun keksisi paikan, jossa käyttää takkeja..! ;)

• Päiväkoti - no way
• Oman taloyhtiön leikkipaikka - liian hieno
• Oman kylän leikkipuisto - liian hieno
• Kyläilyreissut - jees
• Kaupunkireissut - jees
• Ostoskeskusreissut - turha, takki jää kuitenkin autoon

Pitää siis ruveta kyläilemään ja kaupunkeileimaan vähän useammin. ;) Vai pitääkö ihanan takin hankinnalle välttämättä ollakaan mitään järkiperustetta? Mies usutti minua myymään nämä turhakkeet, mutta kieltäydyin jyrkästi. Ostin, kun halusin ja because I can. ;) 

Syksyä varten olen hankkinut Picoja varten edullisia asusteita: H&M:n koristossut ja Lindexin pipon. Vielä olisi yksi pipo harkinnassa. Olisikohan tässä Aarrekidin Roosterissa potentiaalia, vai  onkohan nuo sävyt ihan eriparia...?

Kuva täältä

Molo Kidsin värit kaupan hyllyllä

Niin, mitä sitä muutakaan sateisena lauantaina tekisi, kuin lähtisi ostoksille. Taka-ajatuksena oli pyörähtää muka ohimennen hipelöimässä, miltä ne uudet haalarit nyt sitten näyttävät... Siellähän niitä oli Punavuoren peikossa, komeissa ja värikkäissä pinoissa ja riveissä! Makujahan on monia, mutta kyllä minusta nämä ovat talvihaalareiden kuninkaallisia. Niin malliltaan, tyyliltään kuin laadultaankin.

Päätin leikkiä tutkivaa reportteria ja kysyin luvan, josko saisin haalareita blogiin kuvata. Ehkä joku muukin haalari-intoilija pähkäilee, miltä värit ja kuosit näyttävät muuten kuin tuotekuvissa..? Kaikille muille väreille nostan peukun pystyyn, paitsi oranssille, joka oli jotenkin laimea ja haalistunut (laimeampi kuin miltä tuossa kuvassa näyttää). Ja nuo kuosilliset... hmmm, jotenkin yllättävän kivoja!

Mutta kyllä minä olen jo melkein päättänyt esikoisen ensi talven haalarivärin. Se on se denim...! Joko sullakin on suosikki valittuna?

P.S. Ja tämä ei ollut mikään maksettu mainos. Jätin kuitenkin tuotemerkistä väännetyt kaksimielisyydet tällä kertaa pois... ;)

Mitähän me&i:lta...?

Meidän lapset alkaa nyt olla siinä iässä, että on vaatteita ja vaatteita. Siis äidin suosikkeja ja poikien omia suosikkeja.

Täytyyhän se äidin ilahduttaa lapsiaan, ja varmaankin tilata jokunen tällainen poliisiauto meille (eikö täydykin?):

Äidin valinta on nuo "kids coolest pants" -housut, jotka näyttävät samalta mallilta kuin viime keväänä me&i:lta hankkimani suosikkipöksymme. Mielettömän hyvät, vähän baggymalliset housut, joiden nilkkaresorit on kätevät kun talvella pukee haalaria. Pakko suositella!

Ja äiti voisi kiinnostua tästä mekosta:

Mutta onkohan se yhtä awesome, kuin tuotenimi lupaa? Kaula-aukko ainakin näyttäisi olevan... ;) Minusta me&i:n naistenmallistoja vaivaa jonkinlainen laajojen kaula-aukkojen syndrooma...?

Mahtavaa viikonloppua!

Kesäpaidat ja mitä niistä on jäljellä

Tein viime syksynä vähän laatuvertailua trikoopaitojen kasalle täällä. Nyt kun t-paidat saa näköjään kauden päätteeksi taputella talviteloille, niin tässäpä vastaava vertailu pesusta tulleelle kesäpaitakasalle. Laatumuuttujina ovat pesunukkaherkkyys, haalistumisherkkyys ja levähtämisherkkyys.

Aloitetaan huonoilla uutisilla. Po.pin paitoja on nimittäin pakko luonnehtia sanalla pienehkö laatupettymys. Eniten miinuspisteitä tulee siitä, että erityisesti tuon jätskipaidan muoto on pahasti levähtänyt. Samoin on käynyt parille muullekin Po.pin paidalle, joita meillä on ollut. Myös pesunukkaa on melko reilusti. Värit sen sijaan ovat näissä pysyneet oikein hyvinä. Tai niin hyvinä kuin ne nyt voivat pysyä, jos ne toisinaan eksyvät väärän värisen pyykin joukkoon, hihih... ;)

Mutta suurin ihmetyksen aihe lienee se, että pikkuveljen 92cm jätskipaita ja isoveljen 104cm raitapaita ovat käytön myötä muokkautuneet samankokoisiksi keskenään. Katsopa vaikka alla oleva kuva, jossa paidat on aseteltu päällekkäin. Siis häh!? Toinen kutistunut ja toinen kasvanut?

Hyviä uutisia puolestaan ropisee Mini Rodinin osastolle. Papukaijaprintti on säilynyt varsin iskemättömässä kunnossa, ja t-paidan muoto tai materiaali eivät ole menneet miksikään. Undulaattipaidan laatu ei ole aivan yhtä vakuuttava, sillä jotain hienoista lörpsähtämistä paidan ryhdissä on havaittavissa.

Ebben vihreä raitapaita on pysynyt hyvänä, ei mitään valittamista. Beau Lovesin mariannekarkkipaita on niin iiiihana, etten millään haluaisi parjata sitä. Mutta onhan tuo punainen väri vähän haalistunut, vaikka pesuja ei tällaiselle hellepaidalle niin paljon ole edes kertynyt.

Alla olevan kollaasin voittaja on tuo Villervallan kirjainpaita, jossa ei ole nypyn hiventäkään. Kuten monesti todettu, niin Villervallan kuosipaidat yleensä kestävät raitaversioita paremmin. Blingon hihaton tähtipaita on pysynyt hyvänä, mutta toisaalta pesujakaan ei ole montaa takana, joten varsinaiseen supertestiin paita ei ole päässyt.


Lindexin polisiiautopaita lienee kesän pidetyin, pestyin ja aidosti rakastetuin. Ja tähän nähden se on kyllä ehdottomasti parhaiten säilynyt tapaus. Erityisesti kiitän sitä, ettei paita ole lainkaan menettänyt muotoaan, sillä telttamaiseksi venähtäneet paidat näyttävät melko kamalilta kapoisten lasteni päällä. Ja viimeisenä tuo raidallinen Po.P, joka siis on kokenut pesuissa jonkin kummallisen kutistumiskohtalon.

Hauskaa viikon jatkoa kaikille ja nyt tämä väsynyt äiti lähtee yöpuulle! Hyvää yötä! :)

Nelipäiväinen arki (ja ne pingut)

"Heippa, nähdään tiistaina!" moikkailin kun lähdin töistä eilen. Tekemättömät työt rästissä omaatuntoa kolkutellen. Aistin hymähtelyä.

Tulipa hieman syyllinen olo. Tässähän ollaan ihan kuin pääsiäislomaa viettämässä neljän päivän viikonloppuineen. Hoitovapaapäivät kun sattuvat perjantaille ja maanantaille.

Osittainen hoitovapaa on mahtava keksintö. Mutta on siitä vähän haittaakin. Työt eivät mene eteenpäin hoitovapaapäivien aikana, ja kuitenkin organisaatio olettaa, että ne tulevat tehdyksi ihan samassa ajassa kuin muutenkin. Ja ihan saman verran kuin muutenkin. Ja onpahan tuo palkkapussikin 20% pienempi. Toki hieman lohduttaa, että veroprosenttikin on pienempi ja Kela maksaa osittaisen hoitovapaan tukea siihen asti, että nuorin täyttää kolme. Eikä lapsista tarvitse maksaa täyttä päivähoitomaksua, kun 15 päivää kuukaudessa riittää mummon pienellä hoitoavustuksella.

Mutta kyllä lapset, perhe-elämä, koti, koira ja ennen kaikkea minä tykätään tästä hieman helpotetusta tahdista. Verrattuna yhteen lisätyöpäivään ja siitä aiheutuvaan epäilemättä mittavaan BKT:n nousuun, ajallinen investointini perheeseen tuottaa yhteiskunnalle ehkä sittenkin enemmän iloa tyytyväisempien kansalaisten muodossa. Mies totesi työkiireitä tuskaillessani, että ehdin kyllä tekemään sitä viisipäiväistä viikkoa vielä ihan riittämiin.

Vaan mitäpä töille tapahtuu, kun syksyn flunssakierteet saadaan päälle??

P.S. Kuvissa kuopuksella on pingupaita ensimmäistä kertaa päällä. Koko 92/98 on vielä vähän reilu. Tykkään pingviineistä, mutta kyllä minä olisin ne Stockmannin multipandat niin huolinut...! Ostan, ostan!!

Molon uusi toppahaalarimallisto (AW 2013) - hei vihdoin!

Meneekö yöunet, kun Molo se vaan panttailee ja panttailee niitä talvihaalareitaan? No eipä. Hihi.
No kurkkaapa täältä:

http://www.houseofkids.dk/maerker/molo/

(selaa sivua alaspäin)

Ja täältä: http://kidswear-department.com/?id=16&showBrand=101&collID=22

Pupua ja laskettelurinnettä löytyy kuoseista ainakin... Kuosien tyyli on lainattu sisävaatteiden puolelta, siis. Missä ruudut? Mutta lisäksi denimiä, onneksi. Se taitaa olla se meidän juttu. Vaiko sittenkin tuo raikas ja räikeä oranssi...?

Kesällä 2013...

Lasten viisiviikkoinen loma päättyi tänään, ja päiväkoti alkoi taas. Ihan hyvällä menestyksellä kuulemma. Isi vie tällä viikolla, onneksi, hihi... ;) Pomokin palasi tänään lomilta töihin. Pakko kai se on tässä sitten yhtyä niihin syksy- ja arkimutinoihin, joita olen lukenut monista muistakin blogeista viimeisen viikon aikana.

Mutta otetaanpa katsaus kesään 2013. Tämä kesä jääköön perheemme mieleen seuraavista asioista:

• Lomailin poikien kanssa kolmeen pekkaan neljä viikkoa putkeen. Ihanaa, iha(na)n kamalaa ja kaikkea siltä väliltä! Ensimmäinen viikko sujui auvoisissa tunnelmissa, toinen viikko oli täynnä räjähtelyä ja kolmas ja neljäs viikko olivat niin mukavia, että harmitti taas säätää herätyskello herättämään ensimmäisenä lomanjälkeisenä aamuna.
• Isä ja pojat lomailivat yhdessä viikon. He eivät kokanneet kertaakaan kotiruokaa, eivätkä siivonneet tai pesseet pyykkiä (hei kuka näitä muka laskee??!). Ilmeisen kivaa oli kuitenkin ollut, sillä viikon aikana pojista tuli taas ihan isin poikia, eikä äiti kelvannut iltaisin edes pyllyä pyyhkimään.
• Toinen poikamme luopui vaipoista. Ja kertarysäyksellä, kuten olin uumoillutkin. Hurraa! Vastapainoksi toinen poikamme lopetti potalla käymisen lähes kokonaan. Onneksi niin päin, että se vanhempi on nyt vaipaton. Huh! Mutta perheen lasten vaippojenkulutuksen kokonaistilanne säilyi siis suurin piirtein ennallaan, plusmiinusnolla. No, päiväkoti palauttanee ruotuun...
• Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kesä, jolloin teimme useampia ns. pakollisia lapsiperheen kesäretkiä kohteinamme Muumimaailma, Puuhamaa, Korkeasaari ja kotieläinpiha. Yllätys yllätys, pidimme näistä paikoista kovasti! Ei ne lapsiperheet ihan turhan takia näitä kiertele. ;) Jonakin elokuisena viikonloppuna teemme täsmäiskun vielä Linnanmäelle, niin on värisuora kasassa.
• Koska en ikinä enää seuraavana kesänä muista edellisen kesän säätä, niin kirjataan sekin nyt muistiin: Toukokuussa oli hyvin lämmin jakso. Kesäkuuta, ööö, en muista enää, mutta ehkä oli melko tavallista kesäsäätä. Juhannuksen jälkeen alkoi lämmetä ja heinäkuun alkupuolella oli paljon lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. Heinäkuun kolmas viikko oli hyytävän kylmä ja kiskoimme päällemme takkeja ja pipoja. Helteet palasivat lomani viimeisinä päivinä. Hyvä kesä kaiken kaikkiaan, sanoisin.
• Molemmat pojat oppivat ajamaan polkupyörällä apupyörien kanssa. Ensin 3,5-vuotias esikoinen toukokuussa ja sitten hieman yli 2-vuotias kuopus vanavedessä heinäkuussa. Ylpeä äiti ja isä ihmettelivät, kuinka juhlavaa oli tehdä iltalenkki yhdessä koko perheenä koiran ja kahden itsenäisesti pyöräilevän pienen pojan (jotka eivät edes törmäilleet keskenään) kanssa!
• Pojat ovat myös yhä paremmin oppineet leikkimään yhdessä, ja heistä on aidosti seuraa toisilleen esimerkiksi leikkipuistoissa. Eräs suosikkileikeistä on tyhjentää lelulaatikot leluista, laittaa laatikot päähän, ja kävellä ympäriinsä hokien "Kypävä, kypävä" (= Kypärä, kypärä) ja nauraa räkättää holtittomasti. Ihan itte keksivät. Niin fiksut, niin älykkäät...! ;)
• Esikoisen kesän kohokohtia ovat ehdottomasti olleet kaksi Helsinki-reissua, joilla hän on päässyt metron kyytiin. "Joskus voitais taas mennä metroon," muistaa hän usein todeta toiveikkaasti ja tahtoo joka päivä katsoa metro-videoita Youtubesta. 
• Kuopuksen kesän kohokohta puolestaan on tainnut olla Muumimaailma-retki, ja sieltä rakkaana muistona on nyt joka paikkaan mukaan tuleva ryöstöhintainen Nuuskamuikkunen, joka oli kyllä niin joka euron arvoinen hankinta.

Ei hullumpi kesä!

Projekti lastenhuone

Harmaata, valkoista, keltaista sekä noin 10 pikkuruista neliömetriä. Lastenhuoneemme... vuonna 2014?

Sängyt, vaatelipasto, matto, pimentävä rullaverho ja pussilakanat löytyvät jo. Enää tarvitaan tapettia ja valkoista maalia! Ja joku tapetointitaitoinen assistentti. Hih. Ja säilytyshyllykkö leluille. Tosin tilaa leikkiä on arviolta kaksi neliömetriä (meillä leikitään olohuoneessa).

Eikös kaikki alakin tapetista? Ensin mietin Marimekon Bo Boo -tapettia, mutta taidanpa kallistua rauhallisempaan vaihtoehtoon, harmaa-valkoiseen Rush Hour -tapettiin (Ferm Living). Sitä sitten liimaillaan yhdelle seinälle. Odotellaan nyt ensin seuraavaa Elloksen merkkialekoodia saapuvaksi (ja mahdollisesti anoppia tapetointi- ja maalausavuksi..?).

Lisäkuvia tulossa vuonna 2014. Stay tuned!

P.S. Uskotteko, että kahden pojan kaikki sisävaatteet mahtuvat tuohon kolmelaatikkoiseen Malm-lipastoon?? Kyllä vaan! Pursuillen... ;)


Sänky: Veken Kaluste
Printit: Highway Design
Matto, lipasto, säilytyshyllykkö: Ikea
Pussilakanat: Finlayson
Tapetti: Ferm Living (www.ellos.fi)
Rullaverho: Färg&Form (www.lekmer.fi)
Valaisin: Muuto (www.room21.fi)