Rakas Herra Mini Rodini!

Men hej! Kiva mallisto sinulla! Oikein ihastuttava tosiaan, mutta tässä pari juttua jotka voisit huomioida ensi kerralla:

1. Aiemmin olit ilmoittanut julkistavasi malliston 26.7. No hei daa, jotkut ihmiset suunnittelee lomansakin tämän mukaan. Ei sitä julkistamispäivää silloin enää mennä muuttelemaan, kun lomat on jo syötetty henkilöstötietojärjestelmään!
2. Olisit katsonut mun kalenteria vielä uudemmankin kerran. Mullahan oli hei tänään palaveri just klo 10!!! Juu, on ollut kalenterissa jo ainakin kuukauden ajan.
3. Olisit voinut tehdä muutaman kappaleen lisää tuota pitkähihaista pingviinitrikoopaitaa koossa 92/98. Se on katsos just meidän kuopuksen koko, ja se oli jo päässyt loppumaan tosi monesta nettikaupasta, kun vihdoin pääsin ruokatuntia kuluttamaan tämän keskeisen aiheen parissa klo 11.30. Mieluusti olisin tilannut paidan jostain suomalaisesta nettikaupasta, mutta nyt jouduin hätäpäissäni turvautumaan ruotsalaiseen apuun (tuolla oli kyllä muuten edullisempi hintakin jostain syystä).

Eipä muuta. Vi hörs!

t. Laura

P.S. Muuta en tilannut. Ainakaan vielä.

Mattoja ja muuta vaihtelunhaluista sisustamista

Millainen sisustaja olet? Sisustatko: a.) silloin kun muutat b.) vuodenajan vaihtuessa c.) koko ajan d.) et koskaan? Hmmm. Onkohan mahdollista itse vastata kaikkiin näihin kysymyksiin kyllä? ;)

Zirk kertoi havainneensa, että naisille iskee sisustusbuumi siinä vaiheessa, kun kuopus täyttää kaksi vuotta. Allekirjoitan! Ehkä tuo on juuri se vaihe, kun jää aikaa ja innostusta ajatella jotain muutakin kuin imetysnukutusvaipanvaihtosyöttämisviihdytys -kuviota. Tai sitten tässä vaiheessa ei tarvitse enää (niin paljon) pelätä, että lapsi tiputtaa uuden pöytälampun lattialle (en siltikään suosittele asettamaan design -lamppua lapsen ulottuville ennen kuin lapsi täyttää vähintään kymmenen tai mieluiten on jo muuttanut pois kotoa).

Kesälomani aikana pistin uusiksi olohuoneen verhot, sohvatyynyt, valaisimen ja maton. Jonossa ovat seuraavat vaatimattomat projektit: olohuoneen seinän maalaus, uudet taulut, keittiön ja eteisen matot sekä lastenhuoneen uudelleentapetointi. Kaikki ajallaan... Samaan aikaan on pohdinnassa, pitäisikö työhuoneesta tehdä esikoisen huone, sillä rauhoittuminen iltaisin nukkumaan samaan huoneeseen kuopuksen kanssa tuntuu olevan tyypille mahdotonta. Mutta ehkä tämä asia korjaantuu päiväkotiarjen taas koittaessa ja iltojen pimentyessä (ajattelee hän toiveikkaana).

Sisustamisessa suurin ongelmani taitaa olla vaihtelunhalu. Mistä se oikein kumpuaa? Mihin kummaan tarpeeseen ihminen tarvitsee alati vaihtuvaa materiaa? Eniten vaihtelunhalu koskee sohvatyynyjä ja verhoja, jotka onneksi ovatkin melko helppoja ja verrattain edullisia kohteita pistää uusiksi. Mutta entä jos tekisi mieli vaihtaa lattia tai kylpyhuoneen kaakelit?? Koko kämppä? Hyviä keskustelunaiheita, jos haluaa ilahduttaa ja piristää miestään, suosittelen lämpimästi.

Toinen ongelma on se, että pitäisi valita jokin tietty tyyli ja värimaailma, ja pysyä siinä. Ei varmaankaan voi olla samaan aikaan mustavalkoisen graafisuuden ja tyttömäisen hempeän romanttisuuden ystävä. Kolmas ongelma on kyetä hillitsemään itsensä ja tekemään hankinta vasta sitten, kun on säästänyt riittävästi siihen ihanaan design-valaisimeen eikä haksahtaa siihen halpaantylsäänmassaan(ikeaan). Että on tässä opittavaa. Ehkä pitäisi vaan pysytellä intoiluineen siellä lastenvaatetontilla, sillä siellä sentään budjetit ovat kohtuullisia ja jotenkin hallittavissa.

Inspiraatio sisustamiseen tulee jälleen blogeista, mistäpä muualtakaan. Viimeksi olen pohtinut, pitäisikö minun hankkia eteiseen ja keittiöön muoviset matot. Asia, jossa tietysti tulen taas vähän jälkijunassa, mutta ilmeisesti muovimatot ovat nykyään varsin kivoja. Ja erityisesti käytännöllisiä, sillä niitä voisi pestä vedellä aina tarpeen tullen (kuten varmaan tulisin tekemään harva se viikko, hihhih... no tarvetta ainakin varmaan olisi). Ei sitten niin kitkerästi harmittaisi, jos koira ryntää sisään rapaisilla tassuilla tai ketsuppia lentää keittiön matolle (no eipä).

Muovimattoja löytyy ainakin Pappelina -merkiltä ja vanhalta kunnon Ellokselta:

Haalarirahojen kohtalo

Mitä saa käytetyn Molon hinnalla? Tirsktirsk, ja milloinhan tämä sanavääntely loppuu?? 

No ainakin koko perheen Puuhamaareissun. Hei menkää tekin Puuhamaahan, siellä on yllättävän kivaa! Ei pyörää tarvitse aina keksiä uudestaan. Sama liukumäki toimi nyt, kuin silloin parikymmentä vuotta sitten. Myös pari-kolmevuotiaille löytyi jo paljon tekemistä, kiipeilytelineitä, liikennekaupunki, trampoliineja, polkuveneitä, formula-autoja, juna ja vaikka mitä. Vesipuiston puolelle emme edes ehtineet, vaikka viitisen tuntia alueella vietimme. Ruokailut hoituivat eväiden voimin grillipaikalla, varjoisan retkipöydän ääressä syöden. Kuuma oli kyllä! Kotimatkalla käytiinkin uimassa mökillä. Tähän oli hyvä päättää loma.

P.S. Nyt on viime talven Molot kaupattu ja jännityksellä odotetaan että uudet tulevat myyntiin... Missä viipyvät kuvat kuosillisista haalareista? Tuleeko ruutua vai denimiä vai jotain ihan uutta? Tätä lähden huomenna pohtimaan sinne toimistolle. ;)

P.P.S. Se onkin hyvä mennä huomenna töihin, niin tietää mistä ne haalarirahat tulevat. ;)

Siivouspäivä

Kuva täältä

Hetki omaa aikaa ja mitä tekee hän? Tarttuu imuriin, rättiin ja moppiin. Teini-ikäinen haaveilija-Laura olisi tästä kauhuissaan. Onko minusta tullut äitini? Omituinen tämä vimma pitää nurkat kiiltävinä ja hyllyt pölyttöminä. Täytyy kuulua ikään. Sitähän tuli taas lisää viime viikolla.

Siivousmusiikkina soi Kent ja Coldplay, parikymppisen Lauran suosikit. The Verven Bittersweet Symphonyn extended version (sinkku ostettu Lontoosta kielikurssilta!) soi kaksi kertaa putkeen. Luuttuaminen ja melankolinen poppi, outo ja vähän uusi, jotenkin haikea yhdistelmä. Teekupillinen parvekkeella kaupan pullaa syöden, ukkosta kuunnellen, kynsiin teinipinkkiä kynsilakkaa. Tästäkö se ikäkriisi lähtee?

Äh, jospa sitä lähtisi hakemaan niitä poikia!

Tasoissa ollaan

Lamppujen kiinnittäminen kattoon on niiiiiin miesten hommaa, ainakin jos minulta kysytään. Minä siis ostan valaisimet, mies kiinnittää ne kiltisti (eli muutaman ärränpään jälkeen viimeistään).

Ja näin se tiimityö pelaa muuten:


Minä: Roskapussien poistaminen roskiskaapista ja siirtäminen tuulikaappiin
Mies: Roskisten vieminen tuulikaapista ulkoroskikseen

Minä: Viikkosiivous (useimmiten, ja ainakin pintapuolisesti)
Mies: Perusteellinen siivous noin kerran kolmessa kuukaudessa (mm. sohvan siirtäminen ja imurointi sohvan alta)

Minä: Shoppailu
Mies: Shoppailusta nuhtelu

Minä: Siitä huolehtiminen, että kauppalistaan tulee lisättyä suihkusaippua, hammastahna, pyykinpesuaine, lattianpesuaine ja tiskiaine
Mies: Siitä huolehtiminen, että kauppalistaan tulee lisättyä vessapaperi, talouspaperi, kananmunat ja lamppujen polttimot

Minä: Kaikki lasten vaatteisiin, varusteisiin ja neuvolakäynteihin liittyvä
Mies: Kaikki perheen autoihin (katsastukset, huollot), ilmalämpöpumppuun, työkaluihin ja polkupyöriin liittyvä

Minä: Tavaroiden pakkaaminen, jos ollaan lähdössä jonnekin
Mies: Viime hetken suihkuun karkaaminen, jos ollaan lähdössä jonnekin

Minä: Koiran trimmauksen varaaminen
Mies: Koiran lenkityksestä useammin huolehtiminen

Minä: Suolaiset tarjottavat synttärijuhliin
Mies: Kakun leipominen

Minä: Yhteisten treffien organisointi (lastenvahdit, pöytävaraukset), perheen lomamatkojen järjestäminen
Mies: Sujuvasti ja mutinoita esittämättä mukaan tuleminen

Minä: Vaatehuoneen järjestyksestä vastaaminen
Mies: Varaston järjestyksestä vastaaminen
(Arvatkaa kumpi on siistimpi??? No se varasto)

Minä: Kylppärin lattioiden kuuraaminen ja saunan peseminen
Mies: Tukkeutuneiden viemäreiden, suihkukaivojen, tiskikoneen ym. ällötysten puhdistaminen

Minä: Ompelukoneen käytön yksinoikeus (verhojen lyhentämiseen)
Mies: Akkuporakoneen käytön yksinoikeus (taulujen kiinnittämiseen)

Minä: Pyykit (enkä edes antaisi vapauksia sählätä sellaiselle, joka ei tajua, että vaaleansinistä Po.pin jätskipaitaa ei pestä tummien pyykkien joukossa!)
Mies: Perheen ruokatilin saldon vahtiminen

Minä: Kotiruokaviritykset.
Mies: Ruokakaupassa käynti kolmeen pekkaan poikien kanssa (pidempi pinna).

Et voilà, valmista tuli!

P.S. Täytyy olla ihan mielettömän hyvä kate tuolla Ikean valaisimella, kun se koostuu pääasiassa vain 84 muovilärpäkkeestä ja rautalanganpätkästä, ja maksaa 69€...

Myöhäinen lintu madon (Rodinin) nappaa

Olette varmaan törmänneet ilmiöön, jossa jonkin lastenvaatteen kuosi ei viehätä aluksi pätkääkään, mutta sitten sitä jossain vaiheessa huomaakin hankkineensa kyseisen vaatteen. Hups vaan.

Minulla on muutamia teorioita asiasta pohjautuen viime aikaisiin kokemuksiini Case Papukaijapaidasta:

• Teoria 1: Olet ihastellut vaatetta jossain blogissa tai jonkun tutun lapsen päällä, ja huomannut sittenkin pitäväsi siitä ja välttämättä tarvitsevasi sen -> pakko saada.
• Teoria 2: Vaate on edelleen jotenkin outo ja ehkä vähän ruma, mutta silmäsi on tottunut siihen, ja onhan se kuitenkin Mini Rodini -> pakko saada.
• Teoria 3: Se oli -50% alennuksessa ja sentään Mini Rodini, onko sillä niin väliä miltä se näyttää -> pakko saada.
• Teoria 4: Alennuksiin ei jäänyt mitään kivempaakaan ja jotain pitää kuitenkin hankkia -> pakko saada.

Jossain vaiheessa koulussa tutustuin tähän Rogersin innovaatiokäyrään:

Kuluttajat voidaan jakaa eri ryhmiin sen mukaan, kuinka hanakasti he omaksuvat uusia innovaatioita. Tarkastellaanpa tätä käyrää Case Papukaijapaidan näkökulmasta (papukaijapaitaa ei tosin ehkä voida pitää todellisena muoti-innovaationa, mutta ei anneta sen häiritä nyt). 

Näin se menee: Todelliset innovaattorit ihastuvat papukaijapaitaan heti malliston julkaisuhetkellä ja ostavat sen jo tammikuussa. Varhaiset omaksujat tykästyvät paitaan myös jo ennen kevättä, ja papukaijapaidan saadessa lisää näkyvyyttä heitä seuraa varhainen enemmistö. Tässä vaiheessa eletään jo loppukevättä eli kuuminta kesäpaitavarustelun aikaa, jolloin innovaatiokäyrä on huipussaan. Myöhäinenkin enemmistö herää asiaan, mutta käyrä alkaa hiljalleen laskea alennusmyyntien alkaessa. Sitten loppualet pamahtavat päälle ja PIM!, hidastelijatkin tulevat mukaan. 

Jos siis ostit hajakoon papukaijapaidan hintaan -70% jostain loppualesta, voit vain todeta olevasi hieman muodista pihalla oleva hidastelija, joka ei koskaan tiedä mikä on milloinkin vaatemuodin kuuminta hottia. Ne innovaattorit nimittäin siirtyivät jo seuraavaan aaltoon. (Mutta toisaalta jos se paita löytyi alekorista, oliko se edes koskaan todella in?) 

Eräänä helteisenä mökkipäivänä...

... poseerattiin äidin mieliksi, leikittiin rannassa, bongattiin hiekasta sammakonpoikasia, herkuteltiin munkeilla, nuhjuttiin riippukeinussa, kasteltiin kuivaa nurmikkoa...

Vapaa-ajan ongelmia

Absurdi tilanne päällä: vapaapäivä! Lapset ovat mummolassa tänään ja minulla on mahdollista tehdä mitä vaan...!

Vaihtoehtoja:

• bloggaaminen (toteutuksessa näemmä)
• raivohullu siivoaminen
• leipominen
• marjojen pakastaminen
• kirppis
• juoksulenkki
• Ikea
• uusien verhojen silittäminen ja mahdollisesti lyhentäminen
• sohvatyynyjen järjestely
• ikkunoiden peseminen
• kylppärin kaakelien kuuraaminen
• Helsinki
• lasten sängynaluslaatikoiden kokoaminen
• pyykinpesu
• työsähköpostien purkaminen (not!!!)
• auringon ottaminen kylmän juoman kera
• lakanoiden vaihto
• mustikoiden poimiminen
• Jumboon lounaalle miehen kanssa
• punttisali

Mistä aloittaisi???

No ehkä voisin ihan ensin pyyhkiä ikkunasta nuo sormenjäljet...

Projekti lastensängyt

Olen yksi laiskimmista äideistä, joita tiedän (joko muut äidit peittelevät laiskuuttaan tai sitten olen ihan oikeasti vaan se laiskin). Eräs laiskuuden huipentuma on ollut projekti lastensängyt.

Lasten sänkypääoma on tähän asti koostunut yhdestä vanhasta pinnasängystä, yhdestä pyörillä liikuteltavasta kehdosta (huippuostos rauhattomasti nukkuvalle vauvalle, muuten) sekä yhdestä matkasängystä.

Pinnasänky on omia perujani, eli yli kolmekymmentä vuotta vanha, varsin pieni (metrin mittainen) ja kapeakin vielä. Esikoinen nukkui pinnasängyssä noin parivuotiaaksi ja siirtyi sitten matkasänkyyn, kun pinnasänkyä tarvittiin siihen asti kehdossa nukkuneelle kuopukselle. Matkasänky piti olla ihan vain väliaikainen ratkaisu, ja esikoiselle oli tarkoitus ostaa lastensänky pikimmiten. Asia kuitenkin vain jäi, sillä huomasimme että korkeilla laidoilla varustettu matkasänky olikin, nooooh, ihan kiva vaihtoehto. Kunnollinen patja sinne toki hankittiin, joten ajattelimme, että menköön.

Tänä kesänä kuitenkin tuli se aika, kun kuopus päätti ruveta kiipeilemään pois pinnasängystä vähän holtittomasti, joten päätimme uusia sänkykaluston kertaheitolla. Hakusessa oli jatkettavan malliset, tyyliltään simppelit ja väriltään valkoiset sängyt. Googlettelujen ja Tiian suosituksen perusteella päädyin tilaamaan sängyt Veken Kalusteesta, ja nyt uudet sängyt ovat kotiinkuljetettuina, koottuna ja paikoillaan.

Ja sitten kun vielä kerrotte, kuinka ne lapset saa pysymään näissä karkailematta nukkumattia odotellessa?!

P.S. Itse olen nukkunut siinä metrin mittaisessa pinnasängyssä (tai häkkisängyssä kuten siihen aikaan oli ilmeisesti tapana pinnasänkyä nimittää) vielä neljävuotiaana. Onkohan tämä laiskuus siis periytyvää?? :)

P.S.S. Seuraava projekti olisi poistaa tuo edellisten asukkaiden peruja oleva puputapetti ja korvata se jollain kivemmalla...

Dear Penfriends

Kuva täältä

Bloggaaminen on monella tavalla kuin kirjeenvaihtoa.

Itse elin noin 9-14-vuotiaana kirjekaveruuden kulta-aikoja. Minulla oli kymmeniä kirjekavereita ympäri Suomen sekä yksi Italiassa ja yksi Englannissa. Kirjekavereita löysin hevoslehtien kirjeenvaihtoilmoituksista, ja taisi minulla olla joskus ihan omakin ilmoitus ("Vastaan kaikille!" lupasin siinä ja niin taisin tehdäkin). Joka päivä koulusta tullessa menin innokkaana postilaatikolle katsomaan, kuinka monta kirjettä posti oli taas tuonut. Mitä pidempi kirje, sen parempi. Niin, ja "kuva ois kiva."

Kirjeen rakenne oli yleensä seuraava:

• Tervehdys: Moikka, Moi, Moicca, Heissan, Ciao, Tsau, Aloha, Hello - siinä muutama, joista valita.
• "Kiitos kirjeestä! Mitä kuuluu? Mulle kuuluu ihan hyvää."
• Vastaukset kirjekaverin esittämiin kysymyksiin, kuten: Lempivärisi? Onko sulla omaa hoitohevosta? Onko sulla sisaruksia ja minkä ikäisiä ne on? Lempibiisisi?
• Yleisiä kuulumisia, kuten viimeisimmän ratsastusleirin tapahtumat.
• Loppuun kysymykset kirjekaverille (varoen, ettei kysy jotain samaa, mitä on ennen kysynyt).
• Sitten vielä joku lausahdus, kuten "Nyt en keksi enää enempää. Kirjoittele kun kerkiät!"

Ja ne kirjepaperit!! Aika korkealla lahjatoivelistassa oli aina uudet kirjepaperit ja -kuoret. Viivat piti olla, että teksti meni suoraan (ja ai että miten kadehdin niitä kirjekavereita, joilla oli hieno täydellinen käsiala). Tarroilla oli kiva koristella papereita, tuoksullinen paperi oli jo ehkä vähän imelä.

Vuosien myötä kirjeet toki kehittyivät sisällöltään, pitenivät entisestään ja mukaan tuli myös rakkauskuvioiden vatvominen ja ripaus teiniangstia. Sitten yksi kerrallaan kirjekaveruussuhteet päättyivät. Erääseen törmäsin reilu parikymppisenä opiskelijana ja kävimme pari kertaa kahvilla, mutta juttu ei lentänyt ihan samaan malliin kuin kirjepaperilla.

Nyt olen näemmä eräällä tavalla löytänyt takaisin tämän harrastuksen pariin (taantunutko siis??). Blogipostaukset ovat kuin julkisia kirjeitä, joita kirjoittelemme toisillemme, ja käymme vastaamassa niihin. Väline on eri, perustarve kirjoittaa samanhenkisille ihmisille on sama. Veikkaan, että moni muukin bloggaaja tykkäsi nuorempana kirjoitella kirjeitä? Olenkin jo vähän odotellut sitä hetkeä, kun joku entinen kirjekaverini tunnistaa minut tästä blogista, ja sitten voimme nolostua yhdessä. :)

Kirjoittaakohan kukaan nuori enää paperikirjeitä toisilleen?

P.S. Minulla on kaikki ne sadat saamani kirjeet tallella jossain pahvilaatikossa...

Siperia opettaa

Kuva täältä

"Sitten kun minulla on lapsia, en ainakaan..." muistan ajatelleeni. Mutta hei, on realismia tinkiä tietyistä asioista perheen kasvaessa:

Case Kreisibailaus. Itse halusin muutaman kuukauden ikäisen vauvan äitinä kokeilla tyttöjen iltaa. Täytyyhän tämän onnistua, vauvakin kun osaa hienosti syödä pullosta ja onhan äidinkin välillä irroteltava! Kokemuksen perusteella totesin, että kyllä toki voi vauvankin äiti kreisibailata, mikäli on valmis jälkiseuraamuksina kestämään pakkautuneen maidon aiheuttaman rintatulehduksen korkeine kuumeineen sekä mielettömän univelan, jota ei ole koskaan tai ainakaan seuraavan kahden vuoden aikana mahdollista nukkua takaisin. Suosittelen kyllä pikkuvauvan äideille omaa aikaa ystävien kanssa, jos sellaista vain mitenkään on järjestettävissä, mutta kohtuullisen aikaisella kotiintuloajalla varustettuna.

Case Uhmakohtaukset. Voi jestas, eikö tuo saa lastaan kuriin?? ihmettelin parikymppisenä opiskelijatyttönä erästä klassista kauppakeskuskohtausta seuratessani. Siis kuvittele, se lapsi ei suostunut maistamaan parsaa! oli eräs tutun tuttu kuulemani mukaan hämmästellyt tässä hiljattain. Amatöörit!

Case Ostoskeskukset. Raskaana ollessani ajattelin, että minun on sitten päästävä liikkumaan vauvan kanssa, pyörimään ostoskeskuksissa ja kahvittelemaan kavereiden kanssa. Hankin oikein travel system -matkarattaat, ei muuta kuin turvakaukalo suoraan autosta rattaisiin kiinni ja päiväunia vetelevän vauvan kanssa ostoksille! Ja toteutinhan minä tämän muutamia kertoja, vaihtelevalla menestyksellä. Tällä hetkellä en voisi kuvitella nihkeämpää ja epämiellyttävämpää ajanviettotapaa kuin juoksennella kahden vilkkaan ja katoavaisen lapsen perässä kauppakeskuksessa.

Case Siisteys. Valkoinen sohva on vaihdettu harmaaksi, keittiön tuolien päällyskankaat ovat pestävää mallia. Uutta huonekalua hankkiessani pohdin, voiko tämä mennä rikki tai meneekö tämä pilalle, jos sen päälle pissaa, kakkaa, kaataa maitoa tai oksentaa. Olen päättänyt rakastaa enemmän lapsiani kuin puhtaanvalkoisina säilyviä huonekaluja, ja standardini ovat laskeneet useita pykäliä. Huom! Tapauksessani tähän siisteysasiaan toki vaikuttaa myös koira. Mutta sitäkin rakastan enemmän kuin naarmutonta parkettia (ehkä).

Case Matkustelu. Viitisen vuotta sitten välttelin pakettimatkoja, ja suosin omatoimimatkailua ja kaupunkikohteita. Ihan hyvin voisi lastenkin kanssa jatkaa samalla linjalla, ajattelin optimistisesti. Todettakoon, että vauvan kanssa voikin aivan mainiosti harrastaa kaupunkilomailua, vauva kulkee kiltisti rattaissa juuri sinne, minne sinäkin. Mutta kun ratasikä on ohitse, on järkevämpää jo oman mielenterveytensäkin kannalta alistua Tjäreborgin bussin kyytiin ja suunnata Rodoksen lomakylään, joka sijaitsee kymmenen kilometrin päässä keskustan sykkeestä. Tietysti unohtamatta all inclusivea. Kun lapsilla on kivaa, niin äidilläkin on kivaa! Säästän New Yorkin reissun kahdestaan mieheni kanssa koettavaksi sitten joskus vuonna x. Katselemme parhaillaan Kyproksen lomaa syyskuuksi...

Case Yökyläily. Miehen kanssa olisi tietysti joskus kiva tehdä kahdestaankin jotain, varsinkin jos vauvan yökyläilyjä toivovia isovanhempia riittää. Ei muuta kuin romanttista kylpylälomaa varaamaan! Totuus on kuitenkin se, että kovasti vierastavaa ja lohduttomasti itkevää vauvaa ei ole kovin kiva jättää hoitoon kuin äärimmäisen pakon edessä. Esikoisemme yökyläili jonkin verran jo ensimmäisen vuotensa aikana ilman suurempia ikäviä, mutta kuopus oli sen verran herkempää sorttia, että yökyläilyt saivat suosiolla odottaa.


Elämää ja minuutta ei tarvitse muuttaa kokonaan, mutta tiettyjä muutoksia ja ajatustenloksahduksia tapahtuu väistämättä, jotta arki sujuisi paremmin. Niitä pari vuotta kriiseiltyään huomaa tottuneensa äitiyden sitovuuteen. Lopulta sitä vain pikku hiljaa, asia kerrallaan myöntyy elämän realiteetteihin. Auttaa myös huomattavasti, jos osaa heittäytyä äitiyteen, riehaantua lastenvaatehankinnoista tai muista vapauttavista epäolennaisuuksista! ;)

Värikkäät aleostokset

me&i kuvat lainattu netistä

Voitin alelamaannuksen, ja tein harvinaisen värikkäitä aleostoksia Metsolalta, Villervallalta, Maxomorralta ja me&i:lta. Pilkullinen body on vauvalahja kummitytölleni, muut pojilleni tähän kesään ja ensi syksyyn. Häikiikö?

Leikkimökkeilyä, mökkeilyä ja kirppislöytöjä

Hei hyvinhän tämä sujuu! Me ollaan jo ihan lomameiningeissä. Tänään käytiin sukuloimassa serkkujeni luona parinsadan kilometrin päässä. Pojat innostuivat serkkutyttöjeni vanhasta leikkimökistä, ja ilmoittivat sen olevan heidän kotinsa. Kotimatkalla pysähdyimme kirppiksellä ja löysin itselleni vihdoin ikioman teepannun seitsemällä eurolla sekä valkoisen Mariskoolin kolmella eurolla (onkohan se aito?). Neljän tunnin autoilun vastapainoksi vietimme loppupäivän mökillä herkutellen ja energioita purkaen. Toinen lomapäivä takana, enkä ole vielä böönautissa! ;)

Loma

Saanko esitellä seuralaiseni seuraavan neljän viikon ajan:

Me ollaan nyt lomalla! Loma tuli vähän puskista, sillä en voi väittää että olisin varsinaisesti ollut loman tarpeessa vasta kaksi kuukautta töissä olleena ja juuri työn makuun päässeenä. Ei sillä, että pistäisin kovasti vastaankaan kiireettömiä aamuja ja vapautta tehdä mitä huvittaa. Niin, tarkennetaan nyt tähän, että lasten ehdoilla tietenkin, joten eipä ole romanttista Rooman reissua buukattuna ei. ;)

Lomailemme poikien kanssa kolmeen pekkaan, sillä mies on töissä, ja siksi tämä tuntuu hieman paluulta kotiäitiyteen niin hyvässä kuin pahassakin. Heippa vaan työpaikkaruokalan valmiit lounaat ja tervetuloa veljesten välisten nahinoiden jatkuva selvittely ja kokopäiväisenä ohjelmapalvelutoimistona toimiminen!

Hei mitäs me nyt sitten tehtäisiin? Kysymys, johon pitää alkaa kehitellä vastauksia tässä joku päivä kunhan jaksetaan... :)

----------------

Tähän perään sopiikin hyvin kirjoitella vastaukset Nunjulta saamaani kesähaasteeseen! Kiitos vaan haasteesta, osuikin hyvin niin kesäihmiselle, että en tiedä keksinkö tarpeeksi noita kesän miinuspuolia... :) Haastetun tulee siis kirjata kesän kymmenen plussaa ja kymmenen miinusta:

Plussat!

1. Lämpö ja aurinko. Minun mielestäni kesällä ei ole oikeastaan koskaan liian kuuma! Nautin helteistä ja auringosta täysillä, eikä viime kesän Rodoksen reissun +36C tuntunut sekään yhtään hullummalta. Pienten vauvojen kanssa kuumuus on kieltämättä vähän hankalaa, mutta pari-kolmevuotiaat voi jo helposti laittaa puhallettavaan uima-altaaseen viilentymään...

2. Ilmalämpöpumppu. Nyt ymmärrätte. Kuumuus ei haittaa meitä edes öisin!

3. Ulkoilu, leikkipuistot ja retkeily. Kesällä ulkoilu on vaan yksinkertaisesti paljon helpompaa ja hauskempaa, koska ulkona voi hoitaa kaikki bisnekset syömistä ja vessakäyntejä myöten. Tänään vietimme ulkona koko aamupäivän ja iltapäivällä meillä on sama ohjelma...

4. Satunnaiset sadepäivät. Nekään eivät haittaa, kunhan pysyvät satunnaisina. Näinä päivinä voi kuurata kylppärin lattian ja pestä ikkunat. Tai sitten ei.

5. Parvekkeella kuivuvat pyykit. Mikään tuoksu ei ole ihanampi, kuin ulkona kuivuneissa puhtaissa pyykeissä! Myös äärettömän kätevää ja nopeaa.

6. Pihakaverit. Kesällä kaikki muutkin ovat ulkona, ja oman taloyhtiön hiekkalaatikolta löytyy aika usein kavereita niin lapsille kuin äideillekin.

7. Kesäjuhlat. Kesällä on kivempaa, myös juhlia. On häitä, grillijuhlia, tyttöjen iltoja, hääpäiviä... Ja meidät on loppukesästä kutsuttu pienen tytön ristiäisiin kummien tärkeässä roolissa (ja vihdoinkin saan toteuttaa patoutunutta himoani ostaa tyttövauvan vaatteita). <3

8. Valokuvausolosuhteet. Kesällä riittää valoa ja värejä. Valokuvista tulee parempia, vaikka ei sattuisikaan olemaan huippukuvaaja.

9. Kesän äänet. Linnunlaulu, ruohonleikkuri, lapset, tuulessa suhisevat puut, laineiden liplatus, kiikun narina, mitänäitänyton...

10. Aurinkorasva. Se hetki, kun alkukesästä ensimmäisen kerran levittää aurinkorasvaa! Se tuoksu assosioituu hyvin vahvasti lomaan ja kesään!


Miinukset!

1. Nukahtaminen. Kesällä ei uni meinaa tulla iltaisin silmään, ei lapsilla mutta ei varsinkaan äidillä.

2. Blogeissa on hiljaisempaa. Kaikki suosikkiblogini eivät päivity säännöllisesti, mitä lukijoiden laiminlyöntiä! ;) Olenko ainut langoilla roikkuja?

3. Ruokailun vaikeus. Nyt en toki puhu itsestäni, minulle kyllä maistuu ruoka kesäaikaankin. Mutta lapset alkavat hylkiä lämmintä ruokaa, ja eläisivät pelkällä leivällä ja kekseillä. No, pääasia että pysyvät hengissä...

4. Kesävaatetuksen vaikeus. Kesällä on vaikeampi piilotella sitkeässä pysyviä "raskauskiloja", ja löytää hyvin istuvia, tyylikkäitä mutta kuitenkin vilpoisia ja mukavia hellevaatteita.

5. Pakkoulkoilu. Entä jos ei huvitakaan ulkoilla? Auringon paistaessa tuntee tekevänsä syntiä, jos jää sisälle naputtamaan tietokonetta. Ulos siitä! :)

6. Siivo. Kotona on sotkuista johtuen juurikin pakkoulkoilusta. Ei ole aikaa siivota, vaikka pitäisi kyllä!

7. Asfaltti-ihottuma. Talvella ei ole asfaltti-ihottumaa, on vain reikäisiä haalarinpolvia (not, koska meillä on tietysti laatuhaalarit... ;) )

8. Kesän lyhyys. Kesä on liian lyhyt, siksi se ehkä onkin niin kiva.

9. & 10. Nyt ihan oikeasti sinne ulos jo! 


Taidan tällä kertaa jättää haasteen laittamatta eteenpäin, mutta saa vapaasti kertoilla kesäjuttuja se, ken haluaa!