The reppu. Kenen mielestä?

Siis kerta kaikkiaan cool. On se. Tuo Mini Rodinin reppu.


Melkein voisin vaikka ostaa. Noin niinkun teoriassa, ilman tuota villiä hintalappua. Esikoinen nimittäin aloittaa eskarin ja tarvitsee uuden repun sen vauvamaisen ampparireppunsa tilalle. Ainakin luulen, että tarvitsee.


Sitten tulin toisiin aatoksiin. Mini Rodinin reppu on cool ehkä enimmäkseen omasta mielestäni. Uskon että lapseni ihastuisi enemmän Turtles-, Cars- tai Lego-reppuun. Tässä kohtaa on pakko todeta, että lapsen mieltymykset menevät edelle. Totta kai hän saa itse valita oman reppunsa, ilman äidin ohjailua.


On ne vaan jo niin isoja, nuo pojat.

Kahdestaan kaupassa

Kuva

Luksusta.

Joku voisi ajatella, että olen päässyt miehen kanssa kahdestaan Prismaan. No, en tällä kertaa. Luksusta sekin epäilemättä olisi, eipä sillä. Vaan olin kahdestaan kaupassa nuoremman pojan kanssa. Siis kaupassa vain yhden lapsen kanssa.

Normaalisti tietysti kuljemme kaupassa kolmen koplana, minä ja pojat (ellei ole käynyt niin hyvin että olen livahtanut kauppaan ihan ypöyksin, se tietysti on parasta). Yleensä reissut ovat varsinaista hampaiden kiristelyä, oikein klassista "lapsiperhe kaupassa" -parodiaa. Yleensä pojat riehaantuvat, juoksentelevat, kiipeilevät kärryissä, mekastavat, mankuvat. Välttelen poikien kanssa kaupassa käymistä melko viimeiseen asti. Jännä juttu sinänsä, että miehen kanssa kaupassa käydessä pojat harvemmin vallan sekoavat. Kuulemma. Mutta ei mennä nyt siihen.

Mutta siis eilen mukanani kaupassa oli vain yksi lapsi. Yksi lapsi, joka käveli kiltisti kanssani hyllyjen välissä, heitteli nokkelia ja asiantuntevia kommentteja ja huomoita ympäristöönsä liittyen. Lastasi kärryyn ruokatarvikkeita. Valitsi veljensä lempimakua Jacky-makupaloista. Nosteli kanssani tavaroita liukuhihnoille, ja pakkasi niitä muovikasseihin. Ei karannut ulko-ovelle sillä välin kun näppälin pin-koodiani kassan lukulaitteeseen. Eikä saanut raivaria leluhyllyn paikkeilla. Käsi kädessä kuljimme ovelta autolle.

Sanokaa te, joilla on yksi lapsi - eihän se aina ole tällaista, eihän?

Kesällä -15

Sellainen se oli, kesäloma 2015. Viisi viikkoa lasten kanssa. Yhdet häät, yksi muumimaailmareissu, jopa kaksi risteilyä. Kaksi eri museokäyntiä (Suomen Rautatiemuseo ja Tytyrin kaivosmuseo). Tutustuminen Turun Seikkailupuistoon. Kerran Lintsillä, kerran Korkeasaaressa. Muutama mato-onki mökillä ja esikoisen hyppy laiturilta vaatteet päällä. Kala kuulemma veti järveen. Pari hellepäivää ja varovaista bikinikeekoilua omalla pihalla.

Yhden pihavaraston rakennus. Kaksi viikkoa kirppispöydän pitämistä ja kaappien tyhjennystä. Vaikka juuri helmikuussahan ne muka tuli käytyä viimeksi läpi. Kahdet eri kesäkukat ruukussa. Ensin orvokit, sitten daaliat. Kastelenko liikaa vai liian vähän, siitä en ikinä pääse selvyyteen. Jonkun pitäisi vierihoitaa puutarhanhoidossa. Yksi metroretki Ruoholahdesta Itikseen ja takaisin. Ihan vain metroajelun vuoksi.

Kolme kirjaa, paljon naistenlehtiä. Kaksi korvatulehdusta. Yksi maalattu huone. Toinen kutkuttelisi, mutta ei nyt ehtinyt. Yksi illanvietto ystävien luona, ilman lapsia. Muutamat aleostokset, esimerkiksi Villervallan softshellit pojille syksyksi, ja ihan perinteisissä poikaväreissä kuten näkyy. Yksi vielä ostamaton eskarireppu. Ei varmaan sovi enää eskariin astua vauvamaisessa ampparirepussa, veikkailee äiti.

Yhdet leivotut korvapuustit, yksi levyllinen rocky road -suklaata. Pari nostalgista leffaa yhdessä lasten kanssa, Kaunotar ja Kulkuri, ja Bambi. Aivan ihanat.

Vielä yksi lomaviikko tiedossa. Syyskussa sitten, etelässä.

Lastenhuoneen sisustus

Heinäkuun lopun hei! Täällä on sateisten päivien myötä koettu pieni sisustusinspiraatio, joka odottelikin muutaman kuukauden tulemistaan. Kiireinen työkevät ja rutiinien suorittaminen eivät antaneet aikaa luovuudelle ja visioiden maalailulle, joten kunnon viisiviikkoinen kesäloma tuli enemmän kuin tarpeeseen tälläkin saralla.

Pojat nukkuvat uudessakin kodissamme edelleen samassa huoneessa. Antaa omien huoneiden ajan odottaa vielä hetken. Tämän makuuhuoneen lisäksi pojat jakavat leikkihuoneen. Mahtaakin muuten olla mielenkiintoista, kun lelut aikanaan jaetaan kummankin pojan omiin huoneisiin. Mikä legotsydeemi ja auto olikaan kenenkin? Ei voi tietää. 

Tämän lastenhuoneen funktiona on lähinnä iltasatujen lukeminen ja sikeästi nukkuminen. Lisäksi yhdellä seinällä on korkeat kiinteät vaatekaapit. Pintaremppa lähti tilanteesta blanco - eli kolmesta valkoisesta seinästä, jotka piti kuitenkin maalata ihan tavallisella valkoisella vanhojen likojen ja kolhujen peittämiseksi. Yksi seinä oli vaaleanharmaa, ja sen jätin sellaiseksi. Yhdelle seinälle maalasin kieli keskellä suuta mustalla maalilla vuorimaiseman vähän kontrastia antamaan. Kuulemma kontrasti - se on sisustuksen kulmakiviä. Hih.

Keltaiset piristykset on hankittu jo edellisen kodin lastenhuoneeseen pari vuotta sitten, samoin kuin String Pocket -hylly. Mitään uutta ja trendikästä ei tähän huoneeseen siis ostettu, vaan näillä parin vuoden takaisilla blogihiteillä Paulin valopalloineen mennään. Vanha kartta on hankittu paikalliselta kirppikseltä. Ei kai se mittään haittaa, että sattuu olemaan naapurimaan kartta...? Kunhan on vanha, jännä ja hieno.

Valmistaudun tässä henkisesti aloittamaan työt maanantaina - ehkä sitä ennen ehdin vielä kirjoittaa tänne ylös lomakuulumiset!