Kukkahousuissa töihin?

Näillä töihin? H&M

Käyn töissä ja luonnollisesti käytän jokaisen minuutin tehokkaaseen työntekoon. Siitä huolimatta minulla on hyvää aikaa tehdä havaintoja kollegoiden työpukeutumisesta. Onhan minulla kokonainen vaatekaappi uusittavana ja vinkkejä kaivataan!

Työskentelen melko konservatiivisella alalla, mutta liberaalissa toiminnossa, markkinoinnissa. Mitään varsinaista pukeutumiskoodia ei ole. Miespuolinen kollegani murisi, ettei todellakaan laita pukua päälleen kuin häissä ja hautajaisissa (hänellä onkin töissä aina farkut ja trikoopaita).

Pukua näkeekin vain tärkeillä herroilla/rouvilla ja tärkeitä asiakkaita hoitavilla tärkeillä asiakasvastuullisilla.

Yhä vähemmän olen siis bongannut tätä:

Ja yhä enemmän tätä:

... Tätä:

... Ja jopa tätä, siis niitä kukkahousuja:

Paljon tuntuu tapahtuneen tällä saralla kolmen ja puolen vuoden aikana. Olen sittenkin ehkä elänyt tietynlaisessa äitiystynnyrissä koko sen ajan, ja tietysti muoti on mennyt eteenpäin ihan huomaamattani. Työpaikalla näkee suorien housujen ja tyköistuvien jakkujen sijaan kapeita pillimallisia housuja, aika paljon farkkuja, mustia bleisereitä ja löysiä mutta linjakkaita toppeja. Kukkahousuja olen nähnyt kahdet. ;)

Minulla on työpaikallani eräs tyyli-idoli, jonka tyyliä aion härskisti kopioda kunhan saan ensimmäisen kunnon palkan käteeni. Niin joo, mainittakoon tässä yhteydessä tämä: minulle pääsi käymään niin, että ensimmäisestä palkasta meni 60% veroa, sillä toimitin verokortin palkanlaskentaan aivan liian viime tingassa. Sattuuhan näitä. Menkööt samaan piikkiin kuin se autotallin seinään törmääminen, töihinpalaamiseen liittyvää pikku hermoilua vaan... Hehheh...

Niin siitä tyyli-idolista vielä. Hänellä on aina täydellisesti mietitty asukokonaisuus, siisti meikki ja kauniit, yksinkertaiset korut. Tyyli on selkeälinjainen ja vaikuttaisi siltä, että kaikki kyseisen henkilön vaatekaapissa mätsää kaikkeen. Raitoja, mustaa, tummansinistä, mutta myös kirkkaita selkeitä värejä. Täydellinen (raskauksia kokematon ja synnyttämätön) kroppa tosin ei ole tuosta noin vaan kopioitavissa, mutta hei, I'm working on it... Hakusessa myös noin 15cm lisää pituutta...

En tiedä muista, mutta kyllä minusta tuntuu, että sillä on jotain väliä, miten pukeutuu töihin. Vielä kun oppisi hanskaamaan tämän jutun... Tarvitaan sopivassa suhteessa trendikkyyttä, siisteyttä, istuvuuutta, mukavuutta ja laatua. Ei ihan helppo nakki! Onnistuuko sinulta?


P.S. Kaikki kollaasien kuvat zalando.fi.

Vaatetrafiikkia

Tällaisena töissäkäyvä-äitinoviisina en vielä ihan täydellisesti hanskaa päiväkodin varavaatemeininkiä. Siis mitä kaikkea siellä pitää olla ja ennen kaikkea mitkä ovat ne käytännöt, joilla kodin ja päiväkodin välisen vaateliikenteen saa toimimaan?

• Onko teillä joku reppu jossa kuljetatte tavaroita päiväkodin ja kodin välillä, vai toimitteko muovipussinyssäkkäpolitiikalla?
• Onko teillä päiväkotia varten ihan omat ulkoiluvaatteet?
• Mikä määrä varapaitoja ja -housuja on sopiva?
• Meneekö kaikilla muillakin puoli tuntia päiväkodista hakemiseen, kun ensin pitää noukkia pojat pihalta, vaihtaa kuulumiset hoitajien kanssa ja sitten vielä käydä erikseen molempien ryhmien eteisissä hakemassa likapyykit ja tärkeät tavarat kuten uninallet, päiväkodin tiedotteet ja reissuvihot?
• Meneekö kaikilla muillakin joka ilta ainakin vartti pakkaillessa varavaatekasseja, tarkistaessa onko kaikissa vaatteissa nimikointi ja miettiessä, mikä keli seuraavana päivänä mahtaa olla (ulkoilevatko pojat mahdollisesti t-paidoissa, pitkähihaisissa, huppareissa vai takeissa, ja pitääkö hatuksi laittaa kesähattu vai pipo, ja housuiksi välikausihousut, canvashousut vai shortsit?)
• Tarvitaanko kesäksi aurinkorasvaputilot poikien lokeroihin? Varmaan joo. Eli putiloita pitää ostaa yhteensä kolme, kaksi päiväkotiin ja yksi kotiin - ei ihan halpa keikka, jos kunnon rasvaa meinaa ostaa.
• Onko kaikissa muissakin perheissä äiti se, joka vastaa ainoana tästä koko kuviosta?

Ehkä ratkaisuna tähän kaikkeen on että enempi parempi...?

Merkintöjä kaaoksen keskeltä

Tällä viikolla on ollut monta rautaa tulessa, muutamia mainitakseni neljä työpäivää joista kaksi työreissulla Oulussa, neljä päiväkotipäivää, muskarin kevätjuhla, koiran trimmi, hammaslääkäritarkastus sekä äidillä että pojalla, synttärijuhlintaa vol 2. ja vol 3...

Jos kotiäitivuodet jotain opettavat, niin kaaoksen hallinnan luulisi olevan yksi niistä asioista. Mutta ei, langatpäät tuntuvat olevan entistäkin enemmän hukassa! Esimerkiksi seuraavia asioita en hallitse:

• Käsilaukkukaaos: Käsilaukustahan on yleensä mahdoton löytää etsimäänsä. Sinne pitää muistaa joka päivä laittaa ainakin avaimet, firman autotallin avain, firman kulkukortti, lompakko, kaksi puhelinta (oma ja työpuhelin), handsfree, puhelimen laturi, puuteri ja huulikiilto sekä aurinkolasit. Niin, ja läppäri. Vaipat on sen sijaan hyvä poistaa laukusta, niitä ei tarvita työpaikalla. Koko ajan tuntuu siltä, että joku tavara on kadoksissa. Erityisen hankala tilanne on, jos pitää ajaa autoa ja yrittää samalla löytää käsilaukussa soivaa puhelinta. (Ja sitten kun saa vihdoin vastattua puhelimeen, huomaa keskustelevansa englanninkielisen puhelinmyyjän kanssa.)
• Ruuhkakaaos: Voi kettu mitkä ruuhkat! Ei muuta mainittavaa.
• Pyykkikaaos: Jotenkin kummasti täysin minun vastuullani. Ehkä vielä jotenkin saan laitettua pyykit koneeseen ja pesun jälkeen narulle kuivumaan, mutta kuka viikkaisi pyykit kaappiin? Lisättäköön tähän yhteyteen tahrakaaos. Yhtä paitaa olen liottanut Vanishissa viisi vuorokautta putkeen, mutta tahrat on ja pysyy. Pitää varmaan luovuttaa...
• Lelukaaos: Ne varmaan sikiävät keskenään.
• Kaupassakäyntikaaos: Aina sieltä unohtuu ostaa jotain, ja sitten sinne pitää mennä taas seuraavana päivänä uudestaan.
• Päiväkotivarustekaaos: Himpan vaikea tietää, miten pojat pukisi säänmukaisesti, kun itse viettää valtaosan päivästä sisätiloissa.
• Jaa, tänään niillä olisi ollut metsäretki, tuliko laitettua mukaan reput ja eväät? No ei tietenkään.
• Onko kaikki vaatteet varmasti nimikoitu? No ei tietenkään.
• Onko pojilla mukana aurinkolasit ja aurinkorasvaa? No ei tietenkään.
• Muistiko mies viedä päiväkodille ne kuivan kelin ulkoiluun tarkoitetut juuri tietyt canvashosut? No ei tietenkään. 

Huokauksia... Sanomattakin selvää, että jumppakorttia en ehtinyt tällä viikolla vinguttaa kertaakaan... Mutta sain sentään vierailla oululaisessa keilahallissa! :)

P.S. Ai niin, olikos nää nyt tosiaan ne ruuhkavuodet...? Hyvä kun ehtii edes hengittämään jossain välissä...

Erään kakun tarina

Tässä Herra Tuumailijan synttärihumua! Juhlittu on jo parilla eri kokoonpanolla ja ensi viikonloppuna jatketaan...

Mutta siis tuo kakku! Oletteko mahtaneet nähdä persoonallisempaa kakkua? Mikä se on? Kysymys, johon itse kakun tekijäkään ei osaa vastata. Tätä kakkua Mies työsti hartaasti aloittaen lauantaina klo 15 ja päättäen urakkansa klo 23. Toki samaan aikaan työstyi myös äidin toiveiden mukainen äitienpäiväkakku valkosuklaasta ja sitruunatuorejuustosta (nam!). Me lasten kanssa hengailtiin hiekkalaatikolla monta tuntia odottaen, koska päästään sisään iltapalalle ja -pesuille. Että onneksi ilmat suosivat ja ulkona oli paljon kavereita. ;)

Kakusta piti alunperin tulla autokakku, mutta kakkupohja jäi niin matalaksi, ettei siitä kuulemma saanut leikattua oikean mallisia ja kokoisia paloja. Sitten siitä piti tulla apinakakku tai pingviinikakku, mutta sokerimassan värjäys epäonnistui. Valintatalosta piti hakea uutta sokerimassaa vielä klo 22. Sitäkään ei pystynyt värjäämään elintarvikevärillä, joten valkoiseen väriin oli tyytyminen. Sitten huomattiin, että kaulin oli kadonnut johonkin taloudestamme. Ei se mitään, sokerimassaa kaulittiin sitten hieman isommalla vesilasilla.

Ja tällainen kakusta sitten tuli! Muumi, Hemuli, Lumiukko, Angry Bird, mitänäitänyton...? Hieno se on kuitenkin ja taatusti, noh, uniikki! Pisteenä iin päällä tietysti kaksi palavaa kynttilää sieraimiin upotettuna (ks. kollaasin alarivin kuva)...

Eat me!

Välikauden pituus: noin neljä viikkoa

Tämä siis muistutuksena itselle, kun mietit ensi vuonna kuinka monta takkia ja haalaria aiot hamstrata kaappeihin. Kaksi settiä per poika riittää mainiosti!

Kesän otamme kuitenkin ilolla vastaan. Olen täysin kesäihminen, ja mielestäni mikään muu vuodenaika ei vedä vertoja kesälle! Toki vaihtelu virkistää.

Eilen menimme taas metsään, tällä kertaa oikein eväsreppujen kanssa. Pojat ovat olleet aika innoissaan näistä omista repuistaan! Evästauko oli hyvin pian, koska en jaksanut kuunnella vikinää siitä, milloin saa Pätkistä. No oli siellä eväsrepuissa muutakin... :)

Tässä pulkkamäkemme nyt, ja täällä aika tarkalleen kuukausi sitten. Havainnollistaa melko hyvin kevään, tai oikeammin kesän tulon nopeutta! Eiköhän tuo parissa viikossa ole sulanut jo kokonaan pois. :)

Kotimatkalla pysähdyimme vielä ihastelemaan junaa:

Hyvää äitienpäivää kaikille! Meillä juhlitaan tänään äitien lisäksi pientä/isoa kaksivuotiasta kuopustamme! :)

P.S. Mies oli kakuntekovastuussa. Kahden kakun projektiin meni eilen aikaa noin kahdeksan tuntia. Mielenkiinnolla odotan lopputulosta... ;)

Päiväkotivaatteet - rönttöä vai priimaa?

Molemmat pojat on nyt ajettu sisään päiväkotimaailmaan, joten otetaanpa käsittelyyn tällainen aihe kuin päiväkotivaatteet. Aihettahan voi lähestyä ainakin käytännöllisyyden ja turhamaisuuden kannalta:

Käytännöllisyys

• lapsen on helppo pukea ja riisua vaatteet itse, eli ei liian tiukkoja kaula-aukkoja, nauhakenkiä yms.
• sisähousuissa on hyvä olla resorit, jotta lahkeet eivät nouse kun päälle laittaa ulkohousut (tytöillä on varmaan sukkahousut aika kätevät)
• nimikoitu selkeästi
• riittävästi varavaatteita
• kurahanskat, kumisaappaat ja kurahousut on oltava (päiväkodin toiveesta)
• kesäaikaankin erikseen ulkohousut ja sisähousut, ettei hiekat kulkeudu sisälle (onko näin?)

Turhamaisuus

Olen jostain kautta rantain saanut sellaisen käsityksen, että joissain perheissä päiväkotiin laitetaan lasten päälle ns. parempaa vaatetta ja joissain perheissä taas ns. huonompaa vaatetta.

Se, mitä se parempi vaate on, tarkoittaa eri perheissä varmaankin vähän eri asioita. Voi olla, että halutaan laittaa lapset oikein siististi merkkivaatteisiin pukeutuneina päiväkotiin, ettei perheen status kärsi. Vähän karmivaa... Tai sitten toisaalta ehkä kotona lapsella pidetään pääosin rönttövaatteita ja päiväkotiin lapsi halutaan viedä sitten siistimmin pukeutuneena - siis niin, että päällä on suurinpiirtein sopivat, ehjät ja puhtaat vaatteet.

Toisessa vaihtoehdossa taas ajatellaan, että mitä turhaan laittaa päiväkotiin mitään hienouksia, kun ne kuitenkin sotkeentuvat ja ties miten niitä siellä muutenkin kohdellaan. Voisiko myös olla sellainen vaihtoehto, ettei kehtaa pukea lastaan merkkivaatteisiin, koska pelkää vasten tahtoaan leimautuvansa epäcooliksi merkkipelleperheeksi? Ja olenpa kuullut joillekin käyneen niinkin, että merkkivaatteet tuppaavat mystisesti häviämään lasten naulakoista parempiin koteihin.

Ehkä lopputulos näiden kahden vaihtoehdon välillä on sama. Rönttövaateperheen mielestä ne paremmat vaatteet ovat sitä ehjää ja puhdasta H&M/Lindex/KappAhl -linjaa. Merkkivaateperheen mielestä taas H&M/Lindex/KappAhl -linja taas on sellaista perushintaista perussiistiä, no ei huonoa mutta ei niin superhyvääkään vaatetta, jota voi hyvin laittaa päiväkotiin sotkeentumaan kun kyseessä ei ole kallis merkkivaate.

Näin meillä

Meidän päiväkotivaatestrategiaa en ole mitenkään sen kummemmin suunnitellut, mutta käytäntö vaikuttaa nyt siltä, että päiväkodissa ja kotona pidetään pääosin samoja vaatteita. Muutama sellainen vähän parempi vaatekappale löytyy, joita en päiväkotiin pojille laita, kuten Nova Starin farkut tai sitten ne keltaiset tiputakit. ;) Pääasiassa poikien päällä on trikoopaidat ja college- tai velourhousut. Varavaatteiksi olen vienyt niitä, jotka muutenkin pyörivät laatikon pohjilla, eli ovat hieman kulahtaneita tai muuten vaan ei enää niin ykkösvaatteita. Aika harvoin vaatteita on näköjään tarvinnut päiväkotipäivien aikana edes vaihtaa, joten pieni osa poikien vaatekaapin sisällöstä näyttää muuttaneen päiväkodin lokerikkoon asumaan.

Ulkovaatteista pyrin pitämään tietyn setin ja pipon päiväkotikäyttöä varten, sillä se varmaankin helpottaa hoitajien työtä kun ei tarvitse aina arvuutella, mikä haalari tai takki kuuluu kenellekin. Lapsikin tunnistaa helpommin omansa sieltä naulakosta, kun se vaatekerta on joka päivä suunnilleen sama. Ja lapsi myös tunnistetaan pihalla paremmin niin hoitajien kuin muidenkin lasten toimesta.

Jossain vaiheessahan lapsikin alkaa itse vaikuttaa päiväkotivaatevalintoihinsa. Tyttö haluaa ehkä päälleen prinsessamekon, tai poika Cars-paidan kun kaikilla kavereillakin on. Niin ne laumasielut toimivat. ;)

Mutta mitenkäs teillä tehdään? :)


P.S. Vinkki: kannattaa laittaa johonkin turvalliseen eri paikkaan ne vaatteet, joita ei halua päiväkotiin puettavan, koska vientivuorossa oleva mieshän ei ymmärrä näistä naisten kehittämistä vaatetuslogiikoista mitään... ;)

Raitabikinit

Bikinikunto... No jaa, enpä sanokaan siitä mitään! ;) Mutta bikineistä voin sanoa kyllä pari sanaa.

Kyllä ne uudet bikinit on vaan oltava. Muuten Kreetan lomalla hävettää kahta kauheammin hengailla uima-altaalla niiden täydellisten ruotsalaisäitien rinnalla. Vaikka eipä tässä mitään Kreetan lomaa olla edes varattu... Mutta noin niinkun hypoteettisesti ajateltuna.

Jos menet bikiostoksille vasta heinäkuun helteillä, et varmasti löydä mitään. Ne on ostettava nyt! Muuten vietät sen rantalomasi jossain viisi vuotta vanhoissa, väärän kokoisissa ja kulahtaneissa rievuissa. Kokemusta on. Tänä vuonna muistin taktikoida tämän pelin oikein, ja ostin nämä KappAhlin raitabikinit jo huhtikuussa:

Raitojahan se tosiaan olla piti, taas. Tutkailin nettiä ja törmäsin muutamiin muihinkin kivoihin raitoihin. Espritin bikineitä myös hiplailin kerran Stockmannilla ja nekin vaikuttivat oikein hyviltä (lue: sopivan tukevilta ja topatuilta)!

Me mätsätään Herra Vilpertin kanssa niiiiin täydellisesti, koska hänellähän on nämä Lapsimessuilta hankitut Mini Rodinin pöksyt! ;)

P.S. Mitäs siellä vihjailet? Eiei, vielä ei siirrytä bikinien käyttäjästä uimapuvun käyttäjäksi...

Videoahdistus

Miltä tämäkin loikka näyttäisi videolla?

Yksi kokemistani äitisyyllistymisistä on se, että en ole systemaattisesti taltioinut lasteni edesottamuksia videolle. Esikoisen vauva-aikoja tuli vielä jonkin verran videoitua melko surkealaatuisella kameralla (tuossa se vauva nyt potkii ja önisee menemään leikkimatolla, nyt se hymyilee jne...), mutta kuopuksen kohdalla into on viimeistään hiipunut. Äh, miten epäreilua.

Olen toki videoiden kuvaamisen sijaan keskittynyt kuvaamaan lapsiani tavallisella kameralla. Tuhansia ja taas tuhansia kuvia... Oma hommansa siinäkin. Onneksi on tämä blogi, johon voi systemaattisesti ja säännöllisesti tallentaa kuvia. Mutta vaikka valokuva olisi kuinka hyvä, menettää siinä jotakin olennaista... äänet, puheen, eleet, hauskat ilmeet... Sen, millä tavalla taapero kävelee tai millaiselta tämän puhe kuulostaa. Nytkin on jo hauska katsoa videonpätkää poikien puuhista vuoden takaa, ja ihmetellä miten he ovat muuttuneet ja kasvaneet.

Luulisi että videointi olisi hyvinkin helppoa digiajalla. Vaan eipä tunnu olevan. Ehkä vielä sen videonpätkän kuvaisi (paremman puutteessa esimerkiksi pokkarikameran videotoiminnolla), mutta mihin sen tiedoston sitten laittaisi? Jonnekin tietokoneen syövereihin? Ei, vaan videomateriaalista pitäisi tietenkin editoida kunnon leffa musiikkeineen päivineen, jonka tallettaisi DVD:lle ja arkistoisi kirjahyllyyn aikajärjestykseen. Että näin. Tähän ei vaan ole rahkeet riittäneet.

Minusta ei tietenkään ole videomateriaalia omalta vauva- tai taaperoajaltani. Olisko omia vauvavideoita ollut kiva katsella? Kyllä. Pärjäänkö ilmankin? No pärjään.

Videonhan ei kyllä tarvitsisi olla mitenkään ihmeellinen. Riittäisi kun kuvaisi pienen pätkän sieltä, toisen täältä, ihan tavallisen arjen keskeltä... Apua nyt äkkiä kuvaamaan ennen kuin ne kasvaa isoiksi!

P.S. Ja parasta viihdettähän lapselle näyttäisi olevan katsoa oman itsensä touhuja videolta! Kyllä muuten taittuu monet kiukkukohtaukset tällä keinolla, vinkkivinkki... ;)