Keltainen on Po.P

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014







 


... Ja vihreä on muuten vaan ihana!

Keltainen takki on meidän aivan ensimmäinen Po.Pin ulkovaate, ja hyvin tyytyväinen voin raportoida olevani! Takki istuu kivasti, se on sopivan kevyt ja notkea, ja kaikesta (hiestä) päätellen hyvin tuulta pitävä ja siten riittävän lämmin. Alla on toki vielä fleecetakki. Koon puolesta tämä mahtuu aivan varmasti vielä syksyllä, ehkä on liikaa odottaa että vielä vuodenkin päästä? Lyön itseäni näpeille joka kerta, kun meinaan tilata jostakin alesta jemmaan Molo Kidsin Hoplan denim-värisenä. Ei me tarvita sitä, ei ei!

Ostin myös "hyvän asiakkaan" (milloin minusta on sellainen tullut?) -30% alesta Crocsin kumpparit molemmille pojille. Niin, koska mikäs se sellainen lastenvaateblogi on, jossa ei muka Crocsin kumppareita nähdä?? No sitä minäkin. Ja ne ovat juuri niin hyvät kuin joka paikassa kehutaan! Saatan haluta itselleni samanlaiset.

Kellojen siirtäminen ei sekoittanut rytmiämme, kun vaellettiin aamulla tämä pitkä lenkki, skipattiin päikkärit ja käytiin riehumassa synttärijuhlilla - pojat olivat sikeässä unessa jo klo 20. Iltaan jäi ruhtinaallisesti aikaa treenata Jillianin tsemppaamana. Aivan jokaisena päivänä en ole treeniä ehtinyt tehdä (uuups!), mutta seitsemänä päivänä jo kuitenkin. Ja (ainakin mielikuvissani) olen heti paljon vahvempi, hih..!

Mainiota alkavaa viikkoa!

Kakkakirja - uusin lastenkirjamme

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Kun luimme Kakkakirjan (Pernilla Stalfelt) ensimmäisen kerran, kokemus oli hupaisa. Pojat unohtivat toistensa nujuuttamisen ja kiehnäämisen kokonaan, ja kuuntelivat kakkatarinoiden yltiörealistista mutta silti hyvin luonnollista etenemistä suu auki ja välillä epäuskoisesti hihittäen. Itsekin hämmennyin kirjan suorasukaisesta yksityiskohtaisuudesta ja mutkattomuudesta. Iltasatuhetkestä muotoutui kokonaisuudessaan vallan hauska, sillä tottahan kakka- ja pieruhuumori tepsii sukupolveen jos toiseenkin ja myöskin sukupuolesta piittaamatta.



Niin, kakkahan on vain kakkaa, ja miksikäs ei omistaisi aiheelle kokonaista kirjaa? Vähän jäin kahden vaiheille pohtimaan, ruokkiiko kirja vain muutenkin juuri nyt "in" olevia kakkapuheita vai esittääkö se asiat niin sopivan maanläheisellä tavalla että koko kakka-asian mystisyys hieman hälvenee lapsen silmissä. Ainakin se auttaa aikuista kertomaan lasta niin kovasti kiinnostavasta asiasta!



Tämä kirjastosta lainattu Kakkakirja lienee lainatuimpien joukossa, sillä sen verran kulunut se jo on. Ehkä siis voin olettaa, että muidenkin päiväkoti-ikäiset ovat kiinnostuneita kakasta?

Tällä postauksella osallistun myös Sinisen keskitien Blogien Lastenkirjaviikko 2014 -haasteeseen.





Mistä kivoja pussilakanoita?

torstai 27. maaliskuuta 2014



Onko lapsellasi:

A. vauvapeitto
B. aikuisten peitto
C. juniorpeitto ??

Jos vastasit C, niin mistä kummasta löydät kivan näköisiä 120 X 160-kokoisia pussilakanoita? Tämä lakanakoko tuntuu olevan joku väliinputoaja, sillä valikoima ei ole mikään suuren suuri, ja monesta paikasta tämän kokoisia ei löydy lainkaan.

Meillä on jonkin aikaa ollut nämä juniorpeitot ja niissä yhdet sopivat pussilakanat, eli Finlaysonin keltaiset norsut. Toisille oli huutava tarve, joten etsin kuumeisesti sellaisia, jotka miellyttäisivät silmää ja sopisivat lastenhuoneen värimaailmaan. Kunnes sitten Annolta nämä harmaaraidalliset löysinkin. Värejä oli myös pinkki, sininen ja limenkeltainen, täältä näet lisää kuvia.

Missä muualla olet törmännyt kivoihin vaihtoehtoihin?

P.S. Tänään vielä voimassa Blaa!:n alekoodi BIRDS, jolla saat -20% alennuksen kaikista kaupan tuotteista!


Nallukka on maailman napa

maanantai 24. maaliskuuta 2014




Nallukka, aka "Navvukka" on pienemmän poikani tärkein tavara - siis aivan ehdottomasti tärkein, ehkä suurin piirtein maailman tärkein asia! Menee jopa pikkuautojen edelle.

Nallukka on oltava paikalla, kun on aika käydä nukkumaan. Niin kotona kuin päiväkodissa. Se asetellaan pään päälle peitoksi, ja sen alta paljastuvat usein hikiset kiharat lapsen herätessä. Nallukan päälle on toki hien lisäksi joutunut muutakin mukavaa mönjää, kuten puuroa, verta, räkää, oksennusta, kuolaa... you name it (pahoittelut yltiörealistisesta listasta).  Nallukka on pesty varmasti kymmeniä kertoja, mutta siitä ei enää taida saada oikeasti puhdasta. Silti ei tulisi mieleenkään harkita sellaista hullutusta, että Nallukasta luovuttaisiin.

Nallukka on muistaakseni tullut meille esikoisen vauvalahjaksi, mutta se otettiin käyttöön vasta kuopuksen unikaverina. Tämä kun ei tuttia syönyt, niin ihan jo pienestä vauvasta asti uneen päästiin tehokkaimmin Nallukkaa hipelöimällä.

Kukaan ei tarkalleen tiedä, mistä Nallukka on meille tullut. Tämä on siinä mielessä harmillista, että minulla ei ole hajuakaan mistä voisin hankkia meille varanallukan. Google tosin löysi pari vuotta sitten vastaavan jenkkilästä, mutta sen verran kalliilla postikuluineen, että tilaus jäi tekemättä. Sittemmin tämäkin Google-osuma on kadonnut. Vähän sinne päin olevia muka-nallukoita on kyllä kokeiltu pariakin erilaista, mutta eiväthän ne tietenkään ole sama asia.

Pari kertaa olen kaartanut päiväkodilta takaisin kotiin, ja taas päiväkotiin - no tietenkin Nallukan vuoksi. Tai oikeastaan poikani vuoksi. ♥


Jumpaten

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014









Lauantai-aamupäivän hyvä tuuli pulppusi lapsista, auringosta, leikkipuistosta, keltaisesta ja sinisestä väristä, kirjastoreissusta, mudasta, tukaaneista, silmien siristelystä, tähdistä, kumppareista ja... no, auringosta!

Tänään on sen sijaan kärsitty kolottavista lihaksista. Mutta pelkästään hyvällä ja innostavalla tavalla. Otin nimittäin Miiman treenihaasteen vastaan, ja oh boy, kylläpä tuli tarpeeseen! En ole nimittäin ehtinyt liikkua kunnolla ihan liian pitkään aikaan. Hävettää ja suorastaan... no... **ttaa.

Eilen siis pistin jumpaten ja humpaten Level 1 -treenin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se sai lihakset maitohapoille ja hien virtaamaan. Aivan täydellistä. Treenin idea on se, että se on kestoltaan lyhyt, mutta se on tehtävä joka päivä. Enkä mitenkään, vaikka kuinka yrittäisin, voi väittää, etteikö minulla olisi aikaa vajaata puolta tuntia päivässä kotona tapahtuvaan treeniin! Ja juuri tällä argumentilla Miima minut mukaan saikin!

No niin, hophop, nyt taas treenivideon pariin!

Blaa!:n uutuudet ja alekoodi

lauantai 22. maaliskuuta 2014












Jokin aika sitten ruikutin täydellisen trikoopaidan perään. Kotimaisuus, hyvä malli, loistava laatu, tyylikäs kuosi, oikeanlaiset värit...

No nyt muuten täyttyi melko moni kriteeri! Saimme Blaa!:lta mallailtavaksi ja ihan ikiomaksi pidettäväksi kolme uuteen Black Birds-mallistoon kuuluvaa trikoovaatetta: sinapinkeltainen paita (Honey Bird), harmaa paita (Grey Bird) ja harmaat leggarit mustilla lintukuvioilla.

Meillä on ollut aiemmin yksi Blaa!:n paita, ja tiesin näiden olevan melko reilua mitoitusta. Esikoiselle (n. 105cm) otin keltaisen paidan koossa 110cm, ja kuopuksen (n. 95cm) asu on kokoa 98cm. Paitojen koot sattuivat oikeaan, kasvunvaraa löytyy hyvin vielä syksyllekin. Paitojen malli on slimmi ja pitkähkö, eli juuri sellainen kuin pitääkin. Leggarit ovat huippuhyvän malliset hoikalle lapselle, ja pysyvät päällä ilman mitään erityiskiristystoimenpiteitä.

Blaa!:n kuosit ovat aiemmin olleet värikkäitä ja vähän retroja. Hauskoja mutta jos osaan oikein haistella, niin lastenvaatemuoti on menossa hieman pelkistetympään suuntaan, jossa kirjavuus vähenee ja coolius lisääntyy. Pisteet Blaa!:lle uudistumiskyvystä!

Ja se laatu. Muiskis! Ei enempää kommentoitavaa!

Et varmaan voinut olla ihastumatta? No nyt on sun onnenpäiväsi, sillä Blaa! tarjoaa lukijoilleni -20% alennuksen kaupan tuotteista koodilla BIRDS. Koodi on voimassa 27.3.2014 asti ja se koskee myös jo alennettuja tuotteita. Kauppaan pääset tästä linkistä!


P.S. Tämä oli sitten blogihistoriani ensimmäinen blogiyhteistyöpostaus. Hyvää kannattaa odottaa! ;)
P.P.S. Tiedustelin muuten, mahtaako malliston vaatteita tulla kesäksi lyhythihaisena, mutta luvata eivät kaupasta uskaltaneet.

Piposelfie

torstai 20. maaliskuuta 2014



Kuten nämä selfiet ansiokkaasti todistavat, mulla on sitten tänä keväänä tällainen turbaanirusettimeininki omassa ulkoilussani!

Jos se Papun rusettipipon rusetti tuntui olevan vähän too much, niin tässä on hieman hillitympi rusetti. Tämä NopsuPopsun valmistama pipo on tilattu Lasten Taikamaasta. Pipo on kaksinkertaista trikoota ja istuu tosi kivasti!

P.S. En oikeasti ole yhtään pipoihmisiä, näytän niiden kanssa ihan urpolta, mutta pakko se on pää jollain keinolla pitää lämpimänä!

Maanantaivapaat

maanantai 17. maaliskuuta 2014








Vietämme maanantaisin vapaata töistä ja hoidosta. Joskus osittainen hoitovapaa tuntuu parhaalta keksinnöltä ikinä, toisinaan taas pohdin olisiko viisipäiväinen viikko vain yksinkertaisempi, tavallisempi ratkaisu. Olen tästä kirjoittanut joskus aiemminkin, mutta nyt kun kokemusta on kohta vuoden verran, niin listataanpa taas plussat ja miinukset sekalaisessa järjestyksessä:

Plussat
  • Pitkä viikonloppu irrottaa arjesta tehokkaasti.
  • Lasten hoitoviikko on kevyempi. Koirallakin on vähemmän yksinoloa kotona.
  • Hoitovapaapäivinä voi hoitaa asioita, kuten käydä neuvolassa, kirjastossa, kaupassa ja postissa. 
  • Hoitovapaapäivinä voi tavata kavereita, nauttia auringosta jos sellainen sattuu paistamaan (kuten tänään), juoda teetä lasten nukkuessa päiväunia (kuten tänään).
  • Kela tukee ratkaisua, kunnes nuorin täyttää kolme.
  • Säästöä tulee työmatka-ajassa, bensoissa, päivähoitomaksuissa.


Miinukset
  • Lasta harmittaa, kun hän ei ole koskaan hoidossa maanantaisin jolloin on lelupäivä. 
  • Lapset eivät pääse päiväkodin juttuihin ja leikkeihin sisälle aivan niin hyvin, kun ovat hoidossa vähemmän kuin useimmat, eli 15pv/kk. Tämä on siis vain näppituntumani asiaan.
  • Äitiä stressaa, kun työt kasaantuvat hoitovapaapäivien aikana, eihän niitä asiantuntijatyössä kukaan toinen tee sillä välin. Joskus stressaa pahastikin, jos töissä on joku tilanne päällä. Yleensä vilkaisen työsähköpostit jossain vaiheessa päivää.
  • Äidillä onkin (kenties harhainen?) kuvitelma, että olisi parempi työntekijä, jos olisi paikalla täyden viikon.
  • Kieltämättä äiti myös kaiholla katselee sitä -20% osuutta joka leikataan palkan päältä joka kuukausi. Tosin pienempi veroprosentti kompensoi. 

Minun osittainen hoitovapaani jatkuu vielä tämän vuoden loppuun, jatkosta en ole vielä päättänyt. Aika näyttää!

Tänään meillä oli hyväntuulinen hoitovapaapäivä: käytiin pulkkamäessä ja kirpputorilla. Löysin aivan ihanat puiset maatilan asukit. Lapset arvostivat enemmän muovimopoja. En yllättynyt...

Aurinkoa kaikkien viikkoon!

Maalattua ja tuunattua

lauantai 15. maaliskuuta 2014









Olen maalannut ja tuunannut - siinä syy postaustahdin verkkaisuuteen!

Vaaleaa harmaata ja maalarinvalkoista on kulunut pönttö jos toinenkin myöhäisillan tunteina ja sieltä täältä varastettuina vapaa-ajan hetkinä. Olikin jo aika peittää naarmut, kolhut ja lasten kuulakärkikynäteokset uuden maalikerroksen alle! Seinä kerrallaan aika lailla koko kodista.

Olen myös ihmetellyt, kuinka erilaiselta maalin sävy näyttääkään värikartassa, purkissa, seinällä märkänä, seinällä kuivana, luonnonvalossa, illan hämärässä, auringonpaisteella, pilvisellä säällä - ja sitten vielä näissä kuvissa (paljon tummemmalta näyttää näissä kuin luonnossa, mutta se taitaa olla Bloggerin vika).

Mies tosin kommentoi vaaleanharmaan sävyä sinertäväksi ja itselläni kävi mielessä jopa vaaleanvioletti - tiedätte varmaan sen ahdistuksen joka hiipii, kun alkaa epäröidä oliko laajalle pinnalle jo läiskitty sävy aivan väärä... Vaan siinäpä ne nyt ovat seinässä, ihan itte maalasin ja koti näyttää raikkaalta ja siistiltä ainakin valikoiduista kuvakulmista!

Lisäksi tuunasin kellertävänvaalean rahin uuteen uskoon ompelemalla siihen kangashupun Ikean raitakankaasta - tuunaukselle tuli hintaa vain kympin verran!

Tänään tuli sitten sitä luntakin, ja otin esiin jo kesäteloille nostetut toppahaalarit asenteella näitähän muuten käytetään vielä. Samalla koeajettiin Rodinin tukaanipipoa ja havaitsin koon 52/54 olevan ihan huippusuuri - panin tilaten kokoa pienemmän ja tuo joutaa myyntiin. Joku saattaisi ehdottaa pienentämistä, mutta suhteeni ompelukoneen kanssa on kuitenkin sen verran takkuinen, että rohkenen epäillä onnistumistani...

Huolestuneena olen tässä myös seurannut bloggaajien katoa Instagramin maailmaan - okei okei, mä tulen sinne myös! Vaan en kyllä blogiakaan vielä jätä. :)

Välikausivermeet #1

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014




Tuli muuten viikonloppuna hiukka kiire tehdä välikausiratkaisuja, kun lämpöasteiden povattiin tällä viikolla kipuavan kymmenen pintaan. Härregud, kevät! Ja kipusivathan ne, ja tulihan ne ratkaisutkin tehtyä. Eikä edes aiheuttanut unettomia öitä!

Arvoin alun perin Molon denim-Hoplan ja tämän Po.Pin keltaisen takin välillä, mutta loppuviimein Riikan blogin arvonnasta (kyllä, blogiarpaonneni on ollut suotuisa, mutta jätän enemmät pöyhkeilyt sikseen ;)) voittamani lahjakortti vei askeleeni Po.Piin.

Ihmeellistä kyllä, meillä ei ole vielä tähän mennessä ollut ainuttakaan Po.Pin ulkoiluvaatetta. Vaan nytpä korjataan tilanne ja testataan kuinka poppeja me oikein ollaankaan! Pipoksi tilasin tuon Rodinin tukaanin ja housuina jatkavat viime keväänä hankitut Molot.

Nämä kaikki ovat siis isommalle pojalle, ja pikkuveljellä onkin jo isoveljeltä pieneksi jääneitä ulkovaatteita vallan riittämiin. Melko maltillisilla hankinnoilla siis selviämme tästä keväästä ja tulevasta syksystä!

No, joko mennään ulos??



Äidin nurkka

lauantai 8. maaliskuuta 2014






Terveisiä täältä äidin nurkasta! Siellä on valkoista, puhdasta, siistiä ja siellä on aina tuoreita kukkia! Siellä juodaan teetä, myhäillään ja ihastellaan lasten sopuisia leikkejä. No hei, ainakin mielikuvatasolla, jos ei muuten! Tämä nurkka on se kohta olohuoneesta, joka ei kiinnosta kuin äitiä, ja jossa ei leikitä pikkuautoilla tai murustella leipää.

Tänään nautin vapaa-ajasta, jota olin hyvissä ajoin buukannut itselleni saadakseni toipua rauhassa työporukan pikkujouluista (juu, luit oikein!). Illan osoittauduttua varsin rauhalliseksi, ei siinä olekaan sen kummemmin toipumista. Parhaillaan mietin, tarttuisinko imuriin, moppiin tai maalipensseliin vai tekisinkö pitkästä aikaa tuttavuutta ompelukoneen kanssa ja aloittaisin rahintuunausprojektin. Vai keittäisinkö lisää teetä, uppoutuisin kaunareihin ja blogeihin vai nukkuisinko sittenkin vielä vähän?

Ihanaa lauantaita ja naistenpäivää kaikille! Täällä ainakin paistaa aurinko!

Monenlaiset kirppispöydät

perjantai 7. maaliskuuta 2014


Kyllä lastenvaatefani lastenvaatefanin tunnistaa. Vaikkei toista näkisikään. Eli kirppispöydän tarjontaa analysoidessaan!

Suurin osa kirppispöydistä on tietenkin sekalaisesti täynnä henkkamaukkaa, lindexiä, prismaa, cittaria ja kappahlia. Kuitenkin joka reissulla joukosta erottuu se molomamman pöytä, retrofanin värikäs froteepinkka tai po.p-pöpin kauppapaikka.

Mutta kyllä muuten katse pysähtyy pikkupaikkakunnan kirppiksellä, kun pöytä onkin täynnä Mini Rodinia. Ja vieläpä varsin arvonsatuntevasti hinnoiteltuna! Harjaantumaton saattaa ihmetellä, miksi käytetty haalistunut bulldog-paita maksaa kolmekymmentä euroa? Mikä paidan erottaa viereisen pöydän kauhtuneesta cirafista? Epäilen, ettei tämä kyseinen pöytä tyhjentynyt, ellei kohdalle sattunut tosifania. Yleensä kysyntä ja tarjonta kyllä kohtaavat paremmin netissä.

Tiedättehän sen alkukantaisen saalistushimon, joka herää kun tällainen oikein mieluisa kirppispöytä tulee vastaan? Se, joka melkein laittaa kädet tärisemään, sykkeen nousemaan ja suorastaan kuolan valumaan? Pikainen silmäys ettei potentiaalisia kilpailijoita ole uhkaamassa selustaa, ja sitten alkaa armoton pengonta!

Melkein teki mieli ostaa se bulldog, mutta niillä kirppishinnoilla - en pystynyt! Sinne jäivät kaikki.

Näistä tämänpäiväisistä tulokkaista suurimman kiinnostuksen herätti tämä kuosi, josko sitä hankkisi vaikka pipona?