Lastenpuoti Sagan pääsiäistarjous

Eräs lukija, HeliS, vinkkasi edellisen postuksen kommentteihin Lastenpuoti Sagan välikausialennuksesta! Pääsiäistarjouksena kaikki välikausivaatteet ovat -25%. Lisäksi mikäli liityt kanta-asiakkaaksi ja tilaat yli 50€:lla, saat lisäalennuksen 8%, ja jos tilaat yli 100€:lla, saat lisäalennuksen 9%. Tämän lisäksi tilaukset toimitetaan ilman toimituskuluja.

Valikoimissa on Molon ja Racoonin välikausivaatteita.

Itse tietysti pohdin tilaavani Rainbow-haalarin, mutta samalla pähkin pärjäisikö kuopus jo pelkällä kaksiosaisella puvulla syksyn...

Minä ja Lindex

Parikymppisenä ajattelin, että vain keski-ikäistyvät tädit shoppailevat vaatteita Lindexiltä. Shoppailin tuolloin lähinnä Vero Modassa ja H&M:llä ja kiersin Lindexin, KappAhlin ja Seppälän tyyppiset tätiketjut kaukaa. Jotain on tapahtunut sittemmin. Joko minusta on nyt tullut se keski-ikäistyvä täti (oho!) tai sitten Lindex on muuttunut nuorekkaammaksi valikoimiltaan. Epäilen ensimmäistä vaihtoehtoa. No joka tapauksessa, nykyään löydän itselleni vaatetta Lindexiltä. Eilen löysin sieltä pari paitaa: perhospaita on kiva rennommassa menossa neuletakin alla, ja vihreä Holly&Whyte-malliston paita sopii työkäyttöön hyvin.

Lapsille sen sijaan olen aina löytänyt kivoja vaatteita Lindexiltä. Ehkä siksi, että lapsia saadessani olin jo hyvää vauhtia keski-ikää lähestymässä? ;) Lindexin lastenvaatesuosikkejani ovat olleet velourhousut, monet retrohtavakuvioiset paidat ja bodyt sekä vauvojen fleecekankaiset vanuhaalarit. Lindexissä on aina miellyttänyt myös hinta-laatusuhde. Minua ei ole myöskään haitannut Lindexin tapa apinoida tiettyjä merkkivaatteita, sillä yleensä apinoinnit ovat olleet varsin onnistuneita ja kukkaroystävällisiä.

Ihan muutamasta viime mallistosta on tosin ollut vaikeampi löytää kivoja paitoja pojille, sillä ketjuliikkeiden lastenvaatemuoti näyttää hylänneen raikkaat, lapsekkaat kuviot ja siirtyneen lähes kokonaan sarjis- ja hahmopaitalinjalle. Tai sitten vaatteiden väritys on kasaria, ja siihen en ole vielä aivan valmis omista kasarivaatemuistoistani kenties johtuen (?).

Herra Tuumailija kohta kaksvee on kasvanut paidoissa seuraavaan kokoon, ja paitapulaan löytyi eiliseltä kauppareissulta tämä villieläinpaita:

Kesän t-paidoissa olen luottanut Lindexiin. Eilen ei vielä liikkeissä ollut näitä, mutta äsken bongasin verkkokaupan puolelta tällaiset:

Pitääpä laittaa tilausta menemään ennen kuin loppuvat, ainakin tuosta punaisesta... :)

Blogimainonnan uhri tässä päivää!

Siitä lähtien kun löysin blogit, ovat ne ohjanneet kulutusvalintojani huomattavasti enemmän kuin mikään perinteinen media. Näen jossain blogissa jonkun tavaran, jota alan tarvita ellen jopa himoita. Tai sitten näen jossain blogissa jonkun tarjouksen, joka minun on aivan pakko päästä käyttämään.

 Enemmän tai vähemmän blogimainonnan tai bloggaajasuosittelun seurauksena...

...olen ostanut lapsille:

• Möllerin pikkukaloja (valitettavasti lapset eivät tykänneet)
• Reiman Leap-takin (se Citymarketin tarjous)
• Villervallan canvashousut ja raitapaidan
• Aarrekidin paidan
• Po.Pin tupsulakin
• Tutan retronorsupaidan
• Reiman huopikkaat
• Molon ulkovaatteita
• Nova Starin farkkuja
• Mini Rodinin Pico-takit
• Molon collegefarkut (jotka osoittautuivat sittenkin väärän mallisiksi, mutta myin ne toiselle bloggarille... :)
• Littlephant by Lindex -housut
• ja ei siinä varmaan kaikki...

...olen ostanut itselleni :

• Essien kynsilakkaa
• Crocsin talvikengät
• BB-voidetta 
• Vagabondin tennarit
• Espritin raitamekon

...olen ostanut kotiin:

• Ikean vahakankaan

... olen harkinnut ostaa, mutta olen kieltänyt itseäni ostamasta:

• Annon salmiakkikuvioisen maton
• Elloksen salmiakkikuvioisia tyynynpäällisiä
• Paulin joulupalloja
• Papu-pipon
• Po.Pin farkkukuosia

Ennen pohdin ja vertailin hankintojani ehkä korkeintaan parin ystäväni ja mieheni (ja äitini) kanssa. Blogien myötä seuraan kymmenien ihmisten kulutusvalintoja ja jaan omat ostokokemukseni yhtä monelle. Ei ole ihme, että mainostajat ovat kiinnostuneita blogeista markkinointikanavana!

Minulle ei ole merkitystä oliko kyseessä mainoslinkki vai jonkun bloggaajan vilpitön suositus. Pääasia, että tuote kolahtaa. Ja tuo kolahtaminen on muuten herkästi tarttuvaa ja leviävää.

Uskallanko myöntää, että kulutan nyt aiempaa enemmän? Kyllä, näin varmasti on. Mutta blogien myötä olen toisaalta muuttunut myös harkitsevammaksi ostajaksi. Mielestäni teen aiempaa järkevämpiä ostopäätöksiä, sillä niiden tukena ovat muiden tarjousvinkit, suositukset ja käyttökokemukset, ja nettishoppailun mahdollistama perusteellisempi ja nopeampi tuotevertailu. Lisäksi olen valinnut panostaa laatuun, en määrään. Ja yrittänyt myös toteuttaa tätä valintaa. ;)

Blogimainonnan uhri tai ei, lopputuloksena olen aiempaa tyytyväisempi kuluttaja!

Raitoja, raitoja, raitoja (toimistoon)

Tilasin Lindexin Holly&Whyte -mallistosta hieman päivitystä vaatekaappiin tuleva töihinpaluu jälleen mielessäni. Erityisesti tarvetta on housuille, sillä en tällä hetkellä ihan aidosti omista muita housuja kuin farkkuja ja legginsejä. Toivottavasti siis nuo tummansiniset housut ovat sopivat! Raitoja en voinut vastustaa taaskaan, joten tilasin myös raitableiserin ja raitatopin (uuu, käytin juuri oikeasti sanaa bleiseri!). Sininen tähtihuivi on KappAhlista.

Laukku, kengät, bleiseri, housut, mekkoja, huiveja. Luulen, että nykyisellä vaatekaappini sisällöllä siis selvitään ensimmäisistä sekavista töihinpaluuviikoista. Varmasti ajan myötä selkiää, minkälaisille työvaatehankinnoille on vielä tarvetta.

Viime viikkoiset "Molot" eivät oikein iskeneet ainakaan tämän blogin lukijoihin, mitenkäs nämä raidat ja tähdet sitten? :)

P.S. Vannoutuneena kesäihmisenä en meinaa päästä yli tästä talven pitkittymisestä! Tasan vuosi sitten otetussa kuvassa oli jo näin paljon ruohoa näkyvissä:

Tosin nyt alkaa lämpömittari näyttää minun makuuni jo mukavampia lukemia... :)

Mikäs tämä blogi on?

Päivitin tässä taannoin osaamistani töihinpaluuseen liittyen, ja luin Katleena Kortesuon kirjoittaman Sano se someksi -kirjan. Kirja sisälsi paljon vinkkejä siitä, kuinka kirjoittaa sosiaalisen median eri kanaviin, muun muassa blogeihin. Eräänä neuvona oli keskittyä kirjoittamassaan blogissa tiettyyn rajattuun aihealueeseen. Voi olla, että bloggaria kiinnostaa kirjoittaa syväanalyysia sekä kukkasipulien istuttamisesta että horoskoopeista, mutta on epätodennäköistä että kovin monelta lukijalta löytyy samaa intressipalettia.

Ja kuulemma jos et ole julkkis, niin ketään ei kiinnosta lukea elämäsi jokaisesta sattumuksesta ja tapahtumasta.

Itsehän näemmä raportoin täällä yhdestä sun toisesta asiasta ja elämäni tyhjänpäiväisestä yksityiskohdasta. Tykkään muun muassa:

• pohtia, sovitella, puljata ja kuvata lapsille sopivia joululahjoja, kerhotossuja, housuja, paitoja, takkeja ja välikausihaalareita
• analysoida molomammoja ja miikkarifaneja
• leikkiä luontokuvaajaa
• avautua isojen koirien kammostani ja lasten pulkkainhosta
• raportoida Ikea-reissustamme, paloasemareissustamme, Huimala-reissustamme, Luxembourg-reissustamme ja muista vastaavista normiarjesta edes hieman poikkeavista tapauksista
• haaveilla teekannuista, matoista, lampuista, lautasista ja kupeista

Toisinaan kirjoitan kevyesti, toisinaan pohtivammin, joskus kirjakielellä ja joskus vapaammin... Blogissani pääosassa ovat enemmän tai vähemmän lastenvaatteet ja muu hörhötys, mutta aika usein tykkään kirjoittaa muistakin lähinnä äitiyteen yleisesti liittyvistä asioista tai jostakin muusta ohikiitävästä satunnaisesta ajatuksestani. Jokainen lukija siis valitkoon itseään kiinnostavat postaukset luettavakseen! :) Vältän kuitenkin tyypillisiä meuhkaamista, sormella osoittelua ja vouhottamista aiheuttavia aiheita, koska haluan pitää blogini tunnelman positiivisena, kevyehkönä ja hauskana.

Siis vastauksena otsikon kysymykseen, blogini on lastenvaatepainotteinen sillisalaattiäitiysblogi.

Itse tykkään lueskella mitä erilaisimpia blogeja aivojeni virkistykseksi. Ovathan ystävänikin erilaisia keskenään, erilaiset näkökulmat avartavat! Äitiysblogigenren sisältä löytyy ainakin lifestyleblogeja, kiiltokuvablogeja, tavisblogeja, sisustusblogeja, valokuvablogeja, muotiblogeja, kolumnityylin blogeja, huumoriblogeja ja tietysti niitä lastenvaateblogeja.

Kiitos kun jaksat lukea sillisalaattiblogiani, yksin tämä olisikin kovin tylsää! <3

P.S. Erittäin kiinnostava kirja oli myös Kovaa työtä olla minä (Noppari Elina, Hautakangas Mikko), jossa oli tutkittu muotiblogeja ja -bloggareita sekä muotiblogeihin liittyvää kaupallisuutta. Suosittelen! Tästä pääset lukemaan. :)
P.P.S. Jokaisessa postauksessani on oltava kuva, olkoot se nyt tämä random pulkkakuva, joka todistaa myös sen, että pulkkailu on alkanut vähän sujua meidänkin perheessä!

Molo vai H&M?

Olisikohan tässä käynyt nyt niin, että olen tuijotellut liikaa lastenvaatekauppojen nettisivuja. Kun H&M:n uutuuksissakaan en nähnyt kuin Moloja?? Siis äideille??

H&M

Molo kids (kuvat babyshop.com)

Havaintoja päiväkotitossuista

Joku täällä valmistautuu poikien päiväkotiuraan järjestelemällä asioita, soittelemalla paikkoihin... ja pohtimalla päiväkotitossuasiaa. Tein tässä eräänä päivänä pikaisen empiirisen katsauksen lähipäiväkotimme tossutilanteeseen.

Luonnollisesti ihanimmat (ja hintavimmat) tossut olivat näitä Starchild-, Bellio- ja muita vastaavia nahkatossuja herkkuväreissä:

tohvelisankari.fi
kerhotossut.fi
sannas.fi

hinnat 24,90-34€

 

Ylivoimaisesti eniten lapsilla näytti kuitenkin olevan tällaisia tossuja, jollaiset minullakin taisi olla 80-luvulla. Epäilemättä nämä tossut ovatkin hyvin käytännölliset.

tiluuna.fi 14,62€

Niin itse asiassahan mulla oli tietenkin nämä kultaiset:

Myös näitä perinteisiä jumppatossuja oli monella. Ei niin kauniit, mutta ajanevat asian (no ei näitä meille!).

jesperjunior.fi

Aika monella oli myös mokkasiinit. Jäin vain pohtimaan, ovatko tällaiset turhan kuumat kesää kohti.

lindex.fi 9,95 €

polarnopyret.fi 16,50€

Jollakin vähän isommalla lapsella oli tällaiset aamutossumaisetkin:

hales.fi 24,95 €

Sitten löytyi tietysti Reinot...

reinokauppa.fi 39,90

... ja Crocsit.

crocs.fi 34,95 €

Millaisia teidän lapsille on hankittu?

Hankalinta tässä asiassa tulee todennäköisesti olemaan se, että hankinpa mitkä vaan, niin meidän tyypit eivät suostu moisia jalkaansa laittamaan...

Villervallan canvashousut

Meillä on ollut housupulaa esikoisen siirtyessä seuraavaan kokoon ja housupostauksia onkin tässä viime aikoina tullut tehtailtua yksi jos toinenkin.

Blogimainonnan uhrina tilasin sitten Skidistä nämä Villervallan canvashousut. ;) Ja ne ovat aivan täydelliset!

Otin n. 96-97 cm pituiselle Herra Vilpertille koon 104, ja se onkin juuri hyvä koko kesäksi. Vyötärön kuminauhakiristys on aivan mahtava, eikä tarvitse pelätä että housut tippuvat hoikan jalasta.

Ainoa ongelma on, että eihän näitä raaski (alkuperäisen suunnitelman mukaisesti) miksikään päiväkodin kesäulkoiluhousuiksi laittaa. :) Mutta näitä lisää alesta eri väreissä ja pikkuveljelle kans...

Jos meillä olisi ollut lapsia viisi vuotta sitten...

...olisin ottanut huomioon muutamia seikkoja nykyistä asuntoamme hankkiessa. Ensinnäkin kodinhoitohuone olisi ollut aika kiva. Toiseksi yksitasoisuus olisi arkea kummasti helpottava asia. Kolmanneksi terassi/piha voisi olla vähän isompi.

Mutta mikä tärkeintä, valitsisin sellaisen kodin, jossa auton saa pysäköityä mahdollisimman lähelle ulko-ovea!

Miten tuollainen viidenkymmenen metrin (onko sitäkään) matka parkkipaikalle ja sieltä takaisin voi tuntua välillä niin hankalalta? Hankaluus on havaittu ainakin sellaisissa tilanteissa, kun...

...toisessa kädessä on turvakaukalo vauvoineen, toisessa yksivuotias taapero
...toisessa kädessä on kolme Prisman ruokakassia, toisessa kaksi
...toisessa kädessä on käsilaukku, hoitolaukku, roskapussi ja yksivuotias, toisessa koira talutushihnassaan
...kummassakaan kädessä ei ole mitään, mutta taaperot ryntäilevät eri suuntiin ympäri pihoja
...sylissä on kaksi taaperoa, joista kumpikaan ei yhtäkkiä kykene kävelemään tuota viidenkymmenen metrin matkaa
...taaperot ovat nukahtaneet autoon, ja ne pitäisi jotenkin saada jatkamaan uniaan omassa sängyssä

Niin aavistan, että tuo viisikymmentä metriä tulee olemaan päiväkotiaamujemme hankalin etappi...

Oikessa paikassa oikeaan aikaan

Loppuunmyyty, sanoo Citymarketin verkkokauppa Reiman Leap-takkien kohdalla.

Eilen eräs Väri-epä-suoran lukija vinkkasi houkuttelevasta -30% lastenvaatealesta, ja saatoin itsekin olla yksi verkkokauppaan rynnistänyt Leap-himoinen. Illalla verkkokauppaan ilmestynyt "loppuunmyyty" -teksti sai minussa aikaan omituista tyytyväistä hykertelyä. Ehdinpäs! Kummallinen tämä materianhimoinen ihmismieli. Hupsua, suorastaan täysin pöpiä toimintaa. Vaikka nyt meillä on sitten takki syksyksi, ja vielä mieleinen, että ei kai tässä nyt turhasta intoilla.

Toinen hykertely tapahtui tammikuussa Pico-takkien kohdalla. Ehdinpäs silloinkin! Vähän vastaava fiilis kuin Hulluilla Päivillä, kun ehtii kyynärpäätaktikoida juuri sen tietyn tavaran itselleen.

Lastenvaatelöydöissä on kysymys siitä, että pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja netissä olet aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Voit kytätä Facebook-kirpparilla juuri sitä tietynväristä ja tietynkokoista haalaria, ja kun viikkojen etsiskelyn päätteeksi löydät sen, päiväsi on pelastettu. Blogeista ja Facebookista saat myös tietoja hyvistä alekoodeista, ja niitä maltillisesti odottelemalla sinun tarvitsee harvoin ostella ulkovaateuutuuksiakaan täydellä hinnalla. Eikö tavara siis liiku ilman alennuksia? (Note to self: odottele vaan tosiaan niitä alekoodeja!)

Vielä siitä ajoituksesta. Ulkovaatehankinnat pitää osata myös tehdä oikeaan vuodenaikaan, jos oikein mieleisiä havittelee. Toppavaatteet pitää hankkia hyvissä ajoin ennen ensilunta, ja välikausivaatteet (myös tulevaksi syksyksi) paukkupakkasilla. Toppavaatealennukset ovat joulu-tammikuussa, välikausivaatealennukset kesä-heinäkuussa, että toki ehtii silloinkin, jos haluaa riskillä katsoa mitä jäljelle jää.

Jotain olen siis näinä kotiäitivuosinakin oppinut. :) Kuten itsestäni sen, että minusta on tullut juuri sellainen netissä lastenvaatelaumaileva kyynärpäätaktikko, jollaisia vähintäänkin kummastelin vielä jokunen vuosi sitten. Huolestuttavaa.

Sukkapostaus

Kuulun niihin hysteerikkoäiteihin, jotka tykkää että lapsilla on kivat vaatteet sukkia myöten. Ehkä jo sen tiesittekin. Mutta juuri niitä kivoja sukkia on ollut mielestäni vähän hankala löytää!

Sukkien kun pitäisi olla...

• sen väriset, että ne mätsäävät mahdollisimman monen asun kanssa
• ei valkoiset, koska ne menee heti ruskeanharmaiksi
• laadukkaat, etteivät ne mene heti nyppyiseksi tai tule täyteen reikiä
• järkevän hintaiset, koska ei kai nyt sukista viitsi itseään kipeäksi maksaa

Tässä muutamia sukkia, jotka kelpuuttaisin ja tuollaiset Lindexin sukat meillä onkin...

Tiedättekö muita kivoja sukkamerkkejä?

Hauskan (?) äidin mietteitä

"Mulla ei ole koskaan ollut hauskaa mun äidin kanssa," sanoi Iholla -sarjan Sanni tässä eräänä iltana. Kylläpä muuten kuulosti aika karulta. Toivottavasti pojat voivat sanoa jonakin päivänä, että "mulla on ollut hauskaa mun äidin kanssa"!

Joskus se mikä lapsilta sujuu luonnostaan, vaatii äidiltä pientä heittäytymistä... Aina ei tietysti voi olla hauskaa, eikä tarvitsekaan. Äiti ei ole kaveri, vaan äiti on äiti. Mutta voi äiti silti olla kiva ja hauska!

Päiväkotihousuja

Pojat aloittavat päiväkotitreenaukset muutaman viikon päästä. Yleensä olen kova suunnittelemaan ja valmistelemaan asioita etukäteen, mutta toistaiseksi päiväkotiarkeen valmistautuminen on jäänyt kurahousujen hankinnan tasolle (ne maailman epäkäytännöllisimmän väriset keltaiset Molot).

Mitä muuta tarvitaan? Vaatteiden nimikointia? Varahanskoja? Päiväkotireppuja? Ehkäpä nämä asiat konkretisoituvat, kunhan päästään tutustumaan hoitajiin ja ryhmän toimintaan.

Yhdessä lastenvaateasiassa olen aina mokannut totaalisesti. Meidän pojilla ei ole koskaan ollut asiallisia vermeitä kuivien mutta viileähköjen kelien kesäulkoilua varten. Siis niille keleille, kun on noin +15C. Välikausivaatteet ovat liian kuumia, mutta ei ole vielä ihan shortsikelitkään.

Erityisesti ongelma koskee housuja, yläosa hoitunee hupparilinjalla. Käsittääkseni päiväkodeissa on näilläkin keleillä ulko- ja sisähousut erikseen, mikä on ihan ymmärrettävää ettei kaikki hiekka kulkeutuisi sisään. Housujen tulisi olla materiaaliltaan edes jonkin verran kulutusta kestävät ja mielellään ei-likaa-imevät. Käytännössä siis canvasta tai farkkua. Lisäksi housujen malli tulee olla hoikalle sopiva ja rento.

Joitakin vaihtoehtoja:

• KappAhl tarjoaa tuollaisia puuvillahousuja, joissa on vuori. Erittäin käytännöllisen oloiset housut, näitä olen monesti hiplannut KappAhlissa käydessäni. KappAhlilla on myös hyviä perusfarkkuja, tällaiset meillä itse asiassa onkin pojilla yhdet kappaleet molemmilla. Ja hyvin pysyvät hoikkien lasten jalassa.

• Lindexillä oli myös hieman vastaavan malliset farkut, näitä en ole nähnyt mutta pitänee katsastaa seuraavan kerran Lindexillä käydessä.

• Maxomorralla on valikoimissaan canvashousuja, ainakin noita hiekanvärisiä ja mustia. Niitä on myös kahta eri mallia, eli näitä joissa on vyötärössä nauhakiristys ja sitten toinen malli, jossa on vyötäröllä nappi. Esikoisellamme oli viime kesänä nuo nauhakiristysmalliset ruskeana, ja niitä käytettiinkin paljon ulkoillessa. Tänä kesänä ne pääsevät pikkuveljen käyttöön, vaikka ovatkin jo aika haalistuneet ja kuluneet.

• Me&i:n canvashousuja kehutaan paljon. Kuvassa oranssit (kuvassa väri näyttää punaiselta, luonnossa väri on sellainen perusoranssi), ja näitä löytyy myös ruskeina. Vaikka näissä on napilla toimiva kuminauhakiristys, ovat nämä housut mielestäni malliltaan liian leveät laiheliineille. Näyttävät hassuilta, kun kuminauha on kiristetty äärimmilleen, ja vyötärö on ihan rypyssä.

• Villervallan canvashousut sietäisivät tulla kokeilluksi. Nythän näissä on kuulemma se kuminauhakiristyskin, niin ehkä pysyisivät meidänkin poikien jalassa. Maria esitteli näitä housuja taannoin blogissaan, ja täytyy sanoa että oikein hyvältä näyttävät. Nuo takataskujen tähdet ovat hienot! Muut värit olivat musta, vihreä, sininen, turkoosi ja pinkki.

• Nova Starin mallistosta löytyy mustat Army trousers -housut. Niiden luvataan olevan kestävää materiaalia, ja polvien kohdalta löytyy ekstravahvikkeet. Taatusti hoikankin lapsen päällä pysyvä malli. Ehkä alesta näitä?

Tulipa vielä mieleen nämä Silverjunglen canvashousut:

Kuulemma kiristysmahdollisuus näissäkin. Kivan näköiset housut!

Lisävinkkejä hyvistä ja kestävistä kuivien kelien ulkoiluhousuista?

Isojen koirien kammo ja muita perintöjä

Pelkään vieraita isoja koiria. Se alkoi ollessani neljävuotias, kun naapurin iso koira pääsi irti ja (ehkä jo hieman epätarkkojen) muistikuvieni mukaan jahtasi minua hulluna takaa. Juoksin karkuun hysteerisenä kiljuen, kunnes kaaduin. Tietenkään koira ei tehnyt minulle mitään. Kuitenkin aina, kun kyläilimme naapureillamme tämän tapauksen jälkeen, koira piti takiani laittaa parvekkeelle siksi aikaa.

Räyhäspanieli

Jos sinulla on isojen koirien kammo, älä hanki pientä isoja koiria provosoivaa räyhäspanielia. Viime aikoina isojen koirien kammoni on saanut taas lisävahvistusta:

Tapaus 1. Olin juoksulenkillä räyhäspanielimme kanssa, kun vastaan tuli nuoren, vahvan ja villin näköinen susikoira nuoren naisen taluttamana. Yritin muka ennakoida tilannetta, ja väistin viereisen kaupan parkkipaikalle. Räyhäspanielimme aloitti kuitenkin tutun räyhäämisen, ja susikoira reagoi odotetulla tavalla, eli nykäisi itseään meitä kohti. Susikoiran omistaja kaatui. Olin saada sydärin, ja riuhdoin itseäni ja koiraani kauemmaksi jollain kauhunsekaisella adrenaliinin voimalla. Susikoira ei onneksi päässytkään irti omistajaltaan, mutta reisilihakseni jotenkin revähti kaikessa tuoksinassa.

Tapaus 2. Minä ja räyhäspanieli olimme lenkillä hieman totutusta poikkeavalla alueella. Ohitimme suuren omakotitalon aidattuine pihoineen. Portin kohdalla kuulin yhtäkkiä kumeaa rottweilerin murinaa. Minä ja spanieli pingotuimme kauhusta katsoessamme parin metrin päässä aidan takana tuijottavaa rottweileria. Rottweiler alkoi juosta ja loikkia pitkin aidanviertä. Näytti siltä kuin se etsisi aidasta sopivan matalaa kohtaa, jonka yli hypätä syömään meidät. Juoksimme äkkiä toiseen suuntaan eli takaisin sieltä mistä tulimmekin. En aio enää koskaan kävellä tuon talon ohi.

Tapaus 3. Kävelimme räyhäspanielin kanssa pellolla kuunvalossa lumista polkua pitkin. Näin jo kaukaa, että vastaan oli tulossa mies ilkeän näköisen lyttynaamaisen koiran kanssa. Etäisyyttä oli enää kymmenisen metriä, kun huomasin, että ilkeän näköinen lyttynaama ei ollutkaan hihnassa. "Kannattais varmaan ottaa se kiinni," sanoin koiran omistajalle hermostuneen väpättävällä äänellä. Silloin lyttynaama muutti askelluksensa vaanivaksi hiipimiseksi ja lähestyi meitä uhkaavasti muristen omistajansa kielloista huolimatta. Omistaja sai napattua koiransa kiinni viime hetkellä, ennen kuin se olisi iskenyt hampaansa räyhäspanielin kurkkuun (oletan).

Olen todennäköisesti varmasti siirtänyt isojen koirien kammoni räyhäspanieliin. Lapsiin en ole kammoani (vielä?) tullut siirtäneeksi, sillä emme sattuneesta syystä ole olleet läheisissä tekemisissä isojen vieraiden koirien kanssa. Räyhäspanielimme on lapsille lähinnä huonekalun asemassa, ja sitä he eivät pelkää tippaakaan.

Sen sijaan nämä nolot asiat ovat vaarassa siirtyä minulta lapsillemme:

• piikkikammo (tästä olen tosin itse parantunut ja teen kyllä kaikkeni pysyäkseni itse neutraalina ja rauhallisena lasten rokotus- ja verikoetilanteissa)
• hammaslääkärikammo (tästä en ole todellakaan parantunut)
• inho pallopelejä kohtaan (toisaalta lasten isä pitää pallopeleistä, katsotaan kumman geenit ovat vahvempia tässä asiassa)
• muutenkin taipumus luovuttaa kaikessa urheilussa, joka ei suju heti ensimmäisellä kerralla (esimerkiksi golf)
• taipumus korvata aterioita suklaalla (esikoisella havaittu myös vahvoja viitteitä tästä herkuttelugeenistä)
• tolkuton aamu-unisuus ja torkuttaminen
• internetin suurkuluttaminen
• laiskottelu
• ... ja kaikki muut huonot tapani

Yritän näyttää jatkossa vahvempaa esimerkkiä niin räyhäspanielillemme kuin lapsillemmekin!

Peitto on arvottu!

Ihanaa naistenpäivää kaikille teille naisille (epäilen ettei tätä kovin moni mies lue)!

Blingon peittoarvonta on nyt suoritettu vanhanaikaisella paperilappumenetelmällä, ja voittaja on viimeisenä mukaan ehtinyt Kathryn, joka kommentoi "Kahdella arvalla mukana!". Onnea voittajalle! Laittaisitko sähköpostilla osoitteesi minulle päin, sunnuntailapset@gmail.com. :)

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Lastenvaatetaudin etenemisvaiheita

Perustuu empiiriseen tutkimukseen.

Mulle se Pico!
Kuva täältä

Vaihe 1. Tulet ulos ensimmäisestä ultrasta. Olet pökerryttävän kutkuttavan onnellisessa olotilassa. Hyökkäät ensimmäiseen kauppaan jonka näet (Prismaan, oho) ja jalkasi valuvat lastevaateosastolle. Ostat hihattoman bodyn kokoa 50. Talvivauvalle (!). Siis mielettömän käytännöllistä. Bodya ei tulla pitämään kertaakaan (se päätyy naapurin tytön nukkeleikkeihin), mutta lastenvaatekärpänen on puraissut.

Vaihe 2. Olet ottanut äitiyspakkauksen. Huomaat pukevasi vauvaasi pakkauksen yltiöneutraaleihin ja tylsiin vaatteisiin ja kavereilta saatuihin nyppyisiin ja kulahtaneisiin vaaleansinisiin potkareihin hieman pitkin hampain. Suuntaat lähimpään Lindexiin ja ostat kasan yhteensopivia bodeja ja housuja. No niin, paljon parempi. Nettikaupoista sinulla ei ole vielä aavistustakaan.

Vaihe 3. Löydät huuto.netin. Lähdet etsimään vedenpitävää haalaria ja uusi maailma avautuu sinulle. Aluksi olet edelleen aivan pihalla erilaisista merkeistä, ominaisuuksista ja mitoituksista, mutta tulet hankkineeksi käytetyn vaatekappaleen jos toisenkin, ja opit pikkuhiljaa. Äitiysvapaiden myötä hieman rajoittuneen elämäsi kohokohtia on odotella päivän postia pikku nyssäköineen. Perustelet harrastusta itsellesi siten, ettei tähän hommaan oikeastaan edes mene rahaa. Myöskään postilaatikostasi ajoittain löytyvä lumppukasa ei tapa intoasi. Ostat ja myyt, ostat ja myyt. Opit ulkoa postin hintataulukon ja keksit että ruokakaupan muovipusseja voi aivan hyvin käyttää vaatekappaleiden pakkausmateriaalina. Nettikirppistelyriemullasi ei ole rajoja, kun löydät Facebookin kirppikset ja viihdytät itseäsi lukemalla joidenkin vaatekappaleiden ympärillä käytäviä taisteluja.

Vaihe 4. Käyt lastenvaatekutsuilla. Kauhistelet törkeän hintaisia ja yltiökirjavia vaatteita. Ostat kuitenkin pari bodya. Kotona alatkin oikeasti tykätä vaatteista. Liityt nettiyhteisöön ja koet pienen hurahduksen. Hurahdus laantuu noin vuoden sisään. Tunnistat silti edelleen lähes jokaisen ko. lastenvaatemerkin kuosin sellaisen vastaan tullessa.

Vaihe 5. Löydät nettikaupat. Ja kaikki ne uudet merkit. Pakko olisi saada yhtä sun toista, mutta kalliilta tuntuvat. Sitten löydät nettikauppojen alekoodit. Ensin tilaat varovasti yhden paidan. Sitten pari talvihaalaria ja pipot. Sitten kenkiä. Pidät kuitenkin huolen siitä, että tilauksiisi tulee aina jonkinmoinen alennus. Muutut Postin vakioasiakkaaksi ja ihmettelet, miksi he edes enää kysyvät henkkareitasi tiskillä, eiköhän naama ole tullut jo tutuksi...?

Vaihe 6. Löydät lastenvaateblogit. Googletat jotain lastenvaatetta ja päädyt lastenvaateblogiin, jossa sitä esitellään. Oho, onko tällaisiakin olemassa?? Ja näin monta! Luet ja koukutut. Ostat lisää rytkyjä blogeista lukemiesi vinkkien perusteella.

Vaihe 7. Lopullinen sekoaminen. Nyt sinulla on sitten oma blogi. Joka keskittyy lastenvaatteisiin. Että tämän vakavammaksi tämä ei kai voi enää mennä (ellet sitten perusta omaa lastenvaatekauppaa)? Samalla huomaat, ettet enää haluakaan ostaa alennuksesta niitä edellisten kausien jämiä, tai käytettyjä kirppisvaatteita, vaan ihastut aina uusimpiin malleihin ja kuoseihin. Kaverisi kysyvät sinulta neuvoa lastenvaatteiden hankkimisessa. Tiedät, missä nettikaupassa on milloinkin mitäkin alennuksia. Podet ajoittain ostoahdistusta ja samalla kuitenkin nautit hävettävän pinnallisesta mielenkiinnonkohteestasi, joka piristää päivääsi.

Vaihe 8. Palaat töihin. Lastenvaatetautisi paranee. Toivottavasti.

P.S. Lue Leopardikuningattaren mainio pohdinta merkkipelleydestä täältä. :)
P.P.S. Maria et co puolestaan on havainnut täällä, että jotkut lastenvaatehörhöilijät ovat niin viileitä, etteivät kehtaa myöntää hifistelevänsä, vaikka hifistelevätkin. Mainio uusi blogi muuten!
P.P.S. Huomioi sosiaalisen median vaikutus lastenvaatehörhötykseen. Se on suuri! Jos haluat oikeasti parantua, luovu internet-yhteydestä.

Me&i -housujen sovittelua ja muuta sairastuvan viihdettä

Köhköh! Vaihteluna nenien pyyhkimiseen ja kuumelääkkeen annosteluun saimme perille kuukauden jossain seikkailleen me&-i -tilaukseni. Paketti sisälsi oranssin jalkapallopipon sekä long rise sweatpants -pöksyset.

Taidettiin löytää uudet suosikkicolleget!

Helpotusta
housupulaan

Tässä me&i:n uutuusmallissa on kaikkea, mitä hoikan pojan cooleilta ja käytännöllisiltä sisähousuilta vaaditaan: kuminauhakiristys vyötäröllä, lahkeissa resorit, mukavat päällä, kivat taskut ja taatusti kaiken kanssa yhteensopiva väri. Näitä taidan katsella meille lisää alesta (niin, valitettavasti nämä eivät ole ilmaiset, siinä haittapuoli)...

Meillä kolmeveen käytössä koko 98/104

Olen pannut merkille, että monessa blogissa on viime aikoina harrastettu muovailua, liekö se sitten flunssakauden suosikkiaktiviteetti? No, me liitymme joukkoon muutamalla kuvalla. Huom! Ei sotkukammoisille!

Saimme jokin aika sitten Mammalta lahjaksi Bubber-muovailumassaa. Se poikkeaa perinteisestä muovailuvahasta siten, että se ei ikinä kuivu. Massa on tosi jännän tuntuista, ja sitä on hauska pyöritellä käsissä mutta ei siitä kyllä oikein mitään saa muovailtua murenemisefektin takia. Suurin osa päätyi mujuna vastaimuroidulle lattialle (mattoa en keittiön pöydän alle ikinä laittaisikaan) ja siitä sitten sukkien pohjissa eteenpäin ympäri kotia, ennen kuin ehdin kissaa sanoa... Suosimme jatkossa perinteisiä muovailuvahoja...

Äidin kevättyyliä, osa 2

Se töihinpaluuhan oikeasti lähestyy. Jossain poikien päiväkotivarustuksen pohdinnan lomassa pysähdyin suomaan ajatuksen omallekin varustukselleni. Kun ei ole ollut töissä kolmeen ja puoleen vuoteen, arvata saattaa, ettei kaapista löydy oikein mitään sinne sopivaa. Muistikuvieni mukaan toimiston pukukoodiin eivät kuulu hupparit ja velourverkkarit (?!).

Kävinpä siis viikonloppuna Zalandolla. Kenkää, takkia ja laukkua nyt ainakin ensi hätään!

Vagabondin kiilakorolliset kengät ovat olleet pitkään suosikkejani. Ne ovat todella mukavat jalassa, niillä voi oikeasti kävellä, ja kuitenkin ne antavat pari senttiä kaivattua lisäpituutta. Tilasin nämä Vagabondin Poppy -kiilakorkonilkkurit, jotka olivat -30% alennuksessa. Mustista ei ollut enää kuin pieniä kokoja jäljellä, ruskeista oli kaikkia.

Riehaannuin tilaamaan Zalandolta muutakin sovitettavaa:

Lisää Vagabondin kiilakorkoa (Lea) vähän kesäisemmille keleille, Vilan lyhyt sininen trenssi (sovinhan sen myyjän kanssa viime viikolla että "jätetään se sininen väri johonkin toiseen takkiin") ja testattavaksi myös Anna Fieldin beige laukku.

Näiden yhdistelyä työvaatteisiin...

Huivi Blingo, mekko ja sukkahousut H&M.

... ja vapaa-ajan vaatteisiin...

Huivi H&M, farkut Levi's, kengät Converse.

Zalandolta kun tilaa, kannattaa aina hakea netistä 10% alennuskoodi, heille taitaa melkeinpä aina olla sellainen voimassa (laita Googleen Zalando alekoodi). Zalandossa on myös se hyvä puoli, että he ovat postikuluttomia.

Sitten innostuin vielä KappAhlilla käydessäni, kun antoivat mukaan esitteen 19.3. julkaistavasta Hampton Republic -mallistosta. Löysin lisää kuvia mallistosta heidän kuvapankistaan:

Tuo sininen tähtihuivi ainakin meni ostoslistalle. :)

Äidin kevättyyliä, osa 1

Eilen pääsin kiertelemään Jumboa yksin omassa hyvässä seurassani ja se oli kuulkaa sokka irti! :) Kotiin palattiin muovikassit kevättä pullollaan (melko Vila-painotteisesti tällä kertaa).

Kevättakki on Vilalta (Zoe Jacket 34,95). Näitä oli myös mustia, sinisiä, armyvihreitä ja beigejä, mutta päädyin punaiseen. Väriä talven jälkeen, kiitos! Sitä paitsi myyjä totesi, että voinhan jättää sen sinisen värin johonkin toiseen takkiin sitten. Mielenkiintoinen ajatus, kannatetaan! Vyötärössä ja helmassa on kiristysmahdollisuus.

Toinen ostokseni oli the blogitennarit, eli Vagabondin nahkaiset Cortona -tossut. Väriksi valitsin beigen, jonka ajattelin tasapainottavan takin väriä kivasti.

Äidin rennompi takki ja rennommat kengät, check. Laukkua en ole vielä ostanut, mutta tuossa kollaasissa on pari vaihtoehtoa Ellokselta (nahkalaukku 119€, Espritin olkalaukku puoleen hintaan 24,95). Laukkua en osaa ostaa sokkona netistä, joten täytyy päästä kaupoille uudemman kerran hiplaamaan eri vaihtoehtoja. Laukun on tietysti mätsättävä tennareihin. Samalla laukku voisi olla sellainen että se sopisi mustaan siistimpään takkiin ja mustiin kenkiin. Luulen, että kevääksi ja kesäksi hankin beigen tai muun vaalean laukun ja syksyllä katsellaan mustaa laukkua.

Huivit löytyivät valmiina, leopardihuivi on kevään H&M -mallistosta ja kukkakuvioinen parin vuoden takaa Pieces -merkiltä.

Lisäksi ostin Vilan topin (Zoe Top L/S Off White) sekä t-paidan (Raya Top). Leviksen Modern Rise Demi Curve Skinny Leg -farkut tilasin Ellokselta viime viikkoisella merkkialekoodilla (30€ alennusta) ja nekin saapuivat eilen. Pohdin vielä mahdunko niihin.

Lisäksi ostin vielä mustan Vilan neuletakin (Acia Cardigan), jota voi pitää melkein minkä kanssa vain.

Omien vaateostosten lomassa soin ajatuksen myös lasten vaatetukselle ja kävin hipelöimässä Reiman Leap -takkia. Ihastuin! Tämä pitänee saada meille syksyksi tavalla tai toisella (lue: alennuksella tai toisella). Ja takkihan muuten näytti mitoitukseltaan erittäin pieneltä. Meidän esikoiselle (nyt 96cm) ottaisin syksyksi koon 110 ellen jopa 116.

Tajusin kaupoissa pyöriessäni, että neljä vuotta sitten en osannut ostaa rennompaa tyyliä. Nyt osaan ostaa rennompaa tyyliä, mutta en työvaatteita. Ja nimenomaan työvaatteillehan tässä olisi tarvetta. Erittäin pian. Siksi tämäkin postaus on toiveikkaasti otsikoitu "osa 1". Jotain suoria housuja katselin eilen kauhulla, mutta en saanut aikaiseksi edes kokeilla päälle. Apua.

P.S. Noin niinkun ylipäätään en muuten suosittele shoppailua sen jälkeen, kun on ensin vetänyt navan täyteen chicken polilloa ja rasvassa keitettyjä perunalohkoja Amarillossa. Ja toppatakki kannattaa jättää autoon.