Lastenvaatetaudin etenemisvaiheita

Perustuu empiiriseen tutkimukseen.

Mulle se Pico!
Kuva täältä

Vaihe 1. Tulet ulos ensimmäisestä ultrasta. Olet pökerryttävän kutkuttavan onnellisessa olotilassa. Hyökkäät ensimmäiseen kauppaan jonka näet (Prismaan, oho) ja jalkasi valuvat lastevaateosastolle. Ostat hihattoman bodyn kokoa 50. Talvivauvalle (!). Siis mielettömän käytännöllistä. Bodya ei tulla pitämään kertaakaan (se päätyy naapurin tytön nukkeleikkeihin), mutta lastenvaatekärpänen on puraissut.

Vaihe 2. Olet ottanut äitiyspakkauksen. Huomaat pukevasi vauvaasi pakkauksen yltiöneutraaleihin ja tylsiin vaatteisiin ja kavereilta saatuihin nyppyisiin ja kulahtaneisiin vaaleansinisiin potkareihin hieman pitkin hampain. Suuntaat lähimpään Lindexiin ja ostat kasan yhteensopivia bodeja ja housuja. No niin, paljon parempi. Nettikaupoista sinulla ei ole vielä aavistustakaan.

Vaihe 3. Löydät huuto.netin. Lähdet etsimään vedenpitävää haalaria ja uusi maailma avautuu sinulle. Aluksi olet edelleen aivan pihalla erilaisista merkeistä, ominaisuuksista ja mitoituksista, mutta tulet hankkineeksi käytetyn vaatekappaleen jos toisenkin, ja opit pikkuhiljaa. Äitiysvapaiden myötä hieman rajoittuneen elämäsi kohokohtia on odotella päivän postia pikku nyssäköineen. Perustelet harrastusta itsellesi siten, ettei tähän hommaan oikeastaan edes mene rahaa. Myöskään postilaatikostasi ajoittain löytyvä lumppukasa ei tapa intoasi. Ostat ja myyt, ostat ja myyt. Opit ulkoa postin hintataulukon ja keksit että ruokakaupan muovipusseja voi aivan hyvin käyttää vaatekappaleiden pakkausmateriaalina. Nettikirppistelyriemullasi ei ole rajoja, kun löydät Facebookin kirppikset ja viihdytät itseäsi lukemalla joidenkin vaatekappaleiden ympärillä käytäviä taisteluja.

Vaihe 4. Käyt lastenvaatekutsuilla. Kauhistelet törkeän hintaisia ja yltiökirjavia vaatteita. Ostat kuitenkin pari bodya. Kotona alatkin oikeasti tykätä vaatteista. Liityt nettiyhteisöön ja koet pienen hurahduksen. Hurahdus laantuu noin vuoden sisään. Tunnistat silti edelleen lähes jokaisen ko. lastenvaatemerkin kuosin sellaisen vastaan tullessa.

Vaihe 5. Löydät nettikaupat. Ja kaikki ne uudet merkit. Pakko olisi saada yhtä sun toista, mutta kalliilta tuntuvat. Sitten löydät nettikauppojen alekoodit. Ensin tilaat varovasti yhden paidan. Sitten pari talvihaalaria ja pipot. Sitten kenkiä. Pidät kuitenkin huolen siitä, että tilauksiisi tulee aina jonkinmoinen alennus. Muutut Postin vakioasiakkaaksi ja ihmettelet, miksi he edes enää kysyvät henkkareitasi tiskillä, eiköhän naama ole tullut jo tutuksi...?

Vaihe 6. Löydät lastenvaateblogit. Googletat jotain lastenvaatetta ja päädyt lastenvaateblogiin, jossa sitä esitellään. Oho, onko tällaisiakin olemassa?? Ja näin monta! Luet ja koukutut. Ostat lisää rytkyjä blogeista lukemiesi vinkkien perusteella.

Vaihe 7. Lopullinen sekoaminen. Nyt sinulla on sitten oma blogi. Joka keskittyy lastenvaatteisiin. Että tämän vakavammaksi tämä ei kai voi enää mennä (ellet sitten perusta omaa lastenvaatekauppaa)? Samalla huomaat, ettet enää haluakaan ostaa alennuksesta niitä edellisten kausien jämiä, tai käytettyjä kirppisvaatteita, vaan ihastut aina uusimpiin malleihin ja kuoseihin. Kaverisi kysyvät sinulta neuvoa lastenvaatteiden hankkimisessa. Tiedät, missä nettikaupassa on milloinkin mitäkin alennuksia. Podet ajoittain ostoahdistusta ja samalla kuitenkin nautit hävettävän pinnallisesta mielenkiinnonkohteestasi, joka piristää päivääsi.

Vaihe 8. Palaat töihin. Lastenvaatetautisi paranee. Toivottavasti.

P.S. Lue Leopardikuningattaren mainio pohdinta merkkipelleydestä täältä. :)
P.P.S. Maria et co puolestaan on havainnut täällä, että jotkut lastenvaatehörhöilijät ovat niin viileitä, etteivät kehtaa myöntää hifistelevänsä, vaikka hifistelevätkin. Mainio uusi blogi muuten!
P.P.S. Huomioi sosiaalisen median vaikutus lastenvaatehörhötykseen. Se on suuri! Jos haluat oikeasti parantua, luovu internet-yhteydestä.