Jouluinen blogi-illuusio

Miten tuntuukin siltä, että kaikilla muilla on aikaa sulatella rocky road -suklaata, kaulia piparitaloja, leipaista jouluisia kakkuja, stailata kotia trendikkäällä havunvihreällä, kääriä söpöjä kauniita paketteja voimapaperiin ja niin edelleen? Mitä kumman superihmisiä te oikein olette? :D Vai liekö kyseessä vahva blogi-illuusio? Ehkäpä blogijoulut eivät ole tilastollisesti pätevä otanta suomalaisista tosi-jouluista. Hieman kateellinen olen toisten tarmosta, mutta olen varmaankin liian mukavuudenhaluinen innostuakseni jouluhössötyksestä.

Oli miten oli, me napattiin tänään koira ja kamera mukaan ja suunnattiin ulos nauttimaan kuohkeasta pakkaslumesta ja pilvien välistä pilkistelevästä sinitaivaasta. Tällaista aamupäivää olen odottanut jo pitkään, ihanaa että tänään oli sellainen!

Meidän joulukuuhun on mahtunut paljon (tai no siis normaalin verran) töitä, silmätulehduksia, korvatulehduksia ja muistettavia asioita. Tällä hetkellä pohdin, onkohan pojille tarpeeksi monta pakettia, ja yritän estää itseäni karkaamasta markettiin viime hetken paniikkiostoksille. Less is more, less is more...

Tämä äiti toivoo joululahjaksi rauhaa nautiskella olostaan sohvan nurkassa, ehkä käteen lasillista hyvää viiniä, sopuisat keskenään leikkivät lapset, ruokaa josta ei tule ähky ja paljon hymyjä. Siinäpä teille sitä blogi-illuusiota. ;)

Ihanaa Joulua kaikille!

Joululoma, anyone?

Huh huisketta!

Tuplapikkarit (voi tsiisus), loppuvuoden työkiireet (hei tavoitteet, tavoitteet!), edelleen puuttuva seuraava kotimme. Siinä muutama syy, miksei minua ole näkynyt eikä kuulunut täällä. Eli arki muutamalla pikku lisätwistillä. Mutta täällä ollaan kyllä.

Joulukortteja en sitten saanut lähetettyä eiliseen mennessä, vähänkö jännä nähdä lähtevätkö ne ollenkaan, kun ei niitä ole vielä edes hankittu saati itse väkerretty. Koti ei näytä joululta paria tuikkukippoa lukuunottamatta, yhtään lahjaakaan en ole ostanut. Joulujuhlat tulivat ja menivät, eivätkä päiväkodin tädit saaneet suklaata ainakaan meiltä. Instagram ei pullistele jouluisia kuvia tai mitään muutakaan, koska puhelimesta on tallennustila loppu, enkä saa aikaiseksi tyhjentää puhelimen sisältöä tietokoneelle. Kamerallakaan en ole mitään kuvannut, koska en hengaile päivänvalon aikaan kotona, ulkona tai missään muuallakaan työpaikkaa lukuunottamatta.

Unta vedellään edelleen se kuutisen tuntia yössä, herätään aivan koomassa, rämmitään päivä läpi ja huokaillaan. Kaikista kivoista hetkistä kuitenkin nauttien ja lomaa odottaen!

Ei tehdä tästä ongelmaa: kalsarit ja colleget

Tämän blogin koko historian varmaan keskustelluimpia postauksia on ollut Kalsarigallup poikien äidille, ihan tarkalleen vuoden takaa.

No nyt on kuulkaa aihe taas tapetilla.

Nuo kovasti ylistämäni me&i slim sweat pantsit laitettiin tietysti päiväkotiin heti seuraavana päivänä, ja minä tyytyväisenä myhäilin että tulipas hankittua just passelit päiväkotihousut - niin näppärät sujauttaa toppahaalarin alle, kun ei resorit nouse tai paksu kangas häiritse. Erityisesti kivan kevyt olo vilkkaalla ja ei-palelevalla esikoisella juoksennella.

Iltapäivällä sain kuulla, että me&i slim sweat pantsit oli alennettu samaan kategoriaan kalsareiden kanssa. Collegehousua pitäisi olla päällä kuulemma, tuli palautetta toisen pojan ryhmästä. Liian ohuet on kun pelkillä kalsareilla keekoilee menemään.

Seuraavana päivänä lapsella oli päällään Noshin froteehousut. No nämä nyt on varmaan riittävän lämpimät ihan ilman kalsarikerroksiakin, päättelin tyytyväisenä. Iltapäivällä toppahaalarista kuoriutui lapsi, jolla oli alimpana kerroksena varahousuiksi laittamani Maxomorran paksuhkot velourhousut ja päällä nuo Noshin froteehousut. Nice. Ja tämä ei muuten ole mitään merkkipellen name droppingia, vaan mahdollisimman tarkkaa ja seikkaperäistä kuvausta siitä, millaisia vermeitä olen epätietoisena äitinä yrittänyt pojalle pukea.

Äh, luovutan. Minä mukaudun. Menen ensi tilassa Prismaan ja ostan niitä pitkiä kalsareita ja paksuja collegehousuja!