Arki. Se on yhtä kuin kalenteri, johon on merkitty suoritettava asia toisensa perään. Tuon kalenterin admin-käyttäjä olen meidän perheessä minä. Tehtävänäni on manipuloida perheen muut jäsenet mukautumaan kalenterin rytmiin ja olemaan oikeissa paikoissa tekemässä oikeaa asiaa oikeean aikaan. Yritän tehdä sen olematta nipottava pirttihirmu. Tuo kalenteri sijaitsee työkoneellani/puhelimessa outlookissa, osittain paperisena seinäkalenterina ja osittain omassa päässäni. Niin me sitten perheyksikkönä menemme eteenpäin arjessa, suoritamme asioita, toistamme pitkälti samaa rutiinia päivästä ja viikosta toiseen.
Mutta kuinka sitä kalenteria arjessa pyöritetään? Se synkronoidaan työn, kodin, päiväkodin, tukiverkostojen ja vapaa-ajan menojen (pakolliset ja ei-pakolliset) kanssa joka sunnuntai ja sitten rullaavasti viikon aikana. Suunnittelua määrittelee pari keskeistä juttua:
A. Arkea pyritään rakentamaan lasten ehdoilla. Heidän perustarpeensa menevät muun edelle. Uni, ruoka, leikki, rakkaus, turvallisuus.
B. Pyrimme menemään siitä, missä aita on matalin. Meillä on erittäin hyvä tukiverkostot, jotka ovat läsnä arjessa, ja olemme siitä todella kiitollisia. Yksityisautoilemme. Lisäksi erityisesti minulla on mahdollisuus hyödyntää työelämän joustovaraa. Vielä toistaiseksi nelipäiväinen työviikko, etätyömahdollisuus, joustava työaika. Kyllä, käytössä ovat. Röyhkeästi. Kompensoin huonoa omaatuntoa murhehtimalla työasioita ihan riittävästi työajan ulkopuolella.
C. Armollisuus. Vaikka elämä on suorituksia, emme pyri suorittamaan asioita täydellisesti.
On varsin tavallista, että kalenteriin muodostuu pullonkauloja. Joko vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Tai sitten elämässä on liian paljon asioita joita joko haluaa tehdä (esimerkiksi sohvalla pötköttely) tai joita on pakko tehdä (esimerkiksi syöminen tai nukkuminen).
Pullonkauloja joutuu yleensä priorisoimaan niin, että tekee ne asiat, jotka on pakko tehdä. Joskus joku yllättävä asia ("
hitto ne joululomakyselyt piti palauttaa tänään ja mulla ei ole kotona printteriä") saattaa suistaa organisoidun arjen hetkellisesti raiteiltaan. Kukaan yksittäinen kalenteriin pyrkivä kuormittaja, ihminen tai hoidettava asia, ei ymmärrä, miten täynnä kokonaisuus voi jo ennestään olla.
Kalenterissa on niin paljon vakiosisältöä, että hetken mielijohteille ajankäytön suhteen ei ole tilaa kovinkaan usein. Kalenteri näyttää muutenkin dramaattisesti erilaiselta kuin kymmenen vuotta sitten. Elämä ylipäätään näyttää dramaattisesti erilaiselta kuin kymmenen vuotta sitten. Nyt aikuisena, vanhempana ja työntekijänä on joutunut sopeutumaan siihen, ettei oikeastaan olekaan oman kalenterinsa hallitsija. Sitä on vain näennäisesti, ja se johtuu siitä, ettei olekaan enää oman elämänsä napa.