Arki. Se on yhtä kuin kalenteri, johon on merkitty suoritettava asia toisensa perään. Tuon kalenterin admin-käyttäjä olen meidän perheessä minä. Tehtävänäni on manipuloida perheen muut jäsenet mukautumaan kalenterin rytmiin ja olemaan oikeissa paikoissa tekemässä oikeaa asiaa oikeean aikaan. Yritän tehdä sen olematta nipottava pirttihirmu. Tuo kalenteri sijaitsee työkoneellani/puhelimessa outlookissa, osittain paperisena seinäkalenterina ja osittain omassa päässäni. Niin me sitten perheyksikkönä menemme eteenpäin arjessa, suoritamme asioita, toistamme pitkälti samaa rutiinia päivästä ja viikosta toiseen.
Mutta kuinka sitä kalenteria arjessa pyöritetään? Se synkronoidaan työn, kodin, päiväkodin, tukiverkostojen ja vapaa-ajan menojen (pakolliset ja ei-pakolliset) kanssa joka sunnuntai ja sitten rullaavasti viikon aikana. Suunnittelua määrittelee pari keskeistä juttua:
A. Arkea pyritään rakentamaan lasten ehdoilla. Heidän perustarpeensa menevät muun edelle. Uni, ruoka, leikki, rakkaus, turvallisuus.
B. Pyrimme menemään siitä, missä aita on matalin. Meillä on erittäin hyvä tukiverkostot, jotka ovat läsnä arjessa, ja olemme siitä todella kiitollisia. Yksityisautoilemme. Lisäksi erityisesti minulla on mahdollisuus hyödyntää työelämän joustovaraa. Vielä toistaiseksi nelipäiväinen työviikko, etätyömahdollisuus, joustava työaika. Kyllä, käytössä ovat. Röyhkeästi. Kompensoin huonoa omaatuntoa murhehtimalla työasioita ihan riittävästi työajan ulkopuolella.
C. Armollisuus. Vaikka elämä on suorituksia, emme pyri suorittamaan asioita täydellisesti.
On varsin tavallista, että kalenteriin muodostuu pullonkauloja. Joko vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Tai sitten elämässä on liian paljon asioita joita joko haluaa tehdä (esimerkiksi sohvalla pötköttely) tai joita on pakko tehdä (esimerkiksi syöminen tai nukkuminen).
Pullonkauloja joutuu yleensä priorisoimaan niin, että tekee ne asiat, jotka on pakko tehdä. Joskus joku yllättävä asia ("hitto ne joululomakyselyt piti palauttaa tänään ja mulla ei ole kotona printteriä") saattaa suistaa organisoidun arjen hetkellisesti raiteiltaan. Kukaan yksittäinen kalenteriin pyrkivä kuormittaja, ihminen tai hoidettava asia, ei ymmärrä, miten täynnä kokonaisuus voi jo ennestään olla.
Kalenterissa on niin paljon vakiosisältöä, että hetken mielijohteille ajankäytön suhteen ei ole tilaa kovinkaan usein. Kalenteri näyttää muutenkin dramaattisesti erilaiselta kuin kymmenen vuotta sitten. Elämä ylipäätään näyttää dramaattisesti erilaiselta kuin kymmenen vuotta sitten. Nyt aikuisena, vanhempana ja työntekijänä on joutunut sopeutumaan siihen, ettei oikeastaan olekaan oman kalenterinsa hallitsija. Sitä on vain näennäisesti, ja se johtuu siitä, ettei olekaan enää oman elämänsä napa.
Toi 'sieltä, mistä aita on matalin' on kyllä mainio järjissä pysymisen ehto. Meidän huushollissa myös se, että mulla on tosi lyhyet työpäivät. Jaaa se, että lasten harrastusrumba ei ole vielä alkanut - on itsellä aikaa harrastaa ;)
VastaaPoistaOtat muuten ihania kuvia. Ja kirjoitat taitavasti.
Voi kiitos Anu! :) Kuvat on randomisti syksyn varrelta, harmittaa kun ei ole ehtinyt uusia napsimaan kunnolla pariin viikkoon.
PoistaMeilläkään ei lapset harrasta, eikä ole mikään kiire asian kanssa. ;) Mutta eipä meillä aikuisetkaan varsinaisesti harrasta. Just kirjoitinkin aiheesta jokunen viikko takaperin.
Iloista viikonlopun jatkoa! Vedellään vähän henkeä arjesta. :)
Kalenterin hallinnassa on tosiaankin haastetta! Meillä on aina keskiviikko-iltaisin kalenterisessio, jolloin istumme miehen kanssa alas lasten mentyä nukkumaan ja sovimme seuraavan viikon aikataulut ja kuskausvuorot. Keskiviikkona siksi, että meidän pitää ilmoittaa päiväkohtaiset hoitoajat päiväkotiin viimeistään torstaiaamuna ja jostain syystä sitä on mahdotonta tehdä yhtään aikaisemmin kuin on pakko...
VastaaPoistaArki sujuu niinä viikkoina, kun miehellä ei ole työmatkoja, eikä itsellä mitään menoja työpäivän jälkeen. Mutta heti kun on vaikka kampaaja tai hieroja, ei mun työtunnit meinaa täyttyä. Mutta tämä johtuu suurimmaksi osaksi tästä julkisen liikenteen käytöstä, mistä on ollut monesti puhetta. Jospa vuodenvaihteen jälkeen olisi aikaa ja rahkeita ottaa niitä ajotunteja.
Huomenna pitää taas tehdä pitkä päivä, että saan työajan edes jonkinlaiseen tasapainoon. Meillä saa työaika olla vain max 5 h miinuksella, joten ei ole kauheasti joustovaraa.
Keskiviikon kalenterisessio kuulostaa juuri hyvältä käytännöltä. :) Tarpeellista, välttämätöntä ja niin just tätä elämävaihetta...
PoistaMeillä on sama miinusraja tunneissa, mutta plussalla ollaan (pohjalla oli onneksi kymmenisen tuntia ajalta ennen äippälomia, mutta eipä tunteja käytännössä pääse lisää kertymään). Joustoa käytän erityisesti työaikojen suhteen. Joko menen aikaisin ja lähden aikaisin, tai jos joku muu hakee lapset, teen vaikka 10-18 päivän.
Tsemppiä taas ensi viikkoon!! <3
Sä oot niin mun arjen idoli <3
VastaaPoistaMä oon siinä vaiheessa että synkronoin näitä kalentereita, vähän makustelen mikä on paras kombo mut sähän sen sanoit jo niin hyvin. Niitä on vähän joka paikassa, päässä, töissä, käsilaukussa jne. Ajattelen herkästi arkea korttitalona joka saattas sortua hetkenä minä hyvänsä mut toisaalta se on vähän pelottava ajatus. Ja mitä sit jos sortuiskin välillä? Yritän siis kaiken tämän organisoinnin ohella opetella myös sitä suurpiirteisyyttä ja asioista luopumista. Ei kaiken tarvii olla niin justiinsa.
Maanantai-aamun ajatustulva oli ehkä vähän sekava :D
Joskus se arjen korttitalo horjuu, tai ainakin talon katosta tippuu muutamia palasia. Yleensä käytännössä siis myöhästyy jostain, tai jokin velvollisuus johonkin suuntaan jää hoitamatta. Jotain unohtuu, joku suuttuu. Sellainen aina harmittaa minua tunnollista suorittajaa, joka ei halua epäonnistua tai aiheuttaa mielipahaa kenellekään... Huoh, se perussyndrooma. Miehet on tässäkin niin erilaisia...
PoistaAjatustulvassasi en havainnut minkäänlaista sekavuutta! :D