Hiekkalaatikkoetiketti

Olen hengaillut leikkipuistoissa jo useamman kesän, mutta hiekkalaatikkoetiketti ei ole vieläkään piirtynyt mieleeni aivan aukottomana. Miten hoidat seuraavat tilanteet?


Hypoteettinen tilanne #1: Lapsille tulee riitaa lelusta

Yleensä tässä tilanteessa äideillä ei ole tapana asettua lastensa puolelle. "Anna Olavin lainata rekkaasi, Erkki," sanoo ensimmäinen äiti lapselleen. "Olavi, se on Erkin rekka, ei sitä saa ottaa," sanoo toinen omalleen. Vähemmästäkin menee pienen ihmisen pää sekaisin. Kohteliaisuutta ehkä opitaan, logiikkaa välttämättä ei. Lopputuloksena on pattitilanne. Yleensä lopulta tavara palautetaan alkuperäiselle omistajalleen. Miten nämä tilanteet tulisi hoitaa? Kummalle rekka kuuluu? Tuleeko lapsen joviaalisti lainata omaisuuttaan toisten käyttöön?


Hypoteettinen tilanne #2: Hiekan heittäminen liukumäkeen

Tämä on universaalisti kiinnostava leikki. Mielestäni hiekan heittely liukumäkeen on vain puoliksi ärsyttävää. Koska mitä sitten? Ropisevaa ääntä, likaa? Yleensä kuitenkin komennan lapseni puuhasta pois, sillä muutkin äidit komentavat omansa.


Hypoteettinen tilanne #3: Hiekkarakennelmien rikkominen

On aika selvää, ettei toisen vaivalla väkerrettyjä hiekkarakennelmia mennä rikkomaan, kun niiden tekijä on paikalla. Mutta entä jos rakennelmien tekijä on jo lähtenyt kotiin? Aiheuttaako pahaa mieltä, jos samat rakennelmat eivät enää ole paikallaan seuraavana päivänä? Hajota ja hallitse viehättää useampia lapsia. No, antaa mennä vaan. Vai?


Hypoteettinen tilanne #4: Keinun omiminen

Kuinka kauan on sopivaa varata jokin leikkiväline, kuten keinu, omaan käyttöönsä? Minuutti, kolme minuuttia, viisi minuuttia?


Niin, nykypäivän äideillä on aikaa ja kiinnostusta pohtia tällaisia. Veikkailen, että muutama vuosikymmen sitten ei ollut. Lapset leikkivät pihoilla keskenään, äidit tekivät hommiaan ja huutelivat välillä pihoille ruoka-ajoista ilmoitellen.

Eräs nykypäivän äiti myös otti tässä eräänä päivänä puistoevääksi ruuat Hesburgerista. Valitsin tarkoituksella puiston, jossa ei ikinä käy ketään muita...

Paitsi että... Kyseisessä puistossa oli myös vieraillut Rane...

Ja vielä yksi juttu. Tämä nykypäivän äiti kyllä pitää somesta, mutta silti silmiin ottaa jos näen vanhempien keskittyvän puistossa pelkkään kännykän näpläämiseen. Paljon hauskempaa on osallistua lapsen leikkeihin!

Hay tarjotinpöytä

Se olikin metallia.

Näin voi käydä, kun etsii, inspiroituu, pohtii, vertailee, jahkailee, päättää ja ihastuu. Huonekaluihin. Internetissä.

Kuvittelin Hayn pöydän tarjotinosan olevan muovia. Mutta se olikin metallia! Mieluinen se on silti. Mies valittaa, ettei siinä ole hyvä pitää jalkoja. Lapset leikkivät sen alla majaa.

Tapahtuu toukokuussa

Onkohan toukokuu vuoden kiireisin kuukausi? Ainakin meidän kalenterissa näyttää aika täydeltä. Tämä projektipäällikköäiti yrittää hallita kaaosta listoilla, kuinkas muuten.

Tiedossa on päiväkotirintamalla:

- äitienpäiväaamiainen päiväkodilla x 2
- vappunaamiaisasujen hankinta x 2
- vasu-keskustelut x 2
- kevätjuhlat x 2
- kevätrieha x 1
- kesälomakaavakkeiden täyttö x 2
- ja tietysti normaalit muistettavat: lelupäivät ja retkipäivät

Tiedossa on työrintamalla:

- normaali "to do" -lista, joka ei koskaan tunnu lyhentyvän ja päivät täynnä palavereita (maailma on tapana yrittää saada valmiiksi ennen lomia)
- työpaikan kesäjuhla x 2 (siis molemmilla vanhemmilla omansa)

Tiedossa on projektirintamalla:

- vanhojen pihakalusteiden maalausprojekti ja uusien terassintuolien hankinta (jos ennen kesää ehtisi?)
- kirppisprojekti (onneksi jo hyvällä mallilla, eli tavarat myynnissä)
- työhuoneen verhoprojekti (kunhan saan päätettyä kankaan)
- liikuntaprojekti (en meinaa millään pysyä Miiman treenihaasteen vauhdissa)
- uuden kameran hankintaprojekti (osittain ulkoistettu miehelle)


Tietysti voisi ajatella että tuo projektirintama on turhaa täytettä muutenkin kiireiseen arkeen. Mutta se on sitä omaa aikaa, jota ilman en jaksaisi!

Tuohon kameraprojektiin liittyen: suositelkaa hyvää järjestelmäkameraa! Nykyinen Nikon alkaa vedellä viimeisiään. Onko Canon ainoa oikea the bloggaajakamera, ja mikä malli, mikä objektiivi? Haussa ei tokikaan ole mikään ammattilaiskamera, mutta hyvää tasoa oleva peruskamera. Vinkit kehiin!

Epäsosiaaliset veljekset

Matkallamme veljekset olivat tiiviisti yhdessä, kuten aina. Veljeksillä on ikäeroa päivälleen puolitoista vuotta, 18 kuukautta. Kumpikaan ei oikein osaa olla ilman veljeään.

Myös minä äitinä en oikein osaa olla vain yhden lapsen kanssa. On omituista, kun ei tarvitsekaan selvitellä tappeluita, kuunnella pelleilyä tai jaksaa toisistaan villiintyneitä riehujia. Ollessani tällaisissa tilanteissa esimerkiksi esikoisen kanssa, usein päädyn kömpelösti puhumaan hänelle niistä ajoista kun meitä oli vaan me, isi oli töissä ja pikkuveli vielä äidin vatsassa. Mitä soopaa, mahtaa poika ajatella.

Usein kuulee sanottavan, että lapset oppivat sosiaalisiksi sisarustensa avulla. Mutta onko näin sittenkään? Päinvastoin omat lapset tuntuvat oppivan suorastaan epäsosiaalisiksi keskenään, kun heidän ei tarvitse seuraa saadakseen tutustua vieraisiin lapsiin. Tämänkin pistin korostetusti merkille lomallamme. Leikkipaikoilla pojat leikkivät joko keskenään tai yksin, muihin lapsiin he eivät juurikaan ottaneet kontaktia. Satunnaiset tuttavuutta tekevät, leikkiseuraa etsivät lapset nonchaleerattiin poikieni toimesta mielestäni melko epäkohteliaasti. Näiden kahden leikkeihin on vaikea ulkopuolisen päästä. He ovat tiimi.

Alun perin ajattelin, että olisi mukava jos lapset olisivat päiväkodissa samassa ryhmässä. Sellaiseen he eivät kuitenkaan päässeet, mikä on jälkikäteen ajateltuna ollut ihan mahtava juttu. Kummallekin lapselle on kehittynyt edes joitain omia kaveruussuhteita ja kontakteja kodin ulkopuoliseen maailmaan.

Jännä on myös ajatella, että kaksoset yleensä järjestään laitetaan päiväkodeissa samoihin ryhmiin. Varmasti sitä kaksosten erityistä suhdetta ei haluta "rikkoa" ja tokihan se on käytännönkin kannalta fiksuinta että lapset ovat samassa paikassa. Kuitenkin pienellä ikäerolla syntyneet sisarukset suositellaan sijoitettavan eri ryhmiin. Mikähän logiikka tässä on?

Veljesten välisen suhteen kehittymistä on ollut hauska seurata. Kun päiväkotipäivän jälkeen nähdään, käydään toista ensin tönäisemässä. Mutta sitten kuitenkin keskellä yötä herätessä halutaan unenpöpperössä varmistua, että onhan se toinenkin siinä huoneen toisella puolella nukkumassa.

Mökillä

Mökkikausi on nyt avattu munkkeineen ja grillimakkaroineen! Talviturkin heitti vain spanieli, vaikka esikoinenkin uhosi haluavansa mennä uimaan.

Nyt käärmepipo ja pingviinipipo on viety takapihalle portaille odottamaan, jos pääsiäiskukko kävisi niihin munimassa. Ajatus siitä, että kukko tulisi makuuhuoneeseen, oli aivan liian jännittävä. Emme halunneet ottaa riskiä unettomasta yöstä, joten sovimme, ettei kukko saa tulla sisälle.

Käärmepipo on noussut uudeksi suosikiksi. Se on sopivan hurja. :) Käärmekankaasta sen verran, että se on parhaimman laatuisen tuntuista Rodinin kangasta, jota meillä on ollut. Napakkaa ja muotonsa säilyttävää, eikä vaikuta sellaiselta joka nyppyyntyisi helposti!

Keväisessä siivouspuuskassa vietimme aamupäivän kaappeja läpikäyden, sillä maanantaina vien tavaroita kirpparille. Tiesitkö, että nelihenkisellä perheellä on keskimäärin 10 000 eri tavaraa? Onkohan meilläkin? Pärjäisiköhän sitä vähemmälläkin?

Maalisaaga

Täydellisen harmaan maalisävyn metsästys meni vähän kantapään kautta. Sävyn piti olla riittävän vaalea, riittävän tumma, riittävän neutraali, riittävän yksinkertaisesti harmaa, riittävän just se oikea. Harmaita sävyjä on hurjan paljon. Joku taittaa keltaiseen, joku siniseen, joku ruskeaan, joku violettiin, joku vihreään, mutta mikään sävy ei tuntunut olevan se oikea harmaa. Siis miten vaikeaa voi olla löytää harmaata maalia?? Google ruksutti ja koodit vilisivät päässä. Rautakaupan sedistä ei ollut muuten mitään apua.

Postasin aiheesta jo aiemmin, kun olin maalannut työhuoneen ja olohuoneen seiniä sinisellä harmaalla. Uusiksi meni juu.

Jotta nämäkin kokemukset tulee kattavasti dokumentoitua, niin nämä kaikki sävyt olen nyt sitten käynyt läpi joko isompien tai pienempien testipurkkien avulla:


Teknos NCS 1500-N

Liian sininen. No näkeehän sen nyt kuvastakin. Mutta hirmu kauniilta näyttää täällä. Tuolla sitä muuten olisi viitisen litraa tyhjänpanttina, jos joku sattuu kaipailemaan...

Tikkurila H499

Liian sininen myöskin. Vaikka sitä ei kuvasta näekään. Sehän se näissä onkin hauskaa. ;) Luulin tämän olevan se oikea, vaan eipä ollutkaan.

Tikkurila K499 (Graniitti)

Liian tumma. Hetken aikaa suunnittelin sekoittavani tätä ja tuota edellistä ja katsoa millaista jälkeä siitä tulisi, mutta tulin järkiini.

Tikkurila H487 (Hohkakivi)

Vihdoinkin! Oikea sävy löytyi ystävien seinältä. Tattista vaan sinne vielä! Kuvan perusteella tämä ikään kuin taittaa ruskeaan, mutta seinällä se ei sitä ole. Lisäksi tämä sopii kauniisti yhteen ovenkarmien valkoisen kanssa. Toisin kuin maalarinvalkoinen. Mutta se onkin sitten saaga erikseen.

Mies kyselee, joko mahdollisesti voisin piakkoin viedä pinon maalipurkkeja, teloja ja pensseleitä pois saunasta väliaikaissäilytyksestä. Pitäisi kuulemma mahtua saunomaan. Mutta jos mä vielä jonkun seinän ensin maalaisin...?

Yllätyksellinen loma

Hei me ollaan kotona! Pakko kiusata teitä matkapostauksella, vaikka tiedän että sellaisen lukeminen ja toisten matkakuvien väkipakolla katseleminen on kohtuullisen tylsää puuhaa. Mutta hei, missasin sekä Lapsimessut että Hullut Päivät, Po.Pin jätskimalliston ja Mini Rodinin pussilakanat, joten ei kai mulla ole muutakaan postattavaa...?!

Haluan kuitenkin säästää teitä perinteisiltä Kanaria-kliseiltä ja kertoa, mikä meidän lomassamme oli yllättävää:

• Kyllä vaan neljänkin tähden hotellissa voi olla torakoita. Parikin kappaletta viikon aikana bongattu, ja ihan melkein ei meinannut huumori riittää. Valitettavasti en enää löytänyt kamerasta kuvaa todistusaineistoksi.
• Cannabis Center voi oikeasti olla ostoskeskuksen nimi. Ainakin Teneriffalla. Tai baarin nimi Cockroach (=Torakka) Bar.
• Hirvittävän vähän kuului kadulla Terrrrrrve ja Mita kuuluu. Onneksi. Siitä en ole vielä toipunut, että minua luultiin kerran venäläiseksi.
• Paikalliset ovat hirveän fiksuja, ainakin mitä tulee auringonottoon. Etsiskelin isommalle pojalle UV-paitaa, ja eräästä uimapukuliikkeestä neuvottiin ärtyneeseen sävyyn, että me täällä Kanarialla pidämme lapset pois UV-säteistä keskipäivän tienoolla tykkänään, ja uimaan sopii lasten mennä vasta kello viiden aikaan kun aurinko ei enää porota. Sitä paitsi se paita ei suojaa käsiä ja kasvoja ja niin edelleen. No jo alkoi nolottaa, että olin moista UV-paidanhärpäkettä kehdannut mennä pyytelemään. (toim. huom. lapsemme eivät palaneet loman aikana)
• Lapset eivät tarvitse leluja. Olimme unohtaneet jättäneet lelut pois reissusta. Päivät täyttyivätkin sitten mielikuvitusleikeistä. Eräänä päivänä parasta hupia oli jonkun rannalle kaivama kuoppa, johon mahtui sopivasti kaksi pikkupoikaa, ja joka toimi tunnin verran keittiönä ja sairaalana, ainakin. No ostettiin me viimeisinä päivinä pari pikkuautoa ja lentokonetta, ja Mäkkäristä saadusta Happy Meal -aterian lelunkilluttimesta tuli suurin aarre. Niillä jaksettiinkin sitten leikkiä.
• Vähän yllätyksellistä oli myös nukkumajärjestelymme. Lapset eivät halunneet nukkua heille varatuissa matkasängyssä tai varavuoteessa. Lopputuloksena minä nukuin kovalla ja kapealla varavuoteella, ja kolme kuningasta leveässä ja pehmeässä parivuoteessa. Mitäpä sitä ei rakkaittensa eteen...
• Matkarattaat olivat yllättävän tarpeelliset. Emme ole miehen kanssa uima-altaalla kovin pitkään viihtyvää sorttia, vaan tykkäämme nähdä ja kokea mitä matkakohteesta löytyy. Olemme aina kävelleet hurjan pitkiä retkiä matkoillamme, eikä lasten saaminen ole tehnyt tähän muutosta. Onneksi on matkarattaat, tuplasellaiset. Sitä en tiedä, mitä teemme, kun lapset eivät oikeasti enää mahdu rattaisiin. En usko että saamme ala-asteikäisistä koltiaisista lenkkiseuraa kovin helpolla.
• Yllättävän kiva paikka, ehkä ensi vuonna uudestaan?

Kesämiesten lomavarustus

Loma! Meitä odottaa Kanariansaarten lämpö. Niin, ja turismi ja vilinä, lomastressi ja rankat lentopäivät. Noin niinkun peruspessimistin näkökulmasta. ;) Pakannut en vielä ole, mutta ajatuksen tasolla onneksi kuitenkin!

Kaivoin kesäkamppeet esille. Meidän lapset ovat siitä käteviä, että heille yhä mahtuvat kolme vuotta sitten ostetut shortsit - niitä ei siis tarvitse meidän perheessä kovin usein ostaa lisää! Paitoja löytyy pienemmälle pojalle paljonkin isoveljen viimevuotisia.

Isommalle pojalle olen sitten uusiakin haalinut. Mini Rodinilta tilasin hetken huumassa käärmetopin ja keltaisen basic-paidan. Otin uskaliaasti jo kokoa 116/122 ja ehkä ei olisi kannattanut - isohan tuo keltainen paita vielä on. Alimmassa kuvassa sitä on verrattu viimesyksyiseen 116/122 -kokoiseen pingviinipaitaan. Aika selkeä kokoero!

Maailman cooleimmat kesähatut löytyivät KappAhlilta!

Onneksi olen älynnyt panostaa myös omiin hankintoihini. Toivottavasti pitkäikäisin investointi oli Tommy Hilfigerin raitamekko. Avot. Eikun menoksi!

Uusi blogimatto ;) ja kevät tuli kotiin

 

Olisiko tässä ainesta uudeksi blogimatoksi? ;) Kyseessä on vallan valloittava hiirimatto, joka on valmistettu suomalaisena käsityönä. Tilasin sen MattoBaakarista, info(at)mattobaakari.fi ja sen hinta oli 20€. Matto on kudottu kangaspuilla, kuinkas muutenkaan. Ainakin oma hiireni toimii tämän päällä varsin moitteeettomasti! Näitä voi toki tilata myös eri väreissä.

Omat kokemukseni kangaspuista ovat hivenen traumaattiset: kuudennella luokalla legendaarista poppanaliinaa kutoessani onnistuin olemaan sen verran rivakka, että kangaspuiden loimet napsahtivat poikki. Siinä oli käsityönopettajalla päivittelemistä. Ikinä en unohda! :D Vaan missäköhän tuokin poppanaliina nykyään majailee...?

Keväällä kodin värejä tekee mieli raikastaa. En osaa päättää pastellivärien ja keltaisen välillä. Olisiko too much omistaa kaksi eri erilaista sohvatyynyvärimaailmaa ja sitten vaihdella niitä mielen mukaan? Ehkäpä ei?