Matkallamme veljekset olivat tiiviisti yhdessä, kuten aina. Veljeksillä on ikäeroa päivälleen puolitoista vuotta, 18 kuukautta. Kumpikaan ei oikein osaa olla ilman veljeään.
Myös minä äitinä en oikein osaa olla vain yhden lapsen kanssa. On omituista, kun ei tarvitsekaan selvitellä tappeluita, kuunnella pelleilyä tai jaksaa toisistaan villiintyneitä riehujia. Ollessani tällaisissa tilanteissa esimerkiksi esikoisen kanssa, usein päädyn kömpelösti puhumaan hänelle niistä ajoista kun meitä oli vaan me, isi oli töissä ja pikkuveli vielä äidin vatsassa. Mitä soopaa, mahtaa poika ajatella.
Usein kuulee sanottavan, että lapset oppivat sosiaalisiksi sisarustensa avulla. Mutta onko näin sittenkään? Päinvastoin omat lapset tuntuvat oppivan suorastaan epäsosiaalisiksi keskenään, kun heidän ei tarvitse seuraa saadakseen tutustua vieraisiin lapsiin. Tämänkin pistin korostetusti merkille lomallamme. Leikkipaikoilla pojat leikkivät joko keskenään tai yksin, muihin lapsiin he eivät juurikaan ottaneet kontaktia. Satunnaiset tuttavuutta tekevät, leikkiseuraa etsivät lapset nonchaleerattiin poikieni toimesta mielestäni melko epäkohteliaasti. Näiden kahden leikkeihin on vaikea ulkopuolisen päästä. He ovat tiimi.
Alun perin ajattelin, että olisi mukava jos lapset olisivat päiväkodissa samassa ryhmässä. Sellaiseen he eivät kuitenkaan päässeet, mikä on jälkikäteen ajateltuna ollut ihan mahtava juttu. Kummallekin lapselle on kehittynyt edes joitain omia kaveruussuhteita ja kontakteja kodin ulkopuoliseen maailmaan.
Jännä on myös ajatella, että kaksoset yleensä järjestään laitetaan päiväkodeissa samoihin ryhmiin. Varmasti sitä kaksosten erityistä suhdetta ei haluta "rikkoa" ja tokihan se on käytännönkin kannalta fiksuinta että lapset ovat samassa paikassa. Kuitenkin pienellä ikäerolla syntyneet sisarukset suositellaan sijoitettavan eri ryhmiin. Mikähän logiikka tässä on?
Veljesten välisen suhteen kehittymistä on ollut hauska seurata. Kun päiväkotipäivän jälkeen nähdään, käydään toista ensin tönäisemässä. Mutta sitten kuitenkin keskellä yötä herätessä halutaan unenpöpperössä varmistua, että onhan se toinenkin siinä huoneen toisella puolella nukkumassa.
Meillä on vain yksi lapsi ja olen hämmästyneenä seurannut, miten hän hakeutuu lasten seuraan ja tutustuu melko nopeasti vaikka on luonteeltaan hitaasti lämpenevä ja vähän varautunut. Tuo kaksosten sijoittaminen päiväkotiin menee meillä töissä niin, että vanhempien toive pyritään huomioimaan. Jotkut toivovat samaan, jotkut eri ryhmään. Ja sitten riippuu ihan siitä, missä ryhmässä on tilaa että voidaanko toive huomioida. Meidän kasvatusalan ammattilaisten mielestä kaikkien sisarusten (kaksosten ja ei kaksosten) kohdalla samaan ryhmään ja eri ryhmään sijoittamisessa on molemmissa hyvät ja huonot puolet. Ainoaa oikeaa ratkaisua ei ole.
VastaaPoista-T-
Ihanaa saada taas kasvatusammattilaisten kommentit! :) Varmasti meneekin juuri noin, että vanhempien toiveita pyritään noudattamaan. Varmaan useammin kaksoset on samassa ryhmässä kuin eri ryhmässä?
PoistaMeidänkin lapset on hitaasti lämpeäviä ja varautuneita, eikä tuo läheltä löytyvä leikkikaveri ainakaan kannusta hakemaan leikkikavereita ihan vieraista. :)
Veljekset kuin ilvekset <3
VastaaPoistaKaksosilla se päiväkotihomma on vähän eri asia, koska kaksoset ovat kuitenkin saman ikäisiä. Vaikka 1,5v on pieni ikäero, ovat leikit kuitenkin vähän erilaisia esim. 3,5-vuotiaalla ja 2-vuotiaalla. Yleensä sisaruksista jompikumpi siis joutuu joustamaan, jos ovat samassa ryhmässä: joko pienempi yrittää pysyä isompien leikeissä mukana tai isompi on "suojelevana" mukana pienten leikeissä. Kaksoset ovat tässä leikkiasiassa samalla viivalla ja yleensä he tiiviistä sisarussuhteestaan huolimatta hakeutuvat omiin kaveripiireihinsä ennemmin tai myöhemmin. :)
T:päiväkodin täti
Meidän lapset menisi ikiensä puolesta jo samaan ryhmään (3-5-vuotiaiden ryhmä), mutta pienempi on vielä pienten puolella ja isompi on ollut isojen puolella viime syksystä. Ehkä ensi syksynä pienempikin siirtyy isojen ryhmään, saapa nähdä meneekö samaan vai eri. :)
PoistaTuo leikkiasia on varmasti juuri noin! Meidän esikoiselle on tehnyt hyvää, että hän on ollut ikäistensä ryhmässä saamassa mallioppia ja muita "isojen" virikkeitä. :)
Meidän 2,5-vuotias on ainokainen ja monesti olen huomannut että sisarusten leikkeihin ei helposti pääse mukaan, joten kyseessä lienee universaali ilmiö ;) Tuo meidän ainokainen hakeutuu hanakasti toisten lasten seuraan ja usein poikaan suhtaudutaan juurikin mainitsemallasi tavalla. Ymmärrän kyllä ilmiön täysin, sisarukset kun ovat toistensa seurassa hyvin hyvin paljon, voi vieraat lapset tuntua ulkopuolisilta eikä motivaatiota tutustumiseen välttämättä löydy :) Mielenkiintoisia nämä sisarussuhteet! Ihania matkakuvia oot pudotellut blogiin, näitä katsellessa alkaa miettiä josko sittenkin pitäisi syksyllä lähteä jonnekin lämpimään ;)
VastaaPoistaIlman muuta matkaa suunnittelemaan! :) Syksyhän on juuri hyvää aikaa kun etelämpänä on vielä lämmintä mutta ei ole enää kuumin sesonki.
PoistaNo hyvä jos kuulosti tutulta, ettei meidän pojat ole ihan outolintuja tässä kuppikuntaisuudessaan. ;) Mutta sääli, sillä olisi kiva jos he malttaisivat tutustua vähän muihinkin... No, varmasti vuosien mittaan kaverit tulevat tärkeämmiksi, siis muutkin kuin se oma veli. Siihen mennessä tappeluita on hyvä harjoitella veljen kanssa. :)
Me mietimme pitkään tätä ryhmäasiaa kun tyttöjen päiväkotihakemuksia tehtiin. Päästäänkö eriin vai samaan. Toisena päivänä toivon eri ryhmää, toisena samaa. Tosin tällä hetkellä toivon vaan samaa paikkaa (päätöksien pitäisi tulla pian, iik!). Saa nähdä! Kuten tuossa jo todettiin, ei sitä oikeaa ratkaisua taida ollakkaan, hyvät ja huonot puolet tuntuvat olevan niin tasoissa keskenään ja olen kuullut niin monenlaisia kokemuksia tämän asian tiimoilta. Tässäkin mentiin niin mutu-tuntumalla. Lastenkasvatusta parhaimmillaan siis :D
VastaaPoistaNo sekään ei kyllä nykyään ole mikään itsestäänselvyys, että sisarukset pääsisi samaan päiväkotiin, joten siitä on hyvä lähteä! :) Sama vs. eri ryhmään vieminen on varmasti juuri noin, eli puntit tasan, kumpikaan vaihtoehto ei ole selvästi toista parempi. Itseäni houkuttaa se "samaryhmäisyys" sen takia, että olisi vaan arjessa paljon nopeampaa ja kätevämpää, jos pojat voisi viedä tismalleen samaan paikkaan ja hakea sieltä. Alussa tuntui siltä, että pojista olisi voinut olla tukea toisilleen, mutta nyt kun päiväkotielämä on jo tuttua, tuo asia on menettänyt merkityksensä...
PoistaLastenkasvatus on kyllä aikamoista mutua, ja jokaisella on vielä ihan omat mutunsa, mutta eiköhän näistä ihan hyvä tule...! ;)
Meillä on tytöt samalla puolentoista vuoden ikäerolla ja olen kokenut puistossa ja hieman vieraampien lapsivieraiden kanssa saman, että he ovat tiimi, joka ei ole kovin avoin tutustumaan muihin. Pikkuveli, joka on reilummalla ikäerolla on taas jo pienestä pitäen löytänyt kavereita puistossa.
VastaaPoistaTänään, kun käytiin tutussa lapsiperheessä kylässä, kuopus meni samantien ikätoverinsa kanssa leikkimään. Tyttöjen piti kyhnätä sohvalla vanhempien kanssa, ennen kuin rohkaistuivat menemään "omien kaveriensa" kanssa leikkimään. En tiedä onko kyse luonteesta vai ikäerosta sisarusten kesken nämä meidän lasten erot sosiaalisissa tilanteissa.
Sieltä löytyy siis ihan samoja kokemuksia asiasta! On se varmaan jonkun verran luonteestakin kiinni, mene ja tiedä. Aika ujoja nämä kaverit on muutenkin, mutta nyt ei ole sitäkään vähää motivaatiota tutustua satunnaisiin leikkikavereihin puistoissa ja muissa.
PoistaPoikkeuksiakin löytyy kyllä. Naapurin kuusivuotias on nimittäin varsinainen idoli. Häneen kyllä erityisesti tuo meidän nelivuotias on kiinnostunut ottamaan kontaktia ja esittää olevansa isompi kuin onkaan, hih... :)
Just mäkin kirjoittelin meidän kaksikosta, ja siitä kuinka tärkeitä he ovat toisilleen. Vielä oikeastaan kumpikaan, ei osaa leikkiä tiiminä esim "kotista" tai "kauppaa " Mutta yhdessä ollaan ja touhutaan. Julkisilla paikoilla olen kuitenkin huomannut selviä eroja juurikin heidän luonteisiin pohjautuen. Poika ei arastele vaan menee väkijoukkoon katsomatta taakseen missä sisko on . Sisko sen sijaan on varovainen, mutta silti sellainen "kaikki hälle nyt heti" tyyppi. Katselee ja kysyy enemmän ehkä veljen perään. Päiväkodissa ovat eri ryhmissä, eivätkä kaipaa toinen toistaan. Näkevät kuitenkin pihalla ja vlop hoidossa kaikki on samasasa ryhmässä... Jännää.. :)
VastaaPoistaMeillä siis ainakin Poika, jolla aina ollut sisarus, on tosi sosiaalinen ;)
Meillä taas nuorempi katselee enemmän veljensä perään, ja kyselee enemmän missä hän on, jos ei olla samassa paikassa. Isompi touhottaa ehkä vähän enemmän omiaan, mutta kumpikaan ei aktiivisesti hakeudu uusien kavereiden seuraan. Hauskoja tyyppeja kaikki, omine luonteenpiirteineen ja erikoisuuksineen...
PoistaMeillä sujuu nykyään hyvin nuo kauppaleikit, lääkärileikit ja muut, ja niitä onkin hauska seurata! :) Kyllä myös autoilla leikitään edelleen, toki...
Meidän kuopus ei oikein osaa olla ilman isosiskoa. Jos isosiskolla on kavereita, on Ola ihan maassa :) Ehkäpä niitä omia ystäviä on jossain vaiheessa.
VastaaPoistaMeilläkin on niin päin, että varsinkaan kuopus ei oikein osaa olla ilman veljeään. No ihmekös tuo, kun se veli on siinä aina ollut. :) Silloin sitten vaaditaan äitiä leikkimään, yksinhän nyt ei ainakaan voi leikkiä...
PoistaMeillä on vähän n.5½v ikäeroa ja pojat on niin läheisiä ja tärkeitä toisilleen! Isommalla on tietysti jo paljon omia kavereita ja vähän jo sitä omaa menoakin, mutta jos kaverit tulee meille otetaan Pienempi aina mukaan. Aamuisin ja iltaisin pitää ekana ja viimeisenä antaa hali+pusu veljelle, siis kumpikin pitää tästä huolen <3 Isompi kysyy ovelta koulusta tullessaan aina Pienempää jos se ei jostain syystä ole heti ovelle (kuten yleensä on) jne. Ja ne leikit. Aivan ihanaa katsoa kun ne todella leikkii yhdessä, vaikka ikäeroa on. Isompi jaksaa Pienempää aivan mahtavasti!
VastaaPoistaKuulostaa ihan huippu-upealta!! Mahtavan kuuloinen yhteinen sävel teidän veljeksillä! Tuokin, että pikkuveli pääsee mukaan isoveljen ja tämän kavereiden leikkeihin, tuo ei voi olla kovin yleistä...! :)
PoistaTähän sanon vain, että tiedän 100% mitä tarkoitat :) A
VastaaPoistaNo niin mä vähän arvelinkin! <3
PoistaMeillähän on pienet kans kuin paita ja peppu, ikäeroa 1v10kk. Jos mennään puistoon, niin kahdestaan ne siellä leikkii, vaikka olis muitakin kavereita. Jännä nähdä mitä tapahtuu, kun isompi menee syksyllä eskariin! Varmasti on hyvä oppia leikkimään ja toimimaan toistenkin kanssa, mutta silti minusta tiivis sisarussuhde on vaan ihana asia, ja toivottavasti välit säilyy läheisinä aina! Koululaisista tytär touhuaa paljon myös näitten pienten kanssa, mutta toisessa osoitteessa asuva esikoinen alkaakin olla jo vähän etäisempi tapaus (toki iänkin puolesta, mutta vähän muutenkin)...
VastaaPoistaVaikka meillä on pojat päivisin erossa toisistaan, niin silti he ovat vapaa-ajalla tiivis duo, eli muita kavereita ei kaipailla. Tuolla lomallakaan ei yhtään kaipailtu päiväkodin kavereiden perään. No, ehkä se aika on muutenkin hieman myöhemmin. :) Mutta siis tarkoitin sanoa, ettei se eskarin aloittaminen välttämättä vaikuta tähän asiaan. Ja ehdottomasti peukutan sisarusten läheisille väleille!
PoistaJa mua sitten taas aina huolestuttaa kun mammaporukassa nähdään, että meidän ainokainen leikkii aina yksin. Ei erityisesti hakeudu muiden seuraan, ignooraa muut ihan täysin. Ja on tosi omistava lelujen suhteen. Huomaa, että ei ole tottunut siihen, että kun laskee lelun maahan, niin se voikin kadota siitä parempiin leikkeihin. :P E on kuitenkin äärimmäisen sosiaalinen aikuisten kanssa ja jos lasten joukossa vain on jo kouluikäisiä niin hakeutuu sitten niiden seuraan.
VastaaPoistaMeillä kyllä varsinkin tuo pienempi on myös hyvin omistava lelujensa suhteen, vaikka taatusti (päivittäin) joutuukin sellaisiin "neuvottelutilanteisiin" joissa taistellaan lelujen herruudesta. Mitään ei ole oppinut siis vaikka isoveli on kuinka kouluttanut! ;)
PoistaHienoa tuo sisaruus! Ja varmasti mielenkiintoista seurata veljesten suhteen kehittymistä.
VastaaPoistaMeillä on pojalla ja tytöllä kaksi vuotta ikäeroa ja ajattelin jotenkin ehdottomasti niin, että haluan, että lapset ovat päivällä yhdessä. Että kun jo joutuvat olemaan meistä erossa päivisin, en halua, että ovat erossa vielä toisistaankin. Ja alkuun on varmasti ollutkin hyvä niin, mutta nyt en enää ole niinkään varma. Tällä hetkellä meininki on aika riitaista ja mietin, että jos olisivat edes osan päivästä eri paikassa, voisi olla paremmin. Toisaalta nyt taas, kun olivat jokin aika sitten varahoidossa yhden päivän, niin kyllä niin tiiviisti yhdessä marssittiin sinne.
Mutta hoitaja on niin ihana, että tällä ratkaisulla jatketaan. Tällä hetkellä eniten eripuraa tuntuu aiheuttavan se, että pikkusisko haluaisi koko ajan olla isovelin kanssa ja isoveliä ärsyttää, kun sisko ei oikein osaa vielä leikkiä kuten hän. Ja toisaalta riitoja aiheuttaa myös se, että olkoon nyt sitten kysymys sukupuolesta tai persoonasta tai iästä (ja varmasti on kaikista näistä), niin tällä hetkellä he tykkäävät leikkiä erilaisia leikkejä. Yhteisiäkin on, mutta suosikkileikit ovat erit.
Mutta toki on paljon hyviäkin hetkiä ja ovat selkeästi läheisiä ja tärkeitä toisilleen. Aina ei vaan jaksa toista. :)
Niin ja sitten kun ollaan vaikka reissussa, niin silloin ovat ihan parivaljakko, eikä kyllä muiden kanssa kommunikoida. Paitsi jos paikalle sattuu joku suunnilleen 6-vuotias tyttö (eli poikaa pari vuotta vanhempi), niin meidän poika alkaa pyöriä täysin hänen ympärillä ja röyhistelee siinä menemään. Se on niin huvittavaa.:)
Toisaalta kun he ovat päivänkin yhdessä, ei iltaan lataudu niin paljon riitelyä...? Koska riitelyllä tuntuu olevan ihan oma päivittäinen kiintiönsä. :)
PoistaJos on ihana hoitaja, niin pitäisin kyllä siitä kiinni, se on kumminkin prioriteettilistan kärjessä!
No tuo pörhistely onkin ihan oma juttunsa! :D Meillä tuo pienempikin osaa laittaa reteästi kädet taskuun tai lanteille, ajaa pyörällä ohi vähän liian kovaa, jauhaa purkkaa erityisen suurieleisesti jne jne... Hih, hauskaa seurattavaa kyllä!
Ehei, kyllä se kaikki latautuu just nimeomaan iltaan! Hoidossa ollaan tietty ihan kunnolla.
PoistaHoitaja (ja hänen miehensä) ovat kyllä niin huippuja, että ei kyllä heti siltikään heistä luopuisi. Puolensa aina kaikissa.
Voi pojat ja pörhistely! Se on uskomatonta. :D