Hääpäivä

Vietimme viime viikolla puuhäitämme, voiko enää komeampi nimitys olla viidennelle hääpäivälle? Itse hääpäivä lipui ohi vähän varkain arjen tohinassa, mutta eilen pääsimme miehen kanssa Helsinkiin viettämään päivää kahdestaan. Lapset olivat yökylässä mökillä. Parisuhdepäivä - ei siis paineita! ;)

Hääpäivään kuului:

• päätöntä palloilua Ikeassa (emme päässeet yhteisymmärrykseen siitä, millaiset sängyt pojille pitäisi hankkia - olisiko muuten kenelläkään vinkkejä mistä hyvä jatkettava sänky?)
• miehen pinnan venyttämistä pienellä shoppailukierroksella kaupungilla (viisi silmälasiliikettä ja Stockan aleruuhkat - saaliina yksi pitsinen Mangon mekko ja yhdet sandaalit, mutta ei yksiäkään mieluisia silmälasinkehyksiä)
• korvapuustia ja limpparia Cafe Esplanadilla toisen hääpäiväläispariskunnan seurassa lapsiperhe-elämän karikoita analysoiden
• pihvit pihviravintolassa Ullanlinnassa
• kävelyä Kaivarissa ja pohdintaa siitä, että tännehän pitää tulla lastenkin kanssa
• kotiin nukkumaan kymmenen tunnin yöunet (Miettikää!! Lähes yliluonnollista!)

Samaan aikaan toisaalla se toinen todellisuus, kivaa oli kuulemma ollut ja lapset olivat olleet tosi kilttejä, syöneet hyvin eikä yhtään tapelleet keskenään:

Viesti kännykkään klo 19.28

Päivä kahdestaan oli ihana, mutta mikään ei ole tunnetusti ilmaista. Tänään olemme maksaneet korkojen kera laskua siitä, että kehtasimme olla yötä pois, sellaisen mielenilmaisuryöpyn kohteeksi olemme joutuneet... Onneksi hääpäivä on vaan kerran vuodessa...!

Laumaeläin

Kiinni jäit!

Tyypillinen tilanne, jossa on ensin pakko ottaa valokuva, ja toimia vasta sitten!

Koiramme on läheisriippuvainen. Ikävä on kova, ja aina kun mahdollista, puuttuvien laumanjäsenten saapumista pitää saada odotella keittiön pöydällä makoillen, ikkunasta kaihoisasti ulos tuijottaen.

Näin siis, mikäli tuolit ovat jääneet laittamatta kiinni pöytään, asia joka pitäisi muistaa tehdä joka aamu... Jos se unohtuu, lopputuloksen voi päätellä pöydältä löytyvistä koirankarvoista ja hiekasta... Uhhh...!

Nettishoppailun vaikeudesta

Lähdössä palatukseen. Nämä kaikki!

Aina mainostetaan, kuinka helppoa nettishoppailu onkaan. Sen kun vaan klikkailee menemään niin kohta on kaapit pullollaan mieleisiä vaatteita!

Elän aikakautta, jolloin ehdin hyvin harvoin kaupungille ostoksille. Ruuhkavuosien lieveilmiöitä, luulisin. Asiassa kuin asiassa käännynkin yleensä ensisijaisesti ystäväni Internetin puoleen. Kuten blogiarkistoani selailemalla voi kohtuullisen pienellä vaivalla päätellä, lapsille onkin löytyt riepu jos toinenkin nettikauppojen ihmeellisestä maailmasta. Vaan oman vaatetuksen löytyminen ei olekaan yhtä suoraviivainen prosessi. Olen törmännyt ainakin seuraaviin vaikeuksiin:

• Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Noin 75%:ssa tapauksista tilaamani vaate on osoittautunut
  - liian pieneksi
  - liian suureksi (joskus näinkin päin)
  - oudon väriseksi (eräskin persikanväriseksi luulemani toppi olikin neon-oranssi)
  - huonosti istuvaksi
  - huonolaatuiseksi
  - muuten vaan epäonnistuneeksi valinnaksi.
• Tästä kaikesta johtuen minulla on yleensä työn alla niin monta eri palautuspussukkaa ja -laatikkoa, että Valintatalon (MyPack-piste) kassakin menee jo laskuissaan sekaisin.
• Suurten nettikauppojen (kuten Ellos, Zalando, Lindex, H&M) toimitusajat ovat joskus varsin pitkät. Jos tilaan shortsit, toivoisin niiden saapuvan ennen kuin kesä on ohi. 
• Joskus ei vaan ehdi/jaksa palauttaa semi-OK:ta ostostaan, ja sitten se jää käyttämättömänä pyörimään kaapin perukoille. Kuten vaikka ne pellavashortsit, jotka saavat takapuoleni näyttämään jättimäiseltä. Tämän varaan ne nettikauppiaat varmaan laskevatkin.

Tästä kaikesta huolimatta en aio luopua nettishoppailusta, vaan jatkan optimistisesti listaamalla hyvän nettikaupan ominaisuuksia:

• Ilmainen toimitus ja palautus.
• Vaivaton palautus.
• Laaja valikoima.
• Hyvät hakuominaisuudet, joilla tuotteita voi hakea.
• Ehdotuksia tuotteista, jotka voisivat sopia minulle.
• Alle viikon toimitusaika.
• Hyviä tarjouksia.
• Paketin nouto muualta kuin Postista, koska sinne on vaikea ehtiä aukioloaikoina. Smartpost on paras!
• Kampanjoita, joissa kootaan yhteen tuotteita teemoittain (esim. seilori-teema uppoaa minuun takuuvarmasti)

Mistä te tilaatte omat vaatteenne vai onko teillä muka aikaa pyöriä kivijalkakaupoissa? ;)

Mökkijuhannus

Ilahduttavia juttuja

Kiitos teille hurmaavat blogiystävät Maria ja Leopardikuningatar Liebster Blog -tunnustuksesta! Tunnustuksen saaneiden tulee kertoa 11 itseä ilahduttavaa asiaa, joten olkaapa hyvät:

1. Hiljaisuus illalla klo 22 jälkeen, kun perheen miehet nukkuvat ja itse saa kenenkään keskeyttämättä syventyä Ilta-Sanomien Madden häät -liitteeseen. Joojoo, ihan oikeasti ja häpeilemättä ostin itselleni tuollaisen. Silkkaa nautintoa! Paitsi että mielestäni Maddelle sopi paremmin ne vaaleat hiukset. Eikä tuo hääpukukaan istunut ihan täydellisesti. Mutta ei se mitään, ihanaa silti!

2. Kesä. Ihan parasta aikaa! Iloa lieventää vain se fakta, että juhannuksen jälkeen päivät alkavat taas lyhentyä. (Onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi?)

3. Sateinen aamupäivä tänään tyhjässä leikkipuistossa. Eväänä karjalanpiirakoita, kylmiä nakkeja ja Marabou-cookieseja (lounas - check). Lapsilla oli ihan superhauskaa! Ja kaikkihan tietävät, että kun lapset viihtyvät niin äitikin viihtyy, sateesta viis.

4. Viides hääpäivä, se on tulossa ensi viikonloppuna. Aiomme tehdä miehen kanssa jotain kivaa kahdestaan. Ehkä raahaan sen alennusmyynteihin? No ei kai, vitsivitsi (puoliksi). Sitähän voisi vaikka mennä piknikille Suomenlinnaan.

5. Ajatus siitä, että aion ostaa tänään tuoreita mansikoita (toivottavasti ne ei ole ihan litsläts). Mansikat kuuluu kesään (kohta 2)! 

6. Naisverkostot. Nainen tarvitsevat toisiaan selviytyäkseen tässä elämässä. Omiin naisverkostoihini kuuluvat läheiset ystävät, lähisuvun naiset, yllättävän tärkeiksi tulleet blogiystävät sekä ihanat työyhteisön naiset.

7. Suosikkituoksu, Marc Jacobs Daisy Eau So Fresh. Luksusta arkeen. Tämä on LQ se, josta vinkkasin, vinkvink!

8. Lyhennetty työviikko ja etäpäivät. Vitsit, miten ne helpottavat arkea! Kiitos nykytekniikka.

9. Lasten jutut. Jatkuva(kin) höpötys on ihanaa, koska puheen pulputus ei ole aina ollut itsestäänselvää meille. Ote lasten sanastosta: 

• Mustikkakala = mustekala
• Tottoma = tomaatti
• Makikkimakikko = makaronilaatikko
• Kukukki = jogurtti
• Poliisiaukomiäs = poliisisetä

... ja kaikki tulevat ymmärretyiksi!

10. Nyt loppui aika...

11. ... ja ideat! Pardonnez-moi...

Liebster-tunnustuksen haluan jakaa eteenpäin seuraaville bloggaajille, vaikka ainakin osa heistä onkin sen jo saanut, ja monta kertaa:

• Sonja / Karnevaalikausi: Ihania kuvia ja kaikkea mistä olen itsekin kiinnostunut - vaatteita, sisustusta, arkea.
• Zirk / Hupulaiset: tiedän että teillä on niin kreisiä, ettet varmaan ehdi vastaamaan, mutta se ei olekaan pääasia. <3
• Nikka / Sopiva sekoitus kaikkea: Kevään uusi blogituttavuus, ihania pohdintoja arjen tohinan keskeltä.
• Jannike / Mikonpoika: Tyylikkäimmät taaperopojan vaatteet ja muita hyväntuulisia juttuja. 
• Riikka / Antakee armoo: Blogimaailman verbaalipirkko saa jutuillaan aina hyvälle tuulelle ja usein myös hihittämään ääneen.

Kesäistä juhannusta kaikille!

Kuinka huippubloggaajaksi tullaan

Voin kertoa teille, kuinka suosituksi huippubloggaajaksi tullaan! Ei, en tietenkään kuvittele itse olevani sellainen. Olen vain seurannut blogeja niin kauan, että luulen tietäväni menestysblogin reseptin. Kas tässä:

• Ole ärsyttävä. Toiset rakastavat, toiset vihaavat, kaikki lukevat. Kukaan ei jää kylmäksi. Ärsyttävyys voi kummuta siitä, että toiset kadehtivat kauneuttasi, tyylikkyyttäsi, materiaasi tai yleistä täydellisyyttäsi. Tai sitten olet ärsyttävä, koska omaat kärkeviä mielipiteitä (äitiyden eri -ismit on aika hyvä paikka aloittaa). Tasapaksu sisältö ei ole yhtä mehukasta ja kiehtovaa.
• Paljasta nimesi ja kasvosi, sekä ripaus (tai aika paljonkin) yksityiselämääsi. Uskoudu blogillesi. Ihmiset seuraavat elämääsi kuin Kauniita ja Rohkeita, ja pystyvät samaistumaan paremmin, kun tietävät kuka olet ja miltä näytät.
• Vastaa kommentteihin. Blogi kuolee, jos bloggaaja ei vastaa kommentteihin.
• Hanki järjestelmäkamera ja opettele käyttämään sitä. Hyvässä blogissa on hyvät kuvat.
• Toinen vaihtoehto: kirjoita ihan pirun hyvin, äläkä laita kuvia ollenkaan. Hyväksy kuitenkin se tosiasia, että ihmiset ovat yleensä sittenkin kiinnostuneempia niistä kuvista ja materiasta.
• Postaa usein, mutta älä ihan kolmea kertaa päivässä.
• Yritä välttää pahimmat kirotusvireet ja yhdys sana mokat.
• Valitse jokin aihepiiri/-piirejä, joihin keskityt, oli se sitten sisustus, reseptit, omat vaatteet, lastenvaatteet, valokuvat, DIY jne.
• Markkinoi blogiasi. Kommentoi muiden blogeja (mutta älä spämmää blogisi osoitetta, vaan houkuttele lukijat omaan blogiisi hyvillä kommenteillasi), mahdollista tekstiesi jakaminen sosiaalisessa mediassa, löydy googlesta. Verkostoidu muiden bloggaajien kanssa.
• Voit mainostaa hyväksi katsomiasi tuotteita ja järjestää arvontoja, mutta älä kuitenkaan lähde mukaan ihan kaikkeen.
• Heitä joukkoon silloin tällöin kunnon blogiklisee, kuten "jotain mahtavaa on tiedossa ensi viikolla, mutta siitä lisää sitten myöhemmin!".

Itse en siis noudata tätä reseptiä, enkä tule noudattamaankaan. Olen niin jänishousu, etten edes uskaltaisi. Blogia voi pitää haluamatta olla huippu. Mutta hatunnosto teille kaikille ihanille tyypeille, jotka todella rohkenette laittaa itsenne likoon! Niin, viimeinen:

• Kirjoita sydämestäsi!

Päivähoidon aloittamisesta ja miten se meni

Lyhyesti sanottuna: kyllä siitä selviää!

Minä stressasin päivähoito-työ-arjen alkamista tuttuun tyyliini jo hyvissä ajoin etukäteen. Surin sitä, että yksi elämänvaihe olisi lopullisesti takana, ja suuri tuntematon edessä. Mutta nyt parin kuukauden kokemuksella huomaan, että tästä on nyt tullut uutta ihan tavallista arkeamme hyvine ja huonoine puolineen.

Eniten arvelutti, kuinka ujohkot poikamme sopeutuvat päivähoitoon. No, ei hetkessä, mutta loppujen lopuksi ihan hyvin!

Teimme päivähoidon alkuun pehmeän laskun, ja pojat olivat ensin ihan vaan pari tuntia kerrallaan siitä pikku hiljaa pidentäen. Tällä hetkellä päivän pituus on (isovanhempien tuella) noin seitsemän tuntia, ja hoitopäiviä on ollut noin kolme-neljä viikossa.

Esikoisella meni reilu kuukausi, kuopuksella vain pari viikkoa, kun päiväkodin tädeiltä alkoi tulla palautetta, että hyvin sujuu. Yhä edelleen eron hetkellä saattaa tulla itkuja, mutta ilmeisesti olen sen verran tunteeton äiti, etteivät ne enää minua hetkauta. Tai no ehkä ihan vähän. Eroitku loppuu kuulemma nykyään hyvin nopeasti.

Pakko sanoa, että tunnen myös hieman helpotusta. Mitenköhän tämän nyt muotoilisin, etten tule väärinymmärretyksi...? Tuntuu hyvältä ottaa pientä etäisyyttä kotiasioihin, ja saada samalla päiväkodin tukea lastenkasvatukseen liittyvissä kysymyksissä. Varmasti meidän lapsista olisi pelkällä kotikasvatuksellakin tullut ihan kelpo kansalaisia, mutta kyllä päiväkodin tätien tietty auktoriteetti ja muiden lasten esimerkki on tehnyt pojillemme, varsinkin isommalle, hyvää. Paljon uutta on opittu, ja läheiset ovat kommentoineet poikien reipastuneen selvästi sitten päivähoidon aloituksen. Esimerkiksi molempien puhe on kehittynyt parin kuukauden aikana todella paljon.

Päiväkotiimme sinänsä olen tyytyväinen, mutta päivähoidon nykymeininkiin yleisellä tasolla aina en. Ensinnäkin vaikuttaa siltä, että halutuimmat päiväkotipaikat jaetaan aika pitkälti suhteilla. Toiseksi ihmetyttää ja harmittaa henkilökunnan vaihtuvuus. Esikoisen ryhmässä oli juuri hänen aloittamisensa aikaan paljon vaihtuvuutta hoitajissa. Juuri kun poika oli hieman kiintynyt johonkin aikuiseen, lähtikin tämä pois ja tilalle tuli joku toinen. Reippaampaan lapseen tällaisella ei varmaan ole vaikutusta, mutta meidän poika kyllä reagoi tähän.

Aika paljon on siis mielestäni kiinni päiväkodin henkilökunnasta. Jos lapsella ja hoitajilla on läheinen suhde, niin lapsella on hyvä ja turvallinen olo.

Pojilla on hoidossa nyt ihan mukavaa, mutta kyllä uudessa ympäristössä tsemppaaminen selvästi kuluttaakin. Iltaisin päivän jännitys purkautuu ja vanhemmat saavat toimia pohjattomina lokakaivoina. Kuuluu asiaan luulisin. Myös viikonlopuista ensimmäinen aamupäivä kuluu yleensä väsyneissä tunnelmissa (tuoretta kokemusta on esimerkiksi tältä aamupäivältä...). Poikien uhmakin tuntuu olevan uusissa sfääreissä. Tai voisiko olla niin, että uhman määrällä on jokin tietty päivittäinen kiintiö, ja koska päiväkodissa ei uskalla uhmata lainkaan, niin kotona ei ehdi muuta tehdäkään?

Vastoin odotuksiani en ole jäänyt haikailemaan kotiäitivaiheen perään, aika aikansa kutakin. Mutta on se silti kiva, että kohta meillä on neljän viikon kesäloma!

Halvat huvit

Viime viikonloppuna päätettiin tehdä poikien kanssa jotain tavallisuudesta poikkeavaa, ja tutustutettiin nämä meidän kehyskuntapojat Helsingin metroon. YouTubesta oli sen verran monta kertaa ihmetelty metrovideoita, että oli aika nähdä kyseinen kapistus luonnossa (eli blogikielellä livenä, hih!). Tukholman metro on poikien kanssa kyllä koettu jo viime kesänä, mutta Helsingin oma oli vielä näkemättä.

Jätimme siis auton Kamppiin, suhasimme metrolla Itikseen, kävimme syömässä Hesburgerissa, juoksentelimme hetken Itiksen kulahtaneilla käytävillä, ajoimme metrolla takaisin Kamppiin ja menimme kotiin. Siinä se kokonaisuudessaan. Leikittiin siis helsinkiläistä metroradanvarsiperhettä. Kerta kaikkiaan repäisevintä, mihin perheemme tavallisena viikonloppuiltapäivänä kykenee! Ja pojathan tykkäsivät, kuinkas muutenkaan! Kotiin tullessa tapahtui sitten totaalihajoaminen, niin kivaa ja jännää oli selvästi ollut... Ei siihen ihmeellisyyksiä vaadita. :)

Wanted

Kuva: Me&i. Sattuneesta syystä.

Lähetin miehen ja pojat kauppaan kahden college-takin kanssa, ja kotiin palasi vain yksi (siis takki, poikia palasi kaksi ja miehiä yksi). Kuulemma olivat jättäneet takit ostoskärryyn siksi aikaa, että kävivät Hesburgerin pallomeressä, ja kärryille palatessa jäljellä oli vain toinen. Se, joka ei ollut me&i. Olin jotenkin ajatellut että ehkä tämä me&i-vaatteiden pölliminen on vain urbaani legenda, mutta se taitaakin olla totisinta totta.

En minä tuota takkia nyt vallan rakastanut, ja onneksi se oli ostettu -50% alennuksella, mutta oloni on silti ryöstetty! Mur!!

Yhteisleikit

Ripustin tänään pyykkejä kuivumaan yläkerrassa ja pohdin itsekseni, että onpas ihan mielettömän helppoa ja mukavaa, kun pojat voi jo hetkeksi jättää keskenään alakertaan leikkimään.

Mitä nyt pari huonekalua oli kaadettu sillä aikaa... ;)

Yleensä yhteisleikkien taso on ehkä vähän tällainen, mutta toisinaan on hetkiä, jolloin leikeissä on jo jotain mieltä ja ne kestävät pidempään kuin kymmenen sekuntia... Lempileikkejä ovat autoleikit, junaleikit ja kokkailuleikit. Jos sohvalla/sängyllä yhdessä pomppiminen lasketaan leikiksi, niin sitten sanotaan sekin. Ja tänään harrastettiin takapihalla kikatuspainia noin viisi minuuttia, eikä sekään ihme kyllä päätynyt itkuun.

"Tässä vähän kuvasaldoa" ja muita blogikliseitä

Kuvasaldoa meidän kesähetkistä:

Blogeja lukiessa huomaa tiettyjen sanontojen vilisevän teksteissä, niin omissa kuin muidenkin. Kuten nyt vaikka nämä:

• ihanainen, ihanuus
• pehmoinen
• hoikkis, hoikkeliini
• ihan vaan nopea/pikainen alevinkki (millainen on hidas alevinkki?)
• ensi viikolla on tiedossa jotain kivaa, mutta siitä lisää sitten myöhemmin *myhäilyä*
• on ollut hiljaisempaa täällä blogin puolella
• kiirettä pitää!
• kotiuttaa ja kotiutua (viitaten vaateostokseen)
• joku vaate ulkoilee, ei siis lapsi vaan vaate
• nähdä joku vaate livenä
• pestä topat varastoon
• siistimpään menoon
• kuvapläjäys
• hih, hahhaa, hehheh...! Mutta millä sitä muuten ilmaisisi että on niin hauskaa?
• kursiivi sitä ja kursiivi tätä
• :) :( :D ;) x) 8) ja mitä näitä nyt on <3

Ihana blogikieli!

Unohdinko jonkun olennaisen?

Laukut ja kengät päivitetty

Ellokseltahan saa tällä hetkellä 40% alennusta kalleimmasta tuotteesta, ja alennus koskee myös merkkituotteita. Poissa ovat ne päivät, kun näitä alennuksia tuhlataan lasten vaatteisiin! :)

Tilasin siis itselleni Piecesin pienen nahkalaukun, jollaiselle on ollut tarvetta jo pidempään. Tämä on hyvän kokoinen laukku otettavaksi mukaan vaikka puistoon tai jätskille, sinne mahtuu sopivasti lompakko, puhelin ja avaimet. Enää kun ei tarvitse ihan joka paikkaan raahata sitä vaippojen, tuttipullojen ja varavaatteiden armeijaa, niin on kiva jos laukkukin on vähän pienempi.

Samaan tilaukseen tarttui mukaan tuo muuten vaan alennuksessa oleva raitalaukku, jota olen katsellut tammikuusta asti sillä silmällä...

Brandokselta puolestaan tilasin nämä kultaiset Vagabondin sandaalit, joista sain vinkin Triinun blogista. Ja 10€ alennuksenhan tuolta sai, kun liittyi uutiskirjeen tilaajaksi. :)

Ja jos joku nyt kuitenkin kaipailee lastenvaatevinkkejä, niin Elloksen valikoimiin on nyt tullut Nova Starin the farkkuja, joihin siis tietysti myös käy tuo -40% alennuskoodi. Koodihan on 275659.

Mukavaa perjantai-iltaa!

Ketutuslista

Lasten saaminen on tuonut mukanaan paljon iloa (no tietenkin), mutta myös paljon väsymystä, huolta, hajamielisyyttä, pinnankiristystä, lisäkiloja, kiirettä ja... no, puhdasta ketutusta. Ei lapsia, puolisoa tai yleistä elämäntilannetta kohtaan, vaan ajattelemattomia ihmisiä kohtaan. Esimerkiksi seuraavat ihmisryhmät saavat savun nousemaan korvista:

• Päiväunirauhan rikkojat: Päiväuniaika on meillä todella pyhä. Tietenkin siksi, että lapset saavat nukuttua, mutta myös siksi, että vanhemmat saavat levähtää hetken. Ketutuksen määrä on siis huipussaan, jos kesken päiväunien alkaa ulkoa kuulua ruohonleikkurin surinaa, moottoripyörän kiihdytysääniä, naapurin lasten kovaäänistä leikkimistä tai moottorisahan vingutusta. Aika paljon ketuttaa myös, jos on itse unohtanut laittaa puhelimensa äänettömälle, ja se alkaa kailottaa toisella puolella kämppää. Ketutuskäyrä pomppaa maksimiin, jos ovikello soi, sillä se aiheuttaa koirassa välittömän ja valitettavan meluisan sekoamisreaktion. Se siitä päiväunirauhasta sitten. Mikäli lapsi herää kesken päiväunien, on hän yleensä kiukkuinen seuraavat pari tuntia, tiedoksi vaan. Kiinteistön huoltomiehet, ajoittakaa tulonne siis klo 8-13 väliselle ajalle, kun tulette huomenna tsekkaamaan niitä ilmastointikanavia tai mitä lie. Pliis!
• Teinit: Nyt on varmaan mummoutumisen merkkejä ilmoilla, sillä löysät ja ympäriinsä vetelehtivät, kiroilevat ja huutavat hormoneissaan sekoilevat teinit ärsyttävät. Erityisen ärsyttäviä ovat ne, jotka hengailevat lasten leikkipaikalla, virtsaavat liukumäkeen ja jättävät jälkeensä nuuskapurkkeja, kaljatölkkejä, Hesburgerin paperipusseja, muovikasseja ja tupakantumppeja. Sekä tietysti niitä varsin älyllisen oloisia viestejä kirjoitettuna leikkipaikan katoksen seiniin (esimerkiksi melko kattava synonyymiluettelo miehen sukupuolielimelle).
• Ajattelemattomat koiranomistajat: Siis ne, jotka järjestelmällisesti jättävät koiriensa jätökset keräämättä. Itsehän sitä osaa väistellä nämä miinaläjät, mutta lapsilla tuo taito ei ole vielä niin kehittynyt, ja mikään ei ole ihanampaa kuin pestä koirankakkaisia kenkiä lavuaarissa! Myönnän, että koiranomistajana joskus itsekin unohdan ottaa mukaan kakkapussin, mutta  95% koiran jätteistä tulee kyllä kerättyä. 
• Happamat tantat: Nämä ovat niitä, jotka tuhahtelevat mennessään kaikelle mikä liikkuu ja keksivät valittamista asiasta kuin asiasta. Eiku hetko... Olenkohan menossa itse juuri tähän suuntaan? Olenko ainoa??? Onko tämä joku väistämätön seuraus vanhenemisesta ja perheytymisestä?