Romantiikannälkään

Silloin kun se kesä vielä helli meitä, pakkasin yksi sunnuntai lapset autoon ja lähdin road tripille Hankoon. Ajatus Hangossa käymisestä oli pyörinyt mielessäni jo pitkään, ja uutta vettä myllyynsä se sai, kun (vihdoin) luin lomallani Katja Kallion ihanan Säkenöivät hetket -kirjan, joka sijoittuu 1900-luvun alun Hankoon. En muuten melkein malttanut laskea käsistäni.

Koska Hangossa on paljon jäljellä tuota aikaa, kirjan tunnelmaan oli helppo päästä. Rannat, huvilat, vanhat talot, kadut, kalliot, junarata, kaikki löytyivät sieltä ja iskivät romantiikannälkäiseen minuun.

Miehen kanssa käytiin heinäkuussa synttäripäivänäni Hangossa syömässä, ihan kaatosateessa. Silloin meni vähän ohi paikan ihanuus. Ruoka oli toki hyvää.

Mutta täälläpä minä nyt sitten haaveilin, ihastelin, ihmettelin, palvoin aurinkoa ja lapsetkin ihan viihtyivät. Kaunista! Tänne voitais tulla ensi kesänä vaikka ihan pariksikin päiväksi!

Lumoanin uudet mekot

Riikkahan se tietysti sai minut näistä mekoista alun perin kiinnostumaan. Uniikki tyyli, hyvä laatu, ihanat pitsit. Ihastuksen huokauksia. Viime syksynä tilasin mekoista yhden kokeiluun, mutta en sitten vaan osannut sitä pitää. Tarina -mekko on aika lyhyt ja vaatii parikseen housut, joten kesällä jäi vaan pitämättä. Voi hitsit. Onneksi on Facebook-kirppikset. ;)

Tällä viikolla oli nettikauppaan ilmestynyt uusi mallisto myyntiin. Tässä siitä pari kuvaa, ja pakko oli poimia mukaan myös vasemmalla näkyvä, jo aiempiin mallistoihin kuuluva Säde -mekko.

Emmin ja pohdin. Kiinnostaa, mutta jokin pohdituttaa. Osaisinko sittenkään näitä käyttää? Oli miten oli, iso peukku suomalaiselle suunnittelulle!

Ja ihan mahdottoman kaunis tuo Lumoanin malli-lady! :)

Samalla inspiraatiolla tuli selailtua läpi Papun uutuudet. Papun housumallit ovat olleet jo pitkään meidän yksiä suosikkeja, mutta tiedättehän ne reikäpolvet. Ei huvita investoida ei. Joten Paput onnistuin nyt ohittamaan, vaikka hieman vaivoin tietenkin. Tätäkin suomalaista suunnittelua peukutan.

Ihanaa viikonloppua!

Kun aikaa ei ole - tätä se tarkoittaa

 

Mitä se käytännössä tarkoittaa, kun on kiire? No esimerkiksi näitä asioita:

• Äiti näyttää jotenkin vähän viimeistelemättömältä. Vaateparret eivät oikein sovi yhteen keskenään. Kaapissa on kaksikymmentä toppia, mutta ei yhtään niiden kanssa käyvää hametta. Kun tämä puute konkretisoituu akuuttina vaatekriisinä, ei ole aikaa lähteä kauppaan metsästämään loppukesän helteisiin mutta kuitenkin työkäyttöön sopivaa hametta. Nettishoppailutkaan eivät auta näin hätäiseen ongelmaan, sitä paitsi nettihuteja on tullut tehtyä liikaa muutenkin. Ja muitakin huteja: paritkaan kiireessä sovitellut kengät, mukamas hyvät löydöt, eivät oikein istu. Odotellaanpa siis että ilmat viilenevät, ehkä ensi kesään sitten astetta viisaampana.
• Paitsi, että ne aamut ovat jo viileitä - kaapissa ei yleensä ole yhtään puhdasta neuletakkia, joka olisi silitetty käyttöä varten. Eipä tietenkään.
• Lastenkin päiväkotikamppeet tulee pakattua vähän sinne päin. Olikohan siellä lokerossa vaihtoteepaita? No ei aina muista.
• Muitakin juttuja tuppaa unohtumaan - sähköposteihin ja tekstareihin vastaaminen, palaverin varaaminen ja kummilapsen nimpparit (synttäritkin vähän rimaa hipoen). Neljävuotis-neuvolalääkärikin on varaamatta, synttäreistä on kohta neljä kuukautta.
• Äidin vatsan ympärillä oleva, noh, rengas, näyttää sekin viimeistelemättömältä, tai viimeistellyltä, miten sen nyt ottaa. Ne on niitä raskauskiloja ne. Neljä-viisi vuotta takana ja still going strong. Kun aikaa ei ole, liikuntaharrastuksesta on muka helppo lintsata. Kun aikaa ei ole, hotkii välipaloja ja mitä-sattuu -lounaita. Illalla olisi ehkä hetki aikaa, mutta kukkuu kuka jaksaa lähteä lenkille klo 21.30?
• Sitä paitsi, kun (omaa) aikaa ei ole, niin sitä vaan ajautuu priorisoimaan. Kun se hetki tulee, niin itse ainakin haluan tehdä silloin juuri niitä juttuja, jotka lataavat kaikista eniten. Niitä juttuja, joita oikein odottaa. Kuten vaikka tällaisen avautumisen naputtelu.
• Jääkaapissa on yleensä kamaa, joka on homeessa. Visusti purkeissaan. Pitää aina hakeutua ihan tiettyyn mielentilaan, että kykenee avaamaan purkit kaapiakseen niiden sisällöt pois.
• Sisätiloissa ei muutenkaan näytä ihan tyylipuhtaan esimerkilliseltä. Ajanpuutteen lisäksi on kyllä pakko syyttää tästä aurinkoa. Siivotaan sitten syssymmällä. Ja käydään läpi se epämääräinen laatikko, jossa on sikin sokin paristoja, postimerkkejä, kuitteja, kyniä, purkkaa, kumilenksuja, lunastamaton arpa (2€), ovenkahva ja lasten onnittelukortteja.
• Pihalle ei syntynyt aitaa, eikä pensasaitaa tänä kesänä. Eikä edes istutettu puita. No onneksi ne puut vielä ehtii, aita taitaa mennä ensi kesän to do -listalle.
• Se tarkoittaa sitä, että kun teet jotain, oikeastaan pitäisi jo olla jossain muualla. Kun sovittelet antaumuksella niitä hameita ostoskeskuksessa, kello näyttää jo ihan iltaa ja olisi kiva nähdä lapset ennen kuin he menevät nukkumaan. Huono omatunto kolkuttaa.
• Tärkeitä hetkiä ovat ne kiireettömät hetket: Esimerkiksi se, kun aloitat työt ihan tosi aikaisin aamulla, avaat koneen ja käyt sen latautuessa hakemassa mukillisen teetä. Siitä sitten päivän kiireisiin. Yleensä ihan hyvillä fiiliksillä!

Molon talvitakkeja

No eipä varmaan elokuuta tämän blogin historiassa ilman Molo-postausta! Eivätkä elokuu ja Googlen ihmeellinen maailma pettäneet tälläkään kertaa. Perinteet on perinteet.

Little Sunflowers -nimiseen kauppaan oli ilmestynyt jo myyntiin kolme kuosia Hopla-takkimallista:

Molo Kids aw 2016 / Little Sunflowers

Ihanista helteistä nautiskelun lomassa tulin siis suoneeksi pari ajatusta tulevalle talvelle.Vaan tuskinpa näitä tulen hankkineeksi eikä kyllä ihastuskaan välittömästi herännyt - takkeja taitaa muutenkin olla muutamat varastossa. Haalareitakin löytyy ainakin yhdet molemmille, toiset rymyhaalarit taidan ostaa esimerkiksi H&M:ltä tai KappAhlista.

Itselle täytynee hankkia uutta vaatetta uuteen kauteen. Mutta se fiilis ei taida tulla ennen kuin ilmassa on riittävästi kirpeyttä, illoissa pimeyttä, lehdissä keltaista ja oranssia, ja töihinkin joutuu lähtemään umpinaisissa kengissä sandaaleiden sijaan. Siihen asti - nautitaan kesästä!

Kesäviikonloppu. Ei paineita!

 

Pitäisi rentoutua, nukkua, käydä kaupassa, leikata nurmikko, olla pihalla, pyöräillä, lenkkeillä, pestä pyykkiä, grillata, tehdä jotain spesiaalia, olla perheen kanssa, olla yksin, ottaa aurinkoa, muistaa nauttia ja ihan ollakin vaan.

Koko kesä yhdessä viikonlopussa! Ei paineita.

Käytiin tänään Suomenlinnassa, ajettiin ratikalla ja syötiin pullaa. Mukavaa oli. Mutta kyllä mä sanon, että kesä teki tänä vuonna aikamoiset tepposet!

Siinä on reikä

Silmiin sattuu! Poika lompsii ovesta sisään ja äippä unohtaa tervehtiä, kun katse kiinnittyy siihen oleellisimpaan - reikään oikeassa housunpolvessa.

Kevään mittaan menivät Gugguun trikoopantsit, me&i:n pökät x2 ja Papun leggarit x2. Ja aina samassa kohdassa se reikä, oikeassa polvessa. Löytyy myös yksistä Molon välikausihousuista. Osassa tapauksia mitään ei ollut tehtävissä, parissa tapauksessa damagea paikkailtiin välttävän onnistuneesti neulalla ja langalla.

Kysymys on viisivuotiaan eemelin housuista. Neljävuotias ei ole vielä saanut vastaavaa tuhoa aikaan. Ilmeisesti viisivuotiaan elämään kuuluu erottamattoman oleellisesti kunnon vauhdin ottaminen ja siitä hyppääminen polviliukuun.

Ja minkäs sille mahtaa, näinhän sen pitää ollakin. Mutta herran housuhankinnat vaan hoituvat nykyään Prismassa tai Lindexillä. Merkkihousuja raaskii hankkia vain superhyvän alen sattuessa kohdille. Ongelmana on vain aina se, että kapoisen lapsen päällä pysyviä housuja on vaikea löytää ihan mistä tahansa.

Kiitos Sari Mrs Agathalle postausideasta! Sen perusteella arvaan, etten varmaan ole ainoa asiaa tuskaileva äiti.

Akkujen latailua ja eskarivaateostoksia

Kesäinen raitamekko on katsottu valmiiksi ja viikattu tuolinselälle, lasten päiväkotikamppeet pakattu staileihin muovikasseihin, tsekattu että bensaa on autossa riittävästi, ja läppäri asetettu tuulikaappiin ettei se jäisi taas kotiin. Huomenna aamulla on minun vuoro viedä lapset päiväkotiin ekaa kertaa pariin kuukauteen, ja selviytyä sitten moottoritietä pitkin työpaikalle. Voihan vitsit, voihan vitsit. Se on meinaan ei-aamuihmiselle pieni haaste se.

Vilkaisin peilistä, että otsa punoittaa. Vaikka aurinkorasvaa on kyllä lisätty pariinkin otteeseen. Vähän hävettää. Tänään, ja okei, eilenkin annoin itselleni luvan ihan vaan rehellisesti maata terassin sohvalla. En tehnyt yhtään mitään, jos tekemiseksi ei lasketa musiikin kuuntelua, kirjan lukemista, kylmän veden siemailua (haaveilin kyllä jostain muusta kuin vedestä), laiskaa lasten komentamista, Facebookin närpäämistä ja ihan vaan olemista. Nautitaan nyt kesästä, kun se täällä niin lyhyesti vaan käy.

Ensimmäiset kaksi työviikkoa viisipäiväisenä aiemman nelipäiväisen sijaan ovat tuntuneet ihan hyvältä. Ei vapaapäivän aikana kasautuvia sähköposteja, epämääräistä tunnetta siitä, että minun pitäisi oikeastaan olla jossain muualla, siellä missä  kaikki muutkin kunnon työntekijät ovat. Eikä lomalla. Heh. Olen oikein tyytyväinen siitä, että maltoin pari vuotta löysäillä osittaisella hoitovapaalla, mutta aika aikaansa. Ainoa ratkomatta oleva asia on, kuinka jatkossa hoituvat virka-ajalla hoidettavat menot, kuten neuvolat, hammaslääkärit, vasu-keskustelut ja niin edelleen. Kun niitä ei voikaan enää kätevästi sopia maanantaille.

Oletteko muuten huomanneet Lindexin kivat uutuudet lastenvaatteissa? Kävin liikkeessä ja ostin isommalle pojalle pari vaatekappaletta eskariin, housut ja paidan. Ketjuliikkeiden valikoimat ovat muutenkin riittäneet viime aikoina palvelemaan entisen super-syventyneen, nykyisin vähän laiskistuneen lastenvaateshoppailijan tarpeita. Mutta katsellaan niistä ketjuliikkeistäkin kuitenkin ne kivoimmat valikoimat. ;) Vielä ei sovitettu housuja, vielä on pienoinen arvoitus kuinka hyvin ne pysyvät hoikan pojan vyötäröllä.

Näihin helteen pehmentämiin tunnelmiin sieltä sun täältä, oikein reipasta alkavaa viikkoa kaikille! Meinaatteko muut toimistotiinat olla tehokkaita ikkunan takana hellivästä helteestä huolimatta? Minä meinaan yrittää. :)

Kuvat viikon takaa. Tänä viikonloppuna ei tullut otettua kuvia. Jos olisi, ne olisivat esittäneet sinistä taivasta, pöydällä lojuvaa kirjaa ja auringossa kuivuvaa pyykkiä.

Ihan kohta arki

 

Meillä on aika ihana naapurin tyttö. Hän on neljävuotias, hänellä on kihara vaalea tukka ja pitkät silmäripset. Hän huutelee aamuisin pihaltaan poikiemme nimiä. Ja pojathan tottelevat. Toisinaan lapset viihtyvät meidän pihallamme, toisinaan naapurin pihalla. Ja juuri nyt siellä naapurin pihalla. Äänistä päätellen ihan sulassa sovussa. Hei, tämähän on ihan uusi vaihe! Lämpimästi tervetuloa!

Hyödynsin tämän rauhallisen hetken etsimällä tavaroita huomista varten. Reput, tossut, vaihtovaatteet, sisähousut, ulkohousut, lippikset, aurinkorasvat, juomapullot, sadevaatteet ja mitä kaikkea. Kelejä kuin kelejä varten. Ei muuten löytynyt kaikki ihan heittämällä kuuden viikon tauon jälkeen, ja kurahousut ovat vielä kaupassakin.

Nimittäin huomenna se taas alkaa, päiväkoti. Isompi poika menee eskariin, ja pienempikin vaihtaa ryhmää. Äiti rupeaa tekemään viisipäiväistä viikkoa. Onhan tässä taas totuttelemista. Aikatauluja, sumplimista, kiirettä.

Onneksi se naapurin kiharatukkainen tyttökin tulee samaan päiväkotiin. On sitten ainakin uusi kiva kaveri pihalla.