Kengistään tarkka

Slaavikyykky ;)

Tämä pikkumies on kengistään tarkka! Itsehän ne pitäisi saada valita ulos lähtiessä, ja yleensä lopputulos on ei lainkaan sään tai vuodenajan mukainen ja luonnollisesti myös epämätsäävä. Niin, ja yleensä se mikä oli kiva eilen, onkin ihan passé tänään. Mieluiten jalkaan saisivat päätyä sandaalit tai crocsit, ihan sama vaikka sataisi räntää.

Nyt on yhdet uudet kesäpopot kelpuutettu herran toimesta valikoimiin, tosin alkuun tätä äidin valintaa kovasti vastustaen. Uudet Crocsin tennarit on kyllä niin kevyet ja niin hyvä yhdistelmä Papun leggareiden kanssa.

Papun leggarit puolestaan toimivat hyvin Blaa!:n yläosien kanssa.

Satuin huomaamaan, että Blaa!:n kaupassa oli Black Birds -mallistoa myös lyhythihaisena (oli myös mekkoa ja tunikaa tytöille):

Sateinen helatorstai meni aika pitkälti sisätiloissa. Saunan ikkunasta oli tunnelmallista tiirailla harmaata taivasta sadepisaroiden läpi. Selkenevää viikonloppua kaikille!

Nollaan hömpässä

Vapaa-ajallaan joku toinen liikkuu, opiskelee espanjaa, puuhaa järjestöissä, osallistuu politiikkaan, harrastaa kuvataidetta tai muuten jollakin tavoin kehittää itseään ja on aktiivinen.

Minä "nollaan hömpässä" (vanhan kunnon Zirkin alias Ä.Hupulaisen sanoin).

Kerran eräs entinen esimieheni kysyi, miten rentoudun vapaa-ajallani. Vastasin totuudenmukaisesti, että luen Seiskaa. Että jos oikein haluan rentoutua, niin ostan Seiskan. Esimiehen ilme paljasti, ettei hän tiennyt uskoisiko edes. Onneksi olin tullut jo valituksi tehtävään!

Muita hömppänollauskeinoja on vuosien varrella ollut vaihtelevalla innostuksella ja frekvessillä:

• hömppäsarjat (Kauniit ja Rohkeat, Huippumalli haussa, Iholla, Sinkkuelämää jne...)
• hömppäkirjat (Jennifer Weiner, Cathy Kelly, Sophie Kinsella ym. chick lit)
• vaatehömpöttelyt
• sisustushömpöttelyt
• tyttöjeniltahömpöttelyt

Ja tietenkin nykyään: blogihömpöttelyt. Kuten Leopardikuningatar jo ehti analysoida, tämä blogi on kirjoittajalleen "eräänlainen tapa rentotua." No juurikin näin, naulan kantaan! 

Blogi on täydellinen vastapaino kiireiselle arjelle, tiukoille aikatauluille ja stressille. Blogeissa nollaaminen rentouttaa minua enemmän kuin suorittamiselta tuntuva juoksulenkki. Toki sellaisenkin välillä kiskaisen (velvollisuudentunnosta). 

Do more of what makes you happy! Yksinkertaisuudessaan yksi parhaista motoista mitä olen kuullut. Ja perimmäinen syy tämän blogin pitämiseen.

P.S. Kuvat tältä upean kesäiseltä päivältä!

Uusissa kengissä

Kun olen töissä, lyhennetty työviikko tuntuu enemmän kuormittavalta kuin helpottavalta. Tekemättömien töiden lista sen kun paisuu. Mutta kun olen hoitovapaapäivällä, olen tyytyväinen valintaani ja nautin! No, ainakin tällaisina päivinä.

Tänään ajelimme metrolla ihan vaan huvin vuoksi. Olisihan sitä voinut tietysti puistossa tai rannallakin istuskella, mutta mitäs lupasin lapsille Helsingin reissun. Sen tarkoituksena ei ollut oikeastaan juuri muu, kuin metroajelu.

Iltapäivästä söimme pullat valkoiseksi hiljattain maalaamani vanhan terassinpöydän ääressä.

Ja ne kengät! Vagabond Minho. Tulevat varmasti löytymään jalastani lähes jokaisena vapaapäivänä.

Nuoremmalla lapsella sen sijaan sukat ja nuo isoveljeltä perityt sandaalit taitavat jäädä tämän kesän pysyväksi yhdistelmäksi...

Äiti valitsi paidan ja housut...

... lapsi sukat ja kengät.

Meidän vaatemaussa alkaa olla yhä enemmän eroavaisuuksia keskenään! I sense trouble.

Housut tietenkin uutta Papua. Näitä huolittaisiin lisääkin ja vaikka missä väreissä! Paras housumalli aikoihin.

Rikoimme rutiineja

Paistaako? Mekin ollaan herätty kesään. Samalla huomasin, kuinka tylsä, mielikuvitukseton ja rutiinien orja arjessa olenkaan. Miksei voisi joskus kääntyä vasemmalle sen sijaan että yleensä kääntyy oikealle?

Perjantaina kurvasimme suoraan päiväkodilta jätskikiskalle, ja sen päälle haettiin vielä pitsat. Ex tempore. Välittömästi parempi startti viikonloppuun!

Ja miksi pitää aina syödä kotona ruokapöydän ääressä? Tänään emme syöneetkään kotona aamupalaa ollenkaan, vaan lähdimme heti aamusta retkelle. Eväänä oli karjalanpiirakoita ja pipareita. Kotiin tultuamme tein meille lounaan ja hei - sekin syötiin ulkona!

Iltapuolella tehtiin pikalähdöllä täsmäisku asuntonäyttöön. Kaunis talo, mutta ehkä sittenkin liian kaukana maalla. Haaveilemisesta tuli silti hyvä mieli!

Lopputulos: hyväntuuliset lapset ja äiti, joka jäi vain hiukan ihmettelemään, miten pienistä asioista se ilo itse asiassa irtoakaan.

Kesä saa koko Suomen sekoamaan rutiineissaan. ;)

Ennen mulausta

Mulauksen jälkeen

Tältä muuten näyttää, kun koirankin anonymiteettia suojellaan. ;)

Talokuume

"Äiti, sä olet jätti...! Jätti...vuori!!"

Joo hyvä yötä vaan sinullekin nuppuseni. Ja toisiin aiheisiin. ;)

Kevään myötä minuun on iskenut jonkinmoinen asuntokuume. Talokuume. Vielä en ole onnistunut tartuttamaan sitä toiseen maksavaan osapuoleen, joten tässä pysytään toistaiseksi. Sitä paitsi uuden kodin löytyminen ei ole ollenkaan helppoa. Siinä kun pitää tehdä optimointia hyvinkin usean kriteerin perusteella.

Lapset ovat nyt päiväkodissa muutaman kilometrin päässä, eri asuinalueella, sillä lähempää ei löytynyt vuosi sitten töihin palatessani vapaita paikkoja. Sittemmin ei ole ollut hinkua hakea lapsille paikkoja lähempää, sillä he viihtyvät hienosti nykyisessä. Aamuinen ajomatka päiväkotiin kestää autolla kuusi minuuttia, ei paha.

Mutta kouluun meidän alueelta mennään eri paikkaan, kuin mihin kyseisen päiväkodin lähistöllä asuvat lapset menevät. Kannattaisiko lapset siirtää eskariin mennessä johonkin lähipäiväkotiin, jotta kouluunkin tulee sitten tuttuja kavereita? Vai onko sillä merkitystä vielä tuossa iässä, ehtivätkö kaverisuhteet muodostua sitten ekaluokallakin?

Mutta siis. Tulevan mahdollisen kodin sijaintia ei kannattane optimoida päiväkodin (nykyisen tai minkään muunkaan) sijainnin perusteella, sillä nämä päiväkotivuodet tuntuvat kulkevan ohi mieletöntä vauhtia. Enemmän kannattaa varmasti miettiä sitä koulua. Kuinka pitkä matka sinne on, ja millainen koulu se on. Itselläni tämän kylän aboriginaalina on jonkinmoisia mielikuvia ja toki kokemuksiakin eri kouluista.

Lisäksi optimointiyhtälöön kuuluu seuraavia asioita:

• onko talo yksitasoinen (plussaa!)
• löytyykö kodinhoitohuone (must)
• pääseekö kodinhoitohuoneeseen erillisen sisäänkäynnin kautta (plussavau!)
• millaiset materiaalit on valittu
• onko autokatos-/talli
• millainen piha
• onko riittävän lähellä palveluita (mikä on siedettävä etäisyys?)
• pääseekö kätevästi moottoritielle (töihin)
• onko kivoja koiranlenkitysmaastoja (metsä? puisto?)
• voiko kävellä leikkipuistoon (no okei, ei ehkä tärkeä muutaman vuoden kuluttua)
• onko alueella lapsiperheitä (=kavereita)
• onko nyt ylipäätään hyvä aika vaihtaa asuntoa (whoknows)
• mitä maksaa (pikku detalji)

Tässäkin meillä on oikein hyvä. Mutta ihmisellä on hyvä olla haaveita!

Lopuksi kuvat päiväreissulta mökille. Kesä. <3

Lastenhuoneessa tänään

Huomenta!

Tänään lastenhuoneesta heräili pari pörrötukkaista, hyväntuulista, mökkireissua jännittyneenä odottavaa pikkupoikaa. "Onko nyt viikonloppu?". On, nyt on viikonloppu. Ja aurinko paistaa!

Meillä sijaitsee varmaan maailman väärinkäytetyin String-hylly. Siihen piti tulla joku harmoninen asetelma keltaista, mustaa ja valkoista, mutta sen sijaan siihen on kertynyt sekalainen kokoelma esineitä: leluja, kello, päiväkodissa askarreltu orava, vesilasi ja Bulgariasta vuonna 2000 (eka itsenäinen etelänloma) hankittu mummo. Kukaan ei ikinä muista pyyhkiä pölyjä hyllystä, mutta mies muistaa aina erikseen ihmetellä tämän kapistuksen tarpeellisuutta.

Nautitaan alkavasta kesästä!

Kasvoton asukuva

Lapsella oli tänään niin kertakaikkisen mielettömän kiva asu, että oli pakko vähän kuvata sitä blogia varten. Kuvia koneelle ladatessani totesin, että vitsit kun tuo suloinen naamakin näkyy joka kuvassa.

Yritän löytää sopivaa kombinaatiota blogissani - etsin kompromisseja mielenkiintoisen tekstin ja liikaa paljastamisen välillä, ja hyvien, kiinnostavien kuvien ja yksityisyyden säilyttämisen välillä. Tavoitellako lisää lukijoita vaiko pysyttäytyäkö turvallisilla, mutta tylsähköillä vesillä? Keskittyäkö visuaalisuuteen vai tekstiin? Jos keskittyy toiseen, kärsiikö toinen? Tulevatko ihmiset tänne kuvien vai tekstien vuoksi? Etsivätkö he hömppää vai pohdiskelua? Voiko kohtuullisen järkevänä itseään pitävä olla myös kovinkin kiinnostunut materiasta? Saati sitten kuvata sitä interneettiin?

Kasvottomuuspäätös on tehty jo viime syksynä - ihan vaan varmuuden vuoksi. Ettei tarvitse sitten katua. Varovaisen ja tylsän ihmisen valinta? Järkevän ja tiedostavan ihmisen valinta?

Itse saatan syttyä ihan pelkistä kumisaapaskuvistakin - asiaa on pohtinut tänään aika perusteellisesti ja hyvin yhteenvetäen myös Milla.

Mitäs synnytin äitienpäivänä

Tänäkin vuonna äitienpäivään kuului ilmapallojen puhaltamista, kakun koristelua, siivoamista, nakkirullien käärimistä ja muuta jännittynyttä hääräilyä ja valmistelua. Äitienpäivät ovat nimittäin viime vuosina keskittyneet kuopuksen synttäreiden juhlintaan.

Mutta mikäs siinä, tuo poika olikin paras äitienpäivälahjani ikinä! Häntä kelpaakin juhlia. Ja jotta puntit pysyvät tasoissa, eikä isäkään pääse marraskuun toisena sunnuntaina liiaksi makoilun makuun, niin tokikin olen synnyttänyt myös isänpäivänä. Tosin eri vuonna. :)

Hyvää äitienpäivää kaikille kanssaäideille!

Virhevalinta?

Meidän lapset ovat pienen ikäeronsa ja kaiketi saman sukupuolensa vuoksi kiinnostuneita aika samanlaisista leluista. Tämä juttu menee nyt siihen note to self -kategoriaan: Jos haluaa jatkossa säilyttää perhesovun eikä kaivaa verta nenästään, ei sitten hankita lapsille liian mieluisia synttärilahjoja.

Siis sellaisia, joista molemmat tykkäävät hulluna, mutta jonka vain toinen omistaa. Sellaisia, joihin ihastutaan niin kovin, ettei niitä suostuta toiselle lainaamaan ilman kontrolloimatonta raivokohtausta. Sellaisia, jotka aiheuttavat katkeruutta ja pahaa mieltä sille, joka jää ilman, ja jonka seuraaviin synttäreihin on vielä valovuosi aikaa.

Pitäydytään siis jatkossa peruspikkuautoissa, legoissa, värityskirjoissa, muovailuvahaseteissä ja sen sellaisessa, joka eivät aiheuta intohimoja suuntaan jos toiseen?

Vai onko tämä kaikki vain juuri sopivan kasvattavaa? Toinen oppii sietämään pettymystä ja toinen ehkä lainaamisen taidon? Vanhemmatkin saavat mahdollisuuden tulla entistä zenimmäksi entistä haastavammissa olosuhteissa? Mikäs sen mukavampi tapa viettää työviikon jälkeinen perjantai kuin älämölöä kuunnellen ja riitoja selvitellen?

Vaikka onhan se toinen aika suloinen nukkuessaan potkumopo sängyn vieressä unilelunaan, ajokahvasta kiinni pitäen....

P.S. Tänään mopo löysi paikkansa ulkoa (ulkoleluksihan se oli tarkoitettukin) ja tilanne on lähes stabiloitunut. Ja jos joku muuten kaikesta huolimatta kiinnostui tästä pikkupoikamagneetista, niin niitä myy Toys R Us.

Hurahtanut farkkukuosiin

I dig denim.

Se alkoi tästä toppahaalarista koossa 92 toissa talvena (Molo Kids)...

... jatkui viime keväänä välikausihaalarissa (Molo Kids)...

... joka muuten päätyi jatkokäyttöön rapakon toiselle puolelle... (onneksi pääsi hyvään kotiin ja taas kameran eteen!)...

... sitten meillä kävi myös tämä softshell-takki (Molo Kids), joka olikin kuulemma tyttöjen malli. Siitä luovuimme melko vähäisen käytön vuoksi...

 ... koska meillä oli muutakin demimiä. Kuten tämä Reiman Leap-takki...

... mutta koska Reiman takki alkaa kohta käydä pieneksi (yllä olevat kuvat jo vuoden takaa) ja siirtyy pienemmälle pojalle, niin päätin hankkia meille jemmaan alesta tämän (Molo Kids)...! Tämä onkin jo kokoa 122.

Denim-suorasta puuttuu se Po.pin viime keväinen denim-takki multivärisillä vetoketjuilla. Tyydyn kohtalooni. Voinhan aina katsella kuvia vaikkapa täältä ja täältä.

Ostohistoriaa muistellessani totesin, että nämä kaikki on taidettu hankkia -30% alennuksella. Se on siis itselläni ilmeisesti se kohta, jolloin toimitaan eikä odotella enempiä prosentteja.

Olen kai aika yksiulotteinen värimieltymyksissäni, koska toinen selkeä suosikki on ollut keltainen. Ja lastenvaateintoilijanhan tunnistaa siitä, että se arvuuttelee jo mielessään ensi talven mallistojen värejä... Mikähän mahtaa olla silloin pinnalla?

Mood Swings

Lapset muistuttavat joskus mielialojen vaihteluineen pahemman luokan PMS-oireongelmista kärsiviä tai raskaana olevia naisia.

Kuten vaikka tänään. Ulos lähtiessä pukeminen aiheutti massiivisen kriisin. Ulkona vielä vähän itketti, viiden minuutin päästä nauratti. Sitten tuli riitaa veljen kanssa, huudettiin, kenties ystävällisesti herätettiin naapurusto sunnuntaiaamun uniltaan, mutta parin minuutin päästä jo leikittiin sovussa hiekkalaatikolla.

Miten näihin ylös alas sahaaviin mood swingeihin pääsee mukaan? Tai oikeastaan, miten niihin voi välttyä menemästä mukaan? Miten näistä toipuu? Nyt tuntuu siltä, että tarvitsen vähintään kolme tuntia omaa aikaa, juoksulenkin, pari rauhoittavaa, jotain lohtushoppailua, omasta talosta ja isosta pihasta haaveilua ja päiväunet. Ja kello on vasta kymmenen! :D