Crocsin talvisaappaat x 2 ja kaverit

Saappaat: Crocs
Kaverit: Stop-pipo me&i, tukaanipipo Mini Rodini, raidallinen pipo Geggamoja, sininen villapipo Reima

Meiltä löytyy nyt Gust Bootit, tuulenpuuskasaappaat. Niin, jotainhan se gust tarkoittaa. Katso vaikka sanakirjasta. ;)

Päätin testata lapsille tulevaan talveen näitä topattuja talvisaappaita ja tietystikin sovitettiin niitä tänä kesäisen kauniina päivänä. Crocsin sivuilla neuvotaan valitsemaan reilu koko, ja isommalle pojalle passasi koko 29-30 ja pienemmälle 27-28. Ei tarvinnut alkaa palautella. Huh. 

Saappaat on keveät, eiväthän ne muuten Crocsit olisikaan. Vedenpitävyys ulottuu tuohon varren alareunaan saakka. Veikkaisin, että lämpö riittää hyvin alkutalven ulkoilutarpeisiin, ja keskitalvena autoilu- ja kauppakäyttöön. Lapsetkin tykkäili, joten näillä mennään! Miinus voisi olla, että varsia on varmasti hankala tunkea lahkeiden sisäpuolelle, ja ehkeivät ne sinne ole tarkoitettukaan. Päiväkotiin hankinkin talveksi perinteisesti gore-texit.

Ja ettei vaan Crocsilla olisi nyt ollut joku tarjouskin, omaan sähköpostiin ainakin kilahti "osta 2 paria, saat toisen -50%" -koodi.

Vauhtia viikkoon!

Leuka pystyyn!

Chin up! Don't be lookin' down! kommentoi tuntematon ulkomaalainen mies minulle marketissa.

Hei, kaunis päivä tänään, eikö olekin! Tsemppii! kannusti eläkeikäinen pappa Helsingissä aamukahdeksalta.

Yleinen arkihabitukseni kaipaa siis ilmeisesti vahvaa ulkopuolisten kannustusta. Hymyä hymyä! Yritän tsempata!

Totuus on, että aina ei jaksa hymyillä. Kiire, nurinpäin kääntyvä sateenvarjo, kymmenen kiloa painava läppärilaukku - no ei paljon naurata.

Ihminen on onnellinen haaveillessaan, sanoi joku viime viikolla. Pitäisi varmaankin ehtiä haaveilla enemmän. Vaiko sittenkin elää juuri nyt, juuri tätä hetkeä?

Nyt juuri lähetin miehet kauppaan, keitin vielä kolmannen kupillisen teetä ja laitoin poppia soimaan.

Aurinkoista viikonloppua!

Nuttuset-kaupassa ale-Moloja

Hip hei! Meillä ei ole nyt tarvetta uusille haalarivillityksille, mutta ehkä teillä on? Nuttuset -kaupassa on kaikki Molo Kidsin haalarit -25% alennuksessa. Happy shopping!

Kokemukset Po.Pin keltaisesta

Eilen oli kaunis mökki-iltapäivä, aika leppeä tuuli ja hyväntuulista porukkaa. Aivan selvä kesä vielä, koska oli kymmenen astetta lämpimämpää kuin juhannusaattona... Pojilla oli viihdyttäjiä, ja itse keskityin hajamieliseen valokuvaamiseen, haaveiluun ja porkkanakakun syömiseen. Rentouduin!

Postauksen aiheena on kuitenkin Po.P. Ostin viime keväänä arvonnasta voittamani lahjakortin avustamana pojalle tuon keltaisen välikausitakin. No, onko siitä ollut mihinkään?

Plussat:

• Kaunis väri.
• Istuu hyvin.
• ----> Kivan näköinen.
• Mukava ja kevyt päällä.
• Erottaa päiväkodin pihalta omansa.

Miinukset:

• Epäkäytännöllinen väri. Tämä harmaantuu hihansuista ja helmasta parissa käytössä, ja onkin pyörinyt pyykkikoneessa lähes viikoittain. 
• ----> Ei niin kivan näköinen.
• Ovatkohan ne pesut tätä jo kulahduttaneet?
• Vetoketju reistailee välillä.
• Vetoketju myös hankala lapsen itse pukea. No harjoitella. 

Summa: pyöristettynä plusmiinusnolla. Ei pääse takkien aateliin, mutta sanotaanko näin että alesta ostaisin kyllä. Mahdollisesti jonkun vähemmän aran värin. Tämä mahtuu todennäköisesti vielä keväälläkin, ja sen jälkeen luonnollisesti pikkuveljelle, joten käyttö- ja pesukertoja edessä vielä roimasti...

Mukavaa syksyviikkoa kaikille! :)

Rakkaat vai kauniit?

Sain haasteen Suveliinan Fallen For An Old Chair -blogista, kiitos siitä!

Seitsemän rakkainta esinettä, hmmm... Tiedättekö, uskotteko, minulla ei juurikaan taida olla sellaisia! Kauniita esineitä, harmonisia kokonaisuuksia kyllä. Muutamia design-tuotteita, joissa silmä lepää, mutta jotka eivät kuitenkaan liikauta sydäntä sillä lailla. Paljon käyttötavaroita, joilla on käyttöarvoa (vitsit se Ikean Malm säilöö hyvin lasten vaatteet!) mutta ei tunnearvoa (kuinka lastulevyä voisi rakastaa?).

Mutta vain yksi asia, jota rakastan:

Valokuvat.

Valokuvakirjat ovat ainoita asioita, jotka pelastaisin palavasta asunnosta, joiden tuhoutumista itkisin. Jostain syystä rakastan raportoida elämääni, ympäristöäni, rakkaimpien ihmisten ilmeitä, katseita ja hymyjä valokuviin.

Jotta esinettä voisi rakastaa, siihen pitäisi liittyä tarina. Jotta tarina ehtii muodostua, esineellä pitää olla historia, ehkä siis jo ikääkin.

Hiljattain kotiimme ilmestyi kirppislöytönä vanha marmorikantinen yöpöytä. En lainkaan tiedä, mikä esineen tarina on. Mutta muutaman vuoden päästä meidän muistoissa varmaan alkaa elää sellainen tarina, että kun pöytä meille muutti, pojat mahtuivat kaapin sisälle piiloon. Tässä esineessä on rakastumispotentiaalia!

Onko joku esine sinulle rakas?

Fredriksonin pallolakki

Malttamattoman hätähousun tunnustuksia nro 356: No enhän minä silloin pari päivää sitten kyennyt odottamaan, että Fredriksonin Tupsuliinia tulisi sinisenä versiona jonnekin päin intterneetiä. Tilasin PikkuOtuksesta mustavalkoisen, 52-kokoisen. No kyllä mä saan sen myytyä eteenpäin, jos se ei olekaan sopiva tai kivan värinen. En muuten myy! :) Se on hieno!

Mallin pää on noin 52,5cm, ja tämä koko on tyypille just hyvä. L-E, olit oikeassa!

Mitenkään en nyt kykene perustelemaan itselleni sinisen lakin yhtäänmistääntilaamista.

Yh-viikon iltoihin kuulunut lastenvaatevatvonta on siis tuottanut tuloksia tässä tietokoneen näytön kelmeässä hehkussa. Hei ja ei yhtään turhaan, johan se ensi viikolla on luntakin tulossa johonkin päin Suomea!

Polaris x 4 ja kaverit

Vanhassa vara parempi...

Meillähän oli siis nämä kuopuksen haalariasiat vielä auki, vaan eivätpä kuulkaa ole enää. Mikä helpotuksen huokaus! En yleensä myöhästy deadlineista, joten tottahan nämä toppahaalarijutut on hyvä olla päätetty siinä main, kun päivälämpötila on vielä +19 astetta.

Tämä sinnikäs Molo-fani ei ihastunut tänä vuonna riittävän palavalla innolla mihinkään uutuuteen. Päädyin sitten hankkimaan käytetyn haalarin FB-kirppikseltä, värinä musta. Ajatus on panostaa uusiin asusteisiin, ja alla parit vaihtoehdot. Kovin on sinistä. Blue is the new yellow, jos et tiennyt. No nytpä tiedät, hih. ;)

Vasemmalla olevat Reimat ovat jo matkalla meille päin ja tuohon Fredriksonin hattuun ajattelin tässä kehitellä jonkun pikku pakkomielteen. Tietääkö joku mistä tuota väriä voisi saada? PikkuOtukseen oli tänään tullut ainakin harmaata ja mustaa palloa.

Otetaanpa kollaasiin myös kuopuksen varahaalari. Se on niinikään kirppikseltä bongattu Rainbow, rymyhaalariksi oikein hyvin sopiva. Asusteet eivät ole ihan nämä, mutta kaapista löytyy hyvin saman tyyppinen ja värinen Reiman hattu parin vuoden takaa. Kerran jo parsittukin mutta huolitaan edelleen käyttöön. Onko muuten jo vähän nähty setti, samahan meillä oli viime talvenakin. Joko haukotuttaa? ;)

Kuopuksen molemmat haalarit ovat kokoa 104 ja tämä dude on sen mittainen, että hänet juuri ja juuri (kenkien kera) kelpuutettiin Linnanmäen 100cm-laitteisiin.

Isommalle pojalle mahtunee vielä viime talvinen 110cm Ski Resort ja sen kanssa viime talviset asusteet. Ei mitään uutta siis tällä rintamalla. Ei kyllä olla kokeiltu päälle, mutta luotto on vahva, koska puku oli viime talvena reilun sorttinen. Kyseinen tyyppi on nyt jotakin ehkäpä 107cm luokkaa pituudeltaan.

Bonusjemmasta löytyy myös alesta hankittu 116cm Atomic Blue -värinen Polaris, josta en nyt kuvaa tullut löytäneeksi. Asusteiksi käy varmasti sama Molon tähtipipo ja mustat hanskat. 

Tänään käytiin Po.Pilla ja toiseksi pipoksi ostin tämän lippapipon, jonka yllätyksekseni sain 13€:lla koska kanta-asiakkuuteen oli kertynyt muutama euro bonusta. Ei se ota, jos ei joskus annakaan! Joskus katsokaas näinkin. :) Saapa nähdä viitsinkö alkaa viitseliääksi ja ommella tuohon vielä jotkut nauhat, jotta se suojaa paremmin kylmillä keleillä. (Vai mahtaako nauhat olla totaalisen out viisivuotiaalla, no todennäköisesti...)

Niinpä, nyt meillä on sitten neljä Polarista. Hei miten tässä näin kävi? Minäkö muka merkkiuskollinen?

Tämän päivän pikashoppailureissulla vilkaisin myös tämän talven malliston. Ja kuten arvata saattoi, kaikki värit näyttivät kivemmilta kuin tuotekuvissa!

Kollaasien kuvat Reima, Po.P, Babyshop, Fredriksonin FB-sivut jne...

Ihan rutiinilla

Nyt ne isäkuukaudella olleet työkaverit palailevat töihin. Päästyäni nurisemasta siitä, millaiseen pulaan he olivat minut jättäneet, onnistuin kysymään, miten meni: "No joo, menihän se. Mutta ne rutiinit...". Päättelin siis, että rutiineja oli hankala sietää. Aamupuuro, leikkiä, ulkoilu, lounas, päiväunet, tiskikone, pyykkikone, välipala, leikkiä, vaimo kotiin, ovesta ulos, vapaus. Olettaisin.

Pohdiskelin, kuinka hyvin sitten itse siedän rutiineja. Päädyin siihen tulokseen, että siedän minä kohtuullisen hyvin. Kykenen suorittamaan asioita toistuvasti tuntematta suurta levottomuutta, joskus siitä ihan nauttien. Rutiinien toisto tuo turvaa paitsi lapsille myös itselle. Kaikki tietävät, miten hommat menevät ja silloinhan se homma yleensä myös toimii.

Työni on osin rutiineja, suurilta osin ei niinkään. On jännitystä, yllätyksiä, hikoavia kämmeniä ja haasteita. Niistä vasta nautinkin! En ahdistu muutoksesta.

Tulin siihen tulokseen, että sopiva yhdistelmä on paras. Rauhalliset hetket ja ihanasti pakkaa sekoittavat kohokohdat. Molempia tarvitaan, jotta elämä ei olisi liian tylsää tai liian poukkoilevaa.

Mutta kaavoihin en halua kangistua. En ole se, joka menee lounaalle joka ikinen päivä klo 11.00 ja hakee iltapäiväkahvin klo 14.30. Tiistaisin jumppa, perjantaina siivouspäivä ja lauantaina sauna. Ei. Pitää olla tilaa improvisaatiolle.

Miten sinä ja rutiinit tulette toimeen keskenänne?

Kivat kurahanskat

Prismasta löytyi jo viime syksynä kivat kurahanskat, ja tänä syksynä valikoimissa oli pisaroita. Aika pirtsakat! Oli myös pisaratakkia ja keltaista housua.

Sopii hyvin tähän kelta-harmaaseen kauteeni. ;)

Ei muuta tällä kertaa. Back to work!

Ajattelin

Minulla oli tänään vapaapäivä. Toimin hieman hajamielisenä vastauskoneena moninaisiin kysymyksiin (Miks toi on range rover? Miks tolla on punaset hiukset? Miks äiti on tyttö?). Samalla ehdin ajatella. Tällaisia ajatuksia päivääni muun muassa mahtui:

• Vitsit tuo Iholla -sarja vaikuttaa jälleen lupaavalta. Se yks kyllä itkee vähän liikaa.
• Tsiisus miten noloa. (Esikoinen kailottaa apteekissa "Voi persana!" Lienee yhdistelmä lauseista "voi perse" ja "voi perhana". En tiiä keneltä on oppinut.)
• Pitäisiköhän tarjota naapurille back-up -apua lastenhoitoon kun se lähtee synnyttämään kuopustaan? Mutta toisaalta saatan olla silloin töissä.
• Kyllä vaan vaalea laminaatti olisi kaunis täällä meillä.
• Ah, ne nukkuu! Teetä!
• Minkähän ikäisenä pikkupojan on vielä täysin sopivaa heittää housut kinttuihin ja vetäistä puskapissat?
• Kehtaisiko painua juoksulenkille, kun mies tulee töistä kotiin...? (kehtasi)
• Kun mä nyt tässä juoksen ja hengitän keuhkoihini noita pikkuhyttysiä, niin tuleekohan ne ikinä pois sieltä keuhkoista, vai jääkö ne sinne?
• Ihanaa kuivattaa pyykkejä auringossa!
• Tarjoaisinkohan noille leipää vai muroja?
• Vitsit tuosta lapsesta tulee varmaan juoksija!
• Niin hienoja ja hauskoja ilmeitä lapsista ottamissani kuvissa, ja niin ärsyttävää etten sittenkään aio jakaa niitä blogiin.
• Vähänkö on helpottavaa, että nyt on toppahaalariasiat ratkottu!
• No asusteet on kyllä vielä auki.

Täällä ei siis tänään ratkottu Ukrainan kriisiä tai vesikatastrofia, vaan keskityttiin omanapaisiin, ohikiitäviin juttuihin. Meillä on kyllä kaikki niin hyvin.

Lintsiltä löytyi voimamies

Kiva äiti täällä moi! Kaikkia virallisia suosituksia vastaan ehdotan rohkeasti seuraavaa: tarjoa lapsille kalliita, maksullisia elämyksiä. Ne irrottavat tehokkaasti arjesta ja tuovat sinulle ropisten "siisti mutsi" -irtopisteitä. Niistä kuulet kiitosta taatusti vielä seuraavanakin päivänä. Osta vielä kaupan päälle ylihintaiset lelut. Taattuna palkintona hyväntuulisuutta pursuilevat pikkukaverit, joiden kanssa iltatoimien suorittaminen on pelkkä ilo ja nautinto!

Miehen epäilyjä (mistä se sellaista keksi?) vastaan todistin eilen, että selviän vallan mainiosti Lintsi-reissusta yksin kahden pikkukundin kanssa. Vuodessa on tapahtunut paljon, sillä viime kesänä lähes jokainen laite tuntui liian pelottavalta - tänä vuonna niitä kokeiltiin jo useita!

Minua vaivasi koko loppukesän se, ettemme olleet tehneet oikeastaan mitään sellaista kesäreissua, jollainen lapsiperheen kuuluu tehdä. Ei huvipuistoa, Korkeasaarta, Puuhamaata tai Muumimaailmaa.

Syyllisyyden taakka on nyt vieritetty! Syksy saa tulla.

Kateissa olevien tavaroiden lista

Onks kukaan hei nähnyt näitä??

• Tallink Siljalta ostettu kynä (vanhemmalle pojalle supertärkeä)
• mittanauha
• Me&i keltainen poliisiautopaita koossa 110/116
• meidän unelmien koti (vai onko se sittenkin just tämä)
• Pikky Myy
• puuttuvat palapelinpalat, muistipelikortit, sukkaparit
• minun syystakki (joka oli lähtenyt kävelemään työpaikan naulakosta)
• Papun polvipaikkaleggarit kokoa 110/116
• pankkitilin saldo
• toppahaalari nuoremmalle pojalle talveksi
• oma aika
• ne kaverit, joilla ei ole lapsia
• se tärkein poliisipikkuauto
• perunankuorintaveitsi
• pari pipoa
• päiväunet

Mitä teiltä on kateissa?

Keltaiset materiat

Keltainen on kevään väri, mutta näyttää se aika pirteältä syksylläkin!

Koodasin kodin ja siinä sivussa vähän lapsetkin keväällä keltaiseksi, ja vielä ei kyllästytä. Lisääkin huolisin, kuten vaikkapa tämän Iittalan Nappulan keltaisessa värissä!

Oikeastaan tiedän että keltainen alkaa olla hiukan soooo last season. Ainakin jos on blogimaailmaa uskominen. Blogimaailmassa piilee toisaalta pieni vaara. Sitä seuratessa saattaa päätyä sellaiseen erheluuloon, että on vallan normaalia myllätä sisustus useita kertoja vuodessa. Materiaanhan on helppo hurahtaa. Muodin korkeimmalla aallolla pysytteleminen on kuitenkin kierre, johon ei ehkä kannata lähteä. Noin niinkun taloudellisista ja ekologisista syistä. Ei se täydellisyys kuulemma onneakaan tuo.

Jotakin erikoista tässä ajassa on. Taloudellisesti Suomella menee huonosti, mutta sisustaminen tai lastenvaatehifistely ei ole koskaan ollut näin pinnalla. Vai näenkö sen jotenkin korostetummin? Voiko taustalla olla oma äidiksi tulo, pesänrakennusvietti ja kotiinpäin kääntyminen? Juuri tämä kohta elämää. Merkitystä ei enää niin suuresti olekaan sosiaalisilla elämyksillä, vaan puitteilla ja omaisuuden kasvattamisella?

Olen pohtinut, onko tämä vain tiettyä ikäluokkaa ja elämänvaihetta koskeva ilmiö. Tuliko huithapeleista parikymppisiä kulutuskeskeisiä kolmekymppisiä juuri nyt, juuri omalla kohdalla vai onko niin aina ollutkin?

Entä mikä merkitys on sosiaalisella medialla? Kuluttamisessa tärkeä puoli on hankinnoilla fiilistely. Ikinä ennen ei hifistelykavereita tai ideoiden sammiota ole löytynyt näin helposti tai laajasti.

Palatakseni keltaiseen: pidän sinnikkäästi kiinni keltaisesta sisustuksestani. Ainakin niin kauan, että hurahdan seuraavaan muotiin. ;)