Chin up! Don't be lookin' down! kommentoi tuntematon ulkomaalainen mies minulle marketissa.
Hei, kaunis päivä tänään, eikö olekin! Tsemppii! kannusti eläkeikäinen pappa Helsingissä aamukahdeksalta.
Yleinen arkihabitukseni kaipaa siis ilmeisesti vahvaa ulkopuolisten kannustusta. Hymyä hymyä! Yritän tsempata!
Totuus on, että aina ei jaksa hymyillä. Kiire, nurinpäin kääntyvä sateenvarjo, kymmenen kiloa painava läppärilaukku - no ei paljon naurata.
Ihminen on onnellinen haaveillessaan, sanoi joku viime viikolla. Pitäisi varmaankin ehtiä haaveilla enemmän. Vaiko sittenkin elää juuri nyt, juuri tätä hetkeä?
Nyt juuri lähetin miehet kauppaan, keitin vielä kolmannen kupillisen teetä ja laitoin poppia soimaan.
Aurinkoista viikonloppua!
Mä oon monesti miettinyt onko mun perusilme jotenkin luotaantyötävä. Käytän toisinaan sellaista jotain extraeffortia näyttääkseni vähän hyväntuulisemmalta ja usein se jopa toimii! Ja tulee hyvä mieli :) Mut joo, aina ei jaksa eikä tarviikkaan. Sit voi näyttää just sellaselta että kukaan ei uskalla eksyä sun tielle..
VastaaPoistaMä olen ilmeisesti aika kireän näköinen tyyppi. Ei ole kyllä tarkoitus! :D
PoistaOlen viime aikoina yrittänyt panostaa hyväntuulisempaan habitukseen!
<3 välillä sitä on jyrän alle jäänyt, mutta aina sieltä noustaan. Virnettä sinne!
VastaaPoistaAurinkoinen viikonloppu tuli taas tarpeeseen - vähän hymykaretta jo havaittavissa..! ;)
Poista"Vähän hymyä!" kuulen minäkin joskus (aika useinkin?). Ja tiedän näyttäväni arkikiireessä useinkin kireältä. Minkäs teet, se teko-irvistyskään kun ei multa tule luonnostaan.. :D
VastaaPoistaNo juuri näin, sama homma! ;D Koitan silti edes vähän lieventää otsarypyn syvyyttä...
Poista