Sain haasteen Suveliinan Fallen For An Old Chair -blogista, kiitos siitä!
Seitsemän rakkainta esinettä, hmmm... Tiedättekö, uskotteko, minulla ei juurikaan taida olla sellaisia! Kauniita esineitä, harmonisia kokonaisuuksia kyllä. Muutamia design-tuotteita, joissa silmä lepää, mutta jotka eivät kuitenkaan liikauta sydäntä sillä lailla. Paljon käyttötavaroita, joilla on käyttöarvoa (vitsit se Ikean Malm säilöö hyvin lasten vaatteet!) mutta ei tunnearvoa (kuinka lastulevyä voisi rakastaa?).
Mutta vain yksi asia, jota rakastan:
Valokuvat.
Valokuvakirjat ovat ainoita asioita, jotka pelastaisin palavasta asunnosta, joiden tuhoutumista itkisin. Jostain syystä rakastan raportoida elämääni, ympäristöäni, rakkaimpien ihmisten ilmeitä, katseita ja hymyjä valokuviin.
Jotta esinettä voisi rakastaa, siihen pitäisi liittyä tarina. Jotta tarina ehtii muodostua, esineellä pitää olla historia, ehkä siis jo ikääkin.
Hiljattain kotiimme ilmestyi kirppislöytönä vanha marmorikantinen yöpöytä. En lainkaan tiedä, mikä esineen tarina on. Mutta muutaman vuoden päästä meidän muistoissa varmaan alkaa elää sellainen tarina, että kun pöytä meille muutti, pojat mahtuivat kaapin sisälle piiloon. Tässä esineessä on rakastumispotentiaalia!
Onko joku esine sinulle rakas?
Seitsemän rakkainta esinettä, hmmm... Tiedättekö, uskotteko, minulla ei juurikaan taida olla sellaisia! Kauniita esineitä, harmonisia kokonaisuuksia kyllä. Muutamia design-tuotteita, joissa silmä lepää, mutta jotka eivät kuitenkaan liikauta sydäntä sillä lailla. Paljon käyttötavaroita, joilla on käyttöarvoa (vitsit se Ikean Malm säilöö hyvin lasten vaatteet!) mutta ei tunnearvoa (kuinka lastulevyä voisi rakastaa?).
Mutta vain yksi asia, jota rakastan:
Valokuvat.
Valokuvakirjat ovat ainoita asioita, jotka pelastaisin palavasta asunnosta, joiden tuhoutumista itkisin. Jostain syystä rakastan raportoida elämääni, ympäristöäni, rakkaimpien ihmisten ilmeitä, katseita ja hymyjä valokuviin.
Jotta esinettä voisi rakastaa, siihen pitäisi liittyä tarina. Jotta tarina ehtii muodostua, esineellä pitää olla historia, ehkä siis jo ikääkin.
Hiljattain kotiimme ilmestyi kirppislöytönä vanha marmorikantinen yöpöytä. En lainkaan tiedä, mikä esineen tarina on. Mutta muutaman vuoden päästä meidän muistoissa varmaan alkaa elää sellainen tarina, että kun pöytä meille muutti, pojat mahtuivat kaapin sisälle piiloon. Tässä esineessä on rakastumispotentiaalia!
Onko joku esine sinulle rakas?
Tuo keltainen Nappula... onpa se pirtsakka!
VastaaPoistaNo niin on! Pääsiäinen voi olla myös syksyllä, hih... :)
PoistaMontakin :)
VastaaPoistaJa tärkeimpiin esineisiin liittyy yleensä ihanat muistot! :)
PoistaKuulostaa hyvin terveeltä ajattelulta. Itsekkin tein haasteen jossa minulla oli "ei niin tärkeän" materian lisäksi sormukset, valokuvat ja lasten vauvamuistot. Ne toivoisin kuvitteellisesta tulipalosta säilyvän.
VastaaPoistaKaikki lapsiin liittyvä on kyllä myös tosi tärkeää: ekat piirustukset, vauvalelut, pienet vaatteet jotka olen säästänyt... Todellakin rakkaita kaikki!
PoistaSamoilla linjoilla täälläkin. Vaikka materialisti olenkin ja ostaminen on aivan ihanaa, en silti yleensä kiinny tavaroihin. Mutta ei siinä minusta mitään pahaakaan ole, jos esineeseen muodostuu suhde.
VastaaPoistaValokuvakirjat, miehen ostamat korut (mukaanlukien kihla- ja vihkisormukset) sekä lasten tekemät kortit ovat arvokkaita. Poikien pienimmät ja muistoja herättävimmät vauvavaatteet, ensilelut ja ensikengät olen säästänyt.
Hieno tuo teidän uusi pöytä/kaappi ja oi, miten hehkuvan keltainen kynttilänjalka!
Tosi samoja ajatuksia kuin mitä haaste minussakin herätti! En yleensä kiinny sellaiseen, minkä voi halutessaan korvata kaupasta samanlaisen ostamalla - pitää siis olla jotenkin uniikki. Olen pohtinut, pitäisikö tätä sisutustaan kehittää enemmän siihen suuntaan, ehkä kirppiksiä kierrellen... Mitään suvussa kiertäviä kalleuksia ja perintökaappeja meillä ei oikein ole, pitänee haalia sellaiset itse, ja tuosta pikkukaapista tuli aloitettua. ;)
PoistaTykkään käyttöesineistä, jotka helpottavat arkea. Tykkään huonekaluista, joilla on tunnearvoa. Hirveän vaikea on silti nimetä jotain rakkaita esineitä. Kihla- ja vihkisormukset? Ei kai esineitä voi oikeasti rakastaa? Se, että joku esine on mulle tärkeä, ei tarkoita kuitenkaan, että rakastaisin sitä :D
VastaaPoistaYhtä Tupperwaren hedelmänkuorimisveistä kyllä ihan oikeasti rakastin, vaikka se oli käyttöesine! :D Se vaan mystisesti katosi (mies puoliksi tunnusti että oli mahdollisesti erehdyksessä sujauttanut sen roskikseen hedelmänkuorten joukossa). Yhtä hyvää ei ole löytynyt!
PoistaNo joo, ei esineitä varmaan oikeasti voi rakastaa, ehkä enemmänkin jotain niihin liittyvää muistoa, perinnettä tai tunnetta. :)
Mulla on muutama tärkeä esine, mutta en nyt kuitenkaan hysteerinen ole niiden kanssa. Huonekaluja ja esineitä joilla on pitkä historia suvussa, niistä tulee kotoisa olo. :)
VastaaPoistaNoita pitkän historian esineitä ei meidän suvussa tunnu kulkevan - tai voihan se olla että niitä löytyisi kun alkaisi kysellä ja penkoa?
PoistaAivan ihana pöytä, kerta kaikkiaan. Sopii hienosti tuolin kanssa. Kivaa viikkoa!
VastaaPoistaSe on kyllä mieluinen, ehkä juurikin siksi, että se on uniikki. :) Kiitos samoin sinne!
PoistaMullakaan ei ole kauheasti rrrrrakastumista esineisiin, mutta pari on joista en ihan heti itkemättä luopuis. Ekaksi on mun ihka ensimmäisestä huutokaupasta ostamani jättikokoinen lasi..niin mikäköhän se on... esine :D kuin suuri suuremmoinen jalallinen malja :)
VastaaPoistaJa toinen on mun mummon tädin minulle tekemä naispatsas, mummon täti oli kuvanveistäjä.
Tuo on huipputrendikäskin sun uutuus :) kaikki marmoripintakuvioinenhan ois sinisen ohella tulevaa hittiä :)
No mulla onkin tässä pohdinnassa mitä marmorijutskia voisin hankkia tuon kaveriksi... ;D
PoistaMinulla ei taida olla mitään superrakkaita vaaseja tai koriste-esineitä. Sen tyyppistä tavaraa välttelen nykyään, kun ne ei mahdu mihinkään. Lapsuudenkodin jemmoista voisi löytyä eka korurasiani, se on aika tärkeä!