Maanantain sävyt

maanantai 27. lokakuuta 2014









Maanantaisin me ollaan vapaalla.

Tänään heräämme vähän kuuden jälkeen. Pysyttelen sängyssä, kunnes on aivan pakko nousta. Syödään muroja. Katsotaan koko Pikku Kakkonen. Hörpin ison kupillisen teetä, viikkaan pyykkejä.

Irrotan pojat touhuistaan ja taistelen meidät ulos ovesta. Jokainen uhmaikäisen lapsen vanhempi tietää, mitä tämä tarkoittaa. Hiillyn vähän. Sataa tihuttaa. Hyppäämme autoon ja etsimme taas uuden retkipaikan. Koira nauttii ja ui. Kiertelemme rantoja. Mennäänkö vielä tuonne? Mulaan. Ei olisi pitänyt mennä. Rämmimme takaisin autolle sukat litimärkinä. Kuopus on reppuselässä. "Ei kyllä ikinä tulla enää tänne."

Pesen koiran shampoolla ja nypin siitä korsia irti. Huuhtelen poikien kengät, harkitsen omieni nakkaamista roskikseen. Laitan ulkovaatteet pyykkikoneeseen, ei ole vaihtoehtoja. Imuroin eteisen. Vedämme kuivat sukat jalkaan. Lounaaksi kaivelen pakastimesta ranskalaisia ja kalapuikkoja (en lisää tähän mitään puolustelevaa). Syömme hyvällä ruokahalulla.

Olohuoneessa leikitään. "Meillä on äiti hyvät leikit täällä! Me ei ikinä enää itketä. Mä yritän etten enää ikinä itke!" Selaan huuto.nettiä. Jos hankkisi pojille uusia legoja tai playmobileja?

Pojat katsovat Maisaa. Hyvin uppoaa sekin näköjään vielä. Laitan pyykkejä kuivumaan ja valitsen pojille puhtaat vaatteet. Mätsään asukokonaisuudet. Tietty. Keitän taas jättikupillisen teetä ja komennan pojat päiväunille.

Tällaisia meidän maanantait ovat. Korporaatiomaailma on kaukana. Nautin.

Seitsemän kuvaa kesästä

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kesä, juurihan se vasta loppui ja kääntyi syksyksi! Vaan onpa sitä jo ikävä. Ainakin sen jälkeen, kun olin selaillut kesäkuvia kansioiden syövereistä.

Kiitos haasteesta Titti! Tässä seitsemän kuvaa kesästä - viime kesästä ja sitä edellisestä. Ja kuvaus yhdellä sanalla.

Haaste jatkaa matkaa näihin kuvauksellisiin blogeihin: Sattumalta ja Aaltoja.



Kesämiehet


Elämykset


Kuumuus


Perheaika


Juhlat 


Lomaolotila


Äksöni



Jos et vekslaa, et voi voittaa!

lauantai 25. lokakuuta 2014




Toppahaalari. Tuo lastenvaateinnostuksen kulminaatiotuote. Mitään ei pohdita, vertailla, suunnitella, alekyttäillä ja käytetä kuten toppahaalaria. Toppahaalari on varuste, jonka valinnassa piileväkin perfektionismi pääsee valloilleen. 

Syitä tähän löytyy tietenkin monia. Toppahaalari on se vaate, joka on käytössä lähes joka päivä lokakuusta maaliskuuhun. Se on investointina tyyris, ja sille on löydyttävä vastinetta. Sen on syytä olla lämmin, vedenpitävä, hengittävä, kestävä, käytännöllinen. Ja hyvännäköinen. Ei siksi, että pärjättäisiin hiekkalaatikonlaidan vertailussa. Vaan siksi, että äidin esteettinen silmä ja perfektionistipuoli saa törkeän tyydytyksensä.

Joskus tämä täydellisen yksilön etsiminen johtaa kiusalliseen ja toisaalta hyvinkin viihdyttävään vekslaamisen kierteeseen. Kyttäät edellisen talven alesta kivan yksilön valmiiksi. Vaan kun seuraava talvi saapuu, siitä yksilöstä löytyykin vikaa/vikoja. Se ei ole sopivan kokoinen, tarpeeksi lämmin, tarpeeksi käytännöllinen, tarpeeksi kevyt. Virallisesti. Sillä ehkä se ei ole myöskään oikean värinen, muodikkaan merkkinen tai olet jo valmiiksi kyllästynyt liian erottuvaan kuosiin. 

Nyt tiedätte taustan ja päästään tähän päivään. Hankin nimittäin kuopukselle uuden haalarin. Virallisesti syynä oli se, että hän paleli päiväkodissa käytetyssä Molon haalarissaan (vaikka alla oli jo kaksi paitaa ja fleecetakki). Pari viikkoa mielessä muhinut tarve täyttyi sopivan alennuksen tultua vastaan. 

Mini Rodinin haalari on kuulemma lämmin. Onko se täydellinen? Sitä en vielä tiedä... ;) Mietteissä kun oli myös Ticketin haalari...

Pomp de Lux

maanantai 20. lokakuuta 2014



Lisää vaatejuttuja...

Pomp de Lux. Merkki, joka ei näin poikien äitinä ole oikein iskenyt. Tytöille ostaisin todennäköisesti vaikka mitä ihanaa, tyllihametta, juhlamekkoa, leopardileggaria ja muuta söpöä. Pojille merkki tarjoaa omaan makuuni aika yllätyksetöntä (meinasin kirjoittaa tylsää) perusvaatetta, värimaailma on tummansininen, harmaa, valkoinen, sinapinvärinen. Inspiraatiota on ehkä otettu slipover-isien pukeutumisesta. ;)

Kutsuilla olen kuitenkin pari kertaa käynyt motivaationani ennen kaikkea kavereiden tapaaminen ja herkkupöytien antimet. ;)

Viime kutsuilta laitoin sitten tilauksenkin myyjän matkaan. Vaarinpaita ja topparukkaset vakuuttivat sen verran, että ansaitsivat päästä kokeiluun.



Vaarinpaidan otin koossa 110 ajatellen sen olevan sopiva isommalle pojalle. Tämäpä olikin sen verran pientä mitoitusta, että oli sopiva metrin pätkälle pikkuveljelle. Ai kun käteviä nuo pikkuveljet! Paita on ollut käytössä aika paljon, ja kestänyt pesuja hyvin. Tykkään kivan tyköistuvasta mallista. Voisin ostaa uudestaan!

Toppahanskat vakuutuin hankkimaan sillä perusteella, että myyjä kehui niiden olevan harvinaisen kestävät ja luonnollisesti pitävän kädet kuivina. Jäämme odottelemaan kokemuksia talvelta. Eräänä pakkasaamuna poika valitteli nämä päällään kuumia käsiään, mikä lupaa hyvää!

Löytyykö sieltä Pomp de Lux -faneja tai äitejä, jotka eivät ole merkille oikein syttyneet?

Talven takit

sunnuntai 19. lokakuuta 2014



Talven takit ovat tässä!

Isommalle pojalle sopi vielä tosi hyvin viime talvinen KappAhlin sininen parkatakki. Ehkä 4-5-vuotias ei kasva enää samalla senttivauhdilla kuin 3-4-vuotias? Pikkuveljelle nimittäin oli hankittava uusi takki ja hänelle ostin Rodinin mustan Picon. Se on vielä "aika" iso, mutta kiitos kaksoiskokojen, pienempi eli 92/98 olisi kuitenkin ollut kohta jo pieni. Meneepä siis kaksi talvea.

Paksuhan ei tämä Pico ole kevyestä toppauksesta huolimatta, mutta ulkoillessa käytetään sitten haalaria. Kauppa- ja autoilutakiksi tällainen on aika passeli.

Crocsin kengät on olleet mukava tuttavuus! Kivasti saa laitettua varret lahkeen sisäpuolellekin, no ei toki lapsi itse hyvänen aika, mutta äitihän ne kuitenkin laittaa. ;) Pikkuveljen pipo on Reiman ja tummansiniset toppahanskat Pomp de Luxin. Tämä onkin eka ostokseni Pomp de Luxilta ja hyviltä rukkasilta vaikuttavat!

Viilenee, viilenee. Joko on talvi mallillaan?

Tärkeimmät

lauantai 18. lokakuuta 2014






Jostain vauhdikkaiden leikkien ja riitojen keskeltä tuli isoveli huikkaamaan minulle: "Äiti mä rakastan mun pikkuveljeä!"

Niin rakkaat!

Äiti harrastaa tai ei

torstai 16. lokakuuta 2014




Meillä ei harrasteta mitään.

Tai okei, tarkennetaan: meillä ei harrasteta mitään tiettyyn kellonaikaan sidottua. Emme ole halunneet arkeen mitään ylimääräistä työ- ja päiväkotipäivien päälle. Viikonloppuaamuisinkin on hauskempaa rötvätä kotona kuin lähteä uimakouluun heti aamusta. Harrastusten aika tulee kyllä vielä.

Jos joku kysyisi minulta, mitä minä harrastan, ei minulta löytyisi varmaan yhtäkään salonkikelpoista vastausta. Koululaisena harrastin pianonsoittoa, ratsastusta ja hieman vanhempana tanssia. Ihan oikeita harrastuksia, joita listata ystävänkirjoihin, mutta jotka jossain vaiheessa alkoivat yksi kerrallaan tuntua pakkopullalta.




Nykyään harrastan omaa aikaa. Oma aika on jotakin, joka ei koostu töistä, kotitöistä, autossa istumisesta, koiran ulkoilutuksesta ja lasten kanssa touhuamisesta. Sitä on aika vähän, ja se koostuu seuraavista elementeistä:

Bloggaaminen

Bloggaaminen syö kohtuullisen suuren osan omasta ajastani, vaikka postaustahdissa se tarkoittaakin nykyistä säälittävää yhtä-kahta postausta per viikko. Bloggaamisharrastukseen luen kirjoittamisen lisäksi myös valokuvaamisen sekä muiden blogien lukemisen ja kommentoimisen. Bloggaaminen irrottaa ihanasti arjesta ja kiireistä ja siitä tulee melko suurella todennäköisyydellä aina hyvä mieli.

Juokseminen

Voiko juoksemista kutsua harrastukseksi, jos sitä on harrastanut vasta kuusi viikkoa? Odotan vielä, repsahtaako innostukseni, jaksaisiko se jatkua talveen (varusteita ainakin tarvitaan!) vai muuttaisiko se muotoaan kuntopyöräilyksi sisätiloissa. Juokseminen ja bloggaaminen tukevat myös harrastuksina toisiaan, sillä lenkillä on kiva pohdiskella postausideoita (tämäkin ehkä siellä syntyi). Ja voisihan siitä juoksemisestakin blogata. Ja blogikavereita Naisten Kympillä treffata..? ;)

Television katselu

Seuraan tällä hetkellä kolmea sarjaa: Iholla, Vain Elämää ja Kauniit ja rohkeat. Iholla siksi, että se on ihana! Vain elämää siksi, että se on minun ja mieheni yhteinen juttu. Kauniit ja rohkeat siksi, että jos aloitan jonkun sarjan katsomisen, ei sitä voi jättää kesken (tällä tiellä jo vuodesta -92). Sitä paitsi se on kaikessa karmeudessaan valloittavan viihdyttävä sarja.

Asioiden haluaminen

Asioiden haluamisella viittaan materian kuolaamiseen. Tätä harrastusta toteutan ennen kaikkea muiden blogeissa, Instagramissa, nettikaupoissa, FB-kirpputoreilla ja live-kirpputoreilla. Satunnaisesti kauppakeskuksissa kierrellen. Tätä harrastusta ajattelin vähentää roimasti, sillä eihän se ole kovinkaan palkitseva. En silti tarkoita että kokonaan tästä luopuisin, vaikka pienestä materiaähkystä juuri nyt kärsisinkin. ;)


En tosiaankaan tainnut päästä salonkiin. En ole käsityöihminen, meillä ei ole puutarhaa, en käy kuvataidekurssilla, kuntosalilla tai italian tunneilla, tai suorita purjehduskurssia.

Mutta näihin harrastuksiin tykkään käpertyä arjen vastapainona!


Kuvissa edelleen maanantainen metsäretki, jota jäin fiilistelemään koko viikoksi! No jaa, oikeasti en tässä välissä ollut ehtinyt mitään muutakaan valokuvata. ;)

Äiti mä en jaksa enää kävellä!

maanantai 13. lokakuuta 2014









No kylläpä jaksat! vastaan. Hopi hopi!

Retkeily on koko perheen puuhaa, mutta ihan eniten siitä taitaa nauttia perheen karvaisin jäsen mutaojissa räyskiessään.

Tämän paikan, Paavolan luontopolun Lohjansaaressa, löysin www.retkipaikka.fi -sivustolta. Jos asustat läntisellä Uudellamaalla tai niillä seuduin, niin kannattaa käydä! Polku ei oikeasti ole kovinkaan pitkä, olisikohan kilometrin luokkaa. Kyllä kolmevuotiaskin jaksoi. ;)

Reitin kohokohta on upea satoja vuosia vanha Paavolan tammi. Missään ei ole pitkään aikaan ollut yhtä hiljaista kuin tuolla aukiolla!

Lähistöltä löytyy myös viinitila ja yli satavuotias koulurakennus. Lisää tällaisia!

Metsä on ehdottomasti parhaimmillaan syksyllä!

P.S. Toivomisen varaa oli vain kameran valovoimaisuudessa...

Elämän yhtälöitä

lauantai 4. lokakuuta 2014






Reaalielämän yhtälöitä viime viikolta:

  • Meillä: Lapsi + koira + tennispallo olohuoneessa + palava kynttilä = steariinit sohvalla
  • Ystävän kotona: Punaviini + Vain elämää + kaksoset + jumppapallo = punaviinit seinillä, matolla, sohvalla

    (kiitos materiaalista tähän postaukseen, muru! ;) )


Muita vastaavia katastrofiyhtälöitä, joita tulee perheenäitinä summailtua:

  • Punainen pikkuautomitsubishi ≠ vihreä pikkuautojeeppi = ilmiriita
  • Kura-aika + vaaleasävyinen koti ≠ siisti koti
  • Väärät sukat + lattialla makaava ankerias + illalla pakkaamatta jääneet retkieväät + jäässä olevat autonikkunat + hukassa olevat avaimet + bad hair day = takuuvarmasti myöhässä aamupalalle ehtivä lapsi
  • Lapset + päiväunet + soiva ovikello = haukkuva koira = kiehuva sappi potenssiin sata
  • Pikkuauto * 150 = uskomatonta mutta totta
  • Rentoutumista hakeva äiti + Hullujen Päivien kuvasto = todellinen katastrofi
  • Työ + koti + perheaika + parisuhdeaika + liikunta + kaveriaika + oma aika = 30h/vrk (en kuitenkaan koe asiaa yhtä raastavana kuin tämä keskustelua aiheuttanut bloggaus, vaikka kuivashampoo onkin tuttu niksi)

Mutta sittenkin:

  • Meidän perhe + metsä + syksy + keksieväät = hitsin hyvä tunnelma
  • Rakkauden määrä / lasten määrä = vakiona kertautuva
  • Hetkittäin kaoottinen perhe-elämä > elämä ilman tätä kaikkea

Vino pino

perjantai 3. lokakuuta 2014



Tunnustan: nyt menee yli tarpeen. Koristetyynyjä riittää, tässä ehkä kolmannes, tyynynpäällisistä valtaosa on ihan samanvärisiä ja/tai -tyylisiä keskenään, ja kohta on olohuoneessa miehen iloksi (?) ja yllätykseksi roosa lookki.

Missä kohtaa sinulla menee överiksi? :D

Näillä teemoilla viikonloppuun!