Kalliiksi tulee...

... nimittäin töissä käynti. Kävin L-E:n blogissa jo avautumassa joistakin menneen viikon kustannuksista, joten kerrottakoon niistä täälläkin.

• Hinauskustannukset. Pysäköin autoni työpaikkani lähelle väärälle puolelle katua ja odottelen parhaillaan laskua siiitä, että Helsingin kaupunki oli ystävällisesti hinannut autoni toiselle puolelle katua. Kustannusarvio: 80€. (Tämä on vain veikkaus, en oikeasti tiedä paljon saan tästä ilosta maksaa)
• Autonkorjauskustannukset. Sittemmin sain autopaikan firman autotallista. Se on tietysti hirveän kiva siltä kannalta, ettei mene sitä 9€ päivässä parkkimaksuihin. MUTTA: Tänään onnistuin ajamaan autoni autotallin seinään. Huom! Asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että nautin lasillisen vappukuohuvaa klo 9 aamulla, tämä äksidentti tapahtui vasta n. klo 16. Jotenkin tuli vedettyä mutka suoraksi ja auton kylki otti betoniin ja tässä sitä ollaan auton kylki ruvella. Nyyh. Onneksi ei ole arvokas auto, eikä sellaista näemmä kannata jatkossakaan hankkia. Eikä minulla tietenkään ole mitään täyskaskoa. Kustannusarvio: 1000€. Todennäköisesti peltiä ei kannata edes korjauttaa, koska kustannus on niin suuri. Mies saa tehdä taikoja spraymaalin kanssa ja niillä mennään.
• Työvaatteet. Kahdet kengät, takki, kaksi huivia, kolme mekkoa, neuletakki, sukkahousut, kaksi toppia, jakku, suorat housut, laukku. Kustannusarvio: En viitsi edes laskea. Vaikka mainittakoon, että olen ollut kuitenkin aika maltillinen ja nämä ostokset olivat oikeasti tarpeeseen. Tässä kohtaa olisi voinut lähteä mopo käsistä.
• Päivähoitomaksut. Esikoinen pk:ssa 15pv/kk, 188€/kk, kuopus vielä hetken miehen kanssa kotona.
• Bensa. Kaksi täyttä tankillista bensaa tankattu tähän mennessä, yhteensä 120€. Kuukauden kustannusarvio n. 400€. EDIT: Laskuvirhe vappuaaton iltayön tunteina. Ei niihin bensoihin menekään kuin n. 250€/kk.
• Työpaikkalounaat. 5,80 per annos eli n. 95€/kk. Varmasti kalliimpaa kuin kotona makaronia ja jauhelihaa puputtaessa. Summaan voi vielä lisätä työpaikan kahviosta ostetut kalliit iltapäiväjäätelöt ja -suklaat pari kertaa viikossa.

Kaikki tämä ennen ensimmäistäkään palkkapäivää. Voin raportoida sitten, kun tämä alkaa lyödä leiville...

Aurinkokello
(Postaukseen liittymätön pakollinen kuva)

Lapsimessupostaus

Tulin, näin ja koin! Ja ostin. Ei kaduta vielä.

Minä itse omassa hyvässä seurassani, kaksi tuntia tehokasta shoppailuaikaa. Pyysin kyllä muuta perhettä mukaani, mutta mies valitsi lähteä mielummin uimahalliin kahden uimataidottoman täysin vahdittavan lapsen kanssa. Hullu. Oli niillä kuulemma ihan hyvin sujunut. Respect.

Saalis part I. Mikään näistä ei ollut täysin heräteostos, sillä monia olen aiemmin pyöritellyt ostoskoriin ja takaisin. Pieniä messualennuksia -15%-20% ja kaupat tuli. Gugguu, Beau Loves, Mini Rodini, Villervalla ja päiväkodin vappukarkeloihin nallehattu.

Saalis part  II. Skiphopin reput ovat olleet mielessä noin vuoden. Metsolan pyyhesetti oli puolestaan täysin heräostos. Keltaista kesään hyvällä messutarjouksella! :)

Kuopuksella tangollinen Mini Rodinia -20%, Skidillä paljon Villervalla-tarjouksia uutuuksista. Koot olivat Villervalloista jo vähän loppu, löytyi hyvin kokoa 86 ja sitten taas 116 ylöspäin, siitä välistä ei niinkään...

Villervallaa, Metsolaa (heilläkin koot aika lailla huvenneet), Gugguu ja Papu. Gugguulta ostin keltaisen t-paidan ja ihailin keltaisia baggy-housuja. Housuissa kuitenkin vyötärö vaikutti vähän leveähköltä hoikan malliselle lapselle, joten en uskaltanut ostaa. Papulta katselin leggareita, mutta jäivät kuitenkin hankkimatta, kun tarve ei ole akuutti.

Ensi kerralla houkuttelen miehen ja pojatkin mukaan. Vaikka toki viihdyin ihan hyvin näinkin. ;) Ostoskiintiö ainakin tuli täytettyä seuraavaksi kuukaudeksi...

Huippulaatua!

Nimittäin tämä me&i:n kuosi. Ostin viime syksynä paidan (alla) ja pipon (päällä). Pipo on pesty muistaakseni kerran. Paita on pesty ainakin 30 kertaa. Se ei ole kärsinyt pesukertoihin nähden juuri ollenkaan. Vähän ovat värit haalistuneet ja pintaan tullut pientä vaaleaa haituvaa, mutta sen huomaa vain, kun vertaa tuohon uudenveroiseen pipoon. Ei ole pesunukan tynkääkään!

Kokemusteni mukaan me&i:n laatu on ollut vaihtelevaa, mutta kohdallemme on sattunut ainakin pari tällaista helmeä, joista riittää pidettäväksi toiset 30 pesukertaa pikkuveljellekin. Harmi, että tänä keväänä kuosit eivät puhutelleet. Onko teillä kokemuksia kevään malliston laadusta?

Mikä on muuttunut toimistolla?

Työkenkäni mun. Kuva vagabond.fi

"Ei täällä ole mikään muuttunut," väittävät toimistolla. No todellakin on! Kolmessa vuodessa on havaintojeni mukaan tullut muutoksia ainakin seuraaviin asioihin:

• Käytännössä kaikki työtehtäväni
• Organisaatio
• Esimies
• Melkein kaikki tiimikaverit
• Työtilat ja se missä on pääsisäänkäynti
• Oma roskakori täytyy nykyään tyhjentää itse. Siis en tarkoita sähköpostin roskakoria. Vaan niitä banaaninkuoria.
• Minulla on web-kamera ja älypuhelin
• Etätöihin kannustetaan eikä niitä enää kummastella
• Neukkareissa on taulu-tv:t, joilta voi yhdessä tarkastella kalvosulkeisia. Ei siis enää videotykkejä!
• Minun ei ole enää niin vaikea herätä klo 5.30, mutta todella helppo (ainakin toistaiseksi) lähteä kotiin viimeistään klo 16
• Työyhteisöllä on erilaisia sisäisiä blogeja, joissa vilahtelee tosi mielenkiintoisiakin ja hyvin kirjoitettuja tekstejä
• Muutenkin henkilöstöllä on uusia välineitä käydä keskustelua verkossa, ja niitä jopa käytetään semiaktiivisesti
• Työnantaja ei enää järjestä ilmaista liikuntaa kuntosalin ja ohjattujen jumppien muodossa

Mikä ei ole muuttunut:

• Yhä näköjään tulee turhia palohälytyksiä ja porukka patistetaan kadulle värjöttelemään kesken palaverin. Vaksit ovat edelleen supertärkeinä näissä tilanteissa.
• Automaatista saa samoja juomia kuin ennenkin (kahvi, kuuma vesi, kaakao, mustaherukkamehu)
• Työmatkaruuhkat ovat ja pysyvät
• Palavereita on edelleen (liian) paljon
• Ruokalassa on hyvää ja monipuolista ruokaa. Oikein innoissani valikoin lautaselleni monia erilaisia salaatteja ja raasteita. Nam!

Ihmisistä osa on muuttunut, osa ei. Jotkut ovat selvästi vanhentuneet kolmella vuodella. Itse en tietenkään missään nimessä kuulu niihin, joissa iän karttuminen näkyy, hah! ;) On hauska seurata ihmisten reaktioita, kun näen vanhoja tuttuja ruokalassa. Kukaanhan ei tietenkään odota törmäävänsä minuun, ja olen laskeskellut, että menee keskimäärin viisi sekuntia, että juttukaveri tunnistaa minut. Ensin tyyppi vastaa robottimaisesti "Moi" ja sitten viiden sekunnin päästä syttyy lamppu että "Ai MOI!". Positiivista on, etten ole kerännyt niin paljon raskauskiloja, silmäpusseja tai ryppyjä, että jäisin kokonaan tunnistamatta samaksi tyypiksi, joka katosi sinne äitiyslomille.

Kaiken kaikkiaan olen selvinnyt kahdesta päivästä aika kivasti! Kuinkahan kauan muuten voi vedota siihen, että "emmä tiiä enkä osaa, olen just palannut äitiyslomalta"?

Välikausi -91

Löysinpä teidän iloksenne vielä kuvia pikkusiskoni ulkovaatetuksesta 90-luvun alusta. :) Tuolloin olikin jo näköjään siirrytty peruspunaisesta pinkkiin, vaaleanpunkkuun ja lilaan. Kera pikkukukkien, tietysti. Poikien ysärimuodista ei ole havaintoja, mutta eräs tyttönen näytti tältä:

IIK, mikä söpöläinen!
Nämä keinonahkaiset vaunut olivat aika hitsin hienot! :)

Vau mikä turkisreunainen hattu ja kaulus! Tämä oli varmaan talvihaalari.
Plaston kärryn malli on näköjään säilynyt muuttumattomana ainakin
pari vuosikymmentä. Kuvan yksilö on nyt poikiemme käytössä mökkivisiiteillä.

Pieni reiluus ei haittaa mitään, kun vyötäröltä vähän kuroo... Sääntö, joka toimii nykypäivänäkin!

Onkos siellä 90-luvun lapsia, jotka voivat samaistua näihin kuviin? :)

Menikö se jo pois muodista?

Heiiiii, älä vaan kaadu!!

Monen äidin potema lastenvaatetauti (kai niitä tartunnan saaneita on muitakin kuin minä?) taitaa tänä keväänä kulminoitua tähän tipun väriseen Pico-takkiin. Onko se niin in että se onkin kohta jo out? Että se tulee vastaan joka nurkalla, kuten tuo edellisen postauksen sudenpentuhattu vuonna -84 tai Bula-hattu vuonna -92?

Innovaattorit siirtyvät nopeasti muihin merkkeihin, kun niistä vanhoista jutuista tulee massamuotia. Varmaan tämän ilmiön takia vaatemerkit tekevät tiettyjä juttuja vain sopivan pieniä eriä. Säilyypähän tuotteen (ja merkin) haluttavuus. Ainakin Popin verkkokauppa hallitsee hyvin tämän strategian, sillä mitä nopeammin joku ihana kuosi, tupsulakki tai raitapaita myydään loppuun, sitä koukuttuneempi on asiakas! Sen seuraavan ihanuuden ainakin sitten ehdin saada!

Nämä keltaiset Picotkin kyllä ilmeisesti myytiin loppuun hetkessä, mutta taitaa niitä silti riittää. Viime viikolla Sellossa bongasin näitä kaksi. Kyllä pico-äiti picon tunnistaa! Myös ne halpiskopiot. ;)

Minä, epäilemättä en mikään innovaattoriäiti, joka tapauksessa olen edelleen hyvin ihastunut tähän keltaiseen piristykseen!

Näissä kuvissa meidän kohta kaksivuotiaalla Herra Tuumailijalla on päällään siis Mini Rodinin Tipu-, EIKU Pico-takki koossa 92/98, KappAhlin vuorelliset puuvillahousut, Po.Pin raitapipo ja Cirafin mokkakengät (veljen vanhat). Niin ihana! ;)

Välikausi -84

Marian innoittamana kaivelin vanhempieni valokuvalaatikoista muutamia muotikuvia 80-luvun alusta. Näyttääkö yhtään tutulta?

Näköjään äitinikin tykkäsi mätsätä minun ja vuotta nuoremman veljeni vaatteita. Ainakin asusteet ovat samaa sarjaa, olisikohan haalaritkin... Lienee siis periytyvää tämä lastenvaatetauti?

Kurahousuista ei ainakaan pääse mihinkään.

Nämä otokset ovat ehkä vuodelta -83. Lapio- ja kuorma-autoleikeissä täytyy olla jotain universaalin kiinnostavaa. Ihanat äitiyspakkausmakuupussit, eikö? :)

Talvimuotiin (-84) puolestaan kuului olennaisena osana tuollainen turkishattu. Niin cool! Ja varmasti lämmin. Ja valkoiset nahkakengät, takuulla käytännöllinen väri! ;)

Olisipa hauska nähdä ulkovaateretrojuttuja muissakin blogeissa!

Lisää kesäpaitajuttuja

Ovatkohan Mini Rodini, Blingo ja Beau Loves sopineet keskenään kesän t-paitatyylistä?

Esikuva?

Minulla on ongelma, jonka tosin voidaan katsoa olevan positiivinen sellainen. Aikani lasten kesämallistoja selailtuani olen nimittäin todennut, että en innostu oikein mistään. Hupsua! Ehkä olen edennyt lastenvaatetaudin terminaalivaiheeseen.

Kesäpaitoihin ei viitsisi tehdä kovin suuria rahallisia panostuksia. Hinnan ja laadun on kohdattava. Perusvaatetta ja pari ihanuutta - mutta missä ne ihanuudet ovat?

Tässä joitakin ajatuksiani eri merkeistä:

• Villervalla: liiankin värikkäitä
• Aarrekid: joku siinä uudessa kuosissa sittenkin epäilyttää
• Me&i: tunkkaisia värejä ja kuluneita kuoseja
• Småfolk: aiheuttaa lievää migreeniä, taustalla myös laatupettymyksiä
• Mini Rodini: joku niissäkin tökkii, hinta-laatusuhde nyt ainakin
• Beau Loves: no ne meni jo kaikki, ja kalliitakin ovat
• Po.p: laatupettymyksiä, tosin olisin voinut sen jätskipaidan tai sen oranssin raitapaidan ostaa
• H&M, KappAhl, Lindex: hahmoja, hahmoja, hahmoja
• Metsola: frotee on liian kuuma kesällä
• Bobo Choses: liian leveitä
• Maxomorra: laatupettymyksiä
• Nova Star: tältä merkiltä ei iske muut kuin farkut

 No löytyi sieltä kuitenkin jokunen harkinnassa oleva:

Villervallan raidat ovat olleet vaihtelevan laatuisia, kuinkahan käy tämän taskupaidan? H&M:n karhu on suloinen ja Lindexin poliisiautot olisivat taatusti poikien mieleen...

Tyttöjen ilta kolmekymppisenä

Siinä on eroa, viettääkö tyttöjen iltaa parikymppisenä opiskelijana vai kolmekymppisenä perheenäitinä!

• Parikymppisenä tyttöjen iltoja oli vähintään joka kuukausi, kolmekymppisenä korkeintaan pari kertaa vuodessa.
• Parikymppisenä illan tarjoilut koostuivat fetasalaatista, patongista, levitteestä, sipsipussista ja karkkipussista. Kolmekymppisenä menun suunnittelu aloitetaan kuukausi ennen tapahtumaa, ja siihen kuuluu noin viisi erilaista suolaista vaihtoehtoa ja kolme erilaista jälkiruokavaihtoehtoa. No on siellä kyllä se fetasalaatti ja patonki mukana edelleen.
• Parikymppisenä juomat juotiin jostain muovimukista. Kolmekymppinen emäntä ostaa iltaa varten uudet kuohuviinilasit (menikö tässä kohtaa jo vähän överiksi ?)  ;)
• Parikymppisellä oli koko päivä aikaa valmistautua iltaa varten. Kolmekymppinen ei mitään kynsiä lakkaile. Hän saa miehen ja lapset ulos ovesta klo 16, kun ensimmäinen vieras saapuu klo 17. Tunnissakin ehtii toki vallan mainiosti imuroimaan, pesemään lattiat, tyhjentämään yhden koneellisen pyykkiä, meikkaamaan ja tekemään sen fetasalaatin!
• Parikymppiset juttelivat illanistujaisissaan opiskeluista, poikaystävistä ja harrastuksista. Kolmekymppiset juttelevat lapsista, matkustelusta ja töistä. Ei-synnyttäneitä traumatisoidaan synnytystarinoilla.
• Parikymppisenä oli kiire baariin jo yhdentoista aikaan. Kolmekymppisenä sinne baariin ei oikeastaan viitsisi edes lähteä.
• Parikymppinen jaksoi valvoa aamuseitsemään asti. Kolmekymppinenkin sinnittelee neljään. Näemmä. Tsiisus. 
• Parikymppinen sai huoletta pötkötellä koko seuraavan päivän peiton alla ja vielä seuraavankin. Oli kolmekymppisellekin järjestetty lepoaikaa. Mutta sohvalla pötköttely on kieltämättä vähän erilaista ja jotenkin hytkyvämpää, kun kolmevuotias ja kaksivuotias pomppivat samalla sohvalla...

Valmiina töihin

Loikka suuri kuin Kiinanmuuri

kilttinä vain kanssasi leikkisin

mutta mihin minä raitani jättäisin

Näin lukee Nordqvistin teepakkauksen kannessa. Mikä lie sentimentaalisuuskohtaus iski, mutta jotenkin onnistuin löytämään tästä mietelauseesta itseni töihinpalaavana äitinä. Kahden viikon kuluttua se alkaa. Kolme ja puoli vuotta kotiäitiyttä takana, pitkä mutta toisaalta hyvin lyhyt aika tässä elämässä. Ajatukset ovat ristiriitaiset, kuten kuvioon kuuluukin. Uskon kuitenkin, että muutaman kuukauden kuluttua olemme kaikki jo vanhoja tekijöitä. Tuskin myöskään lakkaan olemasta äiti, vaikka käynkin töissä. Kommenttiboksiin saa ladata vertaistukea!! ;)

Tässä äidin tärkeät varusteet työpisteeseen - uusi teemuki ja Tiikerin päiväunta.

Ja kyllä minun on varmaan hankittava tällainen postikortti työpistettäni koristamaan... Pommeja putoilee vähän väliä, mutta tuleen ei jäädä makaamaan...!

Vai olisiko tämä sittenkin enemmän minun juttuni? ;)

Postikortit: allposters.fi

Kahden pojan kesävaatteita

Vielä ei olla kunnolla keväässäkään, mutta minullapa pyörii mielessä jo kesä! K-e-s-ä!! Miettikää te muut vaan niitä välikausivaatteita. ;)


Hämmentävän samankaltaista ruotsalaista suunnittelua, Po.P ja Villervalla...! Tärkeä kysymys kuuluu, että kumpi on kivempi? Popit taisi jo mennä, Villervalloja saa näemmä jo tilattua ainakin Ruotsin puolelta...

Kaivoin kesävaatevarastot esiin kesäfiilistelymielessä. Lämpömittarin lukemat eivät ihan vielä rohkaise vetämään shortseja jalkaan, joten pakkasin vermeet takaisin kaappiin pikaisesti. No otin minä toki muutaman kuvan. :)

Viimevuotisista t-paidoista osa taitaa siirtyä pikkuveljelle. Isoveljelle on hommattu tähän mennessä yllä olevan kuvan paidat. Paidat vasemmalta oikealle Seppälä, Villervalla, Blingo ja hupparit H&M ja Seppälä.

Osa näistä lienee sopivia pikkuveljelle, osa menee vielä isoveljelle. Sekalainen kasa viime kesäisiä paitoja siis.

Shortsit on siitä kivoja, että hoikka poika voi käyttää samoja vaikka kolme kesää. :) Nämä farkkushortsit taitaa kaikki mennä kummalle pojalle vain, kokoja 86-98. Suurin osa on ostettu kirppiksiltä ja FB-kirppiksiltä.

Collegeshortseista me&i on ollut paras merkki malliltaan. Niitä löytyykin kaikenlaisissa väreissä, ja on tuolla myös joku Lindex joukossa.

Sateisena ja viileänä kesänä (mallia viime kesä) tämä määrä olisi varmasti aivan riittävä. Mutta muistatteko parin vuoden takaisen kuuman kesän? Ihan niin kuuma ei tarvitsisi olla, mutta auringon ystävänä haaveilen kuitenkin hellekesästä ja vähintäänkin jostakin lämpimästä lomareissusta. Jokunen investointi lienee siis vielä paikallaan. Toivottaisin tervetulleeksi vaikkapa tällaisia (ja paloautopaita meille onkin jo tulossa):

Mistä löytyvät teidän kivoimmat kesäpaidat?

Vieläkö keltakuume vaivaa?

Jäitkö picottomaksi? Ei hätää! :)

Seppälästä saa tällaisia keltaisia kevättakkeja hintaan 32,95 €. :)

Seppälässä näytti olevan myös aika hyviä ratkaisuja edullisten kesäpaitojen tarpeeseemme:

Tällaisia havaintoja äiti teki ensimmäisen päiväkotipuolitoistatuntisen aikana Seppälässä (piti kylläkin mennä kirjastoon, mutta se aukeaakin vasta klo 11!). Sitten kiiruusti takaisin päiväkodille. Vastassa oli vähän purkautuvaa ikävää, toivottavasti pikku hiljaa alkaa kaverit kiinnostaa, niin äiti ja isi unohtuu...

Outo minä!

Sain Jennijeeltä hauskan outoushaasteen, kiitos siitä! Päätin koostaa tähän muutamia outouksia, jotka ovat kyllä ehkä ennenkin tulleet blogissa esille tavalla tai toisella... Mutta kertaus on opintojen äiti!

1. Rakastan suklaata. Siinähän nyt ei ole mitään outoa, mutta ehkä hieman epätavallista on se, että tarvitsen suklaapalan heti herättyäni. Muutoin en kykene laittamaan lapsille aamupuuroa.

2. Katson Kauniita ja Rohkeita. Kuulemma Ridge poistuu sarjasta tällä viikolla, ja olen mielessäni pohtinut erilaisia vaihtoehtoja sille, kuinka hänen roolihahmonsa on kirjoitettu ulos. Jotain dramaattistahan sen on oltava. Äläkä nyt tule kommenttiboksiin pilaamaan jännitystäni! ;) Veikkaan, että joko

a) joku (ehkä Liam tai Bill) ajaa vahingossa autolla Ridgen päälle ja tämä kuolee sairaalassa.
b) Ridge saa sydänkohtauksen heti sanottuaan Brookelle tahdon alttarilla. Onhan tuo Ridge nimittäin jo aika vanha.
c) Prinssi Omar tulee ja kidnappaa Ridgen. Tällöin Ridgen roolihahmolla on mahdollisuus palata sarjaan, olihan Taylorkin Prinssi Omarin vankina kahteen otteeseen (eikä suinkaan kuolleena, kuten katsojat saivat luulla).
d) Thorne ampuu Ridgeä päähän lääkehuuruissaan (näinhän kävi jo kerran 90-luvulla, mutta tuolloin Ridge selvisi).

Aivan takuuvarmaa on kuitenkin se, että Brooke tullaan näkemään itkuisena seuraavat kaksi kuukautta.

3. Käytän tarrarullia. Onhan se ehkä hiukan outoa tai ainakin mummomaista?

4. Muistan vieläkin ulkoa monen ala-astekaverin tuon aikaiset kotipuhelinnumerot sekä synttäri- ja nimipäivät.

5. En juo kahvia tai kokista. Siis lainkaan. Läträän teellä.

6. Olen onnistunut ajoittamaan lasteni syntymät isänpäiväksi ja äitienpäiväksi. Olen muutenkin hyvä suunnittelemaan. ;)

Jos haluat kertoa itsestäsi outouksia omassa blogissasi, niin nappaa haaste mukaasi! :)