 |
| Kuva täältä |
Minusta blogin pitäminen on ollut yllättävän ihana, koukuttava ja hauska harrastus! Mutta on se myös toisinaan vähän haastavaa ja joskus huomaan vellovani yhdessä jos toisessa aiheeseen liittyvässä kriisissä. Muutamia kriisityyppejä teillekin mainitakseni:
- Lasten päikkäriaika meni taas bloggaamiseen -kriisi
- Blogini on enimmäkseen kevyttä höttöä, vaikka minussa on muutakin -kriisi
- Joku ei tajunnut sarkasmia eli outoa huumoriani -kriisi
- Ketään ei kuitenkaan kiinnosta juttuni -kriisi
- Jotakuta juttuni saattavat kiinnostavat liikaakin -kriisi
- Kirjoitin viime viikolla jotain hölmöä ja tekisi mieli poistaa koko juttu -kriisi
- Some on raadollinen maailma, vaikka itse olisikin ihan hyväntahtoinen -kriisi
- Netissä on helppo tulla väärinymmärretyksi -kriisi
- Puolituttu stalkkaa blogiani -kriisi
- Kuvani ovat suttuisia, epätarkkoja ja pimeitä -kriisi
- Tekstini vilisee kirotusvireitä -kriisi
- Lasteni ja itseni kuvia on täällä -kriisi
- En saa unta kun kehittelen postausta, onko vähän hullua -kriisi
- Kukaan ei kommentoinut mitään -kriisi (kommentoikaa joku nyt edes säälistä jotain, kyllä sillä on merkitystä...) ;)
- Käytän liikaa hymiöitä -kriisi
Oliko tuttuja kriisejä muille bloggaajille?
Joo, ja siis en ole menossa mihinkään! :)
P.S. Viitsiikö tätäkään nyt julkaista -kriisi pukkaa kohta päälle, mutta menköön nyt...
Samoja kriisejä minäkin välillä poden :D
VastaaPoistaHih, no hyvä jos löytyy muitakin! :)
PoistaHahaa, tämä oli hauska! :D
VastaaPoistaMullakin on joitain näistä.
Varmaan noita puolituttuja stalkkaajia tai muutoin liian kiinnostuneita voi helpommin tulla, jos blogissa on kuvia ja perhe on tunnistettavissa. Vaikka mistäs mä tiedän, joku puolituttu varmaan stalkkaa muakin, eikä ikinä kerro mulle, että on mut bongannut! :P
Se on kyllä kaksipiippuinen juttu, jos on valinnut tämän tien että perhe on tunnistettavissa kuvista... Anonyymina voisi kirjoitella vapaammin. ;) Mutta itsepä olen näin valinnut, ja näillä mennään!
PoistaJa eihän siinä sinällään mitään pahaa ole. Itse en ole ihan ymmärtänyt mitä hirveää pahaa niistä lasten kuvista voi seurata. Joku kiusaa koulussa? Hmm, kuulostaa jotenkin epätodennäköiseltä. Tai aika köyhältä kiusaamisen aiheelta. Tietysti joku pervo saattaa napata kuvia omaan käyttöönsä, mikä on tosi ällö ajatus, mutta ei välttämättä silti omaan elämään vaikuta mitenkään. Minusta tavalliset arkiset kuvat tai vaatekuvat on aika kesyjä tässä mielessä.
PoistaJa vaikka itse melko anonyymi olenkin, en silti osaa kirjoittaa kovin vapaasti (tyyliin haukkua pomoa, kollegoita, sukulaisia ja naapureita ;) ), vaan joku itsesensuuri on silti päällä. Eli lopulta jutut on sellaisia, ettei oikeastaan haittaisi, vaikka kirjoittaisin niitä ihan nimellä ja naamalla.
Yritän pysyä kuvissa juurikin kesyllä linjalla, eli lasten (ja omissa) nakukuvissa menee raja..! :D
PoistaItsesensuuri on ihan ymmärrettävää vaikka olisikin periaatteessa anonyymi, eipä sitä koskaan tiedä milloin ns. "jää kiinni". :)
AAMEN!!!! :D <3
VastaaPoistaHih, näinpä! :)
PoistaPs. Kiteytit blogiahdistuksen täydellisesti.
Poista:D Mää oon siitä hassu etten ole tajunnut kehitellä bloggaamisesta kriisejä... Vielä! Kirjoitan itselleni ja ihan kiva jos joku lukee (aika trafiikki siellä käy että kai niistä joku lukeekin?) vaikka aika harva viitsii kommentoida... Tai sitten mun jutut on vaan niin tylsiä ettei ne viitsi... Apua! Saankohan mä tästä nyt kriisin!
VastaaPoistaTavoittelen juuri tuollaista rentoa asennetta! :) Kirjoitan myös ennen kaikkea itselleni, mutta en voi olla unohtamatta että joku kai täällä käy näitä juttuja lukemassakin. :)
PoistaÄlä ota kriisejä, en suosittele! :D
Vaikka itselleen kirjoittaakin, niin kyllähän se kieltämättä mieltä lämmittää, kun joku edes ilmaisee lukeneensa. Etenkin, kun bloggerin laskurit osoittaa vierailijoita kuitenkin käyneen!
VastaaPoistaKriisejä podettu siis täälläkin.
Samoja ajatuksia siis sielläkin! :)
Poista:D Taitaa olla aika yleisiä kriisejä ;D Ihan rennosti vaan!! :D
VastaaPoistaNo sanos muuta! ;)
PoistaHih :) Mä olen jo alunperin päättänyt, että päiväuniajan saan käyttää bloggailuun, ja että se on ihan hömppää, niin ei ole päässyt kriisiä pukkaamaan :D Kuvat on mitä on, mutta tuntuuhan tuota porukkaa kuitenkin käyvän, joten ehkä siellä joku kiinnostaakin :D Ei pidä ottaa bloggailua liika vakavasti ;D
VastaaPoistaNo ei pidäkään! :) Turha itsekriittisyys vaan pukkaa esiin välillä. :)
PoistaJoskus mietin että ehkä päikkäriajalla voisi vaikka itsekin nukkua, mutta toisaalta bloggaaminen on jopa mukavampaa kuin nukkuminen. :)
Hyvin kiteytetty blogikriiseily :D Kukapa ei välillä kriiseilisi?
VastaaPoistaMitään en tunnusta!! Mutta tunnistin.... ;D
VastaaPoistaTässä sulle yks kommentti ainakin! ;)
Kiitos kommentista, hih! ;)
PoistaTutulta kuulostaa hyvinkin :) Loistavasti kiteytetty. Itse etenkin usein painin tuon kanssa että kun on niin vähän lukijoita niin viitsiikö sitä edes vaivautua ja taas sit toisaalta onneks ei oo paljoa lukijoita kun sekään ei olis hauskaa ja ja :D äh.
VastaaPoistaSamoja ajatuksia sielläkin siis! Toisaalta en haluaisi että blogillani olisi ihan lukematon määrä lukijoita, mutta toisaalta iloitsen jokaisesta uudesta lukijasta kovasti - ristiriitaista! :D
PoistaLeopardikuningatar sen tuolla jo aiemmin totesikin, että vaikka anonyymisti kirjoittaakin, sensuuri pelaa silti. Ihan kamalan henkilökohtaisia asioita en osaa enää kirjoittaa, sillä joku saattaisi kuitenkin tunnistaa minut. Toista oli, kun kirjoitin blogia, jossa ei ollut kuvia lainkaan. Silloin käsittelin varsin kipeitäkin asioita.
VastaaPoistaNuo kriiseilyn aiheet ovat tuttuja minullekin. Sitten ajattelen, että niin kauan on ok kirjoittaa ja lukea muiden blogeja, kun siitä tulee hyvä mieli minulle itselleni. :) Joskus tulee morkkis, kun koneella tulee vietettyä niin paljon aikaa, ja silloin pidän vähän taukoa...
Tuo hyvän mielen kriteeri onkin hyvä! Harrastuksistahan pitääkin tulla hyvä mieli, ja niistä pitää saada voimaa arkeen. :) Nyt vain huolin, miten ehdin kirjoittamaan blogia, kun menen keväällä töihin... :/
Poista