 |
| Kuva täältä |
Tässä tulee pieni lista ammateista, joita tuli muinoin kirjoiteltua kavereiden ystäväkirjoihin (tykkään listoista, oletteko ehkä huomanneet..?):
- Ratsastuksenopettaja
Tämä oli varmaan jokaisen heppatytön haaveammatti. Minulla ei olisi tähän todennäköisesti mitään taipumuksia, joten ihan kiva että päädyin muihin hommiin. - Kirjailija
Runotyttökirjoista innostuneena kehittelin joskus omia tarinoita ja haaveilin kirjailijan urasta. Eipä taida löytyä pätevyyttä näihinkään hommiin... Ei ne edes julkaisseet sitä mun yhtä novellia SinäMinässä... - Lastentarhanopettaja
Yläasteella vietin pari TET-jaksoa läheisessä päiväkodissa. (Ehkä siinä samassa, johon lapseni keväällä menevät, jos hyvin käy!) Sen jälkeen olin aivan varma, että tulevaisuuteni olisi lastenhoidon parissa. No en lähtenyt tällekään tielle. Ihan hyvä, ottaen huomioon viilipyttymäisen kuoreni alla räiskyvät kipinät... Toisin sanoen, pinna ei varmaan riittäisi. Lastentarhanopettaja varmasti hyötyy lehmänhermoista. Vai onko se eri juttu, kun hoitaa vieraita lapsia? En tiedä. - Sihteeri
Lukiossa mietin, hakeako sihteeriopistoon. On muuten aika haastavaa miettiä 18-vuotiaana tulevaisuuden suuntia, kun päätösten perustana on pelkkiä hataria mielikuvia ja epämääräisiä käsityksiä. Luulen, että olisin varmaan ihan OK sihteeri, mutta ei se taitaisi olla minun juttuni sittenkään. - Toimittaja
Tämä alkaa olla jo vähän sinne päin. Kirjoittamisesta tykkään. Fiktiota en osaa kirjoittaa yhtään, faktaa ehkä jonkin verran paremmin. Mulla oli oma heppalehti ala-asteella. :) Haastatteluissa en varmaan osaisi esittää tarpeeksi teräviä kysymyksiä. - Lastenvaatekauppias
Tämä on uusin. Jos voisikin muuttaa harrastuksensa työksi ja vielä saada siitä leipänsä? Olisipa ideaali tilanne. Harva uskaltaa!
Nykyiseen ammattiini olen ajautunut aika huomaamatta. Olen edelleen samalla työnantajalla, jossa aloitin kesätyöt kaksitoista vuotta (!!) sitten. Hommat ovat muuttuneet vuosien varrella, nykyinen tehtäväni vastaa sitä mitä luin hirmu järkevästi valitussa opinahjossa pääaineena (markkinointi).
Mitä teidän haaveammattinne olivat? Päädyittekö haaveilemallenne alalle?
Ei voi olla totta, tuo sun listasi - lukuun ottamatta sihteeriä ja lastenvaatekauppiasta - voisi olla kirjoittamani (ja Sinä & Minä muuten kerran julkaisi yhden novellini *hih*). Opiskelin jopa hetken toimittajaksi amk:ssa kunnes tajusin, että pelkka kirjoittamisesta tykkääminen tee toimittajaa. Noiden lisäksi halusin ala-asteella eläinlääkäriksi ja yläasteella mietin kokin opintoja. Nykyistä ammattiani päädyin opiskelemaan hetken mielijohteesta, eikä se ole mikään haaveammateistani, mutta silti koen löytäneeni oman alani!
VastaaPoistaOho, vau!! Ja SinäMinän novellijulkaisusta olen kateellinen... ;)
PoistaVarmaan aika harvoin ne nuoruuden ammattihaaveet toteutuvat, juurikin kun eipä sitä vielä teini-ikäisenä ole oikein käsitystä omista vahvuuksista ja todellisista mielenkiinnon kohteista. Mutta hyvä että olet päätynyt "oikeaan" ammattiin, niin kai minäkin. :)
Onpa hauska postaus ja pohdinta! Mulla oli pitkään yläaste- ja lukioiässä haaveena tulla diplomaatiksi. Kävin oikein tapaamassa muutamaa jollain verukkeella ja kyselemässä heidän töistään. Nyttemmin olen tyytyväinen, että minusta ei tullut sellaista, koska kiinnostukseni mm. politiikkaa ja historiaa kohtaan eivät taida olla riittävällä tasolla.
VastaaPoistaHetken aikaa ajattelin mm. puheterapeutin työtä. Soitin Jyväskylän yliopiston kys. laitokselle, ja sieltä vastannut henkilö sanoi hyvinkin suoraan, että sinne on hemmetin vaikea päästä ja siksi toisekseen töitä on tosi vähän, ei siis sinnekään vienyt tieni.
Lopulta päädyin yliopistoon, vaihdoin humanistipuolelta IT-painotteiseen tutkintoon puhtaasti siksi, että arvelin alalta löytyvän töitä. Näin on käynytkin, mutta työmotivaatio on ajoittain hukassa. Olen yrittänyt kovasti äitiyslomillakin miettiä, että mikä musta tulee isona, vaan en ole vieläkään saanut ajatusta kirkkaaksi.
Oikeasti oman suunnan löytäminen peruskoulun tai lukion jälkeen on hirvittävän vaikeaa. Varmaan kaikilla on harhaluuloja siitä, mitä tietty koulu/koulutus oikeasti antaa ja millaisiin töihin sieltä voi päästä. Ehkä nyt on realistisemmat ajatukset aikuisten maailmasta, ja jos joskus päädyn opiskelemaan ja/tai vaihtamaan radikaalisti alaa, niin se tapahtuu täysin erilaisella pohjalla kuin valinnat lukion jälkeen.
Ja jos nyt aloittaisi jonkun uuden alan opinnot, niin varmasti olisi luennoista ja kursseista kiinnostunut ihan eri tavalla! :) Toista se oli silloin kymmenen vuotta sitten luentosalin takarivissä tyttöjen kanssa hihitellen... :) Jos nyt aloittaisin opinnot uudestaan, niin valitsisin ehkä saman kauppatieteellisen opinahjon, mutta valitsisin lisää kursseja viestinnän puolelta ja painottaisin sinne suuntaan...
PoistaTuo puheterapeuttijuttu on mielenkiintoinen, koska täällä pk-seudulla on ainakin huutava pula terapeuteista! Nimim. syksyllä monet ylibuukatut terapeutit läpi soitellut... Ja tuossa ammatissa olisi ainakin enemmän konkretiaa, mitä puuttuu tavallisesta toimistotyöstä... Tietäisi ainakin että työllä on todellinen merkitys.
Saisin näistä jutuista romaanin. Ihan pinenä halusin olla kotieläintilan pitäjä, astronautti tai poliisi. Vanhempana toimittaja, arkkitehti tai kansainvälinen busines-nainen. Tai jotain taiteellista. Olin vaihtarina Intiassa lukiosta, opiskelin vuoden valokuvausta, olin vuoden kahvilassa töissä, opiskelin puoli vuotta kansainvälistä businesta amsterdamissa, palasin suomeen ja kun en heti päässyt opiskelemaan kulttuuriantropologiaa, meninkin rakennusrestauroija-kouluun ja olen siis rakennusrestauroija ja talonrakentaja (sen oppisopimuksella). Tykkäsin kyllä niistä hommista: oli luovaa, teknistä, vaihtelevaa, itsenäistä ja vaativaa. Tein siis yksityisille remppoja, en isoilla työmailla massajuttuja.
PoistaHowever, mun atooppinen ihottuma ei tykkää niistä hommista, enkä oikeesti jaksais sitä työkalujen rehaamistakaan enää. Haluan toimistotyön. Eka ajattelin jatkaa raksa-alaa pitemmälle, mutta en halua olla insinööri ja se ala on nyt jotenkin niin nähty, niin romanttista kuin rakennusrestauroija onkaan olla.
No nyt sitten taas viime talvena aloin taas avoimessa yliopistossa lukea markkinointia ja yliopistoon haluaisin lopulta opiskelijaksi. Reunaehtona on se, että pitäisi työllistyä maalla. Viestintä (jaa-ah, sitten pitäisi panostaa oikeinkirjoitukseen, hahhaha) tulisi tarpeeseen, alue-tiedekin kiinnostaisi eikä julkishallintokaan ole poissuljettu. Pikku juttu on vaan se, että lähin- Vaasan yliopisto on 100km päässä ja töitäkin pitäisi tehdä, että jollain eläisi. Ehkä kaikki kuitenkin järjestyy. Nautin aivan suunnattomasti opinnoista viime talvena! Panostin tosissani. Loppu jäi perusopinnoista roikkumaan, kun olin liian paksuna loppukeväästä, mutta juuri ilmoittauduin niitä jatkamaan.
Se mun mystinen projekti mikä nyt alkaa liittyy eu:iin ja seutukehittämiseen. Nyt haaveammatti voisi löytyä ehkä jostain seutukehittämisjutuista. Niitähän riittää. Yritän päästä piireihin ja nytpä sen näen, onko niissä hommissa oikeasti mitään hohtoa. :D
Maaseutu ja sen kehittäminen on todella mielenkiintoista maaseudun ollessa nyt isossa murroksessa.
ps. se logiikka mun hajanaisissa haaveammateissani on, että mua kiinnostaa IHMISET ja miten, missä ja miksi ne ASUU.
PoistaIhana kun jaksoit kirjoittaa noin pitkästi kommenttia, mielenkiintoista oli lukea!
PoistaRakennusrestauroijan ammatti kuulostaa tosiaan romanttiselta mutta ehkä se ei sitä todellisuudessa olekaan. ;) Tuolla sinun draivillasi kaikki järjestyy ihan varmasti! Seutukehittäminen kuulostaa sellaiselta, jossa saat yhdistää kaiken osaamasi ja sen että asutte maalla. Olen satavarma että tuo mystinen projektisi vie asioita taas himpun verran eteenpäin, samoin kuin opiskeluiden jatkaminen. Ihailen energiaasi!
Tiiätkö mikä on jäänyt vähän kaivelemaan... En ole koskaan ollut vaihto-opiskelijana enkä asunut ulkomailla. Amsterdam olisi ollut muuten ykkösvaihtokohteeni, jos olisin joskus sen asian saanut aikaiseksi. :)
Tuli avauduttua aiheesta kun se on nyt koko ajan pinnalla. Katsoin avoimen aikatauluja ja hups: opinnot alkaa parin viikon päästä. hups, työ alkanee samoihin aikoihin. hups, projektin valtavuus alkaa valjeta mulle ja hups, lapsille pitää ehkä hakea hoitopaikkaa kuukaudeksi-kahdeksi loppukevääksi/alkukesäksi. Kuinkas tässä näin kävikään? Vielä en ahdistu, vaan hihittelen hermostuneesti.
Poistaps. En mitenkään erityisesti rakastanut Amsterdamia, joten et menettänyt mitään. :D ihania opiskelukavereita siellä oli kyllä!
PoistaOho, hupshups! :) Uusi tuulia siis puhaltaa siellä oikein urakalla! Aika jännää! Toisaalta ihanaa, toisaalta hermostuttavaa, tiedän tunteen! :)
PoistaMahtavaa, onpa Zirkillä nyt monta rautaa tulessa! Miten se aina meneekin niin, että kun alkaa tapahtua, niin sitten tapahtuu ISOSTI! :) Tsemppiä uusiin tuuliin, hyvin se menee!
PoistaEläinlääkäri oli, mutta eipä koulut kiinnostanu. Sittemmin lähdin opiskelemaan hevosenhoitajaksi ja se oli mun koko elämä monen vuoden ajan jo ennen tuota koulua, mutta koulun keskeytin muutamasta syystä mm. mun hevoshommista johtuvan astman takia. Siitä päädyinkin suoraan töihin varastotyöntekijäksi ja nyt kahden äitinä mietin mitä sitä tekiskää;D??
VastaaPoistaLuulen että mullakin oli jossain vaiheessa mielessä tuo eläinlääkärin ammatti, kai se oli aika monen tytön suosikki. :) Mutta olisin varmaan oikeesti aika surkea eläinlääkäri...
PoistaToivottavasti löydät mieleisen ammatin! :)
Joskus kuusivuotiaana halusin olla PALETTITYTTÖ - jep, melkein tässä ollaankin, nimim. Norsu nailoneissa :D Toinen oli tämä lähes jokaisen hevoshullun pikkutytön ihanneduuni, hevosenhoitaja. Opiskelin ja päädyin alalle - silmäni avautuivat kaikin puolin. Hevoset pysyy harrastuksena, aina sydämessä mutta ei koskaan enää työnä, epäilen niin. Muita eläinpuolen ammatteja minulla on myöskin, töissäkin olen ollut niin klinikalla kuin eläinkaupassakin mutta allerginen astma (kissa, kani pahimmat, hevosestakin saa oireita) riesana on paha töitä tehdä. Valui ammattitutkinnot aivan hukkaan :(
VastaaPoistaTässä sitä nyt sitten ollaan - kotiäitinä vielä hyvä tovi mitä ilmeisemmin. Uudelleen koulutus on edessä, vaihtoehtoja olen yrittänyt pohtia mutta kouluunmeno ei kyllä enää jostain syystä kiehdo vaikka se todennäköinen vaihtoehto onkin. Toivoisin että joku palkkaisi minut työkokemuksen perusteella, sitäkin kun kuitenkin kerkesi vähän kertyä myynninkin puolelta. Avoimin mielin tulevaan.
Todella harmi että et voikaan tehdä työtä eläinten parissa. :( Kuulostat eläinrakkaalta tyypiltä jolle sopii eäinten kanssa touhuaminen niin hyvin. Mutta kyllä asiat aina järjestyy tavalla tai toisella ja töitä löytyy tai sitten menet kouluun. Täytyy sanoa, ettei itseäkään huvittaisi enää lähteä uudestaan tekemään pitkiä opintoja... Ellei sitten yhtäkkiä keksisi jonkun aivan unelma-alan, mikä ehkä on hieman epätodennäköistä. :)
VastaaPoista