Keräilyn syvin olemus

Näitä minäkin keräilin!
(kuva täältä)

Törmäsin muutaman vuoden vanhaan Hesarin juttuun keräilystä. Sen mukaan keräilijät ovat ihmisistä onnellisimpia, sillä "löytämisen ilo on vilpitöntä hyvän mielen toimintaa. Keräilijän vastakohta on alakuloinen ihminen, jonka mielestä elämässä ei ole enää mitään mielenkiintoista." Hmm. Kiehtovaa.

Vaikka keräily ei olisikaan pakonomaista (TJEU: se Nelosen tv-sarja himohamstraajista), se voi silti olla aika addiktoivaa. Täällä sanotaan keräilemiseen liittyvistä addiktioista näin: "Sosiologiassa addiktiot on liitetty nykyiseen elämäntapaan. Kun suku, perinne ja 'suuret kertomukset' eivät entiseen tapaan määritä ihmisen identiteettiä, etsitään elämälle uusia kiinnittymispisteitä. Silloin astuvat kuvaan addiktiot niin hyvässä kuin pahassa."

Ensin ajattelin, etten ole kovinkaan kummoinen keräilijä. Enemmänkin minua on ahdistanut, jos ympärillä on paljon tavaraa. Enkä nyt varsinkaan ole milloinkaan mitenkään addiktoitunut, eijei. Kaapista ei löydy Muumimukeja (paitsi kaksi lahjaksi saatua) eikä kirjahyllystä postimerkkikansioita. Mutta hetken pohdittuani totesin, että onhan sitä tullut kaikenlaista keräiltyä vuosien varrella. Tässä pientä listaa suurin piirtein kronologisessa järjestyksessä:

• Kiiltokuvat ja tarrat (no tietenkin)
• My Little Pony- ja Barbietarrat
• Kinder-lelut (erityisesti ne kilpikonnat, siis vuonna noin -90)
• Kynät ja kumit
• Kirjepaperit
• CD-levyt
• Postimerkkejä yritin myös keräillä noin 10-vuotiaana
• Heppa-aiheiset kirjat, kortit, lehdet ja ihan mitkä vaan
• (tässä välissä eli ala-asteen jälkeen keräilyvietti hiipui)
• Kissanmalliset viinipullot eri väreissä (olisikohan mulla ollut niitä jopa noin neljä erilaista...)
• Puolityhjät kosteusvoide-, aurinkorasva-, hiuslakka- ja muotovaahtopullot (nämähän jotenkin aina ihan itsestään kerääntyvät kylppärin kaappiin) 
• KoKo-astiat (ei kovinkaan tavoitteellisesti, kaapissa on sekamelska eri värisiä astiota, eikä mikään mätsää)
• Aino Aalto-lasit (ei kovinkaan tavoitteellisesti, kaapissa on kokonaiset viisi kappaletta, yksi meni rikki jossain vaiheessa)
• (taas havaittavissa hiipumisen aikakausi)
• Kauniit, ihanat, käytännölliset lastenvaatteet (tattadaa, no nyt ollaan nykyhetkessä!)

Mielestäni lastenvaatekiinnotukseni siis muistuttaa joltain syvimmältä olemukseltaan hieman keräilyä, tosin tässä tapauksessa kertynyttä tavaraa käytetään varsin ahkerasti ja siitä hankkiudutaan livakasti eroon käyttöajan päädyttyä. Täällä sanottiin myös näin: "Keräily on yksityistä, mutta voi myös yhdistää, luoda heimon tai sosiaalisen maailman sisäpiireineen." Juu, kyllä. Esimerkiksi blogithan ovat sosiaalinen maailma, jossa näistä keräilyn kohteista keskustellaan ja niihin liittyviä kokemuksia vaihdetaan. Jopa hehkutetaan. Eikös vaan? :)

Kirppikset ovat ehdottomasti osa lastenvaatekeräilyä, kyllä kummasti ilahduttaa ja piristää kun tekee niiltä kivoja löytöjä. Vieläkin muutes harmittaa kun jätin syksyllä kirppikseltä ostamatta hyväkuntoiset Molon Rainbow -toppahanskat. Ihan älytöntä. Olisi ne käyneet ihan hyvin meidän kokoelmiin.

Tulevaisuudessa ajattelin ihan oikeasti alkaa keräillä jotain järkevää astiastoa. Ollaanhan tässä jo päälle kolmekymmentä, hyvänen aika sentään. ;) Marimekon Siirtolapuutarha on nyt ensimmäisenä haavelistalla.

Mitä te keräilette? :)