Olen ollut nyt kotiäitinä noin about 1150 päivää. Siis pidempään kuin mitä vaikkapa lukio kesti. Kotiäidin tutkinnossa aletaan siis olla jo melko pitkällä.
Loppukeväästä koittaa töihinpaluu, ja pohdiskelin jo tuossa mitä voisin kertoa uudelle esimiehelleni pätevyydestäni, osaamisestani ja ammattitaidostani.
No, näiden kotiäitipäivien aikana olen oppinut ainakin...
- pukemaan, riisumaan, syöttämään, lääkitsemään, lohduttamaan, komentamaan, käyttämään nenä-Fridaa, vaihtamaan vaippoja ja kaikki nämä itsestäänselvät perusjutut you know
- lahjomaan, kiristämään, uhkailemaan
- tekemään kotiruokaa ja jopa leipomaan korvapuusteja ainakin auttavasti
- multitaskaamaan eli tekemään kymmentä asiaa samaan aikaan
- lähtemään meikittä lähes minne vaan, pipo vaan syvälle päähän...
- sietämään jatkuvaa pientä kaaosta ympärilläni
- puhumaan kohtuullisen sujuvaa äitismalltalkia äitikavereiden kanssa
- käyttämään suoristusrautaa mummomaisten tarrarullien sijaan (paljon nopeampaa)
- ostamaan kaiken paitsi ruuan nettikaupoista (paljon nopeampaa)
- ottamaan vastuun muistakin kuin itsestäni
- luottamaan itseeni ja maalaisjärkeeni
Lisäksi tiedän nykyään...
- että vauvan myötä elämä muuttuu, eikä aina niin ruusunpunaiseen suuntaan, mutta se on välttämätöntä ja kuuluu asiaan
- että pieni univelka ei tunnu missään
- että päivissä on hyvä olla tietty rytmi, ettei kenenkään verensokeri laske liikaa tai kenellekään tule täysin hallitsematon väsykiukku
- että johonkin (vaikka vain muutaman tunnin reissulle) lähtiessä kannattaa tehdä hyvissä ajoin lista siitä mitä pakata mukaan
- että käytetyistä lastenvaatteista voi saada hyvänkin hinnan nettikirpputoreilla ("onkohan noi vähän köyhiä", ihmeteltiin miehen kanssa nelisen vuotta sitten kun nähtiin naapurin rouva terassillaan kuvaamassa lastensa talvihaalareita, noh, vähänpä tiesin taas...)
- että juhlimassa ei jaksa enää käydä kuin kerran-pari vuodessa jos sitäkään ja mieluiten tulee kotiin viimeistään klo 23
- että kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä
- että mikään ei voisi koskaan olla minulle perhettäni tärkeämpää
And the list goes on... tarpeellisia ja tarpeettomia tietoja ja taitoja, eikö? Niin mihin kohtaan nämä jutut voi lisätä CV:hen?