Olen ollut nyt kotiäitinä noin about 1150 päivää. Siis pidempään kuin mitä vaikkapa lukio kesti. Kotiäidin tutkinnossa aletaan siis olla jo melko pitkällä.
Loppukeväästä koittaa töihinpaluu, ja pohdiskelin jo tuossa mitä voisin kertoa uudelle esimiehelleni pätevyydestäni, osaamisestani ja ammattitaidostani.
No, näiden kotiäitipäivien aikana olen oppinut ainakin...
- pukemaan, riisumaan, syöttämään, lääkitsemään, lohduttamaan, komentamaan, käyttämään nenä-Fridaa, vaihtamaan vaippoja ja kaikki nämä itsestäänselvät perusjutut you know
- lahjomaan, kiristämään, uhkailemaan
- tekemään kotiruokaa ja jopa leipomaan korvapuusteja ainakin auttavasti
- multitaskaamaan eli tekemään kymmentä asiaa samaan aikaan
- lähtemään meikittä lähes minne vaan, pipo vaan syvälle päähän...
- sietämään jatkuvaa pientä kaaosta ympärilläni
- puhumaan kohtuullisen sujuvaa äitismalltalkia äitikavereiden kanssa
- käyttämään suoristusrautaa mummomaisten tarrarullien sijaan (paljon nopeampaa)
- ostamaan kaiken paitsi ruuan nettikaupoista (paljon nopeampaa)
- ottamaan vastuun muistakin kuin itsestäni
- luottamaan itseeni ja maalaisjärkeeni
Lisäksi tiedän nykyään...
- että vauvan myötä elämä muuttuu, eikä aina niin ruusunpunaiseen suuntaan, mutta se on välttämätöntä ja kuuluu asiaan
- että pieni univelka ei tunnu missään
- että päivissä on hyvä olla tietty rytmi, ettei kenenkään verensokeri laske liikaa tai kenellekään tule täysin hallitsematon väsykiukku
- että johonkin (vaikka vain muutaman tunnin reissulle) lähtiessä kannattaa tehdä hyvissä ajoin lista siitä mitä pakata mukaan
- että käytetyistä lastenvaatteista voi saada hyvänkin hinnan nettikirpputoreilla ("onkohan noi vähän köyhiä", ihmeteltiin miehen kanssa nelisen vuotta sitten kun nähtiin naapurin rouva terassillaan kuvaamassa lastensa talvihaalareita, noh, vähänpä tiesin taas...)
- että juhlimassa ei jaksa enää käydä kuin kerran-pari vuodessa jos sitäkään ja mieluiten tulee kotiin viimeistään klo 23
- että kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä
- että mikään ei voisi koskaan olla minulle perhettäni tärkeämpää
And the list goes on... tarpeellisia ja tarpeettomia tietoja ja taitoja, eikö? Niin mihin kohtaan nämä jutut voi lisätä CV:hen?
Ihana tuo lastenvaatteiden myynti hoksaus. Ei muuten vielä esikoiseni aikaan näin villiksi ollut mennyt se. Hän siis vm -06. Onneksi olen näin toisella kierroksella, huomattavasti valveutuneempi :)
VastaaPoistaNo meininki on kyllä aika villiä, mutta otetaan siitä kaikki irti! :D
Poista"Onkohan noi köyhiä?" Reps!!! :D
VastaaPoistaMuistan vieläkin sen ihmetyksen tunteen... :D
PoistaHeh :D Toi haalari homma oli hauska:) Mut niin moni varmasti miettii ennen kuin itse nämä asiat kokee.
VastaaPoistaMä en oo oppinut vieläkään puhumaan lapsesta/lapsiin liittyvistä asioista eikä mulla oo äitikavereita mut ehkä kaikki ei tarvii :)
Kyllä, pari vuotta tuosta ihmetyksestä, niin olinkin jo itse huutiksessa ostamassa ja myymässä, silmät oikein kiiluen... :D
Poista"Minkäs ikäinen hän on?" on se lause, jolla pääsee liikkeelle, hih! :) Minun on taas pakko päästä täältä kotoa johonkin missä tapaa muita aikuisia, kerhoihin ja avoimiin päiväkoteihin. Olen kyllä aika hidas tutustumaan, eikä aina huvitakaan, mutta näin kolmen vuoden jälkeen alkaa olemaan jo aika monta "äitikaveria" tältä kylältä. :)
Mäkin olen sujuva smalltalkin harrastaja, kahdessa kerhossa käydään diipadaapaa jauhamassa. Suosittelen Titti sullekin! Oikeasti blogit on kyllä perhekerhon jatke, samat jutut, paitsi livekerhoissa ei jauheta vaatteista...
PoistaLaura, lisäisin sun listaan naurettavan pienistä asioista iloitsemisen. Lasten kanssa on oppinut heittäytymään ja riemuitsemaan.
Mistähän löytyisi livekerho, jossa jauhettaisiin vaatteista? ;)
PoistaMeillä lapsetkin tykkää kerhoista ja meinaa tällä hetkellä seinät kaatua päälle, kun avoin pk kehtasi mennä pitkälle joulutauolle.
Pienistä, siis naurettavankin pienistä asioista iloitseminen on hyvä lisäys listaan! :)