Lapset muistuttavat joskus mielialojen vaihteluineen pahemman luokan PMS-oireongelmista kärsiviä tai raskaana olevia naisia.
Kuten vaikka tänään. Ulos lähtiessä pukeminen aiheutti massiivisen kriisin. Ulkona vielä vähän itketti, viiden minuutin päästä nauratti. Sitten tuli riitaa veljen kanssa, huudettiin, kenties ystävällisesti herätettiin naapurusto sunnuntaiaamun uniltaan, mutta parin minuutin päästä jo leikittiin sovussa hiekkalaatikolla.
Miten näihin ylös alas sahaaviin mood swingeihin pääsee mukaan? Tai oikeastaan, miten niihin voi välttyä menemästä mukaan? Miten näistä toipuu? Nyt tuntuu siltä, että tarvitsen vähintään kolme tuntia omaa aikaa, juoksulenkin, pari rauhoittavaa, jotain lohtushoppailua, omasta talosta ja isosta pihasta haaveilua ja päiväunet. Ja kello on vasta kymmenen! :D
Kuten vaikka tänään. Ulos lähtiessä pukeminen aiheutti massiivisen kriisin. Ulkona vielä vähän itketti, viiden minuutin päästä nauratti. Sitten tuli riitaa veljen kanssa, huudettiin, kenties ystävällisesti herätettiin naapurusto sunnuntaiaamun uniltaan, mutta parin minuutin päästä jo leikittiin sovussa hiekkalaatikolla.
Miten näihin ylös alas sahaaviin mood swingeihin pääsee mukaan? Tai oikeastaan, miten niihin voi välttyä menemästä mukaan? Miten näistä toipuu? Nyt tuntuu siltä, että tarvitsen vähintään kolme tuntia omaa aikaa, juoksulenkin, pari rauhoittavaa, jotain lohtushoppailua, omasta talosta ja isosta pihasta haaveilua ja päiväunet. Ja kello on vasta kymmenen! :D
Meillä asuu herra 3 v joka on maailmanmestari vetkuttelussa mitä tulee ulos lähtöihin,nukkumaan menoon jne..aina ei vaan jaksais sitä vetkuttelua.toisinaan taas on pokassa pitelemistä kun selitystä toisensa perään kuuntelee;)Hanna
VastaaPoistaKuulostaa tutulta! Ja sitten kun on päästy ulos, niin millään ei meinata päästä takaisin sisälle... :D Tänään ei tosin ollut kyse vetkuttelusta, vaan tyylipuhtaasta uhmakohtauksesta. *huokaus*
PoistaKuulostaa niin tutulle! Juuri tällaisena viikonloppuna, kun mies on vielä poissa, jaan täysin kokemuksesi. Yhtä erotuomarointiahan tämä on!
VastaaPoistaLapset vievät toisinaan (aika useinkin) mehut äidistä. Miksi joka asiasta pitää kiukutella ja tapella sisaruksen kanssa? Eikä kaikilla olisi paljon mukavampaa, kun elettäisiin ihan sulassa sovussa yhdessä? Mutta jostain syystä se ei vaan mene niin. Kai se on vaan sitä kasvamista. Puuh.
Tsemppiä, koitetaan jaksaa ja muistetaan ottaa se omakin aika!
Erotuomarointi on yllättävän kuluttavaa!
PoistaSitä minäkin olen ihmetellyt ja lähinnä retorisena kysymyksenä lapsiltakin kysynyt: miksi pitää kiukutella ja tapella? Kasvaminen lienee tosiaan oikea vastaus. Ja kai tässä sivussa kasvaa itsekin, henkisesti, toivottavasti ei fyysisesti... ;)
Omaa aikaa järjestyi onneksi tälle päivälle. Nyt taas uudella energialla! Tsemppiä sinnekin kovasti! :)
Pari lasta lisää, niin säkin olet ihan zen tuollaisissa tilanteissa ;D Muistan että vielä toisen lapsen kohdalla kävin vähän puhaltamassa ja laskemassa kymmeneen toisessa huoneessa ennen kuin jatkettiin... ;) Pointtihan olis ettei lähtisi mukaan siihen lapsen tunnetilaan, koska silloin kaikkien tunteet vaan eskaloituu. Ja toinen juttu on se, että jos vaikka on ollut tosi huono aamu, niin tietoisesti karistaa sen ärtymyksen pois eikä jää siihen vellomaan koko päiväksi. Itelle tämä äitiys on ollut yhtä oppimista omasta itsestäni ja omista käyttäytymismalleistani. Nyt alkaa isoimmat olla jo teini-iän kynnyksellä, hui, joten kohti uusia pettymyksiä kasvattajana vaan :D
VastaaPoistaZen? Onko se jotain syötävää? ;)
PoistaTuota mun pitää ihan tosissaan opetella, että pystyy karistamaan huonon aamun harteiltaan eikä koko päivä mene pilalle. Lapsihan pystyy siihen minuutissa, meikäläisen pitää vielä pikkuisen harjoitella...! Yleensä päiväuniaika toimii hyvin palauttavana hetkenä, mutta pian täällä tuskin enää sellaisia nukutaan...
Tätä samaa teemaa juuri itsekin vastattain pohdin ja vaikka mukamas on tähän kiinnittänyt huomioita, niin kiireen kanssa tilanne on poikkeuksetta aina katastrofaalinen. Eilenkin päätin lähteä ruokakauppaan 17.35, ja kuopus halusi mukaan, mutta ei saanut auttaa. Järkevä aikuinen olisi vaan mennyt ilman lasta, eikä alkanut kirittää ja karjumaan, mutta jälkiviisaus ei auta. Ei sitten ehditty, ja tianteesta kehkeytyi oikein koko perheen kollektiivinen karjumishetki. Huoh.
VastaaPoistaMeillä ei edes ollut kiire mihinkään, mutta jotain muuta kummaa tapahtui, kun tunnin ulkoilusta puolet oli raikuvaa huutoa, tönimistä ja maahan heittäytymistä (en puhu itsestäni). No, better luck next time ja nyt pitää itekin tsempata... Vaikka ei se aina onnistu, ja sekin on ihan ok! :) Toivottavasti teillä ehditään tänään kauppaan...? :)
PoistaTiedätkö, meillä oli aivan samantapainen tilanne aamulla ulkona ja itselläni samat ajatukset. Kun on tarpeeksi kauan kuunnellut yhtäaikaista tai vuorotellen tapahtuvaa kiukuttelua veljeksiltä, on omat hermot niin kireällä, ettei siitä meinaa päästä yli vaikka lapset olisivatkin taas, kuin pikku enkeleitä. :) Olisi niiiin mahtia olla pitkäpinnainen ja kylmähermoinen.. Vaan minkäs teet! ;)
VastaaPoistaLuulin ennen lasten saamista, että minulla oli pitkä pinna - vaan eipä olekaan, ainakaan tällaisissa asioissa! Ihan tosiaan oppii uutta itsestäänkin... Vauvan itkua siedän paremmin, mutta uhmakiukun ja riitelyn kanssa kiristyy hermot ihan eri tavalla... :)
PoistaMeillä on 5veellä alkanut joku ihme kausi johon kuuluu nimenomaan PMS-oireita muistuttavat mielialanvaihtelut, ensin nauretaan, sit itketään, kohta suututaan, sit taas itketään joka vaihtuu lennosta nauruun, huuuh ;D
VastaaPoista:D Olen huomannut että yksi keino purkaa kiukkukohtaus tuolta nuoremmalta on kysyä että itketkö vai nauratko - yleensä vastaus tulee nauruna. :)
PoistaMeillä on aina vetkuttelemassa joka paikkaan lähtemistä ja tyttö kiukuttelemassa, kun sinne ei lähdetä tarpeeksi nopeasti. Yritä siinä sitten miettiä, miten pitäisi itse suhtautua, että tilanteesta päästäisiin jonnekin... Voih!
VastaaPoistaMutta nyt sitten tuolle nuoremmalle aina valmiina lähtijälle voi toki sattua siihen lähdön aikaan se perusuhmiskohtaus. Ja jos niin käy, niin sitten se vetkuttelijaisoveli pinkaisee ylös lattialta ja on yhtäkkiä NIIIIN valmis lähtemään vaikka mihin...
Hih, hyvä vinkki tuo itketkö vai nauratko! Testiin! :D
Meillä on kyllä kaksi vetkuttelijaa, tai oikeastaan melkoista totaalikieltäytyjää - ellei sitten olla lähdössä johokin tooooosi kivaan paikkaan. Perusulkoilu ei ole riittävän houkutteleva ohjelmanumero.
PoistaTiedän kuitenkin hyvin nuo tilanteet, joissa yksi haluaa yhtä asiaa, toinen toista asiaa, ja itse yrittää jotenkin luovia tilanteesta eteenpäin...