Vahva nykyhetki

Kuvan henkilöllä ei ollut viisi vuotta sitten mitään käsitystä siitä, millaista elämä olisi äitinä.

Esikoinen on jo viisi. Viisi. Olen miettinyt, miltä näkökulmalta asiaa käsittelisin blogissa. Vaihtoehtojahan on. Voisin kirjoittaa siitä, miltä tuntui makoilla sairaalassa viisi vuotta sitten tietäen, että tulisi synnyttämään keskosen. Voisin ihmetellä ajan kulua, elämän muuttumista, lapsen kasvua, omaa kasvua. Voisin kuvailla ylpeyden, ilon, huolen ja riittämättömyyden tunteita.

Paras näkökulma aiheeseen on kuitenkin vahva nykyhetki. Kaverisynttärit. Lapsen ensimmäiset, meidän perheen ensimmäiset.

Jatkossa huomioitava seuraavat asiat:

• Neljäkin vierasta olisi aika riittävä määrä. Tai no okei, vaikka kaksi. 
• Päiväkotipäivän jälkeinen alkuilta ei ehkä ole sittenkään se otollisin ajankohta. Tai ehkä naapureita pitäisi vaan varoittaa ennakolta?
• Ymmärrän hyvin vanhempia, jotka haluavat järjestää kaverisynttärit jossain muualla kuin kotona.
• The kakku on asia, jonka voisi kyllä hoitaa paremminkin. Leipaisin eilen yhden version maidottomasta kakusta, joka ei onnistunut aivan toiveiden mukaisesti. Hain pari tuntia ennen juhlan alkua Prismasta Mud Caken. Fail. Lapsi itse sanoi että eiiiii, en syö tuota! Ja eräs vieraista kommentoi, että onpa pieni kakku.
• Onneksi varasin kuitenkin riittävästi sipsejä, poppareita, karkkia ja keksejä.
• Kakkukynttilöiksi onnistuin valitsemaan jotkut ekstraspessukynttilät, jotka kipinöivät palaessaan ja kun ne luuli puhaltaneensa, ne syttyivät aina vaan uudelleen ja uudelleen. Lopulta koko kakku oli kahdeksanhenkisen lapsiporukan syljen ja rään peittämä. Juu ei enää näitä kynttilöitä!
• Paikalla on seuraavallakin kerralla oltava kaksi aikuista. 
• Kaksikerroksinen asunto ei ole ihanteellinen tähänkään tarkoitukseen.
• Ennakkosiivousta ei todellakaan kannata edes harkita tekevänsä.
• Koira on jatkossakin syytä viedä hoitopaikkaan, ettei se saa elinikäisiä traumoja.
• Yksi kaatunut limsamuki kuuluu kuvioon.
• Se, että varaa synttäripäiväksi itselleen etäpäivän, ei ehkä riitä. Ehkä pitäisi ottaa ihan vaan vapaapäivä, ettei tarvitsisi puhallella ilmapalloja puhelinpalaverin aikana, ja toinen juhlista toipumiseen.
• "Miten meni?" kysyivät toiset äidit varovasti ovella. Pystyin rehellisesti vastaamaan, että ainakaan keneltäkään ei mennyt luita poikki!
• Onneksi nappasin mutakakkureissulta hetken mielijohteesta mukaani siiderin. Kippis vaan. Mun lapselle ja meille!

P.S. Pahoittelen kuvien laatua. En ehtinyt panostaa...