Nallukka, aka "Navvukka" on pienemmän poikani tärkein tavara - siis aivan ehdottomasti tärkein, ehkä suurin piirtein maailman tärkein asia! Menee jopa pikkuautojen edelle.
Nallukka on oltava paikalla, kun on aika käydä nukkumaan. Niin kotona kuin päiväkodissa. Se asetellaan pään päälle peitoksi, ja sen alta paljastuvat usein hikiset kiharat lapsen herätessä. Nallukan päälle on toki hien lisäksi joutunut muutakin mukavaa mönjää, kuten puuroa, verta, räkää, oksennusta, kuolaa... you name it (pahoittelut yltiörealistisesta listasta). Nallukka on pesty varmasti kymmeniä kertoja, mutta siitä ei enää taida saada oikeasti puhdasta. Silti ei tulisi mieleenkään harkita sellaista hullutusta, että Nallukasta luovuttaisiin.
Nallukka on muistaakseni tullut meille esikoisen vauvalahjaksi, mutta se otettiin käyttöön vasta kuopuksen unikaverina. Tämä kun ei tuttia syönyt, niin ihan jo pienestä vauvasta asti uneen päästiin tehokkaimmin Nallukkaa hipelöimällä.
Kukaan ei tarkalleen tiedä, mistä Nallukka on meille tullut. Tämä on siinä mielessä harmillista, että minulla ei ole hajuakaan mistä voisin hankkia meille varanallukan. Google tosin löysi pari vuotta sitten vastaavan jenkkilästä, mutta sen verran kalliilla postikuluineen, että tilaus jäi tekemättä. Sittemmin tämäkin Google-osuma on kadonnut. Vähän sinne päin olevia muka-nallukoita on kyllä kokeiltu pariakin erilaista, mutta eiväthän ne tietenkään ole sama asia.
Pari kertaa olen kaartanut päiväkodilta takaisin kotiin, ja taas päiväkotiin - no tietenkin Nallukan vuoksi. Tai oikeastaan poikani vuoksi. ♥
Oi ihana, mekin soiteltiin pe iltana päiväkotiin, että onhan lemppari automme varmasti siellä ;) Pärjättiin kuitenkin viikonloppu ilman ;)
VastaaPoistaVoi olla että mekin pärjättäisiin ilmankin, mutta kun ei uskalla ottaa riskiä ja kokeilla! :D Sitä paitsi niin kauan kun on nallukka, niin on vauvakin, hih... ;)
PoistaSuloista :) Unilelut ovat tosi tärkeitä.
VastaaPoistaMinäkään en ole nähnyt juuri tuonnäköistä nallea missään. Tuotu ehkä ulkomailta? Tuon tyyppisiä unileluja, joissa on "rätti" mukana, myydään ainakin Sokoksella ja lastentarvikeliikkeissä. Mutta eiväthän ne toki ole sama asia.
Meillä on kummallakin pojalla kaksi unilelua. En oikein tiedä miksi, se vain on mennyt niin. Isoveikalla on jo vauvana saatu aidonnäköinen pehmopingviini (nimeltään Pimmi) ja hyvin tavallinen pehmolammas, pikkuveikalla puolestaan 1 v lahjaksi saadut, perinteisen näköiset Bukowskin nalle ja kissa (eivät ole konepestäviä...).
Pingviini on kaikki kaikessa, lammas hieman vähempiarvoisempi. Nalle ja kissa ovat keskenään samanarvoisia. Isoveikalle unilelut ovat tärkeämpiä kuin pikkuveikalle ja tuo pingviini myös "suojelee" ja antaa rohkeutta hankalissa paikoissa.
Päiväkotiin en ole antanut unileluja viedä, mutta katsotaan, joudunko tekemään poikkeuksen pikkuveikan kohdalla. Isoveikka valitsee muista pehmoleluistaan unikaverin päiväkotiin viikoksi kerrallaan.
Meillä on sääntö, että sänkyyn saa ottaa enintään 4 pehmolelua, että lapsi mahtuu itsekin joukkoon. Ilman tätä sääntöä pojat nukkuisivat lelukasassa. Isoveikka on suosinut noiden varsinaisten unilelujen ohella aiemmin erilaisia rättejä, kuten harsoja ja tuubihuiveja.
Saattaa olla tosiaan ulkomailtakin, ja joka tapauksessa lienee valmistettu noin viisi vuotta sitten - ehkä mahdotonta löytää toista samanlaista? Prismasta ja Lindexistä ollaan ostettu vähän vastaavat josko olisivat kelvanneet (ja poika sai itse valitakin) mutku ei niin ei... :D
PoistaMeidän esikoinen taas ei ole ollenkaan unilelujen perään eikä hänellä ole koskaan oikein ollut sellaista tärkeää (jos ei tuttua lasketa mukaan, se oli aikoinaan tosi tärkeä). Että näinkin voi olla. Nytkin hän on tainnut olla pari viikkoa hoidossa ilman unilelua, kun ei olla muistettu laittaa sellaista hänelle mukaan, mutta eipä hän ole tainnut sitä kaivatakaan. :)
Ihana tuo teidän pingviini, sillä taitaa olla oikea persoonakin! :)
Tuttua = tuttia...
PoistaPingviinillä on tosiaan "persoona" ja se näyttää ihan oikeallr poikaselle, kuten elokuvan Happy Feet-pingviini. Lisäksi sen silmät on tehty niin, että näyttää siltä, että se katsoisi aina kohti (vaikka silmät eivät liikukaan). Itselleni merkityksellistä on, että isoveikka valitsi unilelukseen juuri tuon lelun, jonka ostin aikanaan itselleni lohdutukseksi lapsettomuutta kipuillessani.
PoistaOi, ihana! Tuo pingu on siis äidillekin vähintään yhtä tärkeä!
PoistaVoi ihana :) Meillä on ollut monenlaisia virityksiä unikaverina, jokaisella ihan omanlaisiansa ratkaisuja! Esikoiselle oli mielettömän tärkeä iepu eli harso, joka toimi jo imettäessä päänalusena ymym. Se oli sellainen ohut ja todella pehmeä. Alkoi sitten jossain vaiheessa repeillä ja meni lopulta ihan päreiksi, mutta mikään muu harso ei tietenkään kelvannut... niinpä pieni poika rakasti riepunsa riekaleiksi, viimeisiä repaleita puristi nyrkissään nukkuaman mennessä, kunnes mitään ei ollut jäljellä. Tyttärellä oli unilammas hyvin tärkeä muutaman vuoden. Kolmosella oli samanmallinen riepu-pupu kuin tuo teidän nallukka. Neljäs sitten kantoi sänkyyn pikkuautoja jo alle 1-vuotiaana, ja edelleen, kohta 4v :D
VastaaPoistaNo siinä on kirjaimellisesti kulutettu lelu loppuun asti! :D apua, mielettömän hellyttävää, snif... :)
PoistaMeidän nuoremmalla on siis ihan aina tuo Nallukka unikaverina ja melkeinpä joka yö kädessä on myös pikkuauto. Sitten jossain vaiheessa se auto kolisee yleensä lattialle...
Söpö! Meillä ei lapsilla ole ollut mitään supertärkeitä leluja. Nyt pienimmällä on räjähtänyt muumimamma unileluna, mutta jos se olisi jonain iltana hukassa, en usko että siitä tulisi kriisi.:)
VastaaPoistaJänmä miten toisille lapsille unilelut on huipputärkeitä ja toisille lapsille taas ei. Meidän perheessä on kaksi ääripään edustajaa! :)
PoistaMeillä on kans se pupu uniriepu sellanen et ilman sitä ei olla vieläkään. Vähän se meinas unohtua Minin syntymän aikoihin, mut sit taas tuli tärkeeks.
VastaaPoistaOlen miettinyt, milloin tuo Nallukka jää... Ehkä armeijaan mennessä?? ;)
PoistaMeillä on ollut vauvasta asti unikaverina Ikean "Gosip Kanin", eli se peruspupu joka maksaa 2,90. Pupu on unikaveri, mielikuvitusystävä, leikkikaveri, turvantuoja. On siis ollut maailman tärkein asia jo yli 5 vuotta. Hyvin varhain huomasin, että kyseessä on näin tärkeä otus, joten ostin niitä kaksi lisää. Näin niitä on voitu pestä aina kun haju yltyy liian pahaksi tai on jotain suurempaa kuten oksennusta. Tällä pupulla ei ole nimeä, hän on Pupu. Mutta hänellä on persoona ja voimakas tahto. Hän ei osaa kunnolla puhua, vaan puhuu lässyttäen vauvakieltä. Poikani siis vuoropuhelee pupunsa kanssa. Pupulla on tämä puheongelma ja erilainen, kimeä ääni. Välillä hellyttävää, välillä rasittavaa.
VastaaPoistaPupu on saanut ystäviä muista pehmoleluista, joita pääsee joku aina myös sänkyyn,mutta pupu on ykkönen ja häntä ei voi korvata.
-T-
No sieltäkin löytyy unikaverilta varsinainen persoona! Meilläkin tuo Nallukka on välillä vauva ja häntä pidetään sylissä kuin pikkuvauvaa, ja käytetään potalla, ja joskus Nallukka pääsee lääkäriin - mutta tuon hoivattavuuden lisäksi hänelle ei ole vielä kehittynyt erityistä persoonaa. Katsotaan mihin vuodet häntä kehittävätkään! ;)
PoistaMeidän pojalla on THE peitto. Supertärkeä ja joo, siihenkin on välillä oksennettu ja niistetty ja sitten salaa pesty ja kiireessä kuivatettu. :) Kuopuksella ei ainakaan vielä ole mitään yhtä tärkeää juttua.
VastaaPoistaIhana räkäpeitto! :D Tuossa Nallukassa on muuten yksi älyttömän hyvä puoli: se kuivuu todella nopeasti, materiaali on jotain tekokuitua. Eli suoraan pyykkikoneesta sänkyyn toimii ihan hyvin!
PoistaIhana! <3 Unileluissa on vain jotain niin sydämiä sulattavaa. Kiva postaus!
VastaaPoistaMä niin odotin vauva-aikana, että tuleeko meille (juu huom, _meille_) jokin tärkeä unilelu ja nyt niitä on kolme...tai siis neljä. Joskus öisin ei naurata kun se "viisikko" tallustelee tyynyineen ja peittoineen meidän sänkyyn. Usein mies siirtyy sattuneesta syystä sohvalle. Mut enivei, meillä oli aluksi kaksi samanlaista ristiäislahjaksi saatu Pentik-pupua, josta vauva innostui ja joita ajattelin vaihdella keskenään, että on sitten varapupu jos jotain sattuu. Toimikin varmaan hyvin, kunnes mokasin ja lapsi näki molemmat yhtä aikaa - ja piti saada ne tietenkin viereen. Toisen vuoden kuluttua ajateltiin, että vaihdetaan kaksi pupua yhtteen isoon ja yhdessä tuumin käytiin Pentikillä ostamassa. Tyhmät vanhemmat. Nyt niitä on kolme. Puput on todellä tärkeät ja niitä pitää usein kohdella vauvoina. Lisäksi isoisoäidin ostamasta isohkosta koirasta on tullut tärkeä unilelu ja koira on meillä aika usein "ihan oikea". Tuo joukkio on niin supersuloinen ja niin rasittava yhtä aikaa. Itsepähän kerjäsin...
Hih, mikä kierre! :D Hauska tarina. Unilelut vaan siis lisääntyy melkein kuin keskenään... Mutta jotenkin tosi hellyttävää!
PoistaMulla ei muuten muistaakseni itsellä ollut mitään tuollaista supertärkeää unilelua, jotenkin siinäkin mielessä vähän uteliaana ihmettelen näitä juttuja! :D