Dear Penfriends

Kuva täältä

Bloggaaminen on monella tavalla kuin kirjeenvaihtoa.

Itse elin noin 9-14-vuotiaana kirjekaveruuden kulta-aikoja. Minulla oli kymmeniä kirjekavereita ympäri Suomen sekä yksi Italiassa ja yksi Englannissa. Kirjekavereita löysin hevoslehtien kirjeenvaihtoilmoituksista, ja taisi minulla olla joskus ihan omakin ilmoitus ("Vastaan kaikille!" lupasin siinä ja niin taisin tehdäkin). Joka päivä koulusta tullessa menin innokkaana postilaatikolle katsomaan, kuinka monta kirjettä posti oli taas tuonut. Mitä pidempi kirje, sen parempi. Niin, ja "kuva ois kiva."

Kirjeen rakenne oli yleensä seuraava:

• Tervehdys: Moikka, Moi, Moicca, Heissan, Ciao, Tsau, Aloha, Hello - siinä muutama, joista valita.
• "Kiitos kirjeestä! Mitä kuuluu? Mulle kuuluu ihan hyvää."
• Vastaukset kirjekaverin esittämiin kysymyksiin, kuten: Lempivärisi? Onko sulla omaa hoitohevosta? Onko sulla sisaruksia ja minkä ikäisiä ne on? Lempibiisisi?
• Yleisiä kuulumisia, kuten viimeisimmän ratsastusleirin tapahtumat.
• Loppuun kysymykset kirjekaverille (varoen, ettei kysy jotain samaa, mitä on ennen kysynyt).
• Sitten vielä joku lausahdus, kuten "Nyt en keksi enää enempää. Kirjoittele kun kerkiät!"

Ja ne kirjepaperit!! Aika korkealla lahjatoivelistassa oli aina uudet kirjepaperit ja -kuoret. Viivat piti olla, että teksti meni suoraan (ja ai että miten kadehdin niitä kirjekavereita, joilla oli hieno täydellinen käsiala). Tarroilla oli kiva koristella papereita, tuoksullinen paperi oli jo ehkä vähän imelä.

Vuosien myötä kirjeet toki kehittyivät sisällöltään, pitenivät entisestään ja mukaan tuli myös rakkauskuvioiden vatvominen ja ripaus teiniangstia. Sitten yksi kerrallaan kirjekaveruussuhteet päättyivät. Erääseen törmäsin reilu parikymppisenä opiskelijana ja kävimme pari kertaa kahvilla, mutta juttu ei lentänyt ihan samaan malliin kuin kirjepaperilla.

Nyt olen näemmä eräällä tavalla löytänyt takaisin tämän harrastuksen pariin (taantunutko siis??). Blogipostaukset ovat kuin julkisia kirjeitä, joita kirjoittelemme toisillemme, ja käymme vastaamassa niihin. Väline on eri, perustarve kirjoittaa samanhenkisille ihmisille on sama. Veikkaan, että moni muukin bloggaaja tykkäsi nuorempana kirjoitella kirjeitä? Olenkin jo vähän odotellut sitä hetkeä, kun joku entinen kirjekaverini tunnistaa minut tästä blogista, ja sitten voimme nolostua yhdessä. :)

Kirjoittaakohan kukaan nuori enää paperikirjeitä toisilleen?

P.S. Minulla on kaikki ne sadat saamani kirjeet tallella jossain pahvilaatikossa...