Siperia opettaa

Kuva täältä

"Sitten kun minulla on lapsia, en ainakaan..." muistan ajatelleeni. Mutta hei, on realismia tinkiä tietyistä asioista perheen kasvaessa:

Case Kreisibailaus. Itse halusin muutaman kuukauden ikäisen vauvan äitinä kokeilla tyttöjen iltaa. Täytyyhän tämän onnistua, vauvakin kun osaa hienosti syödä pullosta ja onhan äidinkin välillä irroteltava! Kokemuksen perusteella totesin, että kyllä toki voi vauvankin äiti kreisibailata, mikäli on valmis jälkiseuraamuksina kestämään pakkautuneen maidon aiheuttaman rintatulehduksen korkeine kuumeineen sekä mielettömän univelan, jota ei ole koskaan tai ainakaan seuraavan kahden vuoden aikana mahdollista nukkua takaisin. Suosittelen kyllä pikkuvauvan äideille omaa aikaa ystävien kanssa, jos sellaista vain mitenkään on järjestettävissä, mutta kohtuullisen aikaisella kotiintuloajalla varustettuna.

Case Uhmakohtaukset. Voi jestas, eikö tuo saa lastaan kuriin?? ihmettelin parikymppisenä opiskelijatyttönä erästä klassista kauppakeskuskohtausta seuratessani. Siis kuvittele, se lapsi ei suostunut maistamaan parsaa! oli eräs tutun tuttu kuulemani mukaan hämmästellyt tässä hiljattain. Amatöörit!

Case Ostoskeskukset. Raskaana ollessani ajattelin, että minun on sitten päästävä liikkumaan vauvan kanssa, pyörimään ostoskeskuksissa ja kahvittelemaan kavereiden kanssa. Hankin oikein travel system -matkarattaat, ei muuta kuin turvakaukalo suoraan autosta rattaisiin kiinni ja päiväunia vetelevän vauvan kanssa ostoksille! Ja toteutinhan minä tämän muutamia kertoja, vaihtelevalla menestyksellä. Tällä hetkellä en voisi kuvitella nihkeämpää ja epämiellyttävämpää ajanviettotapaa kuin juoksennella kahden vilkkaan ja katoavaisen lapsen perässä kauppakeskuksessa.

Case Siisteys. Valkoinen sohva on vaihdettu harmaaksi, keittiön tuolien päällyskankaat ovat pestävää mallia. Uutta huonekalua hankkiessani pohdin, voiko tämä mennä rikki tai meneekö tämä pilalle, jos sen päälle pissaa, kakkaa, kaataa maitoa tai oksentaa. Olen päättänyt rakastaa enemmän lapsiani kuin puhtaanvalkoisina säilyviä huonekaluja, ja standardini ovat laskeneet useita pykäliä. Huom! Tapauksessani tähän siisteysasiaan toki vaikuttaa myös koira. Mutta sitäkin rakastan enemmän kuin naarmutonta parkettia (ehkä).

Case Matkustelu. Viitisen vuotta sitten välttelin pakettimatkoja, ja suosin omatoimimatkailua ja kaupunkikohteita. Ihan hyvin voisi lastenkin kanssa jatkaa samalla linjalla, ajattelin optimistisesti. Todettakoon, että vauvan kanssa voikin aivan mainiosti harrastaa kaupunkilomailua, vauva kulkee kiltisti rattaissa juuri sinne, minne sinäkin. Mutta kun ratasikä on ohitse, on järkevämpää jo oman mielenterveytensäkin kannalta alistua Tjäreborgin bussin kyytiin ja suunnata Rodoksen lomakylään, joka sijaitsee kymmenen kilometrin päässä keskustan sykkeestä. Tietysti unohtamatta all inclusivea. Kun lapsilla on kivaa, niin äidilläkin on kivaa! Säästän New Yorkin reissun kahdestaan mieheni kanssa koettavaksi sitten joskus vuonna x. Katselemme parhaillaan Kyproksen lomaa syyskuuksi...

Case Yökyläily. Miehen kanssa olisi tietysti joskus kiva tehdä kahdestaankin jotain, varsinkin jos vauvan yökyläilyjä toivovia isovanhempia riittää. Ei muuta kuin romanttista kylpylälomaa varaamaan! Totuus on kuitenkin se, että kovasti vierastavaa ja lohduttomasti itkevää vauvaa ei ole kovin kiva jättää hoitoon kuin äärimmäisen pakon edessä. Esikoisemme yökyläili jonkin verran jo ensimmäisen vuotensa aikana ilman suurempia ikäviä, mutta kuopus oli sen verran herkempää sorttia, että yökyläilyt saivat suosiolla odottaa.


Elämää ja minuutta ei tarvitse muuttaa kokonaan, mutta tiettyjä muutoksia ja ajatustenloksahduksia tapahtuu väistämättä, jotta arki sujuisi paremmin. Niitä pari vuotta kriiseiltyään huomaa tottuneensa äitiyden sitovuuteen. Lopulta sitä vain pikku hiljaa, asia kerrallaan myöntyy elämän realiteetteihin. Auttaa myös huomattavasti, jos osaa heittäytyä äitiyteen, riehaantua lastenvaatehankinnoista tai muista vapauttavista epäolennaisuuksista! ;)