Lapsuuden kesä

maanantai 28. heinäkuuta 2014


Viikko vielä. Pitäisikö arkeen alkaa valmistautua jotenkin? Muuttaa vuorokausirytmiä enemmän päiväkodin suuntaan? Palauttaa lapset käytös- ja ruokatapojen piiriin? Pohtia tarvitaanko syksyksi jotain uusia hankintoja? Kelata jo työsähköposteja läpi? Nimikoida päiväkotivaatteita? Tehdä listaa elokuun hoito- ja vapaapäivistä?

Vai käyttääkö quick and dirty -menetelmää, jossa arkeen romahdetaan lomatunnelmien korkeimmista aalloista?

Tänään oli oikeastaan aika täydellinen kesäpäivä. Lomapäivä. Siihen mahtui kesäretki luontopolulle, pikapyrähdys leikkipuistossa, järvipulahdus ja äkkilähtö rannalta ukkosen tieltä (mikä seikkailu!). Päiväuniaikaan makoilin terassilla ja ihan rehellisesti otin aurinkoa. Vatsani ei olekaan (sattuneesta syystä) juuri päässyt kohtaamaan auringonsäteitä viimeisen viiden vuoden aikana, vaan rusketus on jäänyt kasvoihin, sääriin ja käsivarsiin. Tänä kesänä on löytynyt aikaa ihan vaan olemiseenkin. Lapset ovat jo siinä iässä, että heidän touhujaan voi jo hetken seurata vähän etäämmältä.

Miehen mentyä jo takaisin töihin olen myös käynyt esikoisen kanssa kamppailua, kuka täällä onkaan ainoa pomo. Siis yrittänyt tehdä selväksi, että äiti on nyt pomo, ei suinkaan neljävuotias. Sydämeni kuitenkin suli, silmät kostuivat ja uhmakohtaukset unohtuivat, kun poika yhtäkkiä keksi kysyä: "Äiti kuolenko minä kun minusta tulee vanha?"

Siitä päästäänkin aasinsiltana kyselyikään, joka on molemmilla lapsilla päällä yhtä aikaa. Lähes jokaiseen vanhemman suustaan päästämään lauseeseen on vastauksena stereona lausuttu "miksi?". Olen analysoinut, että tuo "miksi?" ei välttämättä tähtää faktiseen syy-seuraussuhteiden selvittelyyn. Lapsi vain tahtoo, että aikuinen on läsnä ja keskustelee hänen kanssaan, "miksi?" -kysymys pakottaa jatkamaan keskustelua loputtomiin. Rasittavaakin, mutta ehdottoman tärkeää.

Me jatketaan siis vielä hetki lomailua. En kaipaa vielä kirpeän viileitä iltoja. Nämä ovat niitä lapsuuden kesiä, lasteni lapsuuden kesiä.

6 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitettu teksti. Lapsuuden kesät nimenomaan 😊. Siksi paras paluu arkeen ensi viikolla on nopea ja kivulias. Nauttikaa siihen asti muruset. A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, apua, ensi viikolla jo... Mulle kyllä maistuisi vielä lomailukin. :) Mutta onneksi arkikin on ihan kivaa. Sitten kun siihen taas tottuu...

      Poista
  2. Ihanasti kirjoitettu. Todella, lasten lapsuuden kesiä. Minulla on ihanat muistot omista, toivon samaa lapsille. Vielä he tulevat niin onnellisiksi niin pienistä asioista, toivon mukaan se jatkuu vielä pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Luulen, että tämä kuluva kesä on ensimmäisiä, joista pojille jää jo joitain pysyviä muistoja. Mitähän ne ovat, tietty retki johonkin vaiko joku yksittäinen satunnainen hetki (joka ei jää vanhempien mieleen mutta jolla on lapselle suuri merkitys). Jännityksellä odotan! :)

      Poista
  3. Samaa mietin, että mitenpäin siihen koulun alkuun taas laskeutuis... :/ Viimeinen viikko on aina sujahtanut vähän liiankin nopeasti ohi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta. Tosin tänään on taas hermoja kiristetty siihen malliin, ettei ajatus arjesta tunnukaan enää niin tuskaisalta... ;)

      Poista