Pakko jatkaa vielä näitä työelämään ja äitiyteen liittyviä pohdintoja. MeNaisissa oli nimittäin juttu siitä, kummat ovat parempia työntekijöitä, lapsettomat vai lapselliset? Niin, kröhöm, ja naiset nimenomaan, miehiä tämä vertailu ei kai koskenut, yllättäen...
En ole vielä edes ehtinyt lukea koko juttua (kiirekiirekiire, you know), mutta se herättää jo valmiiksi tunteita, totta kai.
Sanoisin näin: nyt työssä käyvänä äitinä olen sekä parempi, että huonompi työntekijä kuin ennen äitiyttä.
Parempi siksi, että
- Luotan itseeni enemmän kuin parikymppisenä keltanokkana
- Olen oppinut puolustamaan asioitani
- Olen tehokkaampi enkä jää turhia vatuloimaan
- Osaan laittaa asiat paremmin mittasuhteisiin
- Osaan arvostaa työelämän hyviä puolia välillä pitkään hoitovapailla olleena
- Olen parempi priorisoija
Huonompi siksi, että
- En voi jäädä joka päivä ylitöihin (toisaalta miksi kenenkään pitäisi)
- Lapseni sairastavat silloin tällöin (toistaiseksi olen joutunut olemaan vain yhden päivän pois töistä lasta hoitamassa, kopkop)
- Päästäni tuntuu lähteneen muutama pykälä älykkyysosamäärästä - ilmenee asioiden unohteluna ja hajamielisyytenä, kapasiteetti ei vaan tunnu riittävän
- En jaksa osallistua kaikkiin kissanristiäisiin
Pakko kyllä todeta, että keskustelu on sinänsä ihan turha. Yhteiskunta tarvitsee lapsia ja äitejä. Yhteiskunta tarvitsee myös työssäkäyviä äitejä. Take it or leave it!
Sulla on kuusi täppää plussia ja neljä miinuksia, joten vastaushan on selvä :)
VastaaPoistaOn se tosiaan kumma, ettei miehistä ole tehty tätäkään arviota ;)
Nyt kun luin jutun, niin kyllä siinä sivuttiin miehiäkin. Miehen uraan perheytyminen ei vaikuta samalla tavalla kuin naisen uraan ja siksi tasa-arvo jää toteutumatta. Ei mitään uutta siis.
PoistaItse pohdin sellaista, että jos joku miespuolinen jää kotiin hoitamaan sairasta lasta, häntä pidetään hyvänä isänä. Jos nainen jää kotiin hoitamaan sairasta lasta, häntä pidetään huonompana työntekijänä. No okei, ehkä vähän kärjistin ja yleistin! ;)
"Itse pohdin sellaista, että jos joku miespuolinen jää kotiin hoitamaan sairasta lasta, häntä pidetään hyvänä isänä. Jos nainen jää kotiin hoitamaan sairasta lasta, häntä pidetään huonompana työntekijänä. No okei, ehkä vähän kärjistin ja yleistin! ;)" Tää on totta! Mullakin aina tuntuu, että jos jouduin olemaan koulusta tai harjottelusta pois siksi, että lapsi on kipeä sain vähän semmosia tympeitä katseita. Sitten kun taas kerroin, että "joo meillä ei nukuttu yöllä, lapsi on kipeenä ja mies hoitaa nyt tänään" sain vastauksia, joista oikein paistoi läpi, kuinka supersankari mies onkaan ja miten huono äiti mä olen, kun en ole sairaan lapsen luona. Eli mikään ei koskaan ole hyvä, ääärh!
VastaaPoistaMä koin nyt harjottelussa, että olin oikein pesusieni ja imin kaiken uuden infon ihan eri tavalla kuin vaikka muutama vuosi sitten aikana ennen lapsia. Jotenki sitä nautti siitä aikuisten maailmasta ja itsensä kehittämisestä eri tavalla...
Juu, tunnistan tuon pesusieni-ilmiön! Jos menisin nyt takaisin koulun penkille, niin olisin se yli-innokas aikuisopiskelija, joka kommentoisi jokaista asiaa elämänkokemuksen syvällä rintaäänellä. ;)
PoistaMuistan itse olleeni se, joka ihmettelee ja harmittelee kun perheelliset kollegat hoitavat kotona kipeitä lapsiaan. Nyt sitä huomaakin olevansa itse samassa tilanteessa, ja ajattelevansa miten hölmö ja naiivi sitä oli reilut viisi vuotta sitten...
Tuo miesten supersankaruus toistuu monissa muissakin asioissa, jotka oletetaan äidin useimmiten hoitavan: mies on supersankari, jos hän on hoitovapaalla, herää syöttämään vauvaa yöllä pullosta, päästää äidin omiin rientoihinsa jne... :)
Mun mielestä tuo loppukaneetti oli naulan kantaan. Eli lapsia tarvitaan ja jotta voisi olla lapsia, on oltava myös äitejä (ja isiäkin, vaikka ne tosiaan näissä yhteyksissä halutaan herkästi unohtaa). Eli tällaiset gallupit on ihan turhia! (Mikä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että lapsiasiat varmasti vaikuttaa esim rekrytointeihin.)
VastaaPoistaMulla on tuo sama lehti, ostin eilen lekurireissulla, vaikka juuri olin todennut, ettei naisten lehdissä ole mitään lukemista. :)
Tuo on minusta paras naistenlehti! :) Olen tilannut vuosia. Ainut huono puoli siinä on, että se tulee liian usein, koska nykyäänhän kaikki vapaa-aika tuppaa kulumaan täällä somen syövereissä eikä normaaleiden medioiden pariin oikein ehdi...
PoistaItse myös vasta silmäilin kyseisen jutun läpi Me Naisista. Kyllä se taitaa olla enemmänkin luonnekysymys kuin äitiyskysymys, kuinka tehokas ja hyvä työntekijä kukin on. Toki lapsellisille saattaa tulla useimmin poissaoloja, mutta toisaalta kyllä meidän työpaikalla lapsettomatkin sairastavat ja ovat pois silloin tällöin. Meillä pääsääntöisesti lapselliset tarttuvat töihin hanakammin ja tekevät työnsä vauhdikkaasti. Lapsettomilla ei ole usein kiireen kierää hommissaan ja turhaan törröttämiseen menee suotta tehokasta työaikaa. Päiväkoti menee viideltä kiinni. Ylitöitä en voi tehdä, mutta miksi tarvisikaan, kun saan päivän työt tehtyä ilman puolentunnin kahvitaukoja ihan määräajassakin.
VastaaPoistaSe on kyllä ihan totta että hyvin paljon on ihmisestä kiinni, miten työnsä hoitaa, eikä sillä sinänsä ole tekemistä äitiyden kanssa. On laiskoja lapsettomia ja laiskoja lapsellisia siinä missä tehokkaitakin.
PoistaMinusta ikäkin tekee paljon. Olen parempi työntekijä nyt kuin kymmenen vuotta sitten ihan vaan elämänkokemuksen ja työkokemuksen kertymisen vuoksi. :)
En ole lukenut juttua, mutta peesaan sua tuossa et minä olen saanut myös äitiydestä (ja tietysti iästäkin, mutta kyllä äitiys on antanut jopa enemmän kuin ikä!) itsevarmuutta, uskallusta sanoa ja sellaista tekemisen tehokkuutta jota voi olla VAIN äideillä ;D eli kymmenen aikaa yhtäaikaa-tehoa :)
VastaaPoistaJa sitten muuten jos alkaa vertailla isi-ihmisiä ja äiti-ihmisiä työelämässä... Niin kyllä musta tuntuu että äiti-ihmisillä on yleisesti ottaen parempi organisointi- ja aikatauluissapysymiskyky kuin isi-ihmisillä. ;) Puhumattakaan multitaskaamisesta!
PoistaTäydelliset listaukset, ei mitää lisättävää, ei mitään poisotettavaa. :) Jotenkin ei vaan jaksa stressata niin paljon ja on varmempi itsestään nyt kuin aikaisemmin. Ikä on varmaan se, mikä tähän on eniten vaikuttanut ja tietty myös työkokemus, mutta kyllä myös äitiys. Jotenkin se on tuonut asioiden mittasuhteet uuteen perspektiiviin. Jos nyt jonkun pikkumokan tekee välillä, niin mitä sitten. Ja kun ei pelkää niitä pikkumokia, niin toisaalta silloin uskaltaa mennä rohkeammin tilanteisiin ja pois omalta mukavuusalueeltaan (<- joo, typerä termi! :) ). Sitten on tosiaan se, että en mä jää joka päivä ylitöihin, mutta miksi pitäisikään. Kyllähän sitä voisi joka iltapäivä jäädä vaan sinne ja yrittää saada maailma valmiiksi, mutta eihän se ikinä sellaiseksi tule.
VastaaPoistaOllaan me hyviä. :)
Tosi hyvin tiivistetty tähän kommenttiin kaikki olennainen! :) Tupla-allekirjoitan kaiken tästä! :D
PoistaYlitöistä tosiaan sen verran, että niitä ei kyllä kannata tehdä säännöllisesti kenenkään, oli sitten lapsia tai ei (varsinkaan jos niistä ei mitään makseta...). Työt kun ei tekemällä lopu!
Tosi hyvää pohdintaa ja sanoisin, että nuo sun miinukset ei kyllä edes ole mitään miinuksia, joten olet ehdottomasti parempi. Mä en edes välitä muistella mitä kaikkea typerää on ajatellut työssäkäyvistä äideistä ennen kuin itse on tullut äidiksi. Onneksi on tullut sitä henkistä kasvua. A
VastaaPoistaJoo, ihan hävettää mitä kaikkea sitä on tullut ajateltua tai jopa möläyteltyä aiheesta noin viisi-kymmenen vuotta sitten... Huhhuh. No, onneksi tosiaan sitä viisastuu koko ajan.. :)
PoistaRiittämättömyyden tunne tässä uudessa tilanteessa kalvaa kaikista eniten. Kun ei pysty panostamaan kumpaankaan osa-alueeseen täysillä (koti/työ). Mutta näillä mennään ja kai tästä voi selvitä kun muutkin selviävät! Kaikki ylimääräinen meno on karsittu minimiin. Meikäläistä ei kovin usein nähdä lasillisella työpäivän jälkeen... If ever. :) Ja onneksi työnantaja ymmärtää elämäntilannetta. Toista se kuulemma on joissain kansainvälisissä yrityksissä.