Kasvoton asukuva

maanantai 12. toukokuuta 2014

Lapsella oli tänään niin kertakaikkisen mielettömän kiva asu, että oli pakko vähän kuvata sitä blogia varten. Kuvia koneelle ladatessani totesin, että vitsit kun tuo suloinen naamakin näkyy joka kuvassa.

Yritän löytää sopivaa kombinaatiota blogissani - etsin kompromisseja mielenkiintoisen tekstin ja liikaa paljastamisen välillä, ja hyvien, kiinnostavien kuvien ja yksityisyyden säilyttämisen välillä. Tavoitellako lisää lukijoita vaiko pysyttäytyäkö turvallisilla, mutta tylsähköillä vesillä? Keskittyäkö visuaalisuuteen vai tekstiin? Jos keskittyy toiseen, kärsiikö toinen? Tulevatko ihmiset tänne kuvien vai tekstien vuoksi? Etsivätkö he hömppää vai pohdiskelua? Voiko kohtuullisen järkevänä itseään pitävä olla myös kovinkin kiinnostunut materiasta? Saati sitten kuvata sitä interneettiin?

Kasvottomuuspäätös on tehty jo viime syksynä - ihan vaan varmuuden vuoksi. Ettei tarvitse sitten katua. Varovaisen ja tylsän ihmisen valinta? Järkevän ja tiedostavan ihmisen valinta?

Itse saatan syttyä ihan pelkistä kumisaapaskuvistakin - asiaa on pohtinut tänään aika perusteellisesti ja hyvin yhteenvetäen myös Milla.




17 kommenttia:

  1. Samaa tässä monesti miettinyt, mutta enimmäkseen kasvottomana pysytään. Jos se häiritsee nii antaa häiritä :) Oma naama saattaa näkyä, mutta lapset vähemmän. Mä haen enemmän muuta kuin ihmisten kasvoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaan kasvottomuus häiritse lukijoita, jos kuvat on muuten mielenkiintoisia ja kivoja katsella. Tai toisaalta mihinkäs sitä kuvia tarvitaan, jos teksti osuu ja uppoaa. Onneksi blogeja onkin jos vaikka minkälaista sorttia, niin löytyy jokaiselle jotakin! :)

      Poista
  2. Olen varmaan siinä mielessä vähän outo? erilainen? että jopa tykkään kasvottomista kuvista. Ne antaa aina jotain varaa mielikuvitukselle ja omalla tavallani myös arvostan sitä. Toisaalta visuaalisena ihmisenä tunnen että kasvot aika lailla kruunaavat kokonaisuuden. Aika kinkkistä siis. Uskon että lukijoita varmasti riittää mitä enemmän näyttää, sehän on silkkaa ja luonnollista uteliaisuutta (nostan käteni, kyllä!) ;) Toisaalta, kun löytää oman juttunsa ja tykkää itse, uskon että se välittyy ja blogista, kuvilla tai ilman, tulee nautittava lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvottomien (hyvien) kuvien ottaminen onkin kyllä oma taiteenlajinsa. Jossa muuten sinä edustat ehdotonta parhaimmistoa!! :)

      Ja pitää myös muistaa ottaa niitä kasvollisiakin kuvia perhealbumeihin. ;) Olisi surullista huomata olleensa äiti joka keskittyi ottamaan lapsistaan pelkkiä takaraivo- ja varvaskuvia, hih...

      Hyvin sanottu tuo kommenttisi viimeinen lause, noinhan se juuri on!

      Poista
    2. Mä olen tuossa samaa mieltä, hyvin otettuna se tuo kuvaan jotain enemmän. Ja todellakin mallia voi hakea vaikka Sattumalta-blogista. ;) Mä olen kokeillut tuota, mutta sitten se ei vain omalla kohdalla kuitenkaan toimi. Jos mietin kuvatessa liikaa, siitä lähtee sielu. Joka kerta tuottaa tuskaa julkaista niitä kuvia ja viimeisimmät kuvat isoäidistä vasta tekikin tiukkaa ja voipi olla, että poistan ne. Tää on kyl niin vaikea aihe, että järki lähtee aina kun mietin. Mun blogissa kuitenkin ne kuvat taitaa olla juttu, joten sitten olisi uudella blogilla lyhyt elämä. Mutta mitä enemmän tämä asia nousee pintaan, sitä enemmän ahdistun ja ärsyynnyn blogimaailmasta, johon olen auttamattomasti niin koukussa. Äh!

      Poista
    3. Voi ihanat naiset, tuhannesti kiitos kohteliaisuuksista! :)

      Poista
    4. Sonjan blogin miellän ehdottomasti visuaaliseksi blogiksi, ihan parhaimmistoa sillä saralla! Ne isoäitikuvat oli jotain valtavan upeaa ja kaunista, vielä siihen tekstiin yhdistettynä!

      Tärkeintä lienee kai tehdä kuten itsestä hyvältä tuntuu. Ehkä myös toisen vanhemman kanssa keskustellen. Molemmat valinnat ovat hyviä ja molemmille on perustelunsa. Itsekin olen jo tässä lyhyen blogiurani aikana ehtinyt päättää tämän asian kahdella tavalla. :)

      Poista
  3. Tämä on tosiaan aika vaikeaa tämä luoviminen. Muutaman kerran on tullut vedettyä jo kirjoittu teksti deletellä pois. Ja kuvien kanssa se vasta sukkulointia onkin!

    Mä en ole tehnyt mitäön julistettua päätöstä mistään, mutta näköjään en vaan enää osaa/halua pojan kasvollisia kuvia laittaa. Tyttö pienempänä näkyy joskus jossain, mutta ei kovinkaan selkeästi enää nykyään.

    Ja joskus kamera kädessä on oikein muistutettava itseä, että ota hyvä ihminen lähikuvia! Taltioi noita ihania ilmeitä ja kasvonpiirteitä. Äläkä kuvaa vain blogikuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, hyvin samoilla linjoilla siis sielläkin! :) Onneksi mieskin kuvaa, niin ottaapahan joku sitten niitä ei-blogiin-tarkoitettuja kuvia.

      Tekstien suhteen olen tullut vähän turhankin varovaiseksi. Aina tulee mieleen joku syy, miksen voi tuosta ja tuostakaan kirjoittaa...

      Sinun blogisi nimi on muuten juuri hyvä kiteytys siitä, mitä tämäkin blogi taitaa olla!

      Poista
  4. Minä myönnän taistelevani tämän aiheen kanssa melkein päivittäin. Kameran takana ja koneella. Olisi niin mukava näyttää niitä iloisia/hassuja/mutristelevia ilmeitä ja loistavia silmiä teillekin, mutta...toisaalta haluan, että lapset saavat aikanaan itse päättää, laittavatko (tunnistettavan) kuvansa nettiin. Joten silmälapuilla mennään jatkossakin! ;)

    Minulle siis "kelpaavat" kasvottomat kuvat muidenkin blogeissa. Ihana päivä asu muuten! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no bongasihan joku tästä sen oleellisenkin - päivän asun! ;)

      Kyllä, näillä mennään ja nykyäitiyteen liittyy muuten tällaisia aika erikoisia taisteluja :)

      Poista
  5. Voi ei - olematta mikään Hai-saapaspervo (joita vanhaan blogiin eksyi oikeasti tuhansittain!) niin kyllä mäkin sytyn kumisaapaskuvista - ne valikoitui tekstin kuvitukseen vähän niinkuin vahingossa ja lähinnä kärjistyksenä. Apua. Suurin osa blogisuosikeista on kasvottomia ja anonyymeja, toisaalta rakastan kuvia joissa näkyy myös ihmisiä (silleen muutenkin kuin niskaa ja käsiä, niin ihania kuin nekin on :D ). Rajanveto ei ole helppoa, ja itse tietysti olen jo kaatanut maidon maahan ja on vaan epätoivoista jälkiehkäisyä yrittää suojella jo kerran julkistettuja lapsia… Ihania kuvia siis, ja AJATUS ON TÄRKEIN!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hai-saapaspervot kuulostavat aika pelottavilta blogivierailta, huih... :D

      Mullakin oli aiemmin paljon avoimempi linja kuvien kanssa, mutta jossain vaiheessa se alkoi tuntua epämukavalta. Voi siis olla että täälläkin on jo damage tehty. Sellaista olen miettinyt, että missä vaiheessa (nyt yli puolen vuoden kasvottomuuden jälkeen) lukijoideni verkkokalvoilta häipyvät lasteni kasvot? Ja mitä sitten, jos ne eivät häivy, onko sekään niin vakavaa? :)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. No ihan samaa mieltä! :) Nuo on jo toiset Papun leggarit tuota mallia, jotka olen pojalle hankkinut, isot suositukset niistä!

      Poista
  7. Minä olen vähentänyt kasvokuvien määrää blogissani ja jo pidemmän aikaa kuvat onkin ollut enimmäkseen sellaisia, joissa ei E:n kasvot kunnolla näy. Mielestäni kasvojen ei tarvitse näkyä kuvissa ja kivoja kuviahan saa vaikka ne ei suoria kasvokuvia olisikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama linja siis sielläkin! :) Toistaiseksi näillä mennään.

      Poista