Talviunen tarpeessa

tiistai 25. marraskuuta 2014



Luin laadukkaasta keltaisesta lehdestä univajeen haittavaikutuksista. Täsmää, täsmää, täsmää (paitsi parisuhteessa ei ole valittamista, toim. huom. ettei jäänyt epäselväksi... ;) ). Allekirjoitan erityisesti kohdat sumuisista aivoista, ärtymyksestä, kohonneesta stressitasosta. Olenkohan oikuttelevakin?

Meillä eivät lapset enää herättele öisin. Silti en muista viimeiseltä viideltä vuodelta kovinkaan montaa sellaista aamua että olisi aivan virkeänä herännyt.

Univajeeni on täysin itse aiheutettua.

Kun vuorokauden tunnit eivät tahdo riittää, tulee nipistettyä yöunista. Tällaisena iltavirkkuna myöhään valvominen tuntuu sillä hetkellä ihan hyvältä idealta. Omaa aikaa, hiljainen ja rauhallinen koti. Kuten juuri nyt. Katselen toisella silmällä telkkaria ja toisella silmällä hinnoittelen kirppikselle menevää tavarapinoa. Silmäilen nettiä, pohdiskelen huomisen vaatteita ja muita rutiineja. Mies menee nukkumaan ja pudistelee päätään: "älä sit taas valvo liian myöhään...".

Kun maltan jättää puuhani, saan odotella unta vielä hyvän tovin. Päässä pyörii liuta asioita, tekemättömiä, tehtyjä. Työjuttuja, kotijuttuja.

Klo 5.45 herättävä kello on armoton. Viikonloppuisin klo 7 herättävät nahkakellot ja lenkkiä kaipaava, sängyssä piehtaroiva koira ovat myös armottomia.

Olisipa joskus ihanaa nukkua pitkälle aamupäivään!


15 kommenttia:

  1. Mä oon kans iltavirkku, mutta nyt oon saanut vähän järkeytettyä taas ja menen siinä yheltätoista nukkuun, ja onneksi nykyään nukun aika nopeesti. Kirkasvalolamppu on ilmeisesti tehnyt sellaisia ihmejuttuja nyt, että herään ennen kelloa, mikä on mun mielestä aika ärsyttävää - kuka nyt haluaisi herätä ennen aikojaan??? Lapsivapailla saatan nukkua jonnekin kymmeneen jos on univelkaa päässyt kertymään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on kirkasvalolamppu, vaan ei ikinä aamuisin aikaa istua sen äärellä. :/ Pitäisi siis laittaa kello herättämään vieläkin aikaisemmin...?

      Mutta jos herää ennen kelloa ja onkin virkeä, niin sehän on vaan hyvä juttu? :D Minä olen aamuisin aina aivan umpiunessa kun pitäisi nousta, poikkeuksetta...

      Poista
  2. Kuulostaapa taas kovin tutulta :)

    Aurinkoenergialla käyvänä voisin muutenkin vetäytyä syksyllä talvinunille ja tässä elämäntilanteessa, kun vuorokauden tunnit eivät meinaa riittää, tulee tosiaan nipistettyä lisätunteja siitä tuikitärkeästä yöunesta. Kun ei enää muustakaan voi.

    Pusken alkuviikon yleensä 5-6 tunnin yöunilla ja yleensä torstain kohdalla on pakko mennä jo aikaisemmin nukkumaan, kun aivot ei toimi ja pinna vinkuu kireyttään. Nukahtelen bussissa. Viikonloppuna meillä saadaan onneksi nukkua tällä hetkellä jopa 8 saakka ja siitäkin vielä torkkua tunnin verran, kun pojat osaavat jo mennä katsomaan lastenohjelmia keskenään. Isoveikka kyllä herää tyypillisesti jo klo 7, mutta tuntee sen verran kelloa, että hänet on voinut opettaa pötköttelemään/lueskelemaan/leikkimään hiljaisesti huoneessaan viikonloppuisin klo 8 saakka.

    Otan lisäpirteyttä purkista: C:tä, B:tä ja D:tä reilusti joka aamu. Suosittelen. Vahvaa teetä. Kahvinjuonnin aloittamista harkitsen vakavasti ensimmäistä kertaa.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen alkanut epäillä, onko nämä leveysasteet soveltuvia ihmislajille lainkaan... Ei ihmekään jos on kaikenlaisia lieveilmiöitä!

      Minun unisaldo on usein siinä kuuden tunnin paikkeilla. Mutta vaikka joskus nukkuisin kahdeksankin tuntia, olen siltikin aivan väsy. Kai sitä univelkaa on vaan niin paljon...

      Kesällä lomailtiin Latviassa muutama päivä ja silloin tuli muuten panostettua nukkumiseen! Mentiin koko perhe nukkumaan samaan aikaan ja unisaldo oli monena yönä yhdeksän tuntia. Olipa luksusta!

      Mullakin on käynyt mielessä, pitäisikö aloittaa kahvin juominen. Auttaisikohan se, hmm...

      Kyllä meilläkin onnistuu joskus lähettää pojat pelailemaan tai katsomaan telkkaria, jos herätys on ollut kovin aikaisin. Koira vaan on armottomampi...

      Poista
  3. Tutulta kuullostaa!! Univajetta on täälläkin ja tällä hetkellä aivan itseaiheutettua, kun kuopuskin jo yöt läpi nukkuu.

    Mutta kun lapset on saatu unille, on vain niin mukavaa rauhassa saattaa päivän kotityöt loppuun ja laittaa seuraavan päivän vaatteet valmiiksi ja istua iltapalalle sohvalle telkkarin ääreen (mitä ei voi tehdä, kun lapset valvoo, sillä sohvallahan ei syödä..;)) Tietokoneenkin ehdin usein avaamaan vasta lasten mentyä unille. Kaikenlaista tekemistä siis riittäisi myöhään yöhön, mutta olen päättänyt mennä viimeistään yhdeltätoistä sänkyyn, jotta aamu olisi hitusen helpompi. Välillä vaan tulee lipsuttua tuosta ajasta..

    Voimia viikkoon ja toivottavasti saisimme hieman auringon valoa päiviä piristämään ja valkeaa lunta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, herkästi lipsuu täälläkin tuon asian kanssa... Puoli yhdeltätoista olisi hyvä meikäläisen olla viimeistään sängyssä. Tietysti pitäisi illalla vältellä kaikkea aktivoivaa tekemistä, ruutuvaloa jne, mutta kun ei malttaisi, ei malttaisi...

      Aurinko ja valkoinen lumi auttaisivat kyllä kovasti!! Ja onneksi on joulukin tulossa ja vähän vapaitakin sen myötä. :)

      Poista
  4. Joo tuttua. Mä oon nyt tehnyt arkena niin, että ainakin kerran tai kaksikin kertaa menen nukkumaan yhdeksältä ja nukun sen yhdeksän tuntia. Otan jo sen asenteen päivällä että tänään ei sit oteta sitä omaa aikaa. Se auttaa kyllä ja antaa voimia parillekin päivälle. Pakko selättää se väsymys edes jollain tapaa näin pimeään aikaan.

    Ja hei, noista viikonlopuista. Meillä on miehen kanssa diili että toisena päivänä toinen nousee ja toinen nukkuu ja toisinpäin. Tosin meillä mies on aamuvirkku ja saattaa nousta molempina päivinä ja antaa mun nukkua. Mut toimisiko teillä sellanen että vuorottelisitte? Ja makkarin ovi säppiin :D Me päästetään koira nimittäin pihalle pissalle aamusella ja lähdetään yleensä sit koko poppoo ulos pitkälle lenkille aamupäivällä.

    Tsemppiä! Tää aika on vaan välillä niin hampaiden kiristelyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä käytännön vinkki koiran suhteen... Mutta: meillä ei ole sellaista pihaa jossa voisi pissattaa koiraa, terassi vain oikeastaan. Joten käytännössä homma menee niin, että mies lenkittää koiran, ja minä heräilen lasten kanssa. Tai joskus laitan heidät telkkarin ja pelien ääreen ja torkutan vielä hetken... ;) Onneksi tuo mies sentään on aamuvirkku meilläkin!

      Ja voih, mitenhän malttaisin minäkin mennä edes joskus ysiltä nukkumaan? Se olisi nimittäin niin tarpeellista!

      Poista
    2. No joo, sori, en ajatellu tota piha-asiaa. Ja kyllä meilläkin menee joskus noin. Toinen lähtee koiran kanssa ulos, toinen heräilee lasten kanssa.

      Torkutus, ah! :)

      Poista
  5. Meillä on sellainen ongelma että lapset (tai 1 lapsi, joka nukkuu pk:ssa päiväunet) nukahtaa vasta kymmeneltä tai pahimmillaan vasta lähempänä puolta yhtätoista ja en osaa enkä halua mennä heti lasten nukahdettua nukkumaan. Pakko saada hetki omaa aikaa. Joten nukkumassa olen klo 23.30 - 0.00. Nukahdan onneksi hetkessä, mutta kuuteen tuntiin yöunet viikolla yleensä jää. Viikonloppuisin saan nukkua lauantaina pitkään ja sunnuntainakin lapset nukkuvat arkiaamuja hieman pidempään, mutta toisaalta lauantaina tulee usein valvottua vielä arkeakin pidempään...

    Aloitin b-vitamiinin syömisen taannoin ja se on tuntunut vaikuttavan virkistävästi. Bussissa torkahtelen/nukun, mutta kun työmatka kestää noin 40 minuuttia suuntaansa niin se aika käytettynä lepoon on hyvin käytettyä aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, tuo lapsesi nukkumaanmenoaika tuntuu kyllä aika tuskaisen myöhäiseltä! Onko minkä ikäinen lapsi? Voiko olla että päikkäreitä ei enää tarvittaisi? Vai voiko siitä edes neuvotella päiväkodin kanssa...

      Pitäisiköhän munkin kokeilla jotain vitamiineja, ei kai niistä haittaakaan olisi. :) Ja voih, julkisilla kulkemisen hyvä puoli olisi juurikin tuo nukkumismahdollisuus...

      Poista
  6. Haha, meillä mies tekee ihan samaa! Ei vaan pääse ajoissa nukkuu. Poitsu venyttää oma nukahtamistaan ja ei voi keskittyä mihinkään omaan kunnolla ennen kuin se nukkuu kun koko ajan kuuluu "äiti, voisitko tulla tänne...äiti, voisitko tulla tänne....". Arg.

    Mä olen ihan loppu tällä hetkellä. Mutta silti ne omat iltapuhteet on niin tärkeät. Vaikka tällä hetkellä ne käsittääkin lähinnä pyykkihommia ja sen semmoista. Oon kans niin finaalissa. Kunpa vois vaan lomailla. Mut ei kun mä painan ylkkyä minkää ehtii, että vois sit jouluna pitää vähän pidemmän loman. Toivotaan, että kestän sinne saakka.

    Feel you sis´! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolta poikien makuuhuoneestakin huudellaan aika pitkään, nytkin sieltä kuuluu vielä hyvänyöntoivotteluja ja meikäläinen yrittää tässä taas repiä omaa aikaa epätoivoisesti... :D

      Oman ajan käsitekin on muuttunut tässä matkan varrella. Pyykkien viikkaaminen kaikessa rauhassa voi olla oikeasti tosi mukavaa. :)

      Mutta voi että, kuulostat kyllä väsyneeltä ja sitä ollaan kyllä täälläkin... Tämä vuodenaikakin vielä. Tule jo joululoma!

      Poista
  7. Minä olen univajeen kanssa myös liiankin hyvää kaveria...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi nyt on viikonloppu, uskon että se korjaa tilannetta. Pakko! :)

      Poista