 |
| Isin kanssa valitaan aina tyylikkäimmät asukokonaisuudetkin. Siis tähän tapaan. Matchy matchy! |
Sitä on nyt ilmassa. Isihuumaa. Työkaveri raportoi isäkuukaudeltaan seesteisiä Facebook-päivityksiä. No niinpä niin, kun ei sen velvollisuuksiin kumminkaan varmaan kuulu pyykinpesu tai lakanoiden vaihto moppaamisesta puhumattakaan. Ystävä kertoi, että isin mukaan menee hyvin niin kauan, kunnes äiti saapuu maisemiin (sitten alkaa marina ja mankuminen). Eräs raportoi, että koko perheen kesken tulee herkästi riitoja, mutta sitten menee hyvin, kun paikalla on vain yksi vanhempi, jota lasten kuuluu totella. Itsekin kuuntelen mieheni puheista, että kivaa on ollut, olipa mieskolmikko sitten pyörälenkillä, ruokakaupassa, hampurilaisella tai uimahallissa.
Siis aivan mahtavaa, että miehet pärjäävät lastensa kanssa noin hyvin. Niin on syytäkin. Mutta miksi niillä on kivempaa?
Yleensähän on mukavaa, kun on mukavaa, ja sitten onkin vielä kivempaa. Eli tarkoitan positiivisuuden kehää. Positiivisuus säilyy, kun onnistuu säilyttämään hermonsa ensimmäisen vastoinkäymisen kohdatessa. Lapsi huomaakin, ettei kannata kaivella esiin reaktioita, joita ei tule, ja luovuttaa. Ja sitten sitä toista vastoinkäymistä ei ehkä tulekaan. Ja kaikilla on kivempaa.
On minulla yksi teoriakin. Yleisesti ottaenhan äidit ovat viettäneet enemmän aikaa lastensa kanssa, olleet läsnä suuremman osan pienen lapsen elämästä. Siinä ajassa on kuulkaa tietyt kiintiöt täyttyneet jo monta kertaa, ja yliherkistyminen ehtinyt tapahtua. Pienikin ärsyke, sanotaanko vaikka veljesten keskeinen nahistelu ja siinä hötäkässä kaatunut maitolasi (tai äidillä rikkoutunut tärykalvo), saattaa jo laukaista vastareaktion äidissä. Ja taas mennään negatiivisen puolelle ja pian on kuulkaa päivä pilalla.
Kaiken takana on siis tunnelma. Working on it, working on it...
P.S. Tämä postaus sisältää huimaa yleistystä, eikä tätä pidä kenenkään liian vakavasti ottaman...
Allekirjoitan täysin ja kuulostaa kovin tutulta.
VastaaPoistaMeillä äiti on se, joka hoitaa ja huolehtii rutiineista. Isin kanssa puolestaan tehdään kaikkea kivaa, jännää ja erilaista. Välillä tämä varsin perinteinen jako ärsyttää, mutta useimmiten en jaksa nähdä vaivaa pullikoidakseni tapoja vastaan.
Kun mies on lastensa kanssa, hän keskittyy useimmiten vain ja ainoastaan lapsiin. Korkeintaan koittaa siinä sivussa tehdä jotain ulkona tapahtuvaa rakennushommaa (huonolla menestyksellä. Mutta samassa tilassa lastensa kanssa ollessaan äiti laittaa ruokaa, siivoaa, pesee pyykkiä, tarkista eskaritehtävät ja soittaa hammaslääkäriin...Arvatkaapa, kumpaa ihaillaan? No, sitä miestä tietysti. Aina.
No just näin, erittäin hyvin kiteytetty! :D Meilläkin nuo ns. roolit menee yllättävänkin perinteisellä kaavalla (vaikka poikkeuksiakin kaavaan löytyy), mutta jotenkin arki vaan rullaa paremmin niin.
PoistaJoskus olisi kiva kokeilla vaihtaa rooleja vaikka kuukaudeksi. :) Varmaan jotenkin onnistuisin potemaan huonoa omaatuntoa, jos en olisikaan se joka varaa neuvolat ja täyttää päiväkotilaput, heheee... ;)
No meillä on varmastikin sellainen kuvio, että isin luona saa syödä kaikkee roskaa ja herkkuja (niinkun vanukasta aamupalaksi), valvoa pitempään, pelata ja tuijottaa telkkaria enemmän, ja sit se vielä ostaa kaikenlaista sälää. Joten ei kai se ihme, että isistä tykätään...
VastaaPoistaNo arvatenkin. :/ Mutta sinua ne tulee aikuisena kiittämään kun pidit rajoja! <3
PoistaNo mutta on tässä positiivinenkin näkökulma: äitiin on syntynyt jo varhain voimakkaampi kiintymyssuhde. Ja Se,johon on erityisen turvallisesti kiinnytty jo vauvana,saa enemmän kiukkua osakseen. Tämä kuuluu psyykkiseen kasvuun. Ja tosiaan,jos äiti on kaiken lisäksi tylsä ja tekee kotitöitä,kun isi pyöräilee,painii jne.niin siinäpä se.
VastaaPoista-T-
No näinhän se tietysti taitaa mennä. Mutta ehkä äidit saavat osakseen kaikki kiukut siksikin, koska loppuviimein he kestävät ne ja rutiinien pyörittämisen paremmin? ;) Hihih. :)
PoistaMeillä vauvakin konttaa isin perään ja itkee heti jos se katoaa näkyvistä. Vaikka mä sentään pidän sitä kainalossa joka yö =D
VastaaPoistaOu nou, eli isiä ihaillaan sielläkin jo pienestä pitäen! ;D
PoistaMeilläkin kyllä tykätään nyhjätä äidin kainalossa, se olkoon palkintoni kaiken kiukuttelun kestämisestä! <3
Kyllä, näin se menee. Paitsi meillä mä oon yhtä hauska kun isä. Siis välillä. :D Ollaan yhtä ikäviä tai ihania, mutta mä kulutan lasten kanssa huomattavasti enemmän aikaa, että siihen mahtuu aika paljon väsynyttä kitinääkin: puolin ja toisin...
VastaaPoistaOn mullakin hauskat hetkeni. ;)
PoistaRatkaisu voisi olla tässä: voisin palkata meille siivoojan, kokin ja kodinhoitajan ja sitten keskittyä tekemään lasten kanssa vaan niitä hauskoja juttuja? :) Vaikka nääh, kyllähän elämään kuuluu että on välillä tylsää, mälsää, kaikki kiukuttaa ja varsinkin äiti on tyhmä ja saisi mennä jäähylle. ;)
Allekirjoitan täysin kirjoittamasi. Meillä on menossa samainen vaihe. Välillä saan huokaista, kun isi vain kelpaa ja pystyn hoitamaan asioita paremmin, muta toisinaa nousee tukka pystyyn ja puren hammasta yhteen, kun VAIN ISI KELPAA =D Löysin muuten vasta blogisi, jonkun toisen blogin kautta. Sun blogi oli juuri sitä mitä nyt kaipasinkin. Kahmin aika monta postausta taaksepäin, mutta täytyy oikein ajalla tutustua vielä aikaisempiin postauksiisi. Itselläni on paluu arkeen huomenna neljän vuoden tauon jälkeen. Aivan shokkitila päällä =) mutta eiköhän se siitä lähde taas rullaamaan. Kivaa alkavaa viikkkoa!!
VastaaPoistaKiva kun löysit tänne ja kiva kun jätit kommentin, koska nyt minäkin löysin sinun blogin!
PoistaTsemppiä töihin paluuseen! Itsekin olin 3,5 vuotta kotona. Hetken aikaa totuteltiin uuteen arkeen, mutta nythän kaikki rullailee mukavasti ja tykkään töistäni. Muistan kyllä tuon shokkitilan, ja vähän vastaavanlainen shokkitila mulla oli nyt kesäloman viimeisenä iltana. :D Mukavaa viikkoa teillekin!
Tämä ja nää kommentit jotenkin linkittyy kivasti mun tän päivän tekstiin, jonka tein Taikinanaaman innoittamana. Ärsyttävät isät/miehet, jotka osaa ottaa rennosti ja vieläpä tuntematta huonoa omatuntoa...Huoh.
VastaaPoistaMulla puolestaan on blogit tältä viikolta rästissä, pitää tulla lukemaan sinunkin postaus! Mutta joo, tää on niin tätä... Nyt mies työmatkalla ja varmasti sieltä palaa taas sankari. ;)
Poista