Väärällä jalalla

Aina ne aamut ei lähde liikkeelle ihan oikealla jalalla. Ei, vaikka on vapaapäivä.

Kiukkuisia lapsia, väsymyksestä kirvelevät silmät. Ulkona on harmaata ja loskaista. Aamutoimissa venähtää, juutumme sohvalle tuijottamaan lastenohjelmia, minä mukaanlukien. Kaapo ja Late Lammas nyt ainakin. Keksin vaihtaa lakanat ja viikkaan narulta puhtaita pyykkejä kaappiin. Kerään tiskit koneeseen ja laitan sen päälle. Kello on jo puoli yksitoista. Huomaan, ettei meillä ole mitään ruokaa, joten lähdemme kauppaan. Tehokasta suunnittelua, omatuntoni huomauttaa.

Teemme ostokset. Totean, että kello on jo melkein kaksitoista, eikä aikaa ruuan tekemiseen ole. Ehtii ne kanat paistaa päivälliseksikin. Menemmekin Heseen lounaalle. No kai tekin nyt joskus? Huono äiti -pisteet ropisevat. Toinen pojista kaataa täyden maitomukillisen lattialle. Ruokailtuaan pojat käyvät riehumassa leikkipaikalla. Vähän jo hymyilyttää. Lähtiessä kuopus saa uhmakohtauksen takin pukemisesta.

Parkkipaikalla näemme, kun roska-auto käy tyhjentämässä taloyhtiömme roskikset. Päivän kohokohta!

Tulemme kotiin. Kauppakasseja sisään kantaessani koira lähtee yllättäen karkuun ulko-ovesta. Onkohan sillä kevättä rinnassa? Lähdemme poikien kanssa etsimään sitä. Viiden minuutin kuluttua koira juoksee meitä vastaan rehvakkaasti muristen ja korskeasti itseään pörhistellen. Se on käynyt läheisessä lammikossa uimassa.

Puran ostokset kaappiin, tyhjennän pyykkikoneen ja tiskikoneen. Kampitan kaksi väsymystään kiukuttelevaa poikaa päiväunille. Huh. Selvisin!

Huomaan olevani jo vähän vieraantunut kotiäidin arjesta! Tämä ei mene enää ihan rutiinilla...

Koen ansainneeni kotipäivän vakioannoksen blogeja ja nettikauppoja. Ehkäpä pienet torkutkin!

P.S. Ai niin, ja uusi naapuri näköjään tamppaa matot joka viikko. Sietämätöntä.