Iloisia asioita!

Sain Leopardikuningattarelta haasteen listata kymmenen minua tällä hetkellä ilahduttavaa asiaa. Kiitos haasteesta! Juuri tänään, tällä hetkellä, on ollut vähän heikompi päivä, kiukkua ilmassa, huonoäitifiilikset ja kyllähän te tiedätte... Mutta varmasti keksin kymmenen minua ilahduttavaa asiaa, yritetään ainakin! ;)

1. Sanat
Äitiyteni 2,5 ensimmäisen vuoden ajan minun ja lasteni välinen verbaalinen kommunikaatio meni suunnilleen niin, että minä puhuin lapsille ja lapset huusivat takaisin. Nyt, kun hekin käyttävät sanoja, on paljon mukavampaa! Viime kesästä lähtien sanoja on tullut huimasti molemmilta lapsilta ja opimme kokoa ajan toisiltamme niitä lisää. Ihan hyvin voi sanoa "kakka", kun tarkoittaa "takka", eikö? Ja laskeminen onnistuu hyvin näinkin: "Ys, kas, kol, nee.... kymmenen!!!"

2. Teot
Se, että tehdään, mennään ja koetaan yhdessä, yleensä ilahduttaa. Olipa sitten kyseessä leikkipuisto, Cittari, uimahalli, mummola, HopLop tai mikä vaan kiva paikka.

3. Pinkit kynnet
Sain tänään aikaiseksi lakata kynnet pitkästä aikaa, vieläpä pinkiksi. :) Oikeastaan tähän voisi lisätä minkä tahansa muunkin itsensä huoltamiseen liittyvän asian, kuten säärikarvojen ajelun, hiusten pesun tai uuden huulikiillon ostamisen, ilahduttaa aina!

4. Lapset
Kaikki muutkin haasteeseen vastanneet äidit ovat kirjoittaneet, että lapset. No tietenkin, lapset ilahduttavat minua nyt ja joka ikinen päivä. Kaikista tempauksistaan huolimatta. :)

5. Edistysaskeleita
Enpä olisi voinut kuvitella meneväni vuosi sitten Seppälään sovittamaan bikineitä esikoinen mukanani. Ihan varmasti tuo olisi karannut sovituskopista kriittisellä hetkellä ja sitten loppu olisikin ollut historiaa... Mutta eilen tämä toteutui, ja vieläpä ilman mitään ongelmia. Edistysaskeleita siis tapahtuu lasten kanssa koko ajan, ihan huomaamatta... Voi tehdä uusia juttuja, kertoa uudenlaisista asioista, keskustella ja oppia yhdessä ja kaikki sujuukin ihan ilahduttavan hyvin. P.S. Ne bikinit oli huonot.

6. Uusi kampaaja
Kävin tänään kampaajalla, ja taisin nyt löytää uuden vakkarikampaajan parin vuoden seilaamisen jälkeen. Kyllä se on kuulkaa hyvä olla oma vakkarikampaaja. :)

7. Tiimityö
Meillä on miehen kanssa aika hyvä tiimi. Molemmat tietävät sanomattakin, miten toimitaan rutiinien suhteen ja se helpottaa arkea kummasti. Homma toimii!

8. Uudet haasteet
Se keväällä koittava the työhönpaluu lähestyy, ja se toisinaan ilahduttaa, toisinaan karmistuttaa. Ilahdutuspuolella ovat ehdottomasti työn tarjoamat uudet haasteet ja mahdolliset onnistumisen tunteet muullakin kuin äitiyden saralla.

9. Blogit
Erittäin ilahduttavaa ja kiusallisen koukuttavaa puuhaa!

10. Po.pin denim-haalari
Hihhiii, pakko oli laittaa tämä tähän. ;D


Sain pari päivää sitten toisenkin haasteen, ja toteutan sen sitten seuraavaksi, en ole unohtanut! :)


P.S. Pitäisköhän tuo Herra Tuumailijakin viedä jo parturiin noine käkkäröineen...

Sekaisin denimistä

Kuvat minityyli.fi ja Reima

Tällaisia farkkuihanuuksia on esitelty viime päivinä! Molo Kids, Reima ja Po.P ovat näemmä yhtä sekaisin denimistä, kuin minäkin (vai menikö se toisinpäin?). Kylläkyllä. Must have. Ainakin tuo Po.Pin denim, varsinkin jos sitä kerran on tulossa haalareihinkin. M-m-m-illoin näitä pääsee shoppaamaan?

Viis siitä, että meillä oli jo tänä talvena Molon denim-haalari. Ihan sama, että meillä on jo kevääksi Molon denim-softshell. Tahtoo lisää! Kolahtaako teihin?

Ja löytyipä se kevään keltainen pipokin Po.Pilta:

Hittejä ja huteja

Aleostokset netistä on kuulkaa riskaabelia puuhaa. Ensinnäkin liian helppoa (riski konkurssista) ja toisaalta kamalan vaikeaa (riski epäsopivasta tuotteesta). Tässä on nyt molemmat riskit realisoituneet, tehdäänpä pieni katsaus asiaan!

Molo Kids Polaris Rainbow (-30%) ensi talveksi herra Tuumailijalle, koossa 98cm. Takuuvarma hitti, ei epäilystäkään! Uskallan jopa väittää että kokokaan ei tule menemään metsään.

Ticketin aletakit (-50%). Herra Vilpertillä on 104cm sininen takki ja se on tässä vaiheessa melkoisen jätti! Minusta vastaa 110cm kokoa. Katsotaan, tuleeko tästä hitti vai huti, ensi talveksi tämä oli siis ajateltu. Herra Tuumailijan ruskea tähtitakki on kokoa 86cm, eikä puolestaan ollenkaan liian iso. Vastaa täysin kokoaan, ja menee kyllä varmaan nyt lopputalven, kuten oli ajateltu. Hitti! (Siis mikä logiikka tässä Ticketin mitoituksessa on, kun se vaihtelee mallista toiseen?)

Äidin crocseja ollaan säädetty. Ensin tilasin nuo hintavammat AllCast Luxe Duck Boot -saappaat (-30%), mutta muiden bloggaajien kehoituksista ("Ota reilumpi koko, otaota, usko nyt!") huolimatta tilasin liian pienet. Voihan huti sentään. Ja tiettykään nettikaupassa ei enää ollut sitä isompaa kokoa jäljellä. Palautinpa sitten ne, ja otin tilalle nuo edullisemmat AllCast Leather Duck Bootit. Näissä olikin alennusta jo -50%, joten hintaa jäi 52€. On muuten vieläkin kokoja jäljellä, jos kiinnostaa tämmöiset popot. Nämä tulivat tänään ja ovat ehdottomasti hittikamaa. Kunhan vaan muistaa ottaa sen isomman koon, kylläkyllä. Normisti kenkäni on 36, mutta näistä piti ottaa 37,5. 36,5 oli liian pieni villasukan kanssa. Saattaapa myös olla että jalkani on madaltunut/levähtänyt/suurentunut raskauksien myötä, enkä vaan tajua myöntää asiaa itselleni.

Meneekö teidän nettialeostokset aina ihan putkeen?

Työpäiväharjoitus

Kuva mtv3.fi

Harjoittelin tänään töissäkäyntiä yhden 2h kestävän infotilaisuuden ajan. Näin se meni:

• Nukkumaan klo 1. Yritin kyllä aikaisemmin, mutta eihän siitä mitään tullut. Tutkin netistä Molo Kidsin kevätmallistoa.
• Herätys klo 6. Mies ystävällisesti tökkii olkapäähän ja kysyy, että eikö kandeis nyt nousta. Joo, kandee varmaan.
• Lenkki koiran kanssa, takaisin sisällä klo 6.35. Ihan hiljaista!
• Aamutoimet, aamupala. Auton starttaus klo 7.12. Hyvin menee.
• Autojonon pää saavutettu moottoritiellä klo 7.20 noin 30 kilometriä ennen määränpäätä. Muistelisin, että neljä vuotta sitten tuo jono alkoi vasta 20km kohdalla... Tosi hienoo.
• Note to self: tsekkaa että pyyhkijänsulat on kunnossa hyvissä ajoin ennen lähtöä. Vaikka auto ei olisikaan oma, vaan siskosi. Rapakeli nostattaa verenpainetta vähän turhan paljon tilanteessa, jossa pyyhkimien käyttö sumentaa näkökenttää entisestään.
• Perillä klo 7.53 eli just sopivasti. Ei tosin juuri lohduta, että varsinainen työpaikka sijaitsee vielä 25min. lisäajon päässä, tämä infotilaisuus nyt sattui olemaan tässä toisessa pisteessä.
• Tuttujen naamojen bongailua. "Joo-o, huhtikuussa palaan sitten. Kivakivajeejee. "
• Otan erehdyksessä kupillisen kahvia vaikka piti ottaa teetä, mutta en viitsinyt ruveta enempää säätämään. Kahvia naamaan vaan. Puolikkaaseen kuppiin kykenin. Seurauksena nousuhumalaa muistuttava olotila. No nyt mä tiedän miksi te juotte kahvia!!!
• Istumista auditoriossa 2h. Pylly puutuu! Itse asia kuulostaa ihan mielenkiintoiselta. Auditorion ulkopuolelta alkaa kuulua outoja ääniä, muistuttaa jotenkin eläintarhaa. Kuulostaa tosi kotoisalta. Auditoriosta poistuessani huomaan, että joku vinkuva työkone siinä vahaa lattiaa tms.
• Kotimatka samoilla pyyhkijänsulilla. Poikkean Ikeaan ostamaan olohuoneeseen pöytälampun yhden poikien rikkoman tilalle. Ei tässä kande mitään tuplakuplia hommata.
• Kurvaus Ärrän (H&M paketti oli saapunut) ja paikallisen kirppiksen (ei löytöjä) kautta kotiin. Lapset mummolassa isänsä kanssa. 

Ei hullumpi työpäivä. Huhhuh. Pitäiskö mennä päiväunille?

Välikausi-inventaario, osa 2

Välikausipasmani juuri hieman sekoittuivat uusista Molo Kidsin haalareista ja takeista (www.minityyli.fi, kiitos vinkistä Zirk), mutta yritän koota ajatukseni. :)

Herra Tuumailija reilut puolitoistaveelle on kevääksi ja syksyksikin vaikka mitä veljen vanhaa jemmaa:

Ticketin vk-puku 92cm. Tämä pidetään.

Land&Lake vk-haalari 92cm myydään.
Reimatecin vk-haalari 92cm pidetään. Saattaa
tosin olla vielä vähän turhan reilu...

Ticketin sadeasu 86cm pidetään.
KappAhlin vk-haalari 86cm ehkä pidetään
varahaalarina.

KappAhlin vk-housut 86cm ja 92cm pidetään.
(Jalkarenksut täytyy vaihtaa.)
Name It raidallinen takki 92cm ehkä myydään.
Lindexin softshell-takki 98cm pidetään.

Kenkiäkin on veljen vanhoja:

Ciraf mokkakengät, Viking goret.
Tulossa H&M:n tennarit.

Ostoslistalla:

• Ei mitään. Ei niin mitään!!! :)

Välikausi-inventaario, osa 1

Koska en yleensä jätä mitään viime tippaan, niin nyt onkin hyvä alkaa suunnitella pikkupoikien kevätvarustusta. Muistelisin, että viime keväänä luovuttiin talvihaalareista vasta huhtikuun lopulla, mutta eihän siihen ole enää kuin muutama kuukausi... ;)

Herra Vilpertti kolmeveelle löytyi kaapista seuraavat takit:

Molo Kids softshell-takki 104cm,
ostettu alesta syksyllä

Po.P välikausitakki 98cm, ostettu käytettynä ja
meilläkin jo käytetty, en tiedä mahtuuko vielä

Kenkiäkin löytyy parit:

Vikingin goret syksyltä.
Converset todennäköisesti liian isot vielä.

Tulossa H&M:ltä...

 Ostoslistalla:

• Mustat välikausihousut tai jopa kahdet. Toiset esim. KappAhlista, toiset Molo tai Ticket? Suosituksenne?
• Haalari? Tarvitseeko kolmevee vielä vk-haalarin? Olisiko se hyvä päiväkodissa?
• Jos Po.Pin takki ei enää mahdu, niin joku isompaa kokoa oleva vedenpitävä takki, varsinkin jos ei tule haalareita.
• Keltainen pipo, must-hankinta kenkien kaveriksi

Oho, vielä on siis paljonkin mietittävää ja hankittavaa... Joko te olette kääntäneet katseenne kevääseen? :)

P.S. Tervetuloa uusille lukijoille, kiva kun olette löytäneet tänne!

Herra Pinko

 
Moicca!

Olen tässä blogissa vähän vähemmän esillä ollut henkilö, mutta ajattelin että lienee aika korjata tilanne. Seikkailen täällä nimellä Herra Pinko (koska pingon niin kovaa, ja olen kova pingottamaan asioista kuten muista koirista ja isäntäväkeni menemisistä ja tulemisista).

Olen nyt neljävuotias. Olen nätti kuin sika pienenä, tai oikeastaan nätimpi. Esmes kuvani koristi Ajaston koirakalenteria vuonna 2010. Emäntäni oli haaveillut lapsesta asti cockerspanielista, ja nyt sillä vihdoin on sellainen, vähänkö sen täytyy olla onnellinen! Olin pentueestani se lihavin ja dominoivin. Minunlaisiani ei kuulemma suositella ensimmäiseksi koiraksi. Mutta en olekaan mikään ensimmäinen koira, koska isäntäni lapsuudenkodissa oli koiria. Nih.

Minulla on ihan törkeästi energiaa. Kesäisin mökillä saatan juosta pallon perässä vaikka kymmenen tuntia putkeen, uida, hyppiä laiturilta veteen, ja siltikään minua ei juuri väsytä. Rakastan tennispalloja. Joulupukki toi minulle vinkuvia tennispalloja, joten voitte kuvitella kuinka ekstaasissa minä ja isäntäperheemme olemmekaan!

Toisia koiria en oikein kykene sietämään. Sellaisen lähestyessä katson tehtäväkseni räyhätä minkä kerkeän. Hyökkäys on nähdäkseni paras puolustus (oikeasti minulla on vaan p**kat housussa). Enpä ole ketään vielä purrut, vaikka sitä yhtä Patea tekisi mieli vähän haukkaista... Minut pystyy kyllä helposti harhauttamaan herkulla tai tennispallolla, jos osaa ennakoida tilanteen. On minulla kyllä pari koiratyttöystävää, joita rakastan yli kaiken, mutta joiden kanssa pääsen vähän liian harvoin leikkimään.

Oletteko koskaan kuulleet nirsosta koirasta? No, meikä on sellainen. Kylmä makkara - nou thänks. Voisko sen edes grillata, tai no mielummin antakaa mulle sisäfileetä.

Nuorempana olin kova poika karkailemaan. Rusakoiden perässä olen juossut joskus tovin jos toisenkin, samoin kissojen. Kerran näin parven lintuja, hyökkäsin niiden perään niin että fleksi meni poikki (minkäs sitä lintukoira vieteilleen mahtaa) ja katosin isännältäni pariksi tunniksi. Emäntäni oli juuri edellisenä päivänä synnyttänyt Herra Tuumailijan, makasi sairaalassa Tuumailijan ollessa teho-osastolla ja kysyipä vaan, että pitikö sen koirankin vielä karata. No, olin jäänyt siitä pirun fleksinriekaleesta aitaan kiinni, mutta onneksi joku kiltti pappa auttoi minut kotiin (tiesin kyllä missä kotini on, ja vedin pappaparan sinne perässäni suorinta tietä).

Lapsia yritän parhaani mukaan sietää. Vieraat lapset ovat kovin pelottavia, koska eihän niistä tiedä milloin ne nappaa viiksistä tai korvasta kiinni, joten sellaiset otukset kierrän mieluiten kaukaa. Nämä veljeni Vilpertti ja Tuumailija eivät minusta paljoakaan välitä, joten saan yleensä loikoilla rauhassa omassa nurkassani, ja ainakin päkät vetelen sohvalla. Pitäähän sitä koirallakin nyt joku arvo olla.

Olen älyttömän kiintynyt laumaani. Kuulemma keväästä eteenpäin minun pitäisi viettää täällä taas päiväsajat ihan itsekseni. Ei pysty. Aion vonkua ja vinkua minkä kerkeän. Ehkä ajan myötä totun elämänmuutokseen. Tai sitten menen koirien päiväkotiin??

Onko siellä muita koiramielisiä? :)

P.S. En ole syntynyt sunnuntaina, olen keskiviikkolapsia.