Toimiihan tämä tietokonekin taas. Herra Vilpertti sai sen nimittäin joksikin aikaa sellaiseen tilaan, ettei työpöydällä näkynyt yhtään kuvaketta. Mitä lie "piilota" -nappia oli painanut. Ties mikä tietokonenero siitäkin vielä saadaan aikaiseksi
Olen aina harrastanut kirjoittamista jonkinmoisessa muodossa. Se taisi alkaa 9-vuotiaana, kun aloin kirjoittaa ja koota heppa-aiheista lehteä. Sinne tuli rustattua monet novellit ja hevosenhoito-ohjeet. Lähettelin sitä ympäri Suomea niille raukoille, jotka olivat sen halunneet "tilata". Lehden nimi oli Polleposti, jos täällä sattuu olemaan joku "uhri". Tuon ikäisenä minulla oli myös kymmeniä kirjeenvaihtokavereita. Myös Barbillani oli oma kirjekaveri jonkun toisen Barbista (!). Myöhemmin kävi ilmi, että eräs opiskelutoverini oli tämän Barbin "äiti". Meitä ehkä ihan vähän hävetti, kun tämä yhteys paljastui.
Ja sitten ne päiväkirjat. Nauroin tässä eräänä päivänä katketakseni, kun luin miehelleni otteita 17-vuotiaana kirjoittamistani teksteistä. Sen jälkeen teki mieli polttaa koko kirja, päällimmäinen tunne oli taas nolotus ja myötähäpeä itseä kohtaan... Olin kirjoittanut jutut seurustelumme alkuaikoina. Hieman on muuttuneet nuo ajatukset parisuhteesta(mme), ehkä ihan realistiseen suuntaan, hahhah...
Ala-asteella suunnittelin uraa kirjailijana tai toimittajana. Ihan näihin ammatteihin ei tullut päädyttyä, mutta työni markkinointiviestinnässä pitää kyllä sisällään paljon kirjoittamista. Tosin näin kolmen vuoden kotiäitirupeaman jälkeen tuo ammatti-identiteetti on ihan vaan hiukan hakusessa.
Olin pari vuotta sitten myös aika ahkera vauvapalstalle kirjoittaja. Kun vauva-ajat tulivat ja menivät, ei sekään tuntunut oikein luontevalta paikalta. Sitten keksin pistää pystyyn tämän blogin. Enää en kirjoita päiväkirjaa, mutta bloggaaminenhan on vähän vastaava tapa tallentaa mietteitään.
Kiva kun olet löytänyt tänne! Kun 20 lukijaa täyttyy, pistänkin pystyyn jonkun kivan arvonnan!
P.S. Tämä kuva ei mitenkään liity tekstiin, mutta huomasinpahan vaan että taas on joulusuklaat kaupoissa. Tämä Fazerin piparkakkusuklaa on ihan parasta! Sitä on mennyt tänä viikonloppuna melkein koko levy. NAM!
Olen aina harrastanut kirjoittamista jonkinmoisessa muodossa. Se taisi alkaa 9-vuotiaana, kun aloin kirjoittaa ja koota heppa-aiheista lehteä. Sinne tuli rustattua monet novellit ja hevosenhoito-ohjeet. Lähettelin sitä ympäri Suomea niille raukoille, jotka olivat sen halunneet "tilata". Lehden nimi oli Polleposti, jos täällä sattuu olemaan joku "uhri". Tuon ikäisenä minulla oli myös kymmeniä kirjeenvaihtokavereita. Myös Barbillani oli oma kirjekaveri jonkun toisen Barbista (!). Myöhemmin kävi ilmi, että eräs opiskelutoverini oli tämän Barbin "äiti". Meitä ehkä ihan vähän hävetti, kun tämä yhteys paljastui.
Ja sitten ne päiväkirjat. Nauroin tässä eräänä päivänä katketakseni, kun luin miehelleni otteita 17-vuotiaana kirjoittamistani teksteistä. Sen jälkeen teki mieli polttaa koko kirja, päällimmäinen tunne oli taas nolotus ja myötähäpeä itseä kohtaan... Olin kirjoittanut jutut seurustelumme alkuaikoina. Hieman on muuttuneet nuo ajatukset parisuhteesta(mme), ehkä ihan realistiseen suuntaan, hahhah...
Ala-asteella suunnittelin uraa kirjailijana tai toimittajana. Ihan näihin ammatteihin ei tullut päädyttyä, mutta työni markkinointiviestinnässä pitää kyllä sisällään paljon kirjoittamista. Tosin näin kolmen vuoden kotiäitirupeaman jälkeen tuo ammatti-identiteetti on ihan vaan hiukan hakusessa.
Olin pari vuotta sitten myös aika ahkera vauvapalstalle kirjoittaja. Kun vauva-ajat tulivat ja menivät, ei sekään tuntunut oikein luontevalta paikalta. Sitten keksin pistää pystyyn tämän blogin. Enää en kirjoita päiväkirjaa, mutta bloggaaminenhan on vähän vastaava tapa tallentaa mietteitään.
Kiva kun olet löytänyt tänne! Kun 20 lukijaa täyttyy, pistänkin pystyyn jonkun kivan arvonnan!
Aika sissi olet (tai masokisti?!) kun olet pystynyt lukemaan nuoruuden päiväkirjaa. OMG-sille!!!
VastaaPoistaNuoresta saakka olette siis yhdessä miehesi kanssa olleet?
Joo kyllä se masokismin puolelle meni! :D Kyllä sitä luuli olevansa niin "syvällinen" ja "aikuinen".
PoistaKyllä, vuodesta -98 ollaan yhdessä oltu, hih! :) Se niissä päiväkirjoissa piti paikkansa, että olen löytänyt elämäni miehen. :)
Ihan kuin minun "kynästä" tuo teksti! Oho! Muistan aina opettajien ohjeet esim. ala-asteella "Kolme sivua on maksimi ja Jaana, jos saisit jätettyä alle kymmenen sivun!" Meinasin hakea Turkuun lukemaan journalismia mutta rohkeus ei riittänyt. Lehtiin olen kirjoitellut faktaa ja fiktiota - julkikin jotain siis saanut :) Sinänsä blogi on minullekin luova jatkumo päiväkirjoille joita en t o d e l l a k a a n kehtaa lukea :D Siis se myötähäpeän tunne on niin voimakas! :D
VastaaPoistaPS: Kiitti piparisuklaavinkistä, se on ihan parhautta! (sanoo ketokarppi)
Kivaa, muitakin kirjailijoita täällä! Oliko sunkin kirjasuosikit Anna-sarja ja Runotyttö-sarja? Niitä aina lueskelin ja heidän romanttisesta elämästään haaveilin. :) Ainekirjoitus oli huippua!
PoistaJos niitä päiväkirjoja ei kehtaa enää lukea, niin saas nähdä kehtaanko tätä blogiakaan lukea viidentoista vuoden kuluttua, heh. :) Positiivinen puoli menneiden muistelussa on että huomaa menevänsä eteenpäin ihmisenä...
Mä taisin lukea hevoskirjoja päivät pitkät, Neiti Etsivistä vain ne hevosaiheiset. Sitten luin PikkuVampyyrejä ja Kalle Päätaloja. Annaakin varmaan luin, oliko se tarina siitä orpotytöstä?
PoistaJoo, Anna ja runotyttö oli niitä orpoja romantikkoja... Minun muihin suosikkeihin kuului myös kaikki mahdolliset heppakirjat ja Neiti Etsivistä kelpasi myös muut kuin hevosaiheiset. :) Päätaloon en taipunut silloin enkä vieläkään. :)
Poista