Nyt saa talvi tulla

... nimittäin ensi vuonna! Tästä talvesta en sano enää mittään.

Meidän talvisettiin kuuluu neljä haalaria, kaksi per poika, ja ensi vuoden talveen on nyt 2/4 Moloa hankittuna.

Sanotaanko näin, että kerrankin satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kirppiksellä käydessäni myyjä latoi juuri tavaraa omaan hyllyynsä. Hänen kuormastaan löytyi Rainbow-haalari nuoremmalle pojalle juuri oikeassa koossa ensi talvea ajatellen. Paljon pidetty, ei enää kovin muhkea ja vähän jo elämää nähnyt, mutta huokean hintainen haalari on juuri sopiva alkutalveen. Tai no, koko talveen, jos tämä tällaista on.

Löytö!!

Taustalla näkyy alesta isommalle pojalle hankkimani, pojan itse valitsema sininen (Atomic Blue) haalari pakkaskeleille. Vielä tarvitaan siis pikkuveljen ykköshaalari ja isoveljen kakkoshaalari.

Joko teidän ensi talvi on hanskassa? :)
   

Kevään lupaavimmat uutuudet

Lastenvaatevillitys menee näköjään kausissa, ja jokusen kuukauden kestäneen lamakauden jälkeen tunnen keväkuumeen nousevan. Johan ne pikkulinnutkin visertävät! Tässä mielestäni mielenkiintoisimmat uutuusyksilöt eri merkeiltä sekalaisesti yhteenkoottuna. Oliko suosikkeja? Vielä odottelen myös uusia Aarrekideja!

1. Pipot

2. Housut

3. Hupparit

Väärällä jalalla

Aina ne aamut ei lähde liikkeelle ihan oikealla jalalla. Ei, vaikka on vapaapäivä.

Kiukkuisia lapsia, väsymyksestä kirvelevät silmät. Ulkona on harmaata ja loskaista. Aamutoimissa venähtää, juutumme sohvalle tuijottamaan lastenohjelmia, minä mukaanlukien. Kaapo ja Late Lammas nyt ainakin. Keksin vaihtaa lakanat ja viikkaan narulta puhtaita pyykkejä kaappiin. Kerään tiskit koneeseen ja laitan sen päälle. Kello on jo puoli yksitoista. Huomaan, ettei meillä ole mitään ruokaa, joten lähdemme kauppaan. Tehokasta suunnittelua, omatuntoni huomauttaa.

Teemme ostokset. Totean, että kello on jo melkein kaksitoista, eikä aikaa ruuan tekemiseen ole. Ehtii ne kanat paistaa päivälliseksikin. Menemmekin Heseen lounaalle. No kai tekin nyt joskus? Huono äiti -pisteet ropisevat. Toinen pojista kaataa täyden maitomukillisen lattialle. Ruokailtuaan pojat käyvät riehumassa leikkipaikalla. Vähän jo hymyilyttää. Lähtiessä kuopus saa uhmakohtauksen takin pukemisesta.

Parkkipaikalla näemme, kun roska-auto käy tyhjentämässä taloyhtiömme roskikset. Päivän kohokohta!

Tulemme kotiin. Kauppakasseja sisään kantaessani koira lähtee yllättäen karkuun ulko-ovesta. Onkohan sillä kevättä rinnassa? Lähdemme poikien kanssa etsimään sitä. Viiden minuutin kuluttua koira juoksee meitä vastaan rehvakkaasti muristen ja korskeasti itseään pörhistellen. Se on käynyt läheisessä lammikossa uimassa.

Puran ostokset kaappiin, tyhjennän pyykkikoneen ja tiskikoneen. Kampitan kaksi väsymystään kiukuttelevaa poikaa päiväunille. Huh. Selvisin!

Huomaan olevani jo vähän vieraantunut kotiäidin arjesta! Tämä ei mene enää ihan rutiinilla...

Koen ansainneeni kotipäivän vakioannoksen blogeja ja nettikauppoja. Ehkäpä pienet torkutkin!

P.S. Ai niin, ja uusi naapuri näköjään tamppaa matot joka viikko. Sietämätöntä.

Jälkitauteja

Se taisi olla influenssa. Ensin kuopuksella, sitten esikoisella, sitten minulla, ja nyt miehellä. Paitsi miehellä se on tietenkin muotoa manflu.

Influenssan jälkitauteja ovat olleet:

• Kyllästyminen, hajoilu ja riitely. Puolentoista viikon ajan on joku meistä ollut jatkuvasti kuumeessa. Voitte kuvitella yleistunnelman, kun emme ole ulkoilleet kunnolla puoleentoista viikkoon. Tai nähneet oikein ketään. Saati sitten vieneet lapsia päiväkotiin nauttimaan virikkeistä, toisten lasten seurasta sekä yleisestä kurista ja nuhteesta. Kiitos isovanhempien avun, olemme miehen kanssa kuitenkin päässet välillä töihin. Kiitokseksi tästä tarjoilimme isovanhemmillekin influenssan.

• Perinteinen korvatulehdus. Neljävuotias diagnosoi itsensä: "Äiti mulla on korvatulehdus. Pitää mennä lääkäriin." Ja mentiinkin, toistamiseen. Kuusi päivää aikaisemmin korvissa ei ollut mitään, nyt niistä molemmista löytyi tulehdus. Johan siinä välissä olikin yksi kuumeeton päivä.

• Sisustusmania ja ostomania. Tilaus Kodin1:lle, kolmen päivän kuluttua olohuoneessa uusi lamppu ja blogimatto. Piristävä vaikutus vain hetkellinen. Huokauksia. Niistä Mini Rodineista sentään en tilannut mitään ja tuskin tilaankaan.

• Niin mainitsinko jo tylsyyden? Sen tilan, jossa ei keksi mitään muuta tekemistä kuin kuvata tulppaaneja.

Tavallinen arki, on jo ikävä!!

P.S. Vaikka niistä Rodineista ei tällä kertaa löytynytkään lemppareita, ihmetytti pieni ristiriita Mini Rodinin oman nettikaupan vs. Babyshopin kuvassa keltaraidallisesta takista. Niin miten päin ne raidat noissa taskuissa menevätkään??

Projekti työhuone

Unelmieni työhuone sisältää:

• Ikean työpöydän
• Hayn tuolin
• Annon maton
• Harmaata maalia
• Tuplakuplan koko M (Tässä kuussa -30%  tarjouksessa Kodin1:ssä...)
• Poikien vaatelipaston kontaktimuovilla tuunattuna
• Ferm Livingin Half Moon -korin (en kyllä tiedä mitä se pitäisi sisällään, mutta se olisi niin kiva, hih..)
• Tyylikkään valokuvakokoelman seinällä

Unelmieni työhuone EI sisältäisi (mutta kaikkeahan ei voi saada):

• Epämääräistä johtokasaa nurkassa
• Miehen kahta kitaraa (miksi pitää olla kaksi??)
• Miehen massiivisia kautin- ja kuulokesysteemeitä
• Jättimäistä vaatekaappia minun ja mieheni työvaatteille
• Jättimäistä kasaa kirppikselle menevää tavaraa kaapin päälle muovikasseihin ja pahvilaatikoihin sijoitettuna
• Valtavaa tietokonenäyttöä ja möhkälemäistä pöytäkonetta
• Sekalaista joukkoa tavaraa, joka on lähdössä alta pois kiertoon

P.S. Meillä sairastelu jatkuu. Lievitän tuskaa suuntaamalla ajatukset materiaan. Works every time. ;)

Valekuristustauti

Olen Vihervaaran Annani lukenut, ja mieleeni on elävästi jäänyt kohtaus, jossa Anna pelastaa kuristustautiin menehtymäisillään olevan pikkulapsen. Parannuskeinoa en muista, mutta dramaattinen kohtaus ja sana "kuristustauti" olivat riittävän karmivia jättääkseen muuten pysyvän muistijäljen. "1800-luvun lopulla kuristustauti oli Suomessa varsin tavallinen tauti. Kuolleisuus oli esimerkiksi Helsingissä 1880-luvulla 25 %," kertoo Wikipedia. Nykyään tauti tunnetaan nimellä kurkkumätä, ja rokotus tätä vastaan kuuluu rokotusohjelmaan.

Esikoisella on tällä hetkellä valekuristustauti = kurkunpääntulehdus = laryngiitti. Hänellä on selvästi taipumus saada tuo tauti aina pahemman flunssan yhteydessä. Hyljemäisestä haukkumisyskästä ei voi erehtyä, ja ensimmäisellä kerralla (pojan ollessa noin vuoden ikäinen) ääni todella pelästytti.

Ensiapuun ei ole tarvinnut lähteä, vaan yölliset yskäkohtaukset ovat talttuneet, kun poika on pystyasennossa rauhoittunut ja hengitellyt vesihöyryä tai viileää ulkoilmaa. Paino sanalla rauhoittunut, sillä yskäkohtaus ei tahdo mennä ohi jos lapsi huutaa.

Viime yö oli meillä siis valekuristustautiyö, ja tänään olemme kotona, edelleen. Pojat ovat sairastelleet vuoronperään viime keskiviikosta lähtien. Ohjelmassa on ollut Kaapoa, autorataleikkejä, värittämistä, muovailuvahoja ja muuta rauhallista touhua. Riitelyä ja satunnaista riehumista unohtamatta.

Avainkaulanauhat eivät liity valekuristustautiin, vaan ovat poikien lempileluja. ;)

Kotiäitiydestä kaipaan sitä, että voi rauhassa hoitaa kotona sairastavia lapsia ilman huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä. Yllättävän vähillä sairasteluilla olemme tähän asti selvinneetkin!

Yhden pitkään mielessä pyörineen asian aion kuitenkin hoitaa kuntoon tässä kuussa: vesirokkorokotteet.

Välikausivaihtoehtoja

Tulevaan välikauteen on herätty, on on!!

Meidän perheen pojilla ON paljon välikausivaatetta kevääksi. Viime keväänä oli aikaa ja intoa selata nettikauppoja ja haaviin tarttui yhtä sun toista, ja yli tarpeenkin. Niistä kaikki taitaa olla vallan pidettävässä kunnossa vielä tämänkin vuoden keväänä. Pikkuveli siis suorastaan hukkuu kevätvaaterunsauteen: kaksi haalaria, kahdet välikausihousut ja kaksi takkia löytyy hänen kokoaan, osa omaa ja osa veljen perintöä. Nämä nyt ainakin muistuvat mieleen ilman että menee kaappeja edes penkomaan. Osa joutanee myyntiinkin.

Kaikesta vaatemäärästä huolimatta isoveljeltä puuttuu kokonaan vedenpitävä välikausiasu, jos nyt ei kurahousuja lasketa. Kaksi vettäpitämätöntä takkia kyllä löytyy, kuinka käytännöllistä. Toinen niistä on Rodinin keltainen Pico ja toinen Reiman denimtakki.

Ajatuksissa on, että neljävuotiaalle en enää haalaria osta (vaikkakin se olisi kyllä helpompi hänen itse pukea..?), vaan kaksiosaisen setin.

Ja vaihtoehdoista päällimmäisinä on kevään uutuuksista jäänyt mieleen Molo Kidsin Hopla -takki denimin värisenä TAI Po.Pin keltainen kuoritakki. Nämä yhdistettynä Molon välikausihousuihin, jotka ovat malliltaan parhaat mitä tiedän. Ainoa mutta näissä takeissa on se, että pojaltahan siis löytyy jo sekä keltainen että denimin värinen takki. Yksipuolinen vaatemakuko??

Viime kevään käytetyin takki isommalla pojalla oli loppuviimein KappAhlin vihreä kuoritakki. Toiveikkaana selailin KappAhlin kevätuutuuksia, mutta näistä tuskin löytyy tarpeeksi kivaa vaihtoehtoa sittenkään:

EDIT. Hannan vinkistä myös katsastin H&M:n tarjonnan ja sieltä löytyikin kivan raikasta väriä!

Lindexkin näyttää päässeen mukaan denim-muotiin hämmentävän samoilla värivalinnoilla kuin H&M, ja löytyy sieltä pari muutakin vähän hempeämpää värivaihtoehtoa pojille:

Kaiken kaikkiaan koko välikausivaateasia tuntuu... no etäiseltä ja vähän epärelevantilta. Mitä mitä mitä, missä kicksit?? Vaikuttaa siltä, että tänä vuonna en saa välikausivaatepohdinnasta varsinaista harrastusta aikaiseksi. Ainakin luulen että ostomania rajoittuu tähän yhteen takki-housu-settiin. Tai ehkä se kipinä ei ole vain vielä syttynyt! ;)

Sen sijaan kävin eilen ostamassa pöntöllisen vaaleanharmaata maalia ja odottelen sopivaa hetkeä, kun saan alkaa läiskiä sitä työhuoneen seinään! Lisäksi olen kuluttanut vapaa-aikaani selaamalla netistä erilaisia matto- ja työpöytävaihtoehtoja.

Lapset ovat flunssassa, mutta käytiin tänään pikaisesti pulkkamäessä kuitenkin. Mukavaa lumista sunnuntaita kaikille!