Blaa!:n inkkareita

Bongasin inkkareita Blaa!:n Facebook-sivuilta. Ovat pian tulossa myyntiin. Hauskoja! Kotkahousut olis aika päheet, ja uusille housuillehan tuntuisi olevan koko ajan tarvetta. :)

Viikko vie meistä mehut

Silloin ennen vanhaan viikonloppu latasi minua. Aikaa minulle ja ystäville. Nykyään viikonloppuna ladataan lasten akkuja, tankataan läheisyyttä. Viikonloppuna annetaan kiukkujen tulla, uhmataan, paiskotaan ovia, riehutaan. Toivutaan, kestetään. Äidin tekisi mieli röhnöttää kymmenen tuntia putkeen sohvalla ja tuijottaa tositeeveetä, mutta kun ulkoilu, ruokailu, pyykit, imurointi, riitojen selvittely.

Rutiinit, joista on pidettävä kiinni. Keksittävä lapsille tekemistä, oltava reipas ja läsnä vaikka tekisi mieli mennä viimein raaputtamaan sitä pinkkiä kukkatapettia irti työhuoneen seinästä ja liimata uutta tilalle. Tai nukkua ainakin puoleen päivään eikä astua ulos ovesta kahteen vuorokauteen. Olen luontaisesti sellainen, että tarvitsen aika paljon omaa aikaa, hiljaisuutta, rauhaa.

Jos sellainen viikonloppu tulisi, niin osaisiko sitä sitten kuitenkaan olla? Olisiko oudon hiljaista, yksinäistäkin?

Viikonlopun tunnelmaa haetaan joskus vähintään lauantai-iltapäivään asti. Lasten mielialat heittelevät eikä äiti pysy perässä. Kotona nyt ainakin kaikki kiukuttaa. Ulos ei haluta mennä, ja ei nyt ainakaan mihinkään retkelle. Ulkona on niin kivaa, ettei sisään haluta tulla. Ruoka ei kelpaa, ja kivahdan että Avarassa luonnossa lapset näyttivät syövän hämähäkkejä, tehdäänkö niitä seuraavaksi?

Jossain vaiheessa yleensä höyryt on kuitenkin saatu puhalleltua pihalle. Löytyy ehkä joku tekeminen, josta kaikki nauttivat. Rakennetaan hiekkalaatikolle satumetsä kepeistä ja sammaleista. Lähdetään uima-halliin. Saavutetaan sellaisia kompromisseja, että kaikki ovat tyytyväisiä. Kaikki saavat ladattua, edes vähän.

Ja sitten se onkin taas maanantai. :)

Nollattu

Aurinkoa, meri, kirjoja, lepoa! Viikko lomaa takana, riittääköhän tämä aurinkoenergia kevääseen saakka?

Vielä en tiedä, mutta tässä muutamia havaintoja lomalta:

• Ennen (= ennen lapsia) vähän tuhahtelin pakettimatkoille, perhehotelleille ja All Inclusive -aterioille. No en enää. Helppo on helppoa.
• Ennen tuhahtelin Kyproksellekin. Vaan eihän se nyt hassumpi kohde ole. Vertaa vaikka Suomen kesään.
• Kaikista niistä All Inclusive -aterioista ja runsaasta tarjonnasta huolimatta neljävuotias voi näemmä elää kokonaisen viikon valkoisella leivällä, ranskalaisilla, porkkanoilla ja kekseillä. No ihan kuin vaan.
• Tämä oli kaikista perheemme kokemista pakettimatkoista ensimmäinen, jolloin lapset oikeasti leikkivät altaassa keskenään ilman että tarvitsi koko ajan aktiivisesti estää jonkun hukkuminen.
• -> Lepoa.
• Tämä oli myös kaikista perheemme kokemista pakettimatkoista ensimmäinen, jolla neljävuotias todella koki Lollo ja Bernie -hurahduksen. 
• Tälle reissulle ei enää kehdattu roudata tuplarattaita. Aiemmilla reissuilla tehdyt pitkät kävelyt sai siis unohtaa. Rantaan, takaisin, syömään, takaisin, altaalle, takaisin. Mutta käyhän se niinkin. :)

Syksyn parhaat housut

... ovat aika lailla tässä. Ainakin pojalle, hoikalle sellaiselle, noin päiväkoti-ikäiselle, jonka kaapissa on jatkuva pula hyvistä housuista, joiden polviin sitten niitä reikiä kuluttaa. ;) Ja pitää mätsätä monenlaisiin paitoihin ja olla lapselle itsellekin ihan mieleen.

Kuvassa vasemmassa yläkulmassa Blaa!:n uutuuksista kapeat demim-housut, jotka näyttävät malliltaan oikein hyviltä. Gugguut ja Paput tuskin esittelyjä kaipaavatkaan.

Hyvillä housuilla on tietysti hintansa. Kolme-neljäkymppiä per housu. Aivan kaikkea ei siis raaski hankkia, mutta yhdet Paput ja yhdet Gugguut oli kuitenkin pakko tilata. Ja isi, näillä housuilla ei pojat sitten lähde skeittipuistoon ainakaan ilman päälle laitettavia kuorihousuja. Sori, äiti käskee.

Sen verran on siis vielä jäljellä sitä lastenvaateinnostusta, että näihin panostan: hyvät päällä pysyvät sisähousut ja toppavaatteet. Muulla ei kai sitten niin väliä. :)

Romantiikannälkään

Silloin kun se kesä vielä helli meitä, pakkasin yksi sunnuntai lapset autoon ja lähdin road tripille Hankoon. Ajatus Hangossa käymisestä oli pyörinyt mielessäni jo pitkään, ja uutta vettä myllyynsä se sai, kun (vihdoin) luin lomallani Katja Kallion ihanan Säkenöivät hetket -kirjan, joka sijoittuu 1900-luvun alun Hankoon. En muuten melkein malttanut laskea käsistäni.

Koska Hangossa on paljon jäljellä tuota aikaa, kirjan tunnelmaan oli helppo päästä. Rannat, huvilat, vanhat talot, kadut, kalliot, junarata, kaikki löytyivät sieltä ja iskivät romantiikannälkäiseen minuun.

Miehen kanssa käytiin heinäkuussa synttäripäivänäni Hangossa syömässä, ihan kaatosateessa. Silloin meni vähän ohi paikan ihanuus. Ruoka oli toki hyvää.

Mutta täälläpä minä nyt sitten haaveilin, ihastelin, ihmettelin, palvoin aurinkoa ja lapsetkin ihan viihtyivät. Kaunista! Tänne voitais tulla ensi kesänä vaikka ihan pariksikin päiväksi!

Lumoanin uudet mekot

Riikkahan se tietysti sai minut näistä mekoista alun perin kiinnostumaan. Uniikki tyyli, hyvä laatu, ihanat pitsit. Ihastuksen huokauksia. Viime syksynä tilasin mekoista yhden kokeiluun, mutta en sitten vaan osannut sitä pitää. Tarina -mekko on aika lyhyt ja vaatii parikseen housut, joten kesällä jäi vaan pitämättä. Voi hitsit. Onneksi on Facebook-kirppikset. ;)

Tällä viikolla oli nettikauppaan ilmestynyt uusi mallisto myyntiin. Tässä siitä pari kuvaa, ja pakko oli poimia mukaan myös vasemmalla näkyvä, jo aiempiin mallistoihin kuuluva Säde -mekko.

Emmin ja pohdin. Kiinnostaa, mutta jokin pohdituttaa. Osaisinko sittenkään näitä käyttää? Oli miten oli, iso peukku suomalaiselle suunnittelulle!

Ja ihan mahdottoman kaunis tuo Lumoanin malli-lady! :)

Samalla inspiraatiolla tuli selailtua läpi Papun uutuudet. Papun housumallit ovat olleet jo pitkään meidän yksiä suosikkeja, mutta tiedättehän ne reikäpolvet. Ei huvita investoida ei. Joten Paput onnistuin nyt ohittamaan, vaikka hieman vaivoin tietenkin. Tätäkin suomalaista suunnittelua peukutan.

Ihanaa viikonloppua!

Kun aikaa ei ole - tätä se tarkoittaa

 

Mitä se käytännössä tarkoittaa, kun on kiire? No esimerkiksi näitä asioita:

• Äiti näyttää jotenkin vähän viimeistelemättömältä. Vaateparret eivät oikein sovi yhteen keskenään. Kaapissa on kaksikymmentä toppia, mutta ei yhtään niiden kanssa käyvää hametta. Kun tämä puute konkretisoituu akuuttina vaatekriisinä, ei ole aikaa lähteä kauppaan metsästämään loppukesän helteisiin mutta kuitenkin työkäyttöön sopivaa hametta. Nettishoppailutkaan eivät auta näin hätäiseen ongelmaan, sitä paitsi nettihuteja on tullut tehtyä liikaa muutenkin. Ja muitakin huteja: paritkaan kiireessä sovitellut kengät, mukamas hyvät löydöt, eivät oikein istu. Odotellaanpa siis että ilmat viilenevät, ehkä ensi kesään sitten astetta viisaampana.
• Paitsi, että ne aamut ovat jo viileitä - kaapissa ei yleensä ole yhtään puhdasta neuletakkia, joka olisi silitetty käyttöä varten. Eipä tietenkään.
• Lastenkin päiväkotikamppeet tulee pakattua vähän sinne päin. Olikohan siellä lokerossa vaihtoteepaita? No ei aina muista.
• Muitakin juttuja tuppaa unohtumaan - sähköposteihin ja tekstareihin vastaaminen, palaverin varaaminen ja kummilapsen nimpparit (synttäritkin vähän rimaa hipoen). Neljävuotis-neuvolalääkärikin on varaamatta, synttäreistä on kohta neljä kuukautta.
• Äidin vatsan ympärillä oleva, noh, rengas, näyttää sekin viimeistelemättömältä, tai viimeistellyltä, miten sen nyt ottaa. Ne on niitä raskauskiloja ne. Neljä-viisi vuotta takana ja still going strong. Kun aikaa ei ole, liikuntaharrastuksesta on muka helppo lintsata. Kun aikaa ei ole, hotkii välipaloja ja mitä-sattuu -lounaita. Illalla olisi ehkä hetki aikaa, mutta kukkuu kuka jaksaa lähteä lenkille klo 21.30?
• Sitä paitsi, kun (omaa) aikaa ei ole, niin sitä vaan ajautuu priorisoimaan. Kun se hetki tulee, niin itse ainakin haluan tehdä silloin juuri niitä juttuja, jotka lataavat kaikista eniten. Niitä juttuja, joita oikein odottaa. Kuten vaikka tällaisen avautumisen naputtelu.
• Jääkaapissa on yleensä kamaa, joka on homeessa. Visusti purkeissaan. Pitää aina hakeutua ihan tiettyyn mielentilaan, että kykenee avaamaan purkit kaapiakseen niiden sisällöt pois.
• Sisätiloissa ei muutenkaan näytä ihan tyylipuhtaan esimerkilliseltä. Ajanpuutteen lisäksi on kyllä pakko syyttää tästä aurinkoa. Siivotaan sitten syssymmällä. Ja käydään läpi se epämääräinen laatikko, jossa on sikin sokin paristoja, postimerkkejä, kuitteja, kyniä, purkkaa, kumilenksuja, lunastamaton arpa (2€), ovenkahva ja lasten onnittelukortteja.
• Pihalle ei syntynyt aitaa, eikä pensasaitaa tänä kesänä. Eikä edes istutettu puita. No onneksi ne puut vielä ehtii, aita taitaa mennä ensi kesän to do -listalle.
• Se tarkoittaa sitä, että kun teet jotain, oikeastaan pitäisi jo olla jossain muualla. Kun sovittelet antaumuksella niitä hameita ostoskeskuksessa, kello näyttää jo ihan iltaa ja olisi kiva nähdä lapset ennen kuin he menevät nukkumaan. Huono omatunto kolkuttaa.
• Tärkeitä hetkiä ovat ne kiireettömät hetket: Esimerkiksi se, kun aloitat työt ihan tosi aikaisin aamulla, avaat koneen ja käyt sen latautuessa hakemassa mukillisen teetä. Siitä sitten päivän kiireisiin. Yleensä ihan hyvillä fiiliksillä!