Ikea Expedit = leikkikeittiö

Törmäsin Googlen kertomana ihan mahtavaan ideaan: Ikean Expedit -hyllykön leikkihellatuunaukseen, jonka voit katsoa täältä. Itse tein leikkihellalle vielä uunin tuohon alapuolelle Expedit -sarjaan kuuluvasta hyllykköön upotettavasta kaapinovesta.

Homma on toteutettu mustalla ja punaisella kontaktimuovilla, jotka tilailin Etolan nettikaupasta.

Vanha muovinen, liikaa tilaa vievä leikkikeittiönrotisko meni kierrätykseen paikallisen FB-kirppiksen kautta ja nyt kokkailuleikit tapahtuvat täällä:

Taisi tämä projekti olla kaikken hauskinta äidille, ehkä ei niinkään lapsille, hih... Oletettavasti kokkailuleikit ovat parin vuoden sisällä förbi, ja sitten hyllytila on helposti vapautettavissa muuhun käyttöön.

P.S. Okei joo, nuo hellan nupit jäivät muistuttamaan kelloja. Mitä oikein ajattelin... :D

Hyvä olo

"Rakas Eki! Oon 156cm ja 48kg, oonko OK? Kannattaisko mun laihduttaa??!" *)

Tähän tyyliin alkoi muistaakseni suurinpiirtein jokainen kysymys legendaarisen Suosikki-lehden Bees&Honey-palstalla. Oli muuten kyseisen lehden suosikkipalstojani.

Jos kysyjän mitat eivät partasuisen Ekin mielestä olleet OK, saattoi hän vastata: "Voisit kokeilla jättää pois ylimääräiset sipsit, limut ja karkit. Lisäksi olisi hyvä harrastaa jotain liikuntaa, voisit esimerkiksi pyöräillä kouluun."

Tammikuussa on jotain outoa, koska silloin kaikki laihduttavat ja harrastavat liikuntaa. Helmikuussa 90% massan mukana hurahtaneista on jo luovuttanut. Näin kävi muun muassa minulle viime vuonna.

Tänä vuonna housut kiristivät herkutteluntäyteisen syksyn jäljiltä sen verran tukalasti, että päätin lähteä miehen mukana kokeilemaan vähähiilihydraattista dieettiä. Olo onkin jo viikossa parantunut huomattavasti ylimääräisen sokeripöhnän poistuttua. En varsinaisesti tavoittele laihtumista, vaan sokerikoukusta irrottautumista. No okei, saisi ne viimeiset raskauskilotkin vihdoin lähteä. Parit farkut tuolla polttelisi. Esikuvani tässä projektissa on muuten Ada, ja tsemppiä olen saanut myös Ä.Hupulaisen personal trainer -projektista.

Tällä tyylillä kokeillaan seuraavat pari kuukautta:

• Aamupala: kaksi ruisleivänpalaa (päivän ainoat leivät) ja juustoa
• Lounas: työpaikan ruokalassa proteiini (liha/kala/kana) + kasvikset, mutta riisiä, perunaa tai pastaa vain ihan vähän
• Välipala: proteiinirahka
• Päivällinen: salaatti tai munakas
• Iltapala: pikkuporkkanat, pähkinöitä, rahkapirtelö pakastemarjoilla tai hedelmiä tai vähän näitä kaikkia

Paljon vettä ja jos ei muuta keksi, niin teetä. Ja salaa lasten muumikeksipaketista varastettu herkkupala (hys siellä!!).

Liikuntaa en tällä hetkellä saa mahtumaan arkipäiviin. Ehkä viikonloppuisin sitten, JOS jaksan tai ehdin.

Vakkarisalaattiini tulee lohta, vihersalaattiainekset, kananmunaa, salaattijuustoa, pähkinöitä ja omenaa. Nam!

*) Mitat keksitty, ei siis omia mittojani. Jos siis menitte lankaan, hahah!

String Pocket ja muumit

"Niin mitä sä oikein sitten laitat tähän hyllyyn?" kysyi eräs hyllynkiinnitysapulainen. 

"No älä sä sitä mieti!" *silmien pyörittelyä*

Hulluilta Päiviltä hankittu String Pocket on vihdoin seinällä. Sehän se tässä on se pääasia, you know. ;)

Ajattelin hankkia tähän jotain kivoja purkkeja ja muuta sellaista turhaa. Toistaiseksi hyllyä koristavat lasten muumifiguurikokoelma ja esikoisen vauvalahjaksi saamat, ristiäisissäkin jalassa olleet Converset.

 

Lastenhuone tarvitsee vielä muutaman viimeisen silauksen. Selailin H&M Homen uutta mallistoa, ja löysin muutamia hyviä ehdokkaita musta-valko-keltaisesta värimaailmasta:

Täällä mä olen

Ystävä synnytti esikoisensa. Samalla tajusin, etteivät omat lapseni enää ole vauvoja. Oikeastaan aika isoja poikia jo. Varsin terävä huomio, toinen on kohta kolme ja toinen täyttää vielä tämän vuoden aikana viisi. Käytännössä jo melkein koulussa siis.

On hämmentävää, kuinka nopeasti lapset kasvavat. Ja kuinka paljon kehitystä elämän ensimmäisinä vuosina tapahtuu. Olin toki kuullut puhuttavan moisesta aikaisemminkin, mutta totta se on. Jonain päivänä siihen vaan herää.

Esikoiseni on nyt neljä. Jossain vaiheessa siitä pienestä vauvanrääpäleestä tuli kiipeilytelineissä korkealle kiipeilevä, uimahallissa kellukkeiden kanssa itsenäisesti polskutteleva vauhdikas ja vikkeläjalkainen nuori mies, joka ei tiedä mitään tylsempää kuin äidin sylissä istuskelun. Poika, joka menee jo reippaasti ja hymyillen päiväkotiin aamuisin. Poika jolla on lempiväri, lempikirja, lempivaatteet ja lempilelut.

Kuopus on vielä vähän pehmeämpi, suurisilmäisempi, viipyy kauemmin sylissä ja on kevyempi kantaakin. Hänkin kuitenkin istui päiväkodin joulujuhlassa penkillä isona poikana, kavereidensa kanssa kädet coolisti farkkujen taskuissa, innostusta peitellen ja aina välillä äidille vilkuttaen ja leveästi hymyillen. Reippaasti esitetty pupulaulu pupunkorvat päässä ja kapulat käsissä sai äidin pakahtumaan ylpeydestä. Tietenkin.

Onneksi ne sentään antavat vielä pussata ja halata!

Uudesta vauvasta en haaveile, mutta ehkä aika voisi hidastaa kulkuaan edes vähän? Vaikka haaveilen kovasti omasta ajasta, tilasta ja ajatuksista... niin tämä elämänvaihe on varmasti se, jonka perään jälkeenpäin haikailen kaikkein eniten.

Tulipa vähän cheesyä tekstiä, mutta joskus tuntuu tältä, kun on illalla saanut lapset nukkumaan ja on hiljaista.

Melina MiniShow-blogista haastoi esittelemään bloginurkkaukseni. Tässä se on, täynnä Ikean lastulevyä ja pölyä, työhuone / vaatehuone / romuhuone (no kai teilläkin on sellainen??), alkuperäisessä sisutuksellisessa tyylissään kuuden vuoden takaa. Juuri tänään, juuri tällaisena. ;) Ehkä sisustusintoni etenee seuraavaksi tänne, who knows...?

Täällä se minun oma aikani siis tapahtuu, johtojen, kirppissäkkien, vaatelipastojen, valokuvien ja sattumanvaraisten koriste-esineiden keskellä, pöytäkoneen hurinassa, lasten tasaista tuhinaa viereisestä huoneesta kuunnellen. Postaukset kirjoitan siis koneella, kommentit puolestaan iPadilla, yleisimmin sitten keittiössä tai olohuoneessa, tai sängyssä ennen nukkumaanmenoa.

Laitetaanpa haastetta eteenpäin seuraaville tyylitietoisille bloggaajille! Paljastakaa bloginurkkauksenne. :)

Miima

Juuli

NiklaStar

Elämäni projektit

Näinhän se on suurinpiirtein mennyt:

• Matkojen suunnittelu (aikana ennen lapsia kun tuli matkustettua enemmän ja omatoimisemmin)
• Häiden suunnittelu
• Omistusasunnon hankinta, pintaremontointi ja sisustaminen
• Koiranpentu
• Vauvakuume
• Vauva
• Toinen vauva
• Kotiäitiys - kyllä kai tämä ansaitsee maininnan ihan omana projektinaan?
• Lastenvaatteet
• Blogi
• Töihin paluu
• Sisustuskuume
• Itseensä panostaminen: vaatetus, ruokavalio, elämäntavat

Nämä ja monta muuta, isoa tai pientä projektia.

Entäs sitten, mitä seuraavaksi? Pitääkö tässä ruveta miettimään jotain uutta projektia vai eläisikö sitä vaan tätä tavallista arkea, ilman seuraavaa haavetta tai tavoitetta?

Elättekö te tavoitellen seuraavaa isoa taikka pientä etappia vai oletteko ihan tyytyväisiä siihen, mitä on jo?

 

Joulun lempparilahja

Joulun suosikkilahjoihin kuului tämä Play2Learn -automatto/lattiapalapeli. Matto koostuu toisiinsa palapelimaisesti yhdistettävistä vaahtomuovisista osista, se on pehmeä, tukeva ja pysyy hyvin paikallaan. Se on myös helppo kerätä kasaan ja säilyttää pinossa vaikka tuossa takana olevan hyllyn lokerossa. Ja toki siinä on mainioita yksityiskohtia ja ideoita leikkiin. Jouluaattona koimme unohtumattoman rauhallisen hetken, kun kaikki serkukset (4 kpl poikia, iät 1-4v.) leikkivät sovussa matolla ja autoilla.

Jatkokehitysidea (saa varastaa): kiinalaiset tehtaat, olkaa hyvä ja tehkää näitä kolmiulotteisena. Vähänkö tämä olisi vielä hienompi, jos tässä olisi mäkiä, siltoja ja tunneleita!

Kiitos vielä joulupukki! ;)

Tänään meillä alkoi taas arki ja päiväkoti. Ihan mukavaa tämäkin! Ainoa häiritsevä tekijä tässä päivässä on ollut vieroitusoireet suklaasta. En varmaan ole ainoa..?

Valon kaipuu

Olohuoneeseen paistava aurinko oli niin hämmentävä näky, että lapset pomppivat innosta ja äiti kaivoi kameran esille. Aurinko!!

Kesäihminen kun olen, aurinkoa on todella jo ikävä. Suunnitelmissa on buukata kevätloma aurinkoon. Innovatiivisen ajattelun puutteessa kohteeksi on valikoitumassa Kanariansaaret. Tajusin juuri, etten ole käynyt siellä 17 vuoteen, ja tunsin itseni välittömästi hyvin vanhaksi.

Osaatteko suositella jotain kohdetta ja lapsiystävällistä hotellia Kanarialta?

Eilen vietettiin uutta vuotta oman perheen kesken kotona. Syötiin nakkeja, saunottiin, valettiin tinaa ja katseltiin raketteja ikkunasta. Hauskaa, kun lapset ovat jo sen ikäisiä, että heille jää mieleen perinteitä seuraavaakin juhlakautta varten!

Meidän joulukuusi näytti eilen tältä:

Out with the old and in with the new! Kuusi sai lähteä vanhan vuoden mukana.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

P.S. Ensi kerralla muistan sahata kuuselle imupinnan. ;)