Olen unohtanut: veljenpojan synttärit, ystävän synttärit, päiväkodin pastillirahan, että nyt olikin vapaapäivä päiväkodista, antaa lapselle antibioottiannoksen ja d-tipat sekä vastata työsähköpostiin.
En jaksa tai ehdi: mennä kaverin Pomp de Lux -kutsuille, haravoida mökillä, vaihtaa lakanoita tarpeeksi usein, osallistua työpaikan kesäjuhliin, tehdä joka päivä kotiruokaa, soittaa ystäville tarpeeksi usein, kommentoida kaikkia blogeja joita haluaisin tai nukkua tarpeeksi.
Olen kuitenkin onnistunut: olemaan yleensä suurin piirtein oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ilahtumaan töissä ja kotona, pitämään kodin kohtuullisen kelvollisessa kunnossa ja lapset ruuassa ja rakkaudessa, tutustumaan kaikkiin mahdollisiin uusiin lastenvaatemallistoihin ja hankkimaan esikoiselle edullisen kakkoshaalarin talveksi.
Elämäni on nyt siis kohtuullisen täyteen ohjelmoitu, eikä projektinhallintataitoni millään riitä suoritumaan täydellisesti kaikesta. On varmasti turha yrittääkään. Joten näillä mennään! Anteeksi, jos siis unohdin, myöhästyin tai en ehtinyt ollenkaan!
Mutta sitä vain ihaillen ihmettelen, miten joku muu tässä elämäntilanteessa oleva ehtii rakentaa, remontoida, muuttaa tai opiskella?
P.S. Onpa ihana kesäpäivä!
Ruuhka vuodet , tunnetaan ;)
VastaaPoistaRuuhkavuodethan ne, kliseistä mutta niin totta juuri nyt!
PoistaHuh. Pelkkä lukeminen alkoi hengästyttämään...
VastaaPoistaRuuhkavuodet, sitähän se. Itsestä tuntuu, että kiirettä pitää, vaikka olen kotona. Neljänä päivänä viikossa isoveikkaa pitää kuitenkin kuskata päiväkotiin tai toimintaterapiaan. Piha- ja kotihommia tuntuu olevan enemmän kuin ehtii tehdä. Miten tässä ehtisi vielä töissäkin käydä? Silloin pitäisi ehdottomasti luopua pihanrakennushommista ja palkata lisää siivousapua.
Tällä hetkellä kuulumme siivousrinkiin, jossa ringin palkkaama siivooja siivoaa meillä kunnolla kerran kuussa. Siitä on iso apu. Suosittelen. Rinkejä tuntuu olevan vähän joka puolella, kun vaan kyselee. Työkkäristä otetun siivoojan hinnaksi perheelle tuli viime kaudella 50 euroa/ 6 h siivousta.
Ja aina pitäisi (itsenikin!) muistaa, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Yleensä 80% riittää mainiosti. Mutta on niin ärsyttävää, kun ne tekemättömät asiat pyörii mielessä, eikä näe ollenkaan kaikkea sitä, mitä on kuitenkin saanut aikaan! :)
Siivousrinki, kuulostaapa mahtavalta keksinnöltä ja on vielä noin edullistakin! Voi, tekisipä mieli kokeilla... Meillä tosin pitäisi siivota perusteellisesti joka viikko (ja mieluusti parikin kertaa), että pysyisi koirankarvat loitolla, mutta kyllä kerran kuussakin KUNNOLLA siivoaminen olisi jo jotakin!
PoistaRuuhkavuodet tosiaan, enkä ole vielä edes töissä! Minä niin ihailen teitä töissäkäyviä. Miten te sen teette?! ;) Uskomatonta että tahti tästä vaan kiihtyy joku päivä, kun ei se töiden aloittaminen kaukana ole itselläkään.
VastaaPoistaRemontoivat lapsiperheet jaksavat aina ihmetyttää. Hyvällä tavalla siis, lähinnä sellaisella kauhunsekaisella kunnioituksella ;)
Toisaalta sitten kun on töissä, ei tarvitse ehtiä hoitamaan lasten aamu- ja iltapäiväulkoiluja tai laittaa aamiaista, lounasta ja välipalaa... :) Ja ehkä kotikaan ei ole AIVAN niin sotkuinen kun siellä ei kukaan ole päivisin sotkemassa...?
PoistaRemontti ja nykyinen arki olisi kyllä ihan katastrofaalinen yhdistelmä...!
Jepjep, kreisimeininki. Kaikenmoista unohtuu ja rapatessa roiskuu, mutta pohjavire on ihan hyvä! Tää on nyt tämmöinen ihan hauska vaihe. Tehdään parhaamme ja mennään virran mukana. :)
VastaaPoistaMulle on jotenkin hankalinta juuri se, että unohtelen asioita. Kuten vaikka nuo veljenpojan synttärit. Kerta kaikkiaan vaan muistettavia asioita on liikaa!
PoistaSillon kun ehtii remontoida, ei ehtis, mut on pakko. Nyt alkaa tuntua et alkaa remontit riittää ja ei vois vähempää kiinnostaa :D
VastaaPoistaMinua himottaisi maalata pari seinää, mutta ei aavistustakaan missä välissä ehtisin...! Vaikka tuo taitaa olla kyllä ennemminkin sisustamista, ei remonttia.
PoistaTutulta kuulostaa... :D Kun jostain saisi muutaman tunnin vuorokauteen lisää, niin ehkä sitten ehtisi ja jaksaisi edes lähes kaiken mitä pitäisi!
VastaaPoistaAinakin pari tuntia tarvittaisiin! Jossain vaiheessa olisi kiva taas harrastaa liikuntaakin...
PoistaOnneksi ei tarvi rempata tai rakentaa mitään! Opiskelisin mielelläni (muutakin kuin espanjaa kansalaisopistossa), mutta aika hankalaa järkätä - ehkä ensi vuonna...
VastaaPoistaKunhan ehtii ja jaksaa ne tärkeimmät, niin eiköhän se ole tarpeeksi! :)
Tärkeimmät: lapsilla on hyvä olla, kaikki saavat ruokaa, töissä tuntuu siltä että edes jollain tavalla ansaitsee palkkansa ja koira pääsee pissalle riittävän usein. Nuo kun hoituu, niin saa olla ihan tyytyväinen! :D
PoistaRuuhkavuodet. Tarkistelin juuri kalenteriani, ja perjantai on ensi viikolla ainoa päivä, jolloin ei ole töiden lisäksi muuta ohjelmaa. Vielä. Siltikään ei ehdi tehdä kaikkea "tarpeeksi hyvin", nähdä ystäviä "tarpeeksi usein". On oltava armollinen itselleen ja yritettävä tiristää aikaa itselleenkin. Tämä Sinunkin ihanan blogisi lueskeleminen on sitä kivaa omaa aikaa :)
VastaaPoistaYritän kovasti pitää nuo arki-illat niin, ettei olisi mitään erityistä ohjelmaa. Tai ainakaan kovin monena iltana viikossa. :)
PoistaJa tämä on sitä minun kivaa omaa aikaa, kun pääsen blogien (oman ja teidän muiden) ääreen. :) Blogeille voi varastaa aikaa vaikka liikennevaloissa seisoessa valojen vaihtumista odotellessa, tai koiraa illalla lenkittäessä...
Stressi seis, kukaan ei ehdikään kaikkea :) Kaikki nipistää jostain, kuka mistäkin.
VastaaPoistaMä olen sun ystävä, vaikkei ehdittäiskään pitää koko ajan yhteyttä. Että silleen :)
A
Kiitos A! <3 Ihan mahtavaa että olet olemassa!
PoistaStressiä on nyt lievitetty rentouttavan viikonlopun merkeissä, kohta taas vauhdilla uuteen arkiviikkoon...
A-P-U-A! Tähän en voi muuta sanoa. 1 kuukausi vielä, sitten se meilläkin alkaa. Kuopus päiväkotiin, esikoisen selvittävä yksin kouluun (ekaluokkalainen) ja minä töihin. Pelottaa... Onko pienin valmis, osaako koululainen... Olenko minä valmis?
VastaaPoistaTilanteessa on kyllä haasteensa, se myönnettäköön! ;) Mutta nyt eletään tosiaan tätä vaihetta, ei auta kun yrittää pysytellä mukana menossa!
PoistaTsemppiä teille uuteen elämänvaiheeseen myöskin!
Täällä tuntuu kans tunnit loppuvan kellosta kesken..blogi on jäänyt ihan täysin huomiotta! Yritän kovasti keretä tännekkin päin,tällä hetkellä vain taitaa täälläkin olla miljoona asiaa samaan aikaan hoidettavana. Ehkä täytys alottaa tosta lakanoiden pesusta ja loputtomasta pyykkivuoresta :)
VastaaPoistaHei, sinun blogia olenkin jo vähän kaipaillut! ;) Mutta ei paineita, hih... :)
PoistaTäällä on nyt viikonlopun aikana selätetty viisi koneellista pyykkiä, josko nyt ehtisi jotain muutakin (tänään hoitovapaapäivä ja taidetaan kohta lähteä poikien kanssa nauttimaan auringosta...).
Todellakin tuttua :)
VastaaPoistaNo arvelinkin että tuskin olen ainoa...;)
PoistaTähän on todellakin tultu. Kiire alkaa meilläkin vuodenvaihteesta kun palaan töihin. Onneksi muutto tulee nyt syksyllä, joten uutta kotia saa vielä laitella kaikessa rauhassa, tai niin rauhassa kuin nyt vaan noiden lasten kanssa voi. Tsemppiä ruuhkahetkiin!
VastaaPoista