Kalliiksi tulee...

... nimittäin töissä käynti. Kävin L-E:n blogissa jo avautumassa joistakin menneen viikon kustannuksista, joten kerrottakoon niistä täälläkin.

• Hinauskustannukset. Pysäköin autoni työpaikkani lähelle väärälle puolelle katua ja odottelen parhaillaan laskua siiitä, että Helsingin kaupunki oli ystävällisesti hinannut autoni toiselle puolelle katua. Kustannusarvio: 80€. (Tämä on vain veikkaus, en oikeasti tiedä paljon saan tästä ilosta maksaa)
• Autonkorjauskustannukset. Sittemmin sain autopaikan firman autotallista. Se on tietysti hirveän kiva siltä kannalta, ettei mene sitä 9€ päivässä parkkimaksuihin. MUTTA: Tänään onnistuin ajamaan autoni autotallin seinään. Huom! Asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että nautin lasillisen vappukuohuvaa klo 9 aamulla, tämä äksidentti tapahtui vasta n. klo 16. Jotenkin tuli vedettyä mutka suoraksi ja auton kylki otti betoniin ja tässä sitä ollaan auton kylki ruvella. Nyyh. Onneksi ei ole arvokas auto, eikä sellaista näemmä kannata jatkossakaan hankkia. Eikä minulla tietenkään ole mitään täyskaskoa. Kustannusarvio: 1000€. Todennäköisesti peltiä ei kannata edes korjauttaa, koska kustannus on niin suuri. Mies saa tehdä taikoja spraymaalin kanssa ja niillä mennään.
• Työvaatteet. Kahdet kengät, takki, kaksi huivia, kolme mekkoa, neuletakki, sukkahousut, kaksi toppia, jakku, suorat housut, laukku. Kustannusarvio: En viitsi edes laskea. Vaikka mainittakoon, että olen ollut kuitenkin aika maltillinen ja nämä ostokset olivat oikeasti tarpeeseen. Tässä kohtaa olisi voinut lähteä mopo käsistä.
• Päivähoitomaksut. Esikoinen pk:ssa 15pv/kk, 188€/kk, kuopus vielä hetken miehen kanssa kotona.
• Bensa. Kaksi täyttä tankillista bensaa tankattu tähän mennessä, yhteensä 120€. Kuukauden kustannusarvio n. 400€. EDIT: Laskuvirhe vappuaaton iltayön tunteina. Ei niihin bensoihin menekään kuin n. 250€/kk.
• Työpaikkalounaat. 5,80 per annos eli n. 95€/kk. Varmasti kalliimpaa kuin kotona makaronia ja jauhelihaa puputtaessa. Summaan voi vielä lisätä työpaikan kahviosta ostetut kalliit iltapäiväjäätelöt ja -suklaat pari kertaa viikossa.

Kaikki tämä ennen ensimmäistäkään palkkapäivää. Voin raportoida sitten, kun tämä alkaa lyödä leiville...

Aurinkokello
(Postaukseen liittymätön pakollinen kuva)

Lapsimessupostaus

Tulin, näin ja koin! Ja ostin. Ei kaduta vielä.

Minä itse omassa hyvässä seurassani, kaksi tuntia tehokasta shoppailuaikaa. Pyysin kyllä muuta perhettä mukaani, mutta mies valitsi lähteä mielummin uimahalliin kahden uimataidottoman täysin vahdittavan lapsen kanssa. Hullu. Oli niillä kuulemma ihan hyvin sujunut. Respect.

Saalis part I. Mikään näistä ei ollut täysin heräteostos, sillä monia olen aiemmin pyöritellyt ostoskoriin ja takaisin. Pieniä messualennuksia -15%-20% ja kaupat tuli. Gugguu, Beau Loves, Mini Rodini, Villervalla ja päiväkodin vappukarkeloihin nallehattu.

Saalis part  II. Skiphopin reput ovat olleet mielessä noin vuoden. Metsolan pyyhesetti oli puolestaan täysin heräostos. Keltaista kesään hyvällä messutarjouksella! :)

Kuopuksella tangollinen Mini Rodinia -20%, Skidillä paljon Villervalla-tarjouksia uutuuksista. Koot olivat Villervalloista jo vähän loppu, löytyi hyvin kokoa 86 ja sitten taas 116 ylöspäin, siitä välistä ei niinkään...

Villervallaa, Metsolaa (heilläkin koot aika lailla huvenneet), Gugguu ja Papu. Gugguulta ostin keltaisen t-paidan ja ihailin keltaisia baggy-housuja. Housuissa kuitenkin vyötärö vaikutti vähän leveähköltä hoikan malliselle lapselle, joten en uskaltanut ostaa. Papulta katselin leggareita, mutta jäivät kuitenkin hankkimatta, kun tarve ei ole akuutti.

Ensi kerralla houkuttelen miehen ja pojatkin mukaan. Vaikka toki viihdyin ihan hyvin näinkin. ;) Ostoskiintiö ainakin tuli täytettyä seuraavaksi kuukaudeksi...

Huippulaatua!

Nimittäin tämä me&i:n kuosi. Ostin viime syksynä paidan (alla) ja pipon (päällä). Pipo on pesty muistaakseni kerran. Paita on pesty ainakin 30 kertaa. Se ei ole kärsinyt pesukertoihin nähden juuri ollenkaan. Vähän ovat värit haalistuneet ja pintaan tullut pientä vaaleaa haituvaa, mutta sen huomaa vain, kun vertaa tuohon uudenveroiseen pipoon. Ei ole pesunukan tynkääkään!

Kokemusteni mukaan me&i:n laatu on ollut vaihtelevaa, mutta kohdallemme on sattunut ainakin pari tällaista helmeä, joista riittää pidettäväksi toiset 30 pesukertaa pikkuveljellekin. Harmi, että tänä keväänä kuosit eivät puhutelleet. Onko teillä kokemuksia kevään malliston laadusta?

Mikä on muuttunut toimistolla?

Työkenkäni mun. Kuva vagabond.fi

"Ei täällä ole mikään muuttunut," väittävät toimistolla. No todellakin on! Kolmessa vuodessa on havaintojeni mukaan tullut muutoksia ainakin seuraaviin asioihin:

• Käytännössä kaikki työtehtäväni
• Organisaatio
• Esimies
• Melkein kaikki tiimikaverit
• Työtilat ja se missä on pääsisäänkäynti
• Oma roskakori täytyy nykyään tyhjentää itse. Siis en tarkoita sähköpostin roskakoria. Vaan niitä banaaninkuoria.
• Minulla on web-kamera ja älypuhelin
• Etätöihin kannustetaan eikä niitä enää kummastella
• Neukkareissa on taulu-tv:t, joilta voi yhdessä tarkastella kalvosulkeisia. Ei siis enää videotykkejä!
• Minun ei ole enää niin vaikea herätä klo 5.30, mutta todella helppo (ainakin toistaiseksi) lähteä kotiin viimeistään klo 16
• Työyhteisöllä on erilaisia sisäisiä blogeja, joissa vilahtelee tosi mielenkiintoisiakin ja hyvin kirjoitettuja tekstejä
• Muutenkin henkilöstöllä on uusia välineitä käydä keskustelua verkossa, ja niitä jopa käytetään semiaktiivisesti
• Työnantaja ei enää järjestä ilmaista liikuntaa kuntosalin ja ohjattujen jumppien muodossa

Mikä ei ole muuttunut:

• Yhä näköjään tulee turhia palohälytyksiä ja porukka patistetaan kadulle värjöttelemään kesken palaverin. Vaksit ovat edelleen supertärkeinä näissä tilanteissa.
• Automaatista saa samoja juomia kuin ennenkin (kahvi, kuuma vesi, kaakao, mustaherukkamehu)
• Työmatkaruuhkat ovat ja pysyvät
• Palavereita on edelleen (liian) paljon
• Ruokalassa on hyvää ja monipuolista ruokaa. Oikein innoissani valikoin lautaselleni monia erilaisia salaatteja ja raasteita. Nam!

Ihmisistä osa on muuttunut, osa ei. Jotkut ovat selvästi vanhentuneet kolmella vuodella. Itse en tietenkään missään nimessä kuulu niihin, joissa iän karttuminen näkyy, hah! ;) On hauska seurata ihmisten reaktioita, kun näen vanhoja tuttuja ruokalassa. Kukaanhan ei tietenkään odota törmäävänsä minuun, ja olen laskeskellut, että menee keskimäärin viisi sekuntia, että juttukaveri tunnistaa minut. Ensin tyyppi vastaa robottimaisesti "Moi" ja sitten viiden sekunnin päästä syttyy lamppu että "Ai MOI!". Positiivista on, etten ole kerännyt niin paljon raskauskiloja, silmäpusseja tai ryppyjä, että jäisin kokonaan tunnistamatta samaksi tyypiksi, joka katosi sinne äitiyslomille.

Kaiken kaikkiaan olen selvinnyt kahdesta päivästä aika kivasti! Kuinkahan kauan muuten voi vedota siihen, että "emmä tiiä enkä osaa, olen just palannut äitiyslomalta"?

Välikausi -91

Löysinpä teidän iloksenne vielä kuvia pikkusiskoni ulkovaatetuksesta 90-luvun alusta. :) Tuolloin olikin jo näköjään siirrytty peruspunaisesta pinkkiin, vaaleanpunkkuun ja lilaan. Kera pikkukukkien, tietysti. Poikien ysärimuodista ei ole havaintoja, mutta eräs tyttönen näytti tältä:

IIK, mikä söpöläinen!
Nämä keinonahkaiset vaunut olivat aika hitsin hienot! :)

Vau mikä turkisreunainen hattu ja kaulus! Tämä oli varmaan talvihaalari.
Plaston kärryn malli on näköjään säilynyt muuttumattomana ainakin
pari vuosikymmentä. Kuvan yksilö on nyt poikiemme käytössä mökkivisiiteillä.

Pieni reiluus ei haittaa mitään, kun vyötäröltä vähän kuroo... Sääntö, joka toimii nykypäivänäkin!

Onkos siellä 90-luvun lapsia, jotka voivat samaistua näihin kuviin? :)

Menikö se jo pois muodista?

Heiiiii, älä vaan kaadu!!

Monen äidin potema lastenvaatetauti (kai niitä tartunnan saaneita on muitakin kuin minä?) taitaa tänä keväänä kulminoitua tähän tipun väriseen Pico-takkiin. Onko se niin in että se onkin kohta jo out? Että se tulee vastaan joka nurkalla, kuten tuo edellisen postauksen sudenpentuhattu vuonna -84 tai Bula-hattu vuonna -92?

Innovaattorit siirtyvät nopeasti muihin merkkeihin, kun niistä vanhoista jutuista tulee massamuotia. Varmaan tämän ilmiön takia vaatemerkit tekevät tiettyjä juttuja vain sopivan pieniä eriä. Säilyypähän tuotteen (ja merkin) haluttavuus. Ainakin Popin verkkokauppa hallitsee hyvin tämän strategian, sillä mitä nopeammin joku ihana kuosi, tupsulakki tai raitapaita myydään loppuun, sitä koukuttuneempi on asiakas! Sen seuraavan ihanuuden ainakin sitten ehdin saada!

Nämä keltaiset Picotkin kyllä ilmeisesti myytiin loppuun hetkessä, mutta taitaa niitä silti riittää. Viime viikolla Sellossa bongasin näitä kaksi. Kyllä pico-äiti picon tunnistaa! Myös ne halpiskopiot. ;)

Minä, epäilemättä en mikään innovaattoriäiti, joka tapauksessa olen edelleen hyvin ihastunut tähän keltaiseen piristykseen!

Näissä kuvissa meidän kohta kaksivuotiaalla Herra Tuumailijalla on päällään siis Mini Rodinin Tipu-, EIKU Pico-takki koossa 92/98, KappAhlin vuorelliset puuvillahousut, Po.Pin raitapipo ja Cirafin mokkakengät (veljen vanhat). Niin ihana! ;)

Välikausi -84

Marian innoittamana kaivelin vanhempieni valokuvalaatikoista muutamia muotikuvia 80-luvun alusta. Näyttääkö yhtään tutulta?

Näköjään äitinikin tykkäsi mätsätä minun ja vuotta nuoremman veljeni vaatteita. Ainakin asusteet ovat samaa sarjaa, olisikohan haalaritkin... Lienee siis periytyvää tämä lastenvaatetauti?

Kurahousuista ei ainakaan pääse mihinkään.

Nämä otokset ovat ehkä vuodelta -83. Lapio- ja kuorma-autoleikeissä täytyy olla jotain universaalin kiinnostavaa. Ihanat äitiyspakkausmakuupussit, eikö? :)

Talvimuotiin (-84) puolestaan kuului olennaisena osana tuollainen turkishattu. Niin cool! Ja varmasti lämmin. Ja valkoiset nahkakengät, takuulla käytännöllinen väri! ;)

Olisipa hauska nähdä ulkovaateretrojuttuja muissakin blogeissa!