Voi suklaa, suklaa, suklaa... Kunpa voisin kirjoittaa tähän, että ehei, en ole syönyt sokeria lainkaan sitten tammikuun alun, eikä oikeastaan edes tee mieli!
"En usko ehdottomiin ruokavalioihin" alkaa kuulostaa vähän itsepetosta sisältävältä lausahdukselta, kun katsoo tuota oheista kuvaa.
Kyseinen suklaajoulupukki oli luonut minuun merkitseviä katseita jo parin viikon ajan eräästä työpaikalla sijaitsevasta työntekijöiden joulusuklaajämäkulhosta. Sen ympärillä olevat pienemmät joulupukit ja suklaakulkuset vietiin pikku hiljaa parempiin suihin (kyllä, seurasin tilanteen kehittymistä tarkkaan), mutta kukaan ei ilmeisesti kehdannut ottaa tätä jättipukkia. Sitten eilen illalla melkein kaikkien muiden lähdettyä jo kotiin kävelin supernälkäisenä tämän yksinäisen pukin ohitse, ja varmistettuani ettei kukaan näe, nappasin pukin matkaani. Hups tosta noin vaan se sujahti laukkuuni ja suljin laukun tiiviisti kiinni.
Nyt autossani hengailee siis puoliksi syöty joulupukki. Olo on syyllinen!! Ellei suorastaan rikollinen!
Ruokavalio on muuten pysynyt kohtuullisen hyvin kasassa: iltasyömiset ovat järkeviä proteiinipitoisia aterioita eikä leipä-juustomössöä, ja päivällä lounaat koostuvat proteiinista ja kasviksista. Vaatteetkaan eivät kiristä yhtä paljon kuin tammikuun alussa, joten olo on kai aika lailla parempi.
Mutta sellaista olen miettinyt, onko naisen tarpeellista ja mitenkään relevanttia tavoitella niitä mittoja, joissa oli ennen raskautta? Hyväksyäkö se ikuinen +3kg vai tavoitellako vain sitkeästi muutosta? Olisiko sitä onnellisempi vähemmillä kiloilla VAI hieman pehmeämpänä pyykkilautavatsattomana mutta itsensä hyväksyneenä? Tällä hetkellä kun en taida olla kummassakaan tilassa.
Haha, ihana! Pukki lähti matkaan! :D
VastaaPoistaEi oo kuule täälläkään pitänyt herkuton tammikuu. Se nyt oli se pari palaa piirakkaa mutta silti, vähän ketuttaa. Sanon kuitenkin että älä moisesta pukista välitä! Repsahduksia tulee ja menee.
Naisella tuo itsensä hyväksyminen on varmaan ikuinen projekti. Minä en tavoittele niitä ennen raskauksia - mittoja, johan nämä lanteetkin levenivät sellasiin mittasuhteisiin, että tuskin millään askelsarjalla olisi entiseen paluuta. Tiettyyn painoon tosin halusin ja pääsin. Mutta pehmeä pyykkilaudaton on ihan kiva :)
Ah, ihana kuulla että joku muukin on vähän repsahtanut! :D
PoistaMutta ei, tästä ei tule nyt tapaa, vannon...
Niin, ja jos nyt tosiaan oikein muistelen, niin enpä tainnut olla ihan tyytyväinen siihen "ennen raskauksia" vartaloonikaan. Joten mikään ei ole muuttunut... ;) Paitsi asioiden tärkeysjärjestys, enää ei jaksa niin kovin aiheesta stressata.
Hervoton pukinkääntötemppu :D
VastaaPoistaEi ole tarpeellista (ainakaan jos on onnellisesti naimisissa :P)! Itse olen samoissa kiloissa kuin ennen lapsia, mutta 4 valtavaa pallomahaa myöhemmin vatsalihakset on jääneet lopullisesti erilleen eikä pyykkilautavatsa täten ole mahdollista kuin kirurgin veitsen kautta, joten kai sitä on jonkinlaista itsehyväksyntää kasvatettua (ja olenkin sitä saanut kehitettyä viime vuodesta monta metriä!) :)
Aika pitkälle tuntuisi pääsevän sillä, että syö järkevästi - heti tulee paljon terveempi ja kevyempi fiilis! :) Sokeripöhö on oikeasti ällöttävä olotila. Pyykkilautavatsan olen jo hylännyt täysin epärealistisena haaveena... Tai siis en näe sitä kaiken sen ponnistelun arvoisena. Vaikka joo, onhan kaikki tietysti mahdollista: http://www.iltalehti.fi/laihdutus/2014012717978195_lh.shtml
Poista:D Nainen kaappasi epätoivoissaan pukin! Mahtavaa kansalaisrohkeutta!!!
VastaaPoistaEi tuosta kannata itseään soimata. Ajatella, että useamman viikon onnistuit pukin houkutuksen torjumaan. Syö pukki ja sitten tsemppaat taas muutaman päivän. :)
Njooooo, no oli tossa männä viikolla myös pari satunnaista pätkispatukkaa, ja haukkaus lasten sokerimunkista... kröhöm... Ei pitäisi päästää itseään siihen lamauttavaan nälkätilaan.
PoistaEiku joo, nyt ryhdistäydyn! :) Onneksi täällä kotona ei ole moisia herkkuhoukutuksia, ja nyt on näemmä tiedossa kotona olemista, kun nuoremmalle nousi lämpöä tänään ja eiköhän se kohta ole tuossa toisessakin...
Että mua nauratti tuo pukki! :D
VastaaPoistaEi tuo nyt niin kovin pahalta repsahdukselta kuulosta. Minäkin söin maanantaina puolikkaan Runebergin tortun. ;)
Sitä paitsi mulla tulee edelleen syötyä liikaa leipää ja se pitäisi saada korvattua jollain.
Tsempitykset! Ja hei, 3kg ei kuulosta ollenkaan pahalle. Mulla oli kuun alussa +7kg raskautta edeltäneeseen painoon, enkä silloinkaan ollut mikään luuviulu. Nyt olisin tuohon painoon älyttömän tyytyväinen. Vaikka tosin nämä minun äitiysjättitissit painaa jo taatusti kilon kumpikin. :)
:D
PoistaMä en ole runebergintorttunaisia mutta laskiaispullat vähän himottaisi kyllä...!
3 kg on ollut tavoitteenani viimeiset neljä vuotta (lukuunottamatta kuopuksen raskausaikaa) eikä mitään ole tapahtunut. Mutta eihän se tarkoita etteikö VOISI tapahtua. :) Olen minä nykyiseenkin painoon ihan kohtuullisen tyytyväinen, mutta tuo -3kg olisi ihan superrrrrr....
Leipä on tullut korvattua proteiinirahkoilla, pikkuporkkanoilla ja hedelmillä. Aika hyvin olen pärjännyt ilman kymmentä leipäpalaa päivässä. ;) Tsemppiä sinnekin!!
Heh, kiitos päivän hymystä, tää oli niin hauska ja aito kirjoitus! :)
VastaaPoistaTsemppiä sinne! Täällä kärvisteltu kohta herkuton tammikuu :)
Eipä kestä! :)
PoistaKateellisena olen seurannut liikuntaprojektiasi mutta olen ollut NIIIN kateellinen etten ole edes kommenttia kyennyt kirjoittamaan! :D Mutta siis, todella upealta kuulostaa. :)
Ai kamala, pukkivaras!!! Ei vaan, noinhan se just menee, että jossain kohtaa se repsahdus tulee yhtä varmasti kuin aurinko nousee..
VastaaPoistaSama vika rahikaisella eli pitääkö tavoilla pre pregnancy painoa vai tyytyiskö tähän? Vaikeeta se kyllä on, kun ei hyvältä näytää ;)
A
Toisilla on kyllä enemmän itsekuria, kyllä minä muistan eräänkin henkilön suklaalakon muutaman vuoden takaa... ;)
PoistaNiin, onko se pre pregnancy paino sen kaiken vaivan arvoinen? Vai olisiko joku kompromissiratkaisu paras, pitääpä vielä miettiä... Sillä välin tavoitellaan sitä after first pregnancy painoa, joka oli muistaakseni vielä ihan kohtuullinen. :)
Mainio kirjoitus, hauska ote elävästä elämästä! :D
VastaaPoistaMinä katsoin ensin, että jaahas, pääsiäissuklaat on tulleet kauppoihin?!? Mutta ei sentään, kyse olikin pitkään vastustetusta suklaapukista.
Eihän se 3 kg kyllä paljoa ole. Ja suklaapukki on suurimmaksi osaksi ilmaa sekin ;)