Päivähoidon aloittamisesta ja miten se meni

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Lyhyesti sanottuna: kyllä siitä selviää!

Minä stressasin päivähoito-työ-arjen alkamista tuttuun tyyliini jo hyvissä ajoin etukäteen. Surin sitä, että yksi elämänvaihe olisi lopullisesti takana, ja suuri tuntematon edessä. Mutta nyt parin kuukauden kokemuksella huomaan, että tästä on nyt tullut uutta ihan tavallista arkeamme hyvine ja huonoine puolineen.


Eniten arvelutti, kuinka ujohkot poikamme sopeutuvat päivähoitoon. No, ei hetkessä, mutta loppujen lopuksi ihan hyvin!

Teimme päivähoidon alkuun pehmeän laskun, ja pojat olivat ensin ihan vaan pari tuntia kerrallaan siitä pikku hiljaa pidentäen. Tällä hetkellä päivän pituus on (isovanhempien tuella) noin seitsemän tuntia, ja hoitopäiviä on ollut noin kolme-neljä viikossa.

Esikoisella meni reilu kuukausi, kuopuksella vain pari viikkoa, kun päiväkodin tädeiltä alkoi tulla palautetta, että hyvin sujuu. Yhä edelleen eron hetkellä saattaa tulla itkuja, mutta ilmeisesti olen sen verran tunteeton äiti, etteivät ne enää minua hetkauta. Tai no ehkä ihan vähän. Eroitku loppuu kuulemma nykyään hyvin nopeasti.


Pakko sanoa, että tunnen myös hieman helpotusta. Mitenköhän tämän nyt muotoilisin, etten tule väärinymmärretyksi...? Tuntuu hyvältä ottaa pientä etäisyyttä kotiasioihin, ja saada samalla päiväkodin tukea lastenkasvatukseen liittyvissä kysymyksissä. Varmasti meidän lapsista olisi pelkällä kotikasvatuksellakin tullut ihan kelpo kansalaisia, mutta kyllä päiväkodin tätien tietty auktoriteetti ja muiden lasten esimerkki on tehnyt pojillemme, varsinkin isommalle, hyvää. Paljon uutta on opittu, ja läheiset ovat kommentoineet poikien reipastuneen selvästi sitten päivähoidon aloituksen. Esimerkiksi molempien puhe on kehittynyt parin kuukauden aikana todella paljon.


Päiväkotiimme sinänsä olen tyytyväinen, mutta päivähoidon nykymeininkiin yleisellä tasolla aina en. Ensinnäkin vaikuttaa siltä, että halutuimmat päiväkotipaikat jaetaan aika pitkälti suhteilla. Toiseksi ihmetyttää ja harmittaa henkilökunnan vaihtuvuus. Esikoisen ryhmässä oli juuri hänen aloittamisensa aikaan paljon vaihtuvuutta hoitajissa. Juuri kun poika oli hieman kiintynyt johonkin aikuiseen, lähtikin tämä pois ja tilalle tuli joku toinen. Reippaampaan lapseen tällaisella ei varmaan ole vaikutusta, mutta meidän poika kyllä reagoi tähän.

Aika paljon on siis mielestäni kiinni päiväkodin henkilökunnasta. Jos lapsella ja hoitajilla on läheinen suhde, niin lapsella on hyvä ja turvallinen olo.


Pojilla on hoidossa nyt ihan mukavaa, mutta kyllä uudessa ympäristössä tsemppaaminen selvästi kuluttaakin. Iltaisin päivän jännitys purkautuu ja vanhemmat saavat toimia pohjattomina lokakaivoina. Kuuluu asiaan luulisin. Myös viikonlopuista ensimmäinen aamupäivä kuluu yleensä väsyneissä tunnelmissa (tuoretta kokemusta on esimerkiksi tältä aamupäivältä...). Poikien uhmakin tuntuu olevan uusissa sfääreissä. Tai voisiko olla niin, että uhman määrällä on jokin tietty päivittäinen kiintiö, ja koska päiväkodissa ei uskalla uhmata lainkaan, niin kotona ei ehdi muuta tehdäkään?

Vastoin odotuksiani en ole jäänyt haikailemaan kotiäitivaiheen perään, aika aikansa kutakin. Mutta on se silti kiva, että kohta meillä on neljän viikon kesäloma!

23 kommenttia:

  1. Mahtavaa! Vaikka näin olen jotenkin aistinutkin. Ja kuulostaa niin tutulta, sekä kokemukset että omat ajatukset. Olisin voinut kirjoittaa hyvin samanlaisen tarinan. Kesälomia odotellessa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että meidän pk-aloitus meni ihan keskivertotarinan mukaisesti hyvine ja huonoine puolineen. :)

      Niin, piti lisätä, että kesäloman jälkeen homma alkanee osittain vähän niinkun alusta, päiväkodissa on myllätty ryhmiä uusiksi. Esikoinen aloittaa uudessa ryhmässä, jossa ei ole ennalta tuttuja aikuisia, ja kuopuksenkin ryhmästä suurin osa aikuisista vaihtuu. No, sitten taas totutellaan...

      Poista
  2. Mun on pakko kommentoida tuota, että päivähoitopaikat jaetaan suhteilla. Kunnallisiin päiväkoteihin pääsyssä eivät suhteet vaikuta. Ainoastaan sillä saa etulyöntiaseman, että isompi sisar on jo pk:n kirjoilla. Sisarukset kun pyritään saamaan samaan päiväkotiin. Ja näistä asioista minulla on kokemusta Espoosta, Helsingistä ja Vantaalta (työni puolesta).

    Siinä olen samaa mieltä, että päiväkodin varhaiskasvatuksella voi olla positiivista vaikutusta lapsen kehitykseen. Tosin, niinkuin sanoit, paljon on kyse tuurista eli millainen henkilökunta sattuu ryhmässä/pk:ssa työskentelemään.

    Päiväkotielämässä on hyviä ja huonoja puolia. Niinkuin kaikessa. Mutta tosi hyvä, että arki tuntuu lähteneen sujumaan.

    -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olihan tuo tietysti kärjistäen sanottu. :) Ehkä viittasin tuolla enemmän siihen, että tuntuu että mitä kovemmin pitää itsestään melua päiväkodin johtoon hakuvaiheessa, sitä varmemmin saa haluamansa paikan. Muutamia tapauksia tiedän. Vika ei ole niinkään päiväkodin johdossa vaan huonosti käyttäytyvissä hakijoissa (tai siis näiden vanhemmissa). Ehkä tämä on vaan katkeran puhetta... :) Omat lapsemme ovat hoidossa neljän kilometrin päässä keskustan ulkopuolella, kun kaikki keskustan päiväkodit olivat jo täynnä niitä keskustan ulkopuolella asuvia lapsia... Jälleen kärjistäen sanottuna. :)

      Poista
  3. Kuulostaapa kivalta! :) Ehkä mekin sitten selviämme, kun tuo aika tulee. Toivottavasti tulevana syksynä.

    Olen aivan samaa mieltä, että päivähoitopaikkoja ei aina jaeta ihan reilusti vaan "tapauskohtaisesti", jolloin eniten meteliä pitävät ja usein soittelevat vanhemmat saavat lapsilleen helpommin mieluisen hoitopaikan. Sekin kuulemma saattaa auttaa paikan saamisessa, että mies soittelee myös päivähoitotoimistoon. Ja tämä kokemus on pääkaupunkiseudulla työuransa tehneen lto:n suusta, joka sattuu kuulumaan tuttavapiiriini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin monelta olen kuullut näitä tarinoita, ettei ne ihan täysin pohjaa vailla varmaan ole. Itse vähän harmittelen, kun en ymmärtänyt olla se jatkuvasti soitteleva päiväkodinjohtajan piinaaja, ehkä sitten olisimme saaneet hoitopaikan vähän lähempää... Mutta toisaalta ihan hyvä näinkin, olen ollut tyytyväinen nykyiseen päiväkotiimme ja sieltä on löytynyt todella hyvää henkilökuntaa.

      Tsemppiä teillekin sinne ensi syksyyn, hyvin kaikki sujuu! :)

      Poista
  4. Ja minä olen itse pk-seudulla urani tehnyt ja tekevä lto. Ihan minä itse. Toki joku tuommoinen tapaus voi olla, mutta kyllä minusta aika reilusti hakemusten mukaan ja tiettyjä periaatteita noudattaen paikat jaetaan. Ja siirtotoiveen voi sitten jättää heti paikan saatuaan.

    -T-

    VastaaPoista
  5. Meillä olisi tuo "uusi elämä" edessä sitten syksyllä. Ja mä kanssa luulen, että sitten kun oikeasti menen töihin, en enää haikaile kotiäitiyttä, vaikka nyt tämän kaiken loppuminen tuntuu kamalalta. On ihan kiva päästä tekemään myös niitä aikuisten juttuja, olla muutakin kuin äiti pitkästä aikaa. Toisaalta taas haluaisi olla kahdessa paikassa yhtäaikaa, mahdotonta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vaan mahdollista, niin nelipäiväinen työviikko on kyllä aika hyvä pehmeä lasku. Vaikka työnantajan kannalta ei tietysti ihan ideaali ratkaisu olekaan...

      Hyvin se sujuu teilläkin, ihan varmasti! Kaikille jännää alussa, mutta siitä se pikku hiljaa muuttuu arjeksi, ja kaikki sopeutuvat. :)

      Yksi asia mikä tähän uuteen yhtälöön ei oikein mahdu, on oma aika. Sitä saisi olla huomattavasti enemmän... Tietysti töissä rauhassa lounastaminen voidaan laskea omaksi ajaksi. ;) Mutta esimerkiksi liikunnalle ei tahdo jäädä aikaa...

      Poista
  6. Hyvää tekstiä meidän vuodenvaihdetta ajatellen, palaan silloin itse töihin ja tarhan aloitus jännittää jo nyt... Kiva että teillä on sujunut noin hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi elämä jatkuu sittenkin, kun työt alkavat, eikä äitiys katoa mihinkään. <3 Eli hyvin se varmasti sujuu teilläkin! Ja sillä välin teillä on vielä puoli vuotta kotikuukausia jäljellä. :)

      Poista
  7. Hyvä näin! En minäkään enää kotiäitiyteen vaihtaisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla että parin vuoden päästä haikailen jo, mutta nyt on hyvä näin. :)

      Poista
  8. Minustakin on mukavaa käydä töissä. Huolta aiheuttaa ainoastaan nuoremman lapsen viihtyminen päiväkodissa. Käytös kun siellä tuntuu olevan huonompaa kuin kotona. Vaihtuvat tädit tuntuvat vaikuttavan siihen, uusia täytyy aina "testata". Vanhempi lapsista taas on ollut päiväkodissa aina kuin kala vedessä, sosiaalisena tapauksena hän viihtyy hyvin ja tulee juttuun kaikkien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi paljon on kyllä lapsesta kiinni, miten sopeutuu ja pärjää. Meilläkin poikien välillä on kyllä selviä eroja tässä asiassa. Toisaalta tässä yhteiskunnassa pitää oppia pärjäämään tietyissä sosiaalisissa tilanteissa, ryhmissä jne. ja päiväkoti on jo treeniä sitä kaikkea varten...

      Toivottavasti teillä tilanne helpottaa! Meidän pojat ei ole vielä uskaltaneet käyttäytyä huonosti pk:ssa, mutta eiköhän sekin aika vielä tule... :)

      Poista
  9. Olipas mukava lukea tällainen postaus. Tuli vähän parempi mieli ajatellen elokuuta, kun meidän lapset menevät ekaa kertaa hoitoon. Silti oon yhä melkoisessa paniikissa, kun yhtään ajattelen asiaa, joten pienikin positiivinen ajatus asiasta tulee todella tarpeeseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siitä ole kuin kolmisen kuukautta, kun olin itse se paniikissa tulevaa elämänmuutosta ajatteleva äiti-ihminen. Mutta nyt olen huomannut, että sujuuhan se tämäkin. :) Eli ihan varmasti teilläkin sujuu!

      Poista
  10. Kiva, että on kuitenkin alkanut sujumaan hyvin. Tuo on kyllä niin tuttua myös meillä päin, että henkilökunta vaihtuu ja ryhmät on vähän turhan isoja. Mun mielestä kaikkien lasten paikka ei vain ole päiväkodissa vaan esim. pph:n luona. Täältä on nyt kuulemma tulevalta syksyltä irtisanottu jokunen pph ja tehty taas uusi ja isompi päikkyryhmä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä päin taas pph:ta haluttaisiin rekrytoida lisää, mutta halukkaita ei vain löydy. :/ Minäkin olisin voinut ajatella pph:ta meidän lasten hoitomuodoksi, jos olisi löytynyt hyvä tyyppi. Tuossa hoitomuodossa kaikki on ihan erityisesti siitä yhdestä ihmisestä kiinni, niin hyvässä kuin pahassa.

      Joo, ja nuo ryhmäkoot! :/ Juuri iloitsin, että esikoisen ryhmässä on nyt vähemmän lapsia kesäkuun ajan, niin eikös se ryhmä sitten yhdistetty toiseen ryhmään ja taas tuli uusia aikuisia...

      Poista
  11. Kiva lukea näitä pk-postauksia, kun meilläkin hoidon aloitus edessä syksyllä. Käytiin pyörähtämässä tulevassa pk:ssa tällä viikolla ja poika juoksi samantien muiden lasten sekaan kun mentiin sisään eikä paljon sen jälkeen näkynyt :D Meille muuten hoitaja mainitsi tuosta, että monesti uhmat lisääntyy hoitopäivien jälkeen, kun hoidossa ollaan vieraskoreita ja käyttäydytään nätisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttaisi siis siltä, että teidän poika tulee sopeutumaan hyvin! :) Uhma ja kiukuttelu iltaisin on kyllä lisääntynyt, mutta toivotaan että syksyn mittaan helpottuu... Nythän meillä on viiden viikon kesäloma ja sitten totuttelu alkaa taas vähän niinkun alusta... :/

      Poista