Hiekkalaatikkoetiketti

maanantai 28. huhtikuuta 2014




Olen hengaillut leikkipuistoissa jo useamman kesän, mutta hiekkalaatikkoetiketti ei ole vieläkään piirtynyt mieleeni aivan aukottomana. Miten hoidat seuraavat tilanteet?


Hypoteettinen tilanne #1: Lapsille tulee riitaa lelusta

Yleensä tässä tilanteessa äideillä ei ole tapana asettua lastensa puolelle. "Anna Olavin lainata rekkaasi, Erkki," sanoo ensimmäinen äiti lapselleen. "Olavi, se on Erkin rekka, ei sitä saa ottaa," sanoo toinen omalleen. Vähemmästäkin menee pienen ihmisen pää sekaisin. Kohteliaisuutta ehkä opitaan, logiikkaa välttämättä ei. Lopputuloksena on pattitilanne. Yleensä lopulta tavara palautetaan alkuperäiselle omistajalleen. Miten nämä tilanteet tulisi hoitaa? Kummalle rekka kuuluu? Tuleeko lapsen joviaalisti lainata omaisuuttaan toisten käyttöön?


Hypoteettinen tilanne #2: Hiekan heittäminen liukumäkeen

Tämä on universaalisti kiinnostava leikki. Mielestäni hiekan heittely liukumäkeen on vain puoliksi ärsyttävää. Koska mitä sitten? Ropisevaa ääntä, likaa? Yleensä kuitenkin komennan lapseni puuhasta pois, sillä muutkin äidit komentavat omansa.


Hypoteettinen tilanne #3: Hiekkarakennelmien rikkominen

On aika selvää, ettei toisen vaivalla väkerrettyjä hiekkarakennelmia mennä rikkomaan, kun niiden tekijä on paikalla. Mutta entä jos rakennelmien tekijä on jo lähtenyt kotiin? Aiheuttaako pahaa mieltä, jos samat rakennelmat eivät enää ole paikallaan seuraavana päivänä? Hajota ja hallitse viehättää useampia lapsia. No, antaa mennä vaan. Vai?


Hypoteettinen tilanne #4: Keinun omiminen

Kuinka kauan on sopivaa varata jokin leikkiväline, kuten keinu, omaan käyttöönsä? Minuutti, kolme minuuttia, viisi minuuttia?


Niin, nykypäivän äideillä on aikaa ja kiinnostusta pohtia tällaisia. Veikkailen, että muutama vuosikymmen sitten ei ollut. Lapset leikkivät pihoilla keskenään, äidit tekivät hommiaan ja huutelivat välillä pihoille ruoka-ajoista ilmoitellen.

Eräs nykypäivän äiti myös otti tässä eräänä päivänä puistoevääksi ruuat Hesburgerista. Valitsin tarkoituksella puiston, jossa ei ikinä käy ketään muita...



Paitsi että... Kyseisessä puistossa oli myös vieraillut Rane...



Ja vielä yksi juttu. Tämä nykypäivän äiti kyllä pitää somesta, mutta silti silmiin ottaa jos näen vanhempien keskittyvän puistossa pelkkään kännykän näpläämiseen. Paljon hauskempaa on osallistua lapsen leikkeihin!

31 kommenttia:

  1. Kirjoititkin viimeiseksi juurikin tuon mitä itselleni tuli mieleen juttuasi lukiessa :) Eli nuo puhelimen kanssa leikkipuistossa hengaajat. Kaikki tuttuja tilanteita, ja totta, tuskin tälläistä on ennen mietitty. Hesen eväät on joskus oikein hyvä vaihtoehto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sitä puhelinta välillä vilkaista, jos oikein mieli tekee, mutta se ei saisi olla huomion keskipisteenä. :) Hesen lounas ainakin maistui hyvin ulkoilmassa (ihan kuin se ei muuten kelpaisi, hih...)!

      Poista
  2. Voi, noihin tilanteisiin törmää niin päivittäin. Hyviä pohdintoja! Sitten Se harva kerta kun törmää sellaiseen vanhempaan, joka puolustaa lastaan nyrkit ojossa. Hätkähdän ja suorastaan peräännyn tilanteesta. "Eihän näin kuuluisi toimia " -ajatus mielessä ;) .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Eli selkeästi normi on että yritetään mielummin "paikkailla" oman lapsen epäkohteliasta käytöstä eikä asetuta hänen puolelleen. Ainakaan julkisesti, ajatuksissa ehkä... ;)

      Poista
  3. Mä olen se puhelinta räpläävä äiti o/
    Itseasiassa välttelen leikkipuistoja. Lapset leikkivät takapihalla ja räpellän puhelinta siellä. Että toi Hesen lounas on vielä aika pientä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, rohkea tunnustus! :) En minäkään toki täysin osaa jättää puhelinta rauhaan, jollainhan ne on tämänkin postauksen kuvat otettu... ;)

      Poista
  4. Myönnän että joskus puhelin tulee kaivettua esiin leikkipuistossa. Pääsääntöisesti räpellän luuriani silloin kun poika leikkii toisen lapsen kanssa, heillä on hyvät leikit menossa eikä toisesta äidistä saa juttuseuraa muuta kuin muutaman väkinäisen lauseen verran. Lapsikin tuntuu vaan häiriintyvän, jos sekaannun hänen ja leikkikaverin touhuihin, joten tilanteessa tulee usein luettua muutama blogipostaus tai plärättyä hetki facebookia ;)

    Mä olen leikkipuistoissa tarkkaillut äitien ja isien pukeutumista ja miettinyt miten sinne "kuuluisi" pukeutua. Hävettää välillä kökkiä hiekkalaatikolla farkut jalassa kun muilla tuulipuvut kahisee ja jaloissa on goretexit. Tämän takia mua ilahdutti sun kenkävalinta, en ole sittenkään ainut goretexitön :D Tosin sadepäivinä pääsen liittymään tuulipukujengiin kun en viitsi vaatteitani kastella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin perusteltu puhelimen räpeltäminen! :) Joo, "kohtuus kaikessa" -periaate lienee oikein sopiva tähänkin asiaan. Huolestuttavaa on sellainen ääripää, jossa vanhempi seurustelee kaiket päivät puhelimen kanssa eikä ole yhtään läsnä. Outoa voi olla myös toinen ääripää, jossa lapselle ei anneta ollenkaan omaa "tilaa" keksiä itselleen tekemistä ja omia leikkejä.

      Mulla oli nuo kengät ihan vaan sattumalta kauppareissun jäljiltä - aika usein mullakin on jotkut tennarit ja ihan jopa tuulipuvun housut. ;) Tosin kesää kohti ei niin paljoa, kun säät sallii paremmin farkut ja mekot. Veikkailen että kaupungeissa puistoihin pukeudutaan enemmän farkkuihin ja muihin, maaseudulla sitten urheilullisemmin.

      Poista
  5. Mahtavaa tekstiä. :) Joskus saatan vilkaista puistossa puhelinta, mutta sen varsinainen räpläily voisi koitua tuhoksi kun vilkas puolitoistavuotias ei saisi huomiotani tarpeeksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen ainakin huomannut, että jos kiinnitän liikaa huomiota johonkin lasten mielestä epäolennaiseen, alkaa yllättäen sattua ja tapahtua... ;)

      Poista
  6. Meillä ei oo puistoja joten en oo päässy tästä kärryille mut ehkä kännyä en kuitenkaan näpräis ;D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se kai ole puistoilun tarkoitus... :)

      Poista
  7. Haha, hyviä pohdintoja. :D Pointsit Hese-ruuasta, ihminen ihmisten joukossa. Tuli mieleen, että onko nämä ongelmat myös niin unisex, että isät pohtivat samoja. Viikonloppuna katselin talomme sisäpihalle, jossa leikkivät sulassa sovussa meidän poika, naapurin poika sekä meidän isukki ja naapurin isi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä veikkaan että isätkin näitä pohtii. Mutta ei ne ehkä kirjoittaisi aiheesta blogipostausta...? ;D Meillä tuo mies on ainakin valittanut nähneensä puistossa joitakin isiä jotka näpräävät kännykkää tai puhuvat siihen koko puistoilun ajan. Tai sellaisia, jotka ovat lähteneet pyörälenkille lapsen kanssa ja puhuvat koko lenkin ajan puhelimeen.

      Poista
  8. Tuosta hajottamisesta tuli mieleen, että talvella se kyllä voi harmittaa, jos joku lumirakennelma on menty laittamaan maantasalle - niitäkin kun tulee joskus puistoonkin värkättyä lasten yhteistyöllä. Täällä päin ei yleensä näe puistoissa ketään kiinni puhelimessaan, mutta ihan sama vaikutus on sillä, että hoitajat/vanhemmat seisoo ringissä pälättämässä kun ne mukelot tekee ihan mitä sattuu... puistoissa vierailevat päiväkotiryhmien hoitajat on oikeesti pahimpia, pelottaa jos joutuu laittaan lapset hoitoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei, lumiukkoja, lumilinnoja tai muita ei mennä rikkomaan - se on selvää! :) Hiekkakakkurivit, hiekkaan tehdyt autoradat ja muut ehkä rikkoutuu parissa päivässä joka tapauksessa, niin ehkä kukaan ei oleta että ne ovat tallessa seuraavalla puistokerralla muutenkaan...?

      Samaa mieltä, liiallinen akkalaumassa juoruilu on ihan sama asia kuin kännyn räpeltäminen - huomio ei ole riittävästi lapsissa. Itse tosin en ole koskaan oikein ehtinyt juoruiluihin syventyä, lapset on niin vauhdikkaita menijöitä, että puistossa ei paljoa saa paikoillaan istua, aikamoista juoksemistahan se on... ;) Perhepäivähoitajia on moneen lähtöön, hyviäkin tiedän! :)

      Poista
  9. Just näitä samoja juttuja tulee itsekin mietittyä! Kun oikein rupeaa pohdiskelemaan, niin leikkipuistot/pihat ovat aika mielenkiintoinen sosiaalinen ympäristö ja vaativat taitoja ja käyttäytymistä, jota ennen lapsia ei tosiaankaan tullut ajatelleeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, just näin! Joku voisi tästä(kin) aiheesta tehdä tutkimuksen! Joukko tuntemattomia, joita ei yhdistä välttämättä mikään muu kuin se, että sattuu olemaan lapsia.

      Poista
  10. Silloin harvoin kun leikkipuistossa käymme, olemme siellä yleensä ainoat, joten en ole törmännyt pahemmin leikkipuistoetikettiinkään. Vaikka tulevathan nuo tilanteen kyllä esiin avoimissa kerhoissa ja kauppakeskusten leikkipaikoillakin (poislukien tuo hiekka).

    Minulla on ollut aina kerhoissa hankalaa se, että milloin lelu on lapsen käytössä ja milloin vapaana. Kädestä ei tietenkään saa ottaa (osa äideistä ei tosin valvo tätäkään...), mutta kuinka suuren leluarsenaalin voi koota itselleen lattialle? Omat pojat nimittäin harrastavat tällaista hamsterointia niin kotona kuin kerhossakin ja ovat ihan ihmeissään, jos joku nappaa auton rivistä.

    Heseaterioita harrastamme, kun käymme kaupungilla, enkä enää jaksa tuntea siitä(kään) huonoa omatuntoa ;)

    Mulla ei ole puhelimessa paljoa näprättävää, kun on edelleen käytössä varmatoiminen karvalakkimalli! Minusta puhelinta voi käyttää kohtuudella, jos lapsi on keskittynyt omiin leikkeihinsä, eikä vaadi sillä hetkellä jatkuvaa silmälläpitoa. Jos paikalla on useampia lapsia, keskityn kyllä vahtimaan omaani. Yleensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä juu, samat jutut tosiaan toistuvat kerhoissa ja vastaavissa. Ne on ehkä jopa hankalampia, kun niissä ollaan enemmän vuorovaikutuksessa - ulkona pääsee aina karkuun toiselle puolelle puistoa. ;)

      Joo, tuo on hankala: milloin joku lelu on lapsen leikissä ja milloin ei. Jos joku leikki lelulla kaksi minuuttia sitten mutta hylkäsi sen metrin päähän lojumaan, onko se silloin vapaata riistaa? Mitään absoluuttisia vastauksia ei taida olla. Saman asian kanssa painitaan tietysti kotonakin harva se päivä (leluriidat ovat hyvin yleisiä meillä...).

      Karvalakkimalli onkin varma vaihtoehto tältä näkökulmalta mietittynä! Itsellänikin on ollut älypuhelin vasta vuoden, ja onhan sitä tosiaan ennenkin ilman sitä pärjännyt... ;)

      Poista
  11. Ihan mahtava! :D Mä oon ollu räplääjä-äiti mutta tietoisesti vähensin sitä aika roimasti. Mut sit on ne instagram kuvat ja kyllähän se välillä piippaa.. ;)

    Aika hauska pointti noi isät. Mä yllätyin miten tuo oma mies laittaa asioita merkille, vaikka ei niitä jääkään sen enempää vatvomaan (kuten köhköh eräät). Onneksi puistoissa tapaa pääsääntöisesti tosi järkevää porukkaa, olen varmaan vain kerran törmännyt sellaiseen tapaukseen missä kulmat vähän kohoili. Tuppukylän meininki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kyllä hyvin sen sun räpläys-avautumis-postauksen, koska se laittoi itsekin miettimään asioita. Tuon instan piippaaminen on kyllä vähän kiusallista, koska onhan se yleensä sitten aina katsottava, että mikä oli piippauksen syynä. ;)

      No nyt tulin ihan uteliaaksi, etttä millainen puistoseura aiheutti kulmien kohoilua! :D

      Poista
    2. Sellainen täysin vapaan kasvatuksen puistoseura.. Enough said ;)

      Hauskaa vappua!

      Poista
  12. Toisia ei saa löydä, nimitellä eikä heittää hiekkaa tai kiviä päin, eikä kädestä ottaa lelua tai toisen leluja ylipäänsä ilman lupaa. Tällaiset säännöt kuulostavat omaan korvaan "ehdottomilta" ja sellaisia toivoisin kaikkien noudattavan. Ja konkreettisesti: jos Iikka lyö, Iikan huoltaja varmistaa ettei lyö toiste, eli ei anna tilanteen jatkua.

    Keinuminen keinussa vaikka tuntitolkulla taas ei varsinaisesti vahingoita - eikös kuntosalillakin saa vaikka kuntopyörää polkea niin kauan kuin haluaa, kunhan ei lepäile sen päällä? Itse kallistuisin siis sille kannalle, että jos lapsi nauttii keinusta, niin keinuu niin kauan kunnes haluaa pois tai vanhemmat haluavat lähteä pois puistosta. Ja, jos sitten se vauvakeinu on aina varattu, niin olisi ehkä ideaalitilanne että puistoon hankittaisiin niitä lisää, kun tarve on selvästikin kasvanut.

    -Maikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä noista ehdottomista säännöistä! Ja näistä jutuista suurin osa muistakin vanhemmista tuntuu olevan samoilla linjoilla. Mutta nuo muut jutut joita listasin ovatkin aina vähän tulkintakysymyksiä...?

      Tuota keinumista siis mietin siltä kannalta, että jos jonossa mahtaa olla muita keinumisesta innostuneita. Tai oikeastaan parempi esimerkki on trampoliini (joka ei tietysti sovi tähän leikkipuistocaseen mutta kyläpaikoissa tulee usein vastaan). Yleensä tarvitaan vanhempia jakamaan vuoroja näissä tilanteissa...

      Poista
  13. Ihana Laura! :) Rane ja muut! Mä oon niin samoilla linjoilla. Pitää muistaa ottaa rennosti. Ja unohtaa se puhelin :) Kuvata saa vähäsen :)



    Hauskaa kesän odottelua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kesän odottelua teillekin Rea! Raekuuroista huolimatta... Rane oli pakko kuvata... ;) Juu maalaisjärki käyttöön puhelimenräpläämisessä ja puistoetiketin tulkinnoissa niin hyvä tulee!

      Poista
  14. Samoja ajatuksia! Puhelimen näpräily tuntuu kurjalta. Voihan sieltä välillä kurkata jotain, voi viestin lukea ja kirjoittaa, mutta sellainen intensiivinen surffailu on kyllä out. Sama juttu tietenkin kotona, että pitää olla enemmän läsnä kuin pelkästään siinä paikanpäällä, mutta kuitenkin muissa maailmoissa. Mutta kieltämättä täytyy itsekin välillä asiaan ihan kiinnittää huomiota.

    Milloin lelu on varattu... se on varmaan kautta historian vaikein kysymys. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näin se menee. Jos puhelimen näpläämisestä tulee huono omatunto, niin ehkä siihen on sitten aihettakin. Nyt puhun siis omista kokemuksista! :)

      Jos joku keksii aukottoman vastauksen lelun leikkioikeuden määräytymisperiaatteisiin, niin... Tarjoon sille vaikka skumpat! :D

      Poista
  15. Mä oon ihan seliseli tän puhelimen kanssa mutta oon kyllä pahimman luokan puhelinräplääjä (siis jopa puistotädit on siitä kuitanneet) kun yleensä siihen aikaan hoidan työkuvioita tai saan ekan "tauon" 4- ja 2-vuotiaiden kanssa filosofoimisesta… Mutta vaikka olisinkin Queen of Denial niin totuus on että pitäisi opetella luopumaan tosta ihmepuhelimesta, ei vaan puistossa vaan sängyssä yms.

    Ja omilta lapsiltani vaadin paljon parempaa käytöstä hiekkalaatikolla kuin muilta - reilu mutsi tässä hei, mutta vainoilen aina että meitä aletaan paheksua (Mäkkäri-eväät syödään piilossa ravintolassa muiden syntisten kanssa) tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetken aikaa meni että tajusin kuka olet, mutta sitten huomasin että olet tehnyt come backin - mahtavaa!

      Joskus voisi kokeilla kerta kaikkiaan netitöntä elämää. Edes yhden päivän ajan, aamusta iltaan. Voisi olla aika virkistävää. Ja joo, meilläkin on puhelimet sängyssä...

      Poista