Samaistun mopsiin

torstai 28. elokuuta 2014


Thank god its... ja niin edelleen. Fiilikseni tämän työviikon jälkeen ovat vähän vastaavat kuin tuolla mopsilla. Silmät seisovat päässä, katse harittaa ja suupielet roikkuvat etelään (jostain kumman syystä kuitenkin klikkasin tuon ostoskoriin ja kassalle asti kun yritin muka pitää jotain taukoa iltapäivällä). Kaulallakin lepattaa muutama tuollainen ylimääräinen vekki, ja kulmat ovat kroonisessa kurtussa.

Räkäinen flunssa yhdistettynä ajatusten kasassa pitämiseen ja jopa ulosanniksikin asti tuottamiseen on vähän haastava jutska. Mutta ihan hyvin mä vedin, kai. Kuulemma huomenna saadaan kuoharia. Heti hymyilyttää. :)

Molojakin olivat ulos tuupanneet tänään näiden Rodinien lisäksi. Big day, voisiko siis sanoa? En oikein osaa sanoa, löytyikö Molojen joukosta mitään meidän lapsia talvella lämmittävää, mutta jotenkin se perussininen vaikutti hieman houkuttelevalta. Samoin kuin musta. Pohdin asiaa. Palataan siihen myöhemmin syksyllä... :)

www.houseofkids.dk


H&M:lläkin olisi kyllä juuri nyt -25% alekoodi valitsemaansa tuotteeseen ja senhän voisi hyödyntää siihen toppahaalariin...


Veljekset in denim

sunnuntai 24. elokuuta 2014









Sateen jälkeinen metsä ei ollutkaan hullumpi juttu kuuman kesän jälkeen! Siellä viihtyivät kaikki äidistä ja pojista koiraan, eikä kukaan hikoillut, tullut janoiseksi tai läähättänyt.

Testattiin denimiä. Reiman Leap-takki on isoveljen perintö pikkuveljelle, ja Molon denim-Hopla taas aleostos keväältä. Se on vielä liian suuri esikoiselle (kokoa 122 ja poika lienee maksimissaan 110cm pitkä), joten jemmataanpa tämä takaisin sinne jemmakaappiin.

Oranssisomisteisen takin asustaminen tuotti hieman päänvaivaa, mutta onneksi apuun riensi Miima ja tarjosi kivaa oranssia tähtipipoa. Miiman pojilta on periytynyt meidän pojille muutakin mukavaa, ja taas odotellaan pakettia. :)

Meidän poikien välikausivarustus koostuu näiden lisäksi täsmälleen samoista releistä, kuin keväälläkin, löytyvät tästä postauksesta.

Muuten meidän viikonlopun teemasta, joka ei siis ole ollut Keekki vaan Kiho: Päiväkotiryhmästä tuli paljon pelätty the Kihomatovaroitus - huom. siis Isolla Kirjaimella - ja parhaillaan pohdin haenko apteekista lääkitykset just in case, rupeanko pakastamaan lakanoita vaiko desinfioimaan leluja...




Housuparhauksia

perjantai 22. elokuuta 2014



Lasten housujen ostaminen on tuottanut aina pientä päänvaivaa. Siis ainakin siitä lähtien, kun poikamme etenivät sille kehitysasteelle, jossa noustaan istumasta ja konttaamasta seisomaan ja kävelemään. Hoikilta lanteilta kun useimmilla housumalleilla on tapana pudota. Vastikään perheessämme syntyi aikamoinen röhönauru, kun isomman pojan housut tippuivat nilkkoihin kesken massiivisen nukkumaanmenokiukuttelun.

Joten olkoon housuasiat jälleen kerran uuden postauksen arvoisia.




Housumaku on tässä äidilläkin muuttunut, ja onneksi lapsillekin mennyt läpi. ;) Ennen muinoin tykkäsimme (=tykkäsin) velourista, nyt panostetaan ohkaiseen mutta napakkaan trikooseen ja leggarityyppisiin ratkaisuihin. Joissa on kuitenkin sen verran yritystä, etteivät ne näytä pitkiltä kalsareilta tai ilmiselviltä tyttöjen leggareilta (noh, päiväkotitätien mielestä näyttävät kumminkin).

Housuja on toki jäljellä viime vuotisia, pikkuveljellä isoveljeltä perittyjä, ja myöskin meille uusia second handina haalittuja. Näitä kaikkia voin todella suositella hoikille.




Farkuista parhaita on edelleen Nova Starit. Voisi kuvitella, että jotkut kapeat pillimalliset farkut pysyisivät poikien päällä, mutta ei. Parhaiten pysyvät nämä, ja se on leveiden resoreiden ansiota. Ollaan ehkä vähän jumahdettu näihin. Joitain on käytetty ihan puhki asti, todella joka euron edestä.

Uudet Nova Starit näyttävät muuten esimerkiksi tältä (kuvat Babyshop):



Mitkä on teidän housusuosikit? :)

Syötyjä sanoja

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kiitos Sanna, tämäpä oli hauska ja erilainen haaste!

Olen syönyt sanani... no ainakin näissä asioissa:










Lisätään vielä se jokavuotinen uudenvuodenlupaus, jonka aina sitten kumminkin kirjaimellisesti syön...


Haastan mukaan seuraavat:




Viikon wrap-up

sunnuntai 17. elokuuta 2014



Tästä viikosta jäi mieleen muun muassa seuraavaa:

  • Minua pisti ampiainen takapuoleen. Omituisinta tässä oli se, että kyseinen pörriäinen oli jo tämän tehdessään siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Kertoo jotakin ampiaisten ärhäkkyydestä ja kostonhimosta.
  • Kävimme katsomassa erästä potentiaalista uutta asuntoa, ja sen vaatehuoneesta löytyi käsittämättömän upea kasa lempparimerkkien uutukaisia pussissa olevia lastenvaatteita. Ja eikö tämä ole selvä merkki????! (Kyseessä oli ilmeisesti jonkin kotimaisen verkkokaupan pikku varasto. En saa sitä mielestäni.)
  • Nuorimmaiseni tippui mökkilaiturilta vaatteet päällä järveen selälleen. Noukin hänet ylös raiveleista. Onneksi olin ihan vieressä. Olipahan taas hyvä muistutus.
  • Keskustelimme ystäväni kanssa, kuinka mukavaa töissä on oikeastaan ollut. Siis tarkoitan sitä, että töitä on tehty, mutta niistä ei ole otettu kummempaa stressiä, ja ne ovat päivän päätteeksi jääneet sinne minne kuuluvatkin - eli töihin, eivät yöunia häiritsemään. Miksikäs ei näin voisi jatkua??

Mukavaa alkavaa viikkoa!


Isit on in

lauantai 16. elokuuta 2014

Isin kanssa valitaan aina tyylikkäimmät asukokonaisuudetkin. Siis tähän tapaan. Matchy matchy!

Sitä on nyt ilmassa. Isihuumaa. Työkaveri raportoi isäkuukaudeltaan seesteisiä Facebook-päivityksiä. No niinpä niin, kun ei sen velvollisuuksiin kumminkaan varmaan kuulu pyykinpesu tai lakanoiden vaihto moppaamisesta puhumattakaan. Ystävä kertoi, että isin mukaan menee hyvin niin kauan, kunnes äiti saapuu maisemiin (sitten alkaa marina ja mankuminen). Eräs raportoi, että koko perheen kesken tulee herkästi riitoja, mutta sitten menee hyvin, kun paikalla on vain yksi vanhempi, jota lasten kuuluu totella. Itsekin kuuntelen mieheni puheista, että kivaa on ollut, olipa mieskolmikko sitten pyörälenkillä, ruokakaupassa, hampurilaisella tai uimahallissa.

Siis aivan mahtavaa, että miehet pärjäävät lastensa kanssa noin hyvin. Niin on syytäkin. Mutta miksi niillä on kivempaa?

Yleensähän on mukavaa, kun on mukavaa, ja sitten onkin vielä kivempaa. Eli tarkoitan positiivisuuden kehää. Positiivisuus säilyy, kun onnistuu säilyttämään hermonsa ensimmäisen vastoinkäymisen kohdatessa. Lapsi huomaakin, ettei kannata kaivella esiin reaktioita, joita ei tule, ja luovuttaa. Ja sitten sitä toista vastoinkäymistä ei ehkä tulekaan. Ja kaikilla on kivempaa.

On minulla yksi teoriakin. Yleisesti ottaenhan äidit ovat viettäneet enemmän aikaa lastensa kanssa, olleet läsnä suuremman osan pienen lapsen elämästä. Siinä ajassa on kuulkaa tietyt kiintiöt täyttyneet jo monta kertaa, ja yliherkistyminen ehtinyt tapahtua. Pienikin ärsyke, sanotaanko vaikka veljesten keskeinen nahistelu ja siinä hötäkässä kaatunut maitolasi (tai äidillä rikkoutunut tärykalvo), saattaa jo laukaista vastareaktion äidissä. Ja taas mennään negatiivisen puolelle ja pian on kuulkaa päivä pilalla.

Kaiken takana on siis tunnelma. Working on it, working on it...

P.S. Tämä postaus sisältää huimaa yleistystä, eikä tätä pidä kenenkään liian vakavasti ottaman...


Me&i suosikit

keskiviikko 13. elokuuta 2014




Tämä jakku on selvästi suunniteltu kiireiselle työn, päiväkodin ja kodin väliä nelistävälle äidille. Sellaiselle, joka ei yleensä käytä jakkuja - koska ei jaksa jatkuvasti pesettää pesulassa kainaloiden hikiläikkiä, jotka johtuvat milloin tuskanhiestä, milloin kiirehiestä ja milloin muuten vaan riittämättömyyden tunteen esiin puskemasta hiestä.

Sellaiselle, joka arvostaa vaatteen huolettomuutta ja mukavuutta: sitä ettei tarvitse pelätä milloin joustamaton olkasauma ratkeaa lapsia autoon pakatessa tai kauppakasseja nostellessa. Sitä että jakun voi nakata koneeseen pesuun.

Eli just niin kuin minä.

Tämän taidan tilata sovitukseen!



Lasten mallistossa ei pettymyksekseni tällä kertaa ollut oikein kivoja housuja pojille. Me&i:lta on yleensä löytynyt hyvänmallisia ja kestäviä perushousuja arkeen. Mutta jakkutilauksen kaveriksi pitää ehkä tilata tällainen pipo, tai ehkä kaksi, jotta eliminoi sitten senkin päiväkotiaamuun liittyvän tappelun aiheen...

Koko mallisto: www.meandi.fi


Kohti keski-iän erakoitumista

maanantai 11. elokuuta 2014



Vanhemmuuden myötä huomaan tietyn rentouteni ja toleranssini kadonneen suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan.

Vereni kiehuu, kun kuusitoistavuotiaat mopoilijat huristavat urku ammollaan pitkin pihamme takana kulkevaa kävelytietä. Jos heitä iltalenkeilläni kohtaan, kävelen mielenosoituksellisen leveästi koiran kanssa, jottei kenellekään jää epäselväksi mitä olen moisista laittomuuksista mieltä. Itse kovin tahdikkaana nössönä en ole sanaista arkkuani nuorisolle avannut, mutta mieheni on noille nulikoille muutaman kovemmankin valitun sanan tokaissut.

Kyllä sapettaa myös silloin, kun tuo sama nuorisoksikin kutsuttu eläinlaji käy pissimässä lasten liukumäkiin just for fun.

Jottei menisi ihan teinien mustamaalaamiseksi, niin jokin tiikeriäitisolu minussa herää myös silloin, kun kohtaan omia palleroitani kiusaavia lapsia. Tapanani onkin kyllä ojentaa täysin tuntemattomia hiekkaa tahallaan viskovia kylän kersoja. Ojentakaa tekin meidän lapsia, jos niikseen tulee. :)

Naapurin perheen ollessa muualla pitävät ko. talouden täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevat joskus kotibileitä. Puoleen yöhön saakka jumputtava musiikki saa toisinaan hymyn kiristymään, mutta en ole varma johtuuko se siitä vaimeasta metelistä, vai siitä etten itse pääse mukaan juhliin...

Myös huono asiakaspalvelu tympii. Sen ymmärrän itsekin asiakaspalvelutyössä olleena, ettei juuri mikään yritykseen liittyvä asia ole itse asiakaspalvelijan vika, mutta kohteliaisuus ja käytöstavat luulisi aikuisten ihmisten hallitsevan. No liikaa vaadittu. Huokaus. Ja sitten se Kela, asia ihan erikseen. Jos hakemuksen käsittelyaika on kaksi kuukautta, pitääkö sitä sitten vielä erikseen vahtia?

Ärsyttää myös kaikenlainen päiväuniaikaan tapahtuva häiriköinti kuten ovikellon pimputtelu ja ruohon leikkaaminen. Tästä olenkin muistaakseni avautunut ennenkin.

Hmmm. Ehkä sitä taloa pitäisi alkaa etsiä haja-asutusalueelta...? ;)


P.S. Kuvat täysin aiheeseen liittymättömät. Eihän noita kiharoita raaski leikata!


Musta Pico ja muskelimies

perjantai 8. elokuuta 2014



Täällä toivutaan ekasta arkiviikosta, kaivellaan talvivaatekaappeja, tehdään inventaariota ja orientoidutaan syksyyn. No oikeasti teen tilaa hankinnoille ja houkutuksille, joihin lipsuin jossain tiukassa paikassa keskellä viikkoa.

PikkuOtuksesta nimittäin tilasin meille mustan topatun Pico-takin Mini Rodinilta hetken mielijohteesta (lue: takeista kertovan Facebook-päivityksen nähtyäni) ja samaan pakettiin eksyi myös pipon verran reteästi kainalokarvojaan heiluttelevaa painonnostajaa.




No ei sittenkään hullumpaa, että syksy lähestyy!


Salakieli




Kotikielemme on suomi. Ja osin myös tankeroenglanti. Ehkä emme ole ainoita, sillä ainakin viime jouluna eräs tuttavaäiti kysyi minulta että "tuleeko teille santakloos"?

Kauas on siis parisuhdematkan varrella tultu siitä muppelipuppelipupsukka-kielestä ja siirrytty käytännönläheiseen morsetukseen, jonka tarkoituksena on selvittää rutiineja kolmansilta osapuolilta salassa.

Tankeroenglannilla ärrät reilusti päräytellen ja suomalaisittain ääntäen siis selvitellään vanhempien kesken ne arjen kysymykset, joihin ei ainakaan ihan heti haluta kuulla lasten mielipiteitä. Kuten, että mitä laitettaisiin ruuaksi, missä ulkoiltaisiin, tehtäisiinkö retki jonnekin jne.

Jos lapsi ymmärtäisi ruokakeskustelusta jotain (makkaraa = salakielellä sosits), hän sanoisi oman mielipiteensä, eikä suostuisi siihen kompromissiin, johon vanhemmat keskenään päätyvät. Tai jos hän ymmärtäisi, että olemme lähdössä vaikkapa Cittariin (salakielellä Saitör),  tai puistoon (tutepark), saattaisi äkillinen innostuminen viedä huomion jostain käsillä olevasta tekemisestä kuten pukeutumisesta tai vessassa käymisestä.

Joskus salakielellä voidaan myös lausua suomenkielinen sana englantilaisittain. Kuten pinaattilettu = painäättilety.

Myös finglish on käytössä, eli salakielellä voidaan korvata vain jokin osa lauseesta. Esimerkiksi: "Mennäänkö tutekottage (mökille) vai tutebiits (rannalle)?" tai  "Voitais mennä intemornin (huomenna) vaikka svimmin (uimaan).

Salakieltä käytetään myös välttämään aiheuttamasta liikaa innostusta ja hötkymistä perheen karvaisimmassa jälkeläisessä: "Lähdetkö sä raundille wit te doog (lenkille koiran kanssa) vaiko mä?"

Lapsia tämä mikahäkkisenglannin puhuminen tietysti ärsyttää. Mutta hei, täytyyhän meillä vanhemmilla olla joku yhteinen juttu!!



Uusia lastenvaatemerkkejä

maanantai 4. elokuuta 2014

Törmäsin netissä surffaillessa ihaniin pieniin lastenvaatemerkkeihin (ja erityisesti niiden leggareihin!), jotka ainakin minulle olivat ennestään tuntemattomia. No eipä toki ihme, sillä useimmat näistä olivat jenkeistä tai Kanadasta, ja postikulujen, verojen ja muiden ryöväysten jälkeen järkihinnalla saavuttamattomissa. Joissakin myös koot loppuivat harmillisesti 3v kohdalle. Mutta lastenvaatekauppiaat, tässä muutama idea maahantuontiin! ;)




Vasemmalta oikealle:

Tobias and the Bear
Moon Fries
Whistle&Flute
-
Whistle&Flute
Tobias and the Bear
Moon Fries
-
Little Nugget Republic
Whistle&Flute
Tobias and the Bear


Lisää tuotteita ja kuvia ja mahdollisuus ostaa:



Itse uskalsin lopulta jossain mielenhäiriössä tilata mustan hihattoman Whistle&Flute-pilvitopin MiniJoops-nettikaupasta. Koskaan en ole mitään rapakon takaa tilannut, joten saapa nyt nähdä kuinka hullusti tässä vielä käy... Kooksi otin 6v ja ajatuksena on että meidän ensi kesänä 4v käyttää silloin tätä, jossain mainittiin että nämä ovat pientä kokoa. Topin hinnaksi postikuluineen tuli noin 26€. Niin ja epäselväksi jäi tuleeko tuohon vielä verot päälle. No auts mutta kerrankos sitä ja tuo selitys on kyllä niin usein kuultu että se on jo vitsi...


Jos haluat uhkarohkeasti kokeilla samaa, niin teepä homma tämän linkin kautta, saat kuulemma 10% alennuksen koko kaupan valikoimasta: http://r.sloyalty.com/r/tJeCLEp404XB (Huom. Minä en saa tästä mitään, eikä tämä ole yhteistyöpostaus ;) )

Back to work -paita

lauantai 2. elokuuta 2014

Viisi viikkoa lomaa on riittävän pitkä aika irrottamaan ajatukset työstä ja arjesta. Näistä viikoista viimeinen riitti myös tekemään selväksi, että kokopäiväisenä ohjelmatoimistona, kokkina, passaajana ja varsinkaan riitojen selvittelijänä toimiminen ei sekään luonnistu enää ihan tuosta noin vain. Kohti arkea siis! (Tai kysy huomenna uudestaan, mielipide saattaa olla jo vaikka vaihtunut...)







Hei hei hiekkalaatikko, tervetuloa toimisto! Elokuun ekaa työpäivää helpottamaan hankin Lindexin Holly&Whyte -malliston pitsipaidan, jollaista olen etsiskellyt jo jonkin aikaa:



Tuon kanssa onkin kiva sitten haamuilla keskitalven kalpeaihoisena zombiena! ;)

Pari raitavinkkiä

perjantai 1. elokuuta 2014

Pyörähdin tänään kaupoilla ja iskin silmäni muutamiin raitoihin. Tässä siis pari raitavinkkiä teillekin, niin äidille kuin lapsille. ;)

Marimekko

Marimekon omat multiraidat olivat -15% alessa Marikyläläisille (31.8. asti). Tyttöjen mekko on ihana! Poikien raitapaita hieman houkutti, mutta jätin sen kuitenkin toistaiseksi kauppaan.

Ja sitten siihen äidin vinkkiin:

H&M

Hieraisitko silmiäsi? No niin minäkin, kun kävelin H&M:llä tyttöjen osaston ohi ja huomasin tämän mekon! Näitä oli kokoon 170cm/14v.+ asti (no, ainakin toinen kuvaus täsmää minuun), mutta valitettavasti tuo koko oli minulle liian iso, eikä meidän H&M:ssä ollut pienempää kokoa. Isolla tarkoitan siis sitä, että yläosa oli leveä. Mekon pituus oli suurin piirtein polveen. Sanoisin, että mekko vastaa naisten kokoa M.

Laitoin siis verkkokaupasta tilaukseen koon 158/164. Ja optimistisena ihan molemmissa väreissä. H&M:llä on nyt muuten postikuluttomuuskoodi 10.8. asti (koodi: 1991).

Toki tiedän, että tyttöjen vaatteiden mitoissa ei ole huomioitu naisellisia kurveja, mutta en usko että se haittaa tämän mallisessa mekossa. Jään innolla odottamaan pakettia, jotta hellemekot ehtivät vielä käyttöön tämän kesän aikana! :D